31.12.2013

Letkajenkkaa

Hypätään askel taaksepäin ja muistellaan mitä tapahtui vuonna 2013, sitten hypätään eteenpäin miettimään mitä tulevalta vuodelta toivoisi.

Siispä miten tämä vuosi meni, mistä haaveiltiin ja kuinka haaveita toteutui?

Olga
Nautitaan elämästä.
Jatketaan kuntoutusta.
Jos mulla kantti kestää ja koira pysyy kunnossa, saatetaan käväistä Mejä- kokeessa. Saapi nähdä. Kaksi hirvenjalkaa ja muutama veripullo odottavat pakastimessa kevättä, että päästään treenailemaan ja sitten katsotaan osallistutaanko kokeeseen.


Elämästä on nautittu. Olga on ollut hyväntuulinen ja iloinen varsinkin vuoden viimeiset päivät, kun päästiin kerrostaloportaista eroon :). Varmasti tammikuisella steriloinnillakin on osuutensa asiaan, ei hormonit enää heittele. Olgan ilohepuleita lenkeillä on ilo seurata ja ihana on aamuisin herätä kun koira on onnellisen näköinen ja tulee sängyn viereen häntää heiluttamaan.
Kuntoutusta jatkettiin 11 kerran vesijuoksumattoilulla, josta oli iso apu. Ontumaa ei juurikaan ole ja voimme sen osalta elää melko normaalia elämää. Lisäksi olemme lenkkeilleet paljon metsäpoluilla, joilla on vaihtelevuutta maastossa ja kaikkia jalkoja pitää käyttää tasapuolisesti.
Kantti kesti ja käytiin toukokuulla kahdessakin Mejä-kokeessa. Ensimmäisestä hieno ykköstulos vain yhtä pistettä vaille täydestä viidestäkympistä. Toisesta emme saaneet tulosta lainkaan, kun sillä kertaa ei vaan jäljestys huvittanut :) Mutta "ura" tuli kuitenkin korkattua. Ajan puutteen vuoksi jälkihommat on vähän jääneet...

Sakari

Sakarin pääasiallinen tehtävä on olla meidän porukan pelle ja tuoda iloa elämään.
Treenataan lisää agilityä. Marjo jatkaa onneksemme vielä kevään ajan valmennusta, vaikka virallinen alueellinen valmennus loppuikin.
Kisataan. Vielä ei tavoitella osallistumisoikeutta SM-kisoihin, ehkä ensi vuonna. Muutama nollakin olis kuitenkin kiva tehdä.
Keväällä olisi tarkoitus myös peilauttaa Sakarin silmät.
Sakarikin pääsee jälkeä harjoittelemaan omaksi iloksi.


Sakari on toteuttanut ensimmäistä kohtaa varsin onnistuneesti. Joka päivä se pelleilee ja pöllöilee saaden hymyn huulille.
Treenattu on. Omat treenit ovat olleet kevyitä ja aika lyhyitä, sellaisia hyvänmielen treenejä. Marjon treeneissä on päästy käymään läpi vuoden ja siellä on sitten tehtyä vaikeampia harjoituksia ja hiottu yksityiskohtia. Ilon kautta olen pyrkinyt treenaamaan ja agility Sakarin kanssa on nautinto! Ja luulen että Sakari nauttii siitä kanssani myös. Silmien ilmeestä päätellen, kun se tietää mitä on luvassa.
Kisattukin on. Omalla mittapuulla paljon. Äkkiä laskettuna 42 starttia, hylkyprosentti tasan 50. SM- nollia kertyi viisi tämän vuoden kisoja varten, vain tupla jäi uupumaan. Ensi vuoden kisoja varten koossa on kuusi nollaa, mutta tupla puuttuu niistäkin. Eli tavoitteet ylittyivät reilusti nollien osalta. Ja muutenkin.
Silmät peilattiin terveiksi tammikuussa.

Minä

Kunnonkohotus kahvakuulaillen jatkuu...

Juuei :) Kävin muutaman kerran kuulailemassa, mutta se jäi talolla toteutettujen projektien jalkoihin...

Hippu
Hippukin pääsee kisaamaan.

Pääsi se, yhdeksän starttia, joista kolme tulosta ;)

Näköjään en ole kirjannut tälle vuodelle sitä omaa taloa varsinaiseksi tavoitteeksi, ja niinhän se kesällä löytyi :) Reilu viikko on jo asuttukin ja remontit on viittä vaille valmiit :) Tämä on se suurin ja ihanin 2013 tapahtuneista jutuista. Vähän jo meinasi kärsivällisyys rakoilla remonttien kanssa, ja epäusko muuton toteutumisestakin nosti päätään, mutta täällä ollaan nyt ja nautitaan!

Mitäpä ensi vuodelle toivoisi?

Olgalle lisää onnellisia terveitä päiviä.
Sakarille onnellisia terveitä päiviä.
Eilen sain Eviran tutkimustulokset ja ureaplasma oli näytteestä löytynyt. Kahden kuukauden antibioottikuuri syötetään nyt ja sitten käydään antamassa taas näyte. Toivon, että antibiootti tehoaa ja poika saadaan kuntoon. Oireita sillä en huomaa ja iloinen se on. Onneksi.
Kisatauolla ollaan toukokuulle saakka, tarkoitus on treenata samalla metodilla kuin tähänkin saakka, eli niin että molemmilla on kivaa. Marjon treenejä on tiedossa viidet ennen kisakauden (toivottavasti)alkamista. Se tupla pitäisi sitten kuukauden sisällä saada, jos mielimme SM- kisoihin Tampereelle osallistua. Se on tavoitteena, jos koiran terveys sen sallii. Ja jos kisaamaan päästään niin hylkyprosenttia yritetään pienentää.
Itsellekin toivon onnellisia terveitä päiviä.
Samoin Hipulle Sen kanssa voitais kisata myös, käydä yleisöä hauskuuttamassa :D

FB:n piparihaasteen onnistujat:

ja floppaaja :D


Mun elämän Ilo ja Valo

23.12.2013

Kuusen tuoksua

Me ollaan vihdoin uudessa kodissa! Tännekin olisi kirjoitettavaa, aika vaan on mennyt muuttaessa ja kotia joulukuntoon laittaessa. Kolmatta yötä täällä ollaan ja vaikka epätoivokin meinasi iskeä, ettei päästä joulua täällä viettämään, niin nyt on tavarat paikoillaan ja kuusi koristeltu :)

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

8.12.2013

Paikoin selkeää

Itsenäisyyspäiväksi olin ilmoittanut Hipun kolmeen starttiin Seinäjoelle. Siellä Hipun kisat ovat aina sujuneet ja Lagulaisten järjestämiin kisoihin on muutenkin kiva mennä, kun tunnelma on ilmoittautumispisteestä saakka rento ja leppoisa.
Mitään tulospaineita ei otettu, kisaaminen Hipun kanssa on ollut niin vähäistä, että ihan treenaamaan lähdettiin muuallekin kuin omiin treeneihin.

Eka rata oli Minna Väyrysen agirata, jolla oli ansaa ansan perään, eikä liiemmälti suoria linjoja. Alku näytti meille hankalalta, mutta siitä selvittiin, tosin kolmannen hypyn Hippu kiersi eri kautta kuin yritin ohjata, mutta tuli sen jälkeen sinne minne pitikin. Aan jälkeen sitten jo hilppasi tekemään pituuden, jolle ei suinkaan pitänyt mennä. Sieltä kalastelin koiran taas jonkunmoiseen kontaktiin kanssani ja pätkän verran meni hyvin, sain sen jopa kepeille vaikka pelkäsin, että aalle se sinkoaa. Puomin jälkeen sekoilua (eikä ottanut alastulokontaktia, ylösmenosta en osaa sanoa) mutta kolme viimeistä estettä oikein. Eli paikoitellen hyvää menoa ja siinä välissä ei yhteistyöstä tietoakaan :).

Toka rata saman tuomarin hyppäri, vähän jo etenevämpääkin, mutta kyllä siellä kieputustakin riitti. Alun pyörityksissä vähän laajat kaaret, mutta Hilppa oli ohjauksessa mukana. Riskillä päätin leijeröidä renkaan jälkeen olevan putken ja Hippu haki sinne hienosti. Putki oli lyhyt ja kun ohjaajn suusta ei minkäänlaista pihausta kuulunut, ennenkuin koira oli jo hypännyt kaksi siinä kohtaa rataan kuulumatonta estettä, niin eihän se putken jälkeen voinut tietää, että piti kääntyä. Sen jälkeen mentiinkin jo pitkä pätkä hyvin, lopussa sählättiin ja rengaskin löytyi Hipun tielle toistamiseen, vaikka ei sitä ollut siihen kohtaan numeroitu.

Kolmas rata Eija Berglundin agirata. Rataa rakennettaessa päiviteltiin melko kovaan ääneen radalle tehtyä putki-puomierottelua, (jossa puomin molemmin puolin oli putkensuut ihan kiinni puomissa) jolloin tuomari huikkasi meille, että tämä on niin vanhanaikainen kuvio, että kyllä se pitäisi osata. Juu, kyllähän me ohjaajat siihen käskytykset osataan, mutta... Sanoinkin sitten, että on lottovoitto jos Hippu menee puomille. Puomi oli este numero kuusi ja alku oli suora, yhden putken kautta kiepattiin. Mutta elämä on yllätyksiä täynnä, Hippu ei meinannutkaan mennä putkeen, vaan niin se kiipesi, kun kerran käskettiin! Lottovoitto! Puomin alastulon loikkasi, mutta siinä kohtaa ei kovasti harmittanut Eikä harmittanut maalissakaan, kontaktivitonen jäi meidän ainoaksi virheeksi!!!! Wuhuuu! Me tehtiin tulos. Pari jäätävää pelastelukarjaisua ja muutama laajaksi levinnyt kaarre, mutta vitosella maaliin! Loistavaa. Meille ei nollia ole ropissut, eikä varmaan sellainen, joka tahkoaa nollavoittoja toisensa perään, osaa kuvitellakaan sitä tunnetta, mikä mulla oli kun päästiin yhdessä maaliin vain yhden virheen kera. Huippuhipanen teki töitä mun kanssa ja itsenäiset ratkaisut jäi kahdelle ekalle radalle. Voittajafiilis!


3.12.2013

Unelmanpäivä toi toivoa

Eilen oli Unelmanpäivä. Entisessä elämässä sillä oli erilainen merkitys kuin nyt, asiakkaille tarjottiin kaakaota ja pullaa ja pelättiin ympäripyöreitä päiviä töissä. Aina kuitenkin jaksettiin, kunnes päätettiin tulla järkiimme ja alkaa elää myös omaa elämää.

Siispä ei ollut ongelmia järjestää Sakarin kontrollikäyntiä Mäntsälään. Reissu pelotti vielä paljon ensimmäistä enemmän. Yhtään en osannut arvella olisiko mitään muutoksia parempaan havaittavissa, kun koira on ollut koko ajan samalainen. Siis ennen ja jälkeen löydösten. Lääkekuuri syötiin hyvin, eikä Oriprimistäkään tullut mitään sivuoireita. Hormonin syöttämisen aiheuttaman kisakiellon käsittelin mielessäni, eikä enää harmita oikeastaan yhtään. Toukokuussa päästään tuplajahtiin ja silloin näkyy kisoja olevan hyvin tarjolla. Ja jos ei päästä, niin sitten se on niin.

Mutta eiliseen. Tällä kertaa houkutusnarttuna oli tärpeillä ollut berninpaimenkoira, joka tuli progetestiin. Näyte saatiin pikaisesti purkkiin, kun oli niin hemaisevan tuoksuinen tyttö tarjolla :) Näyte ei ollut lainkaan veristä, mikä kertoi siitä, että eturauhanen oli pienentynyt. Näyte viljellään sekä klinikalla Mäntsälässä, että Kuopioon Eviraan lähti myös satsi tutkittavaksi ureaplasman varalta. Jos ureaplasma löytyy, niin se on antibiooteilla hoidettavissa.

Kysyin eläinlääkäriltä myös mahdollisesta siitoskäytöstä, eikä hän nähnyt sille estettä. Herpes Sakarilla voi olla, ja jos sitä vielä joskus käytetään, niin nartulle pitää antaa herpesrokote. Tätä ei pystytä testaamaan, kun herpes aktivoituu ja passivoituu. Jos siittimeen tulee rakkuloita, niin se on merkki herpeksestä. Ja rakkulavaiheessa ei kannata antaa astua.
Haave Sakarin pojasta sai siis jatkoaikaa, mutta uskallanko Sakaria enää antaa jalostuskäyttöön, onkin sitten taas ihan oma juttunsa.

17.11.2013

Arjen ilostuttajat

On nuo mun murut vaan niin ihania! Ne kyllä osaa tuoda hymyn huulille päivittäin, siitäkin huolimatta, että murheiltakaan ei niiden kanssa voi välttyä. Ja niinhän se on, että elämään kuuluu sekä ilot, että surut. Pääasiassa elämä koirien kanssa on kuitenkin hauskaa ja niillä on omat juttunsa, mitkä saavat sen hymyn nousemaan naamalle.

Tottahan mua harmittaa, ettei päästä Sakarin kanssa kisaamaan nyt pitkään aikaan, koska hormonin syönnin takia emme voi virallisiin osallistua. Varsinkin, kun saimme kisat kulkemaan kohtuullisesti ja vain tupla uupuu ensi kesän ässämmeistä. Kisaamista tärkeämpää on kuitenkin iloinen ja pirteä poika arjen ilostuttajana!

Tässä teille vielä pieni temppuvideo. Siinä kaksi pannarinhimoista sankaria esittää joitakin pikku juttuja, joista ainakin mulle tulee hyvä mieli :)


9.11.2013

Vianetsintää

Mäntsälän käynti takana ja uusi edessä.
Taina ja Hippu lähti maanantaina meille matkaseuraksi ja yksi agilityryhmäläisistäni antoi juoksuisen koiransa reissuun mukaan. Saimin avustuksella Sakarilta saatiin hyvin otettua spermanäyte. Hoitajatkin kehuivat Saimin reipasta käytöstä, kun Sakari otti hajuja takapäästä. Muutenkin mukana oli todella reipas avustaja :)

Heti spermanäytteen saatuaan lääkäri totesi sen olevan kovin veristä. Samantien hän tutki Sakarin eturauhasen ja totesi sen olevan suurentunut. Sperma tutkittiin myös ja siinä oli normaaleiden ja hyvin liikkuvien siittiöiden joukossa epämuodostuneita siittiöitä jonkin verran, sekä sakkaa, jota kohti siittiöt hakeutuivat. Sakarilta otettiin myös veri- ja virtsanäytteet bakteeriviljelyä varten.
Eturauhanen ultrattiin. Ultrassa näkyi kudosrepeämiä molemmissa lohkoissa. Samalla eturauhanen mitattiin. Valtavan suuri se ei ollut, mutta normaalia suurempi joka tapauksessa.
Lääkkeeksi saatiin sulfaa (antibioottia) mahdolliseen tulehdukseen ja hormonivalmiste, jonka tarkoitus on saada eturauhanen pienenemään.
Torstaina soitin klinikalle viljelytuloksista. Missään näytteessä (sperma, veri, virtsa) ei ollut bakteerikasvua, mutta en tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Antibioottikuuri kestää nyt kuitenkin kaikkiaan 20 päivää ja hormonia annetaan viikko. Antibiootin loppumisen jälkeen ollaan viikko ilman ja sitten mennään kontrolliin. Tuloksista sitten riippuu lähetetäänkö uudet näytteet Kuoopioon tutkittavaksi. Eli edelleen ollaan epätietoisuudessa.
Pentujen menetyksiinkään nämä tutkimustulokset eivät vielä anna vastausta. Mutta toisaalta ilman sitä murhetta, en olisi ymmärtänyt Sakaria tutkituttaa ja tilanne olisi voinut päästä pahaksikin. Mitään oireita kun en Sakarissa ole huomannut. Vieläkään, vaikka se nyt onkin tiukassa syynissä päivittäin.

27.10.2013

Huokaus, jos toinenkin

Saatiin jälleen ikäviä uutisia pari viikkoa sitten, kun Hertankin pennuille kävi huonosti. Seitsemännellä viikolla alkoi vuoto ja Hertalla oli kohtutulehdus. Tällä kertaa ei kuitenkaan enää ollut sikiöitä jäljellä, eikä Herttaa tarvinnut leikata.
Itselleni asia tuotti todellisen tunteiden myllerryksen ja itkettyäkin tuli. Harmitti niin pentujen menetys ja se että annoin Sakarin käyttöön uudelleen. Lulun kohdalla tietenkin luuli, että kyse oli ikävästä sattumasta, mutta kun näin tapahtui toistamiseen, niin todennäköistä on, että vika löytyy Sakarista. Sille onkin tilattuna aika Mäntsälän eläinklinikalle Merja Dahlbomille (joka on erikoistunut lisääntymisongelmiin) marraskuun alkuun. Sperma tutkitaan ja toivon, ettei syyksi osoittaudu mikään sellainen, mikä vaikuttaa Sakarin elämään. Jalostuskäytöstä se tietenkin voidaan jättää pois, vaikka mun haaveena onkin ollut saada Sakarin poika joskus. Se etten koskaan saa pikku-Sakaria on niin paljon pienempi paha siihen verrattuna että Sakarilla todettaisiin joku sen elämää lyhentävä juttu.

Eilen oltiin Marjon valmenuksessa ja vähän tuotti ohjaajalle vaikeuksia lantion käännöt... Saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan ja tänään lähdettiin hyvillä fiiliksillä kisoihin Lempäälään.
Tuomarina oli ensimmäistä kertaa virallisesti Mäkelän Reetta ja aikas kinkkisiä ratoja hän oli meille minikoirakoille laatinut :) Eka radalla hylkäännyttiin jo esteellä numero neljä, kun en tarpeeksi selvästi ohjannut serpentiinin viimeistä kiemuraa ja Sakari tuli ohi ja kävi läjäyttämässä tassunsa seuraavana olleelle aalle. Radalla oli hankala putki-puomierottelu, niin että putki ja puomi olivat aivan vierekkäin ja putken suu vielä n. metrin puomin alun yli ja puomille oli tarkoitus mennä. Siinä kosahti monen rata, mutta me selvittiin siitä!!! Tein pakkovalssin puomia ennen olleen hypyn jälkeen ja sain Sakarin hienosti puomille. Tällä radalla hylkäyksen arvoisia mokia tuli kuitenkin kolmesti eli nolla ei ollut hilkullakaan.

Tokalla radalla oli vuorossa putki-aa-erottelu, ja Sakari kiipesi aalle putkeen menon sijaan, joten hylky jälleen. Radalla tippui myös yksi rima, joten ei ollut puhdas muutenkaan.

Viimeisenä olleelle hyppärille lähdettiin molemmat jo vähän väsyneinä ja hylky sitten sieltäkin.
Eli tripla saatiin, mutta vääränlainen...

28.9.2013

Mertarantaa lainaten

Päivitykset laahaa edelleen, mutta remontti talolla sentään edistyy :)
Ollaan kuitenkin ehditty viikonloppuisin kisaamaankin.

Ensin gööttien rotumestaruudet Tampereella. Niistä kisoista ei jäänyt kuin lievähkö paha maku suuhun, vaikka kyllä sitä hyvääkin radoista löytyy, kun kaivelee.
Eka radalla ei onnistunut putki-puomierottelu, vaikka treeneissä se kyllä onnistuu lähes sadan prosentin varmuudella. Joten hylky.
Toka radalla Sakari haisteli lähdössä maata ja urpo ohjaaja vaan jätti koiran siihen haistelemaan. No arvaahan sen. Koira oli ihan ulapalla ja tuli eka hypystä ohi. Menin korjaamaan ja uudestaan samasta hypystä ohi, sen jälkeen lähdin korjaamatta tekemään rataa ja puhtaasti koko muu pätkä. Hohhoijaa!

Viime viikonloppuna oli vuorossa Satakunnan piirinmestaruudet Noormarkussa.
Eka rata oli hyppäri ja profiililtaan todella helppo. Ja ylläripylläri, mitä tekee ohjaaja? Jättää ohjaamatta yhden helpon kohdan ja koira singahtaa väärään päähän putkea. Muuten puhdas rata ja kelloonkin ehdin maalissa vilkaista, aika olisi riittänyt hyvin. Huoh!


Toka rata olikin sitten jo huomattavasti vaikeampi. Paineetta startattiin, kun ei oltu enää mukana mestaruustaistossa. Ja nollahan sieltä sitten napsahti! Viides jo tälle kaudelle. Täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen meidän saavutuksiin, kun vertaan viime vuoteen. Nyt ollaan jo tuplaa vailla ässämmeissä ja keräysaikaa on vielä rutkasti.


Ja vaikka jossittelu onkin turhaa, niin sen verran olin utelias, että laskeskelin mihin olisi sijoitus riittänyt JOS Sakari olisi mennyt putkeen oikeasta päästä. Lopputulemana me oltais saatu pronssia. Tietyllä tavalla se tuo hyvää mieltä. Me osataan ja se jäi pienestä kiinni.

Tänään oli sitten vuorossa tuplajahtia Maalahdessa. Ilmoitin Hipunkin samoille radoille.
Sakarin kanssa eka rata oli hyvää, vauhdikasta menoa, mutta loppupuolella rataa tultiin mutkaputkesta muurille joka oli suurinpiirtein 90 asteen kulmassa putkensuuhun ja siinä Sakari tuli ensin ohi ja sitten hyppäsi muurin väärään suuntaan. Heihei tupla!

Hipun kanssa ei tällä radalla päästy alkua pidemmälle. Keppien aloitus tuotti vaikeuksia ja oliskohan ne kolmannella vai neljännellä kerralla menny oikein. Sitten singahti Hippiäinen maata kiertävälle radalle ja mä tulin radalta pois. Hipa tuli myös ja oli vähän hämillisen näköinen.

Tokana ratana oli hyppäri. Sakarin kanssa toimi taas hommat hyvin ja tehtiin nolla, jolla ei periaatteessa ole mitään merkitystä :) Mutta onhan se kiva onnistua eikä aina sössiä!

Hipun kanssa meni jo huomattavasti ensimmäistä paremmin, mitä nyt vähän käväisi ratahenkilöitä moikkaamassa ja joitakin esteitä jäi suorittamattakin, mutta tää oli sentään jo melkein rata :D

Ai niin se Mertaranta. Tuli vaan mieleen se lause, että: "Siinä on paikka, miksei se lauo", kun kelailin näitä kisoja. Mahdollisuudet tuplaankin olis olemassa, jos joku ei aina sössisi. Taidan hankkia ittelleni kokovartalopeilin ja seistä sen edessä loppuvuoden.

5.9.2013

Neiti Veteraani

Olga on nyt sitten virallisesti veteraani! Kahdeksan vuotta mittarissa, mihin tää aika oikein menee? Ihania vuosia takana ja toivon mukaan vielä monenmonta edessä!

Kolmiviikkoisena parasta oli vielä emän maito


Kiinteääkin ruokaa opeteltiin syömään. Kuppi on vielä isompi kuin koira


Ensitapaamisella (ja mähän en oo muuttunu lainkaan ;) )


Kuusiviikkoinen söpöliini


Yhtä söpö kahdeksanvuotiaanakin


Mun oma naurava nakki!

25.8.2013

Paluu

Pitkästä aikaa. Paljon on tapahtunut tauon aikana myös koirarintamalla, vaikka suurin syy siihen, etten ole ehtinyt blogia päivittää on tässä :

Aina, kun on ollut aikaa olla koneella, on tullut selattua tapetti- tai kaakelivalikoimia tai etsittyä tieoa omakotiasumiseen liittyen ja muuta sellaista :) Eli yksi unelma on toteutunut ja syksyn aikana me muutamme tuohon talovanhukseen opettelemaan elämänmuutosta.

Sitten niihin koirauutisiin:
Olga voi mainiosti ja se on aivan ihana hömppä. Sen kanssa ei ole sen kummemmin harrasteltu, mutta ollaan nautittu toistemme seurasta. Se on sellainen äitin rakas <3
Sakarilla sen sijaan on ollut toimintaa, vaikka agility on ollut kesätauolla kisojen osalta kokonaan ja treenitkin ovat olleet kevyitä, jos on treenattu. Vähemmälle on kyllä jäänyt. Nyt syksyn tullen alkaa kalenteri taas täyttyä kisoistakin.

Sakari luonnetestattiin Hämeenkyrössä muutama viikko takaperin. Se läpäisi testin pisteillä +101 ja oli laukausvarma. Testistä on olemassa myös videomateriaalia, joka kuitenkin odottaa juutuuppaamista ja pätkien yhdistämistä.

Poika pääsi nopealla varoitusajalla myös uudelleen miestenhommiin, kun Tarjalle tarjoutui mahdollisuus käyttää yhtä omaa kasvattiaan jalostukseen ja juoksu oli heti hollilla. Niinpä lempi leiskui Sakarin ja Hertan (Handskes Kia Kinuski) välillä tällä viikolla. Viime viikonloppuna pari tapasi ensi kertaa. Lauantai ja sunnuntai meni tutustuessa, maanantaina sitten jo olivat tositoimissa. Astutus toistettiin myös tiistaina, keskiviikkona ja torstaina, joka päivä onnistuneesti. Eli nyt on kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin ja pentuja saataisiin maailmaan.

Syksyn kisarupeama aloitettiin kunnon repäisyllä tänä viikonloppuna, kun olin ilmoittanut Sakarin eiliselle Poriin kolmeen starttiin ja tälle päivälle Ylöjärvelle samoin kolmeen starttiin.
Porissa ensimmäisen radan tuomaroi Vesa Sivonen ja rata oli helpon oloinen kolmosten radaksi. Ei ollut ihmeellisiä kommervenkkejä ja sellaisella radalla oli kiva aloittaa tauon jälkeen. Päästiinkin nollalla maaliin, enpä olisi kisoihin lähtiessä uskonut :)
Toinen rata oli Katarina Virkkalan hyppäri ja kiva sekin, joskin jo hieman enemmän kieputusta. Rimat oli mineille tapissa eli 35. Vähän mietin, että mahtavatko kaikki pysyä ylhäällä, mutta pysyihän ne! Nollalla maaliin, mutta tulostaululla selvisi, että tuplanolla jäi 0,05 sekunnin päähän...
Paljoa ei kuitenkaan harmittanut, koska olin onnellinen siitä, että osasin ohjata peräkkäisillä radoilla puhtaat radat, meille sekin on jo voitto.
Viimeinen rata oli Virkkalan agilityrata ja siltä saatiin hylkäys Sakarin livahdettua selkäni takaa putken väärään päähän. Pari askelta olin liikaa edellä ja se nolla oli sitten siinä.
Todella tyytyväinen olin päivän saavutuksiin ja Ylöjärvelle lähdin vailla suurempia odotuksia.
Eka radan tuomaroi Heinon Marjo. Hyppäri oli kivan etenevä. Ja oho, niinhän siinä kävi, että taas napsahti nolla :) Tosin en uskaltanut olla varma siitä eilisen jälkeen, kun ajat on meillä niin pienestä kiinni. Tällä kertaa alitettiin ihanneaika kuitenkin 3,47 sekuntia, etenemäkin oli 3,9.
Toisella radalla tuomarin virkaa hoiti tuomariharjoittelijan roolissa Jari Suomalainen ja nyt olikin sitten jo kieputusta kerrakseen. Meille tuli tältä radalta hylky, kun en älynnyt ottaa koiraa paremmin haltuun suoran putken jälkeen, niin se kävi sen sitten suorittamassa takaakiertona, vaikka suoraan piti mennä. Muita kämmejä ei matkan varrelle osunut, joten tämäkin oli vähän sellainen henkinen nolla.
Viimeisen agiradan tuomaroi myös Jari, edellistä helpompi, mutta muutama tarkka kohta. Ja tästä me selvittiin hienosti jälleen nollalla maaliin. Ajan kanssa jännäsin jälleen. Tulostaululla iloinen yllätys, kun aika riitti juuri ja juuri ollen -0,42.
Uskomaton viikonloppu siis takana: kuusi starttia joista ratavirheettömiä neljä, kisakirjaan kolme uutta rinkulaa ja vain kaksi pientä hylkäyksen arvoista virhettä. Upeetamahtavaa, tauko on tehnyt meille hyvää ja kai me sitten ollaan kehityttykin. Ja videot tulee näistäkin starteista kun ehdin.

13.7.2013

Enkelipennut

Lulun ja Sakarin pennut eivät selvinneet maailmaan. Eilen Lululta oli leikkauksessa poistettu kuolleet pennut ja kohtu. Vielä en tiedä sen tarkemmin tapahtumien kulkua, mutta ilmeisesti yksi pennuista oli kuollut jo aiemmin, aiheuttanut tulehduksen ja muidenkin pentujen kuoleman. Loput kuolleista pennuista olivat olleet normaalisti kehittyneitä. Kantoviikkoja ehti kertyä seitsemän. Rakkauslapsista tulikin enkelipentuja :( Lulu kuitenkin on olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa.

7.7.2013

Hei, me liidetään!

Tämän vuoden Agirotu pidettiin tänä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Ylöjärvella kolmannen kerran ja tällä kertaa elokuvateemalla. Tunnuslauseenakin on: 003- Lupa hyllyttää :)
Mietin pitkään osallistumistamme, kun ei kesä tunnu lainkaan meidän jutulta kisaamisen kannalta. Jos on kuuma, ei koira kulje ja sitten on vielä ne ötökät... Päätin sitten kuitenkin laittaa ilmon menemään lauantain molemmille radoille, kun kerran tämä suurtapahtuma järjestettiin noin lähellä. Miia lähti Hipun kanssa kisaamaan myös.

Kun aikataulut tulivat, mietin taas, että ihmisen täytyy olla kyllä vähän hullu. Kisaintoa ei juuri nimeksikään ja sitten ilmoittaa itsensä tuommoisiin pikkukisoihin. Minikolmosiin oli ilmoittautunut aamun kisaan 162 koirakkoa ja rataaantutustuminen klo 9.00, iltakisaan 130 koirakkoa ja rataantutustuminen klo 18.25. Oma lähtövuoro oli vielä aika loppupäässä. Kisojen välissä pidettiin perinteisesti avoSM-finaali, jolloin ei ole muita kisoja.

Perille päästyä sitten selvisi, että rataantutustumiset jaetaan mineissä ryhmiin, niin että n. 40 tutustuu ja kisaa ja sen jälkeen seuraavat 40 jne. Koska olin loppupäässä, olin viimeisessä ryhmässä ja tutustuminen n. klo 12.00.
Ehdin hyvin seurata makseja ja nähdä Miian ja Hipun suorituksen ja sitten vasta mennä omaan rataantutustumiseen. Miia ja Hippu tekivätkin upean radan, jota aluksi luulimme nollaksi, mutta jostain oli tullut vitonen. Ilmeisesti joltain kontaktilta, videolta ei kunnolla näkynyt mistä se oli tullut, eikä sihteerinlapussakaan ollut merkintää. Hieno rata kuitenkin, Hippu pysyi hienosti hanskassa koko ajan.

Meidän eka rata oli suoraviivainen ja helpon oloinen, tuomarina Vesa Sivonen. Sää oli pilvinen ja melko viileä ja saattoi siinä puolen päivän maissa muutaman pisarankin tipauttaa. Ihannekeli siis :) Rata meni oikein jouhevasti ja vauhtia oli hyvin. Kaksi rimaa tippui ja tehtiin meidä eka kontaktivirhe. Liikuin puomilta hieman sivusuuntaan ja Sakari tuli sivusta pois. En osannut tuollaista huomioida, kun puomin suorittaminen on ollut Sakarin vahvuus ja se on sillä niin varma. No täytyypä vahvistaa sitä treeneissä ja palkkailla kunnolla. Virheistä huolimatta olin todella tyytyväinen meidän tekemiseen. Ja oli hienoa, etten itse sössinyt ja aiheuttanut virheitä. Rimoja tippuu niin erilaisissa paikoissa ja tuota puomia en osannut lainkaan varoa. Hyvä mieli vielä lisääntyi, kun tulokset tulivat. Tehtiin meidän etenemäennätys, joka on nyt 4,17 m/s!!! JEEE! Sija tällä radalla oli 79. ja jos vähän saa jossitella niin aika olisi ilman virheitä riittänyt sijaan 25., joka taas olisi vienyt meidät avoSM-finaaliin :)



Sitten olikin "hetken" odotus ennen illan starttia. Seurasin finaalia, tein ostoksia ja kävelin koirien kanssa. (Miia kävi tässä välissä sukujuhlissa). Taina tuli käymään paikalla myös ja aika sujuikin rattoisasti.

Illan startit olivat lopulta n. tunnin myöhässä. Rataantutustumiset mentiin samoin kuin aamulla ja olin viimeisessä ryhmässä. Ehdin taas seurata Hipun ja Miian radan ennen meidän vuoroa. Heille tällä kertaa hylky kimurantilta Huittisen Harrin radalta. Oliskohan iltayhdeksän paikkeilla ollut meidän vuoro. (Tässä vaiheessa oli jo ajantaju hieman hämärtynyt) Rata oli aamuista kinkkisempi, tuomarina Kari Jalonen. Puolivälin paikkeilla oli kolmen hypyn takaakiertohässäkkä, jossa esteet ei olleet linjassa. Se oli radan pelottavin kohta, kun osaan niin hyvin jättää ohjaukset pikkasta vaille vajaaksi, jonka seurauksena koira menee väärältä puolen.
Muttamutta. Tänään meillä kuitenkin oli matkassa se flow, minkä tunteminen saa rakastamaan tätä lajia. Me mentiin, me tehtiin, me liidettiin! Kaikki sujui kuin rasvattu ja sain ohjattua Sakarin optimaalisilla linjoilla. Me tehtiin NOLLA ja me ehdittiin hyvin aikaan! Etenemä tällä radalla 4,14. Sijoitus oli 16., osallistujia oli 119. Vähän huikeet fiilikset, kun tulokset selvisi! Ja me tehtiin keskellä kesää kaks kertaa nopee rata, uskomatonta!
Kyllä tällä taas jaksaa!:D



Paljon olisi muutakin kerrottavaa ja tänne blogiin kirjoitettavaa, mutta aika on nyt tällä hetkellä niin kortilla, että jossain vaiheessa sitten yritän kirjailla tänne Olgan kuulumisia (kaikki on hyvin), projektista nimeltä PyhäSylvi ja muista jutuista. Videotkin agiroturadoista on tulossa.
Nautinnollista kesää teille lukijat!

2.6.2013

Ajoittaista sadetta

luvattiin Forecan sivulla Saloon lauantaiaamupäiväksi. Ajomatkalla auton mittari näytti ulkolämpötilaksi vajaata 15 astetta ja taivaalla oli pilviä. Ihannesää kisoja ajatellen. Mutta oho, kun päästiin kisapaikalle ripsaisi kerran vähän vettä, sitten pilvipeite hävisi ja sen myötä lämpötila kohosi hellelukemiin. Hiekkakentällä oli todella kuuma ja niinpä mulla oli taas tahmea koira eka radalla. Ihan ookoo rataa vedettiin muuten, mutta taas yhdellä kieputuksella kielto. Maalissa vitosella ja viiden sekunnin yliajalla. Ei olisi aika riittänyt puhtaallakaan radalla nollaan.

Ennen tokaa rataa kastelin Sakaria, mutta vesikin haihtui sen turkista saman tien. Nyt oli kuitenkin jo menevämpää liikkumista. Oman ohjauksen puutteen takia saatiin kuitenkin hylky. En ohjannut mitenkään yhdellä välistävedolla , niin ei Sakarikaan siihen välistävetoon tietenkään tullut. Muuten hyvä rata, vaikeimmat kohdat selvitettiin hyvin. Ja videolta laskien aika olis riittänyt just ja just.

Kastelin Sakaria lisää ja enemmän ennen hyppäriä, joka olikin hauskanlainen putkipyörittelyhässäkkä. Ennen rataa temppuilutin poikaa, mutta siinä kohtaa oli laiskanlaista puuhailua. Radalla kuitenkin se otti sen ihanan "korvatluimuunjamenoksi"-ilmeen ja vauhti oli jo aikas hyvää. Hylkäys kuitenkin tulokseksi. Yhden suoraan mentävän hypyn Sakari otti takaakiertona ja sitten vielä yksi ekstrahyppy. Aika olisi tuskin puhtaalla radallakaan riittänyt ihanteeseen. Aika oli laskettu 3,7 etenemällä ja vaikka vauhtia tuntui olevan, ei videon mukaan sitten niin lujaa menty kuitenkaan. Pääasia joka tapauksessa oli jälleen se ilme!

Nyt me vaan treenaillaan hetken aikaa ja luultavasti Agirodussa käydään kisaamassakin, kun se tuossa lähellä järjestetään. Ja hiphei, mukavia uutisia tuli SAGIsta myös, ensi vuoden ässämmät järjestetään Tampereella. Jos me sitten sinne saatais vaadittavat tulokset kasaan :)

28.5.2013

Metsään mentiin

Lauantaina Sakarin kanssa kisat Porissa. Tuomarina Asko Jokinen. Ei ollut tuplajahtifiilis, oli kuuma ja eka rata näytti hankalalta. Alussa Sakari melkein kävi puomilla, minne ei pitänyt mennä, mutta huutamalla sain pelastettua sen sieltä pois. Neloshypyn rima tippui ja se olikin siinä sitten. Sakari vaikutti tahmealta ja loppupäässä rataa vielä kielto. Ylikaikaa yli neljä sekuntia ja ratavirheitä siis kymmenen.

Toka rata ei ollut ihan niin pahan oloinen, kuin eka. Oli sielläkin omat hauskuutensa. Ennen starttia Sakari oli haahu, ja kyttäsi ötököitä. Ilmeisesti sitä viime syksynä Nokian kisoissa pisti ampiainen palleihin ja sen jälkeen se on kytännyt peräpäätään, jos jossain surraa ötökkä. Omaa vuoroa odotellessa mulla oli siis jo ahdistunut olo, että ei tästä mitään tule. Eli aivan väärä asenne! Eikä siitä tietenkään sitten mitään tullutkaan. Mukanani vielä tahmeampi koira. Kepeiltä kielto ja loppupäässä rataa jo klassikoksi kutsuttava kielto, kun koiran pitäisi hypätä mun menosuuntaa vastaan. Plaah! Kympin ratavirheet ja reilu kuus sekuntia yliaikaa. Kiva!

Sunnuntaina herätys varttia vaille viisi ja auton nokka kohti Nakkilaa Olgan kanssa. Vuorossa siis MEJÄ-koe. Ja vaikka viikolla luvattiin sunnuntaille sadetta ja lämpötilaksi n. 16 astetta, niin aurinko paistoi koko päivän ja melkoinen tuuli kävi myös. Lämpötila pyöri lähes hellelukemissa. Jälkiarvonnasssa vetäisin meille jäljen numero neljä, eli suoritusaika siinä puolenpäivän kieppeillä. Just joo, ihan parasta tuuria. Auton sai onneksi varjoon ja luukut auki, niin tuulen vuoksi ei siellä ollut kuuma.
Mutta, mutta. Jo jäljen alussa kävi selväksi, että tänään ei Olgaa huvittanut tehdä hommia. Haisteli kyllä alkumakuun ja sitten katteli mua että mitäs sitten? Söi vähän heinää ja sellasta... Tuomari kehotti ottamaan uuden alun tuoreesta kohtaa, mutta ei niin ei. Jälki oli lisäksi oikein kunnon ryteikössä ja Olga katto mua, että meinaaks tosissas, että tonne pitäis mennä. Tuomari Tuovi Henttu kuitenkin sanoi, että mennään treeninä läpi. Ja niin me sitten mentiin. Mä yritin kannustaa Olgaa parhaani mukaan ja aina välillä se vähän haisteli jälkeä. Sain sen kulkemaan mun edellä, mitä nyt välillä eksyttiin peuranjäljille ja ojiin kahlailemaan. Makuut se söi antaumuksella eli merkkas ainakin ne. Loppupätkä jäljestä kulki voimalinjaa pitkin ja siinä porotti aurinkokin kuumasti. Lopulta suoriuduttiin sorkalle, jota Olga sai jyystää palkaksi. Yritti se sentään edes vähän. Että semonen maksettu päiväkävely. Hohhoijaa. Koeselostus saatiin, vaikkakaan pisteitä ei meille annettu.
Se kuului seuraavasti:
Ohjaten jäljelle. Koira vaikuttaa epävarmalta eikä tahdo irtaantua ohjaajasta. Edetään vähän matkaa ja otetaan uusi aloitus koiralle. Ei vauhti eikä into parane vaan Olga hakee turvaa ohjastajastaan. Lopulta tuomari toteaa ettei kaadolle päästä sallitussa ajassa ja keskeyttää kokeen. Jälki mennään harjoitellen kaadolle. Kaato kiinnosti. Makuut myös kiinnostivat ja ne syötiin. Olga kaipaa harjoittelua eri tilanteista, niin alkaa tulostakin löytyä.

Olgan puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, ettei siellä muillakaan niin kauhean hyvin mennyt. Kokeeseen osallistui viisi koiraa (kaikki AVO-luokkaan), joista kaksi sai kolmostuloksen, muille annettiin samoin kuin meillekin possunkorvapussi lohdutukseksi.

Mä luulen nyt, että meidän kalenteri näyttää kesän ajan melkosen tyhjältä. Ens viikonloppuna käydään vielä Salossa kolmen startin verran kisaamassa Sakarin kanssa. Katotaan syksymmällä sitten uudestaan. Ja ei, en oo tyytymätön meidän saavutuksiin tai pettynyt koiriin. Alkuvuosi on ollut suorastaan loistava molempien kanssa, mutta nämä lämpimät ilmat ei kísailujen osalta ole se meidän juttu :)

21.5.2013

Ja he saivat toisensa

Tänään se tapahtui!

Sakari ja Lulu toivottavasti saattoivat alulle pieniä gööttilapsia <3 Kaikki sujui hyvin ja pariskunta hoiti homman niin kuin kuuluukin. Luluhan aloitti varsinaisen kiimansa samana päivänä kun vein sen meiltä kyläilemästä Tarjalle. Ilmankos meillä ei vielä oltu valmiita tositoimiin :) Nyt on kuitenkin odotus siltä osin palkittu ja alkaa vielä jännempi aika, kun odotetaan että itävätkö siemenet ;) Huomenna katsotaan, vieläkö toistavat temppunsa, ja varmistellaan että niitä siemeniä on sitten riittävästi itämässä.

19.5.2013

Luupää ohjaa melko järeäkalloista

Viikonloppu piti sisällään taas koiramaista ohjelmaa. Lauantaina neljä starttia Liedossa ja tänään ryhmänäyttely Raumalla.

Ensin kisoihin. Otsikon luupää viittaa allekirjoittaneeseen. Miks mä en vaan opi tiettyjä asioita? Niinku, että koiraa ohjataan siellä radoilla myös helpoissa paikoissa. Tai että joka kohdassa ei vaan ole kiire. Tuplanollaa tässä yritetään metsästää, mutta kun ei luupää opi, niin ei kai me sitä tuplaakaan saada.
Eka rata oli ulkona ja tuomariharjoittelijana Kermisen Petteri. Ilma oli jo aamusta lämmin ja aurinko paistoi. Rata oli kiva, sisältäen pari kinkkisempää kohtaa. Ja pääosin menikin ihan hyvin. Yksi rima tippui ja kepeillevienti ei onnistunut. Treenilistalle sylkkärillä kepeille viennit! Maalissa siis kympillä ja ihanneajan ylityksellä, joka tuli sieltä keppien korjailusta.



Toka rata sisällä hallissa oli Tuija Kokkosen käsialaa. Ja hui hirveä miltä se näytti radan reunalle. No ei muuta kuin tutustumaan ja sitten suorittamaan. Vähän kyllä oli epäilyksiä mielessä, ettei tältä radalta ainakaan nollaa saada. Eikä saatukaan, vaan hylky. Mutta ei tietenkään mistään vaikeasta kohdasta, ne selvitettiin oikein hyvin. Sitten en vaan ohjaa ja Sakari hyppäsi yhden hypyn nurinpäin. Läksy itselle: ohjaa sitä koiraa!!!



Kolmas rata oli Petterin hyppäri, jälleen ulkona. Lämpötila oli arvatenkin noussut aamukymmenen lukemista ja hiki virtasi. Rata näytti jälleen kivalta ja melko helpoltakin. Ja meno olikin toiseksi viimeiselle esteelle saakka ihan sujuvaa, joskin lämpö vähän verotti kummankin vauhtia. Siellä toiseksi viimeisellä esteellä sorruin perisyntiini hätäilyyn. Siitä niistosta ei saa lähteä Sakaria vastaan, ennen kuin se on jo hyppäämässä tai sieltä tlee kielto. Ei ollut ensimmäinen tämäntyylinen mun moka. Luupää, mikä luupää. Argh! Ja kiellon seurauksena lopputuloksessa myös yliaikaa.



Neljännelle radalle ei sitten ollut enää mitään tulospaineita. Ja päätin, että nyt ei varmistella, vaan täysillä mennään ja kokeillaan mihin meistä on. Otti päähän nuo yliajatkin. Kyllä meidän pitäisi päästä 3,5 etenemään vaikka siellä radalla jotain sattuisikin. Vaan ilman virheitä olis päästy ehkä just ihanneaikaan. Plaah.
No mutta tälle viimeiselle radalle sain itsestäni irti sen tsempin, mikä pitäisi saada joka radalle. Mä juoksin ja mä ehdin. Ehdin jopa paremmin ja enemmän kuin ikinä olisin kuvitellut. Oon niin tyytyväinen tuohon puomi-putki-putki-hyppy kohtaan että se vähän edes piristi mieltä. Radan lopussa kuitenkin taas vähän oletan, että Sakari menee putkeen, mutta kiellon arvoisesti se siitä tulee ohi. Kiellosta huolimatta me ehdittiin siihen ihanneaikaankin. Niin sitä pitää! Ja nyt mun pitää oppia vetämään aina tolla tsempillä, eikä sohia, löntystää, jättää ohjaamatta tai hätäillä. Siinäpä sitä on läksyä kerrakseen!



Sitten näyttelyraportti. Kannustusjoukoiksi sain Tainan, Olgan ja Hipun. Ilmoitin Sakarin Rauman ryhmikseen, koska tuomarina gööteillä oli Pekka Teini. Kerran aikaisemmin ollaan Pekan arvioitavana oltu ja tykkäsin kovasti. Aikataulujen ilmestyttyä kävi vielä ilmi, että Sakari oli ainoa rotunsa edustaja. Sehän tiesi sitten sitä, että jos Sakari on tuomarin mieleen, niin se saa sitten koko potin. Ja olihan se :) Antoi ERIn ja SAn, joten Sakari sai SERTin, oli paras uros 1 ja tietysti ROP!
Arvostelu kuului näin:

Sukupuolileima vahva, hyvillä rungon mitoilla varustettu. Hyvä kuono-osa ja otsapenger ja melko järeä kallo. Tyypillinen ylälinja, riittävän pitkä runko. Töpöhäntä. Hyvät kulmaukset, hieman kapea reisi.

Sakari esiintyi hienosti. Se on hauska, kun ennen kehää se on nenä maassa ja mulla on sellanen tunne, ettei tuu mitään. Sitten kehässä se käyttäytyy hienosti ja osaa jopa vähän esiintyä :)
Ryhmäkehästä ei tullut muuta kuin kokemusta, mutta en kyllä muuta odottanutkaan. Onhan tuossa litaniassa jo kylliksi :).

13.5.2013

Kihlajaiskakkua ja kisaraporttia

Viime viikko poikkesi meidän normiarjesta jonkin verran, sillä edellisviikolla Peltolan Tarja ilmoitti, että Lulun kauan odotettu kiima on vihdoin alkanut. Maanantaina sitten ajettiin Tarjan ja Sakarin kanssa Säkylään, missä Lulu asustaa. Ei tosin haettu Lulua kotoaan, vaan Marja-Liisan luota, jossa meitä odotti Lulun lisäksi hieno kihlajaiskakku. :)



Nuoripari sai tutustua ja tuntuivat tykästyvän toisiinsa hetimiten. Rallailivat ympäri pihaa ja kuiskuttelivat toisilleen, taisi siinä muutama pusukin vaihtua.





Lulu ei tuntunut vielä olevan valmis tositoimiin, joten matkasi sitten meidän mukana Tarjan luo. Tiistaina käytiin Sakarin kanssa uusilla treffeillä, mutta ei vieläkään ollut sellaista meininkiä. Keskiviikkona Lulu tulikin sitten meille, että saavat touhuta, jos siltä tuntuu. Täytyy kyllä sanoa, että on nartulla palikat päässä paikoillaan. Se tuli meille itselleen vieraaseen paikkaan, vieraan ihmisen ja vieraan koiran luo ja oli kuin kotonaan. Vähän vinkui aluksi, mutta yönsä nukkui Sakarin kanssa sängyn alla. Ja muutenkin sopeutui hienosti meidän elämänmenoon, Olga kylläkin muutti mummulaan vierailun ajaksi.
Vaan eivätpä nuo sitten kuitenkaan ryhtyneet lapsia väsäämään. Leikkivät kyllä keskenään, mutta siinä se. Perjantaina eivät paljoa edes leikkineet. Sekös oli mulle kidutusta, odottaminen. Ja miettiminen; onko tärpit ohi vai tulossa vasta? Merkkejä siitä, että eivät vielä olisi ohi oli, mutta kun ei Lulu ollut halukas kuitenkaan.





Lauantaina palautin Lulun Tarjalle, ilman sen kummempia tuloksia lemmenlomasta. Illalla Tarja kuitenkin soitti ja kertoi, että Lulu oli alkanut vuotaa uudelleen. Ilmeisesti kiima alkoikin kunnolla vasta nyt. Tiedossa siis lisää odottelua ;)

Eilen oli sitten pitkästä aikaa kisat. Ulkokisakausi korkattiin Tampereella TAKUTien kisoissa. Miia sairastui, joten lähdin kisailemaan Sakarin kanssa kahdestaan. Taina otti jälleen kerran Olgan hoiviinsa, kiitos taas! Onneksi kisapaikoilla on jo nykyään sen verran tuttuja, ettei yksin tarvitse olla. Kirsikin jäi vielä kisapaikalle meidän seuraksi, vaikka kisat Perlan kanssa oli ohi jo paljon ennen meidän vuoroa.

Eka rata oli Jari Suomalaisen tuomariharjoittelun tuotos. Kiva rata, jossa oli muutama kinkkisempi kohta. Sakarilta kuitenkin tippui eka rima, joten meidän tuplantekomahdollisuudet kosahtivat heti alussa. Ohjasin sitten vähän uskaliaammin ja ehdin jopa muurin jälkeiseen persjättöön hyvin. Saimme vitosena olleelta putkelta kiellon ja kepeillä Sakari ilmeisesti bongasi kärpäsen tms ja jätti kepit kesken. En korjannut vaan otin hylyn jatkaessani rataa. Paikkapaikoin hyviä väläyksiä kuitenkin. Youtube ei suostu lataamaan tätä rataa.

Toka rata oli Heidi Viitaniemen rata. Etenevä ja mukava, joukossa pienet kieputukset. Ennen loppusuoraa olevan putken Sakari kiersi takakautta ja ajattelin, että saimme kiellon siitä. Vaan sepäs ei ollutkaan virhe, mutta ylimääräinen kieppi toi yliaikaa 1,47.



Kiva päivä oli kisata, aurinkokin paistoi aina välillä. Nyt onkin kisoja tiedossa vähän tiiviimpään tahtiin. Pitäähän sitä tuplaa nyt vielä jahdata :)

Tänään käytiin taas Lulua moikkaamassa ja voi sitä riemua nuorenparin nähdessä toisensa! Lulu vuotaa vielä, joten menee varmaan vielä muutama päivä ennenkuin on uutta päivitettävää siltä rintamalta. Näyttää kuitenkin ihan lupaavalta, ainakin ne tykkää toisistaan <3

5.5.2013

Kirsuhommia

Viikonloppu vierähti Karviassa MEJÄ-kokeen parissa. Hetken mielijohteesta ja Olgalle tehdyn lupauksen perusteella ilmoitin Olgan kokeeseen, vaikka meillä ei todellakaan ole treenikertoja takana kuin oikeastaan yksi kokeilu viime syksyltä ja yksi neljä tuntia vanha alimittainen jälki tältä keväältä.

Lauantai kului jälkiä tehden ja onnekseni minulle oli laitettu jälkipariksi kokenut, erittäin mukava ja avulias mies. Kyselin, kyselin ja kyselin ja sain paljon tietoa ja vinkkejä kuinka kannattaa toimia jälkeä tehdessä ja sitä opastaessa. Teimme yhdessä voittajaluokan jäljen sekä avoimen luokan jäljen, jonka opastaisin sitten itse kokeessa.
Aluksi jälki suunnistettiin ja merkattiin maastoon kartan mukaan, askelpareja laskien (mulla osui 32,5 askelparia 50 metrin matkalle). Sen jälkeen tehtiin veretys ja piilomerkattiin jälki. Tosin jätettiin myös pieniä avomerkkejä, että varmasti tietää missä jälki kulkee. Kahden jäljen tekoon meni noin viitisen tuntia.

Sunnuntaiaamuna sitten itse kokeeseen. Arvonnassa saimme suoritettavaksi jäljen numero yksi, joka kuitenkin ajettiin oman ryhmämme avoluokan viimeisenä eli neljäntenä. Tuomarinpuhuttelun jälkeen oli ampumisensietokoe, joka ammuttiin kaksitoistakaliiperisella haulikolla. Koirat laitettiin kiinni puuhun ja itse poistuttiin tuomarin taakse. Olga seisoi kuin tatti ja vain tuijotti mua, mutta kun mulla ei ollu mitään hätää, niin ei sitten laukaukseen reagoinut mitenkään erityisesti :) Ensimmäinen jännitysmomentti puhtaasti takana.

Itse olin tekemässä jälkeä numero kaksi ja menin oppaaksi ennen omaa vuoroamme. Opastaminen taisikin jännittää kaikkein eniten. Olin kuitenkin merkannut jäljen sen verran tiheään, että se oli lopulta melko helppo homma.
Olgan suoritusta en jännittänyt, kun ajattelin, että se menee niin kuin menee, enkä siellä mitään voi asialle tehdä :)Vaikeinta oli pysyä liinan matkan päässä eli koirasta noin viiden-kuuden metrin etäisyydellä. Olga lähti jäljelle hyvin ja tiesi mitä siltä odotettiin. Muutamia kertoja se teki tarkistuslenkkejä, mutta palasi jäljelle itsenäisesti ilman, että sitä olisi sille tarvinnut auttaa. Sorkka löydettiin ja sitä vähän natusteltiinkin.
Tuomarilta saatiin heti jäljen jälkeen kehuja, mutta kun ei arvosteluperusteista ole itsellä mitään hajua, niin lopullisia tuloksia piti odotella viitisen tuntia, ennen kuin kaikki jäljet oli saatu ajettua. Tuomari kehotti mua ilmottautumaan uusiin kokeisiin, niin en tiennyt että tarkoittiko sillä sitä, että meni huonosti ja uudestaan kokeilemaan vai menikö niin hyvin, että kannattaa ilmottautua...
Oman suorituksen jälkeen kävin purkamassa merkit pois opastamaltani jäljeltä ja sitten majalle odottelemaan. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja seuraa niin kuluihan se aika ihan mukavasti.

Tuloksia kannatti kyllä odottaakin. Avoluokassa oli kahdeksan koirakkoa ja huonoimmista pisteistä aloitettiin. Tuloksissa oli yksi kolmos- ja yksi kakkostulos. Kun ensimmäinen ykköstulos oli sanottu, eikä meitä oltu vielä mainittu, niin aloin uskaltaa aavistella, että mekin saatiin se ykkönen :) Sitten kerrottiin, että samoissa pisteissä on useampi koirakko ja ajattelin, että me ollaan siinä joukossa. Vaan eipäs oltukaan, neljä koiraa sai 45 pistettä, sitten oli Olga 49 pisteellä, edellään vaan yksi mäyräkoira, joka sai täydet 50 pistettä.
Huhhuh!Kyllä mä tiesin, että Olga osaa, mutta että saa tollaset pisteet ja tuomarilta vielä kommentin: "Vaikuttavaa työtä!" Lisäksi tuomari oli kuvannut meitä jäljellä, mutta en mä sellasta ehtinyt huomata. Harvinainen rotu kiinnosti.

Täytyy varmaan mennä toistekin, oli kyllä kivaa, vaikka aikaa vievää puuhaa.
Tässä vielä Olgan pisteet eri osa-alueilta sekä koeselostus:
Tuomari Kari Muje
a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 12
c) Työskentelyn varmuus (0-10) 10
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien
ja kaadon selvittämiskyky,
sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen
(0-14) 14
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 5

Laukauksen sieto Hyväksytty

Koeselostus: Ohjatusti ja merkaten liikkeelle. Olgan jäljestys on koko matkan maavainuista ja rauhallista, mutta hyvin jäljen suunnassa etenevää. 1. osuudella muutama nopea pisto sivuun ja yksi rengastus, josta Olga kokeilee lyhyesti paluujälkeä, mutta korjaa suunnan nopeasti. Molemmat kulmat huolellisesti nuuhkien. Loppupuolella olga merkkaa mopeasti muutaman hirvenjäljen. Kaato haltuun nuuhkien ja paikalle jääden. Hienoa, hiljaista työtä!

21.4.2013

Liki ei killata

14.4. kisailtiin Lempäälässä jälleen. Kolme starttia Heidi Viitaniemen tuomaroimana ja tarjottimella siten peräti tripla... Se olisikin tiennyt kilpailuoikeutta SM-kisoissa, mutta kisailtava oli ensin. Kisat muuten oli melkoiset osallistujamäärältään, minejä starttasi joka lähdössä melkein 60, medejä saman verran ja makseja oli lähemmäs 90! Miia ja Hippu kisasivat jättiluokassa tuloksin 15, 12,65 ja HYL
Eka radan alussa oli keinun jälkeinen hyppy takaakiertona ja mitä mä teen? Jään varmistamaan keinua, olen puoli askelta sivussa ja puoli sekuntia myöhässä => HYL! Sakari hyppäsi hypyn suoraan ja se oli siinä sitten, vika jälleen ohjaajan aikataulutuksessa. Koko muu rata menikin sitten oikein hienosti :) Kepitkin oli tosi hyvät.



Toka rata sujui paremmin. Maaliin päästiin puhtaalla radalla ja aikakin riitti, 1,86 alittui ihanneaika. Sijoitus oli jaettu 15./58. Ennen muuria olin myöhässä persjätössä ja siinä kohdassa vähän valui, ei kuitenkaan tullut virhettä siitä. Näin saatiin kisakirjaan viides nolla kolmosissa kahden ja puolen kuukauden sisään!



Vika rata oli hyppäri ja kimurantein näistä kolmesta. Tällä radalla oli takaakiertoa takaakierron perään, mutta oli ne ihan tehtävissä kuitenkin. Mutta mitä tekee koira? Käy loppupuolella rataa moikkaamassa ratahenkilöä kiellon arvoisesti. Seuraavan hypyn rimakin tuli alas ja ohjaajalta loppui ohjaus... Yksi hyppy jää suorittamatta ja hylky siis sen vuoksi. Toisaalta se kai on ihan sama, tuleeko maaliin kympin vai hylyn kanssa. Eipä silti, radan alkupuoli oli oikein hyvää työtä meiltä molemmilta.



Toukokuussa onkin sitten edessä tuplan metsästys, ja se tulee jos on tullakseen.

Sitä ennen käydään Olgan kanssa kokeilemassa millainen Mejä-koe oikein on. Eilen tein jäljen ja se sai vanheta nelisen tuntia. Sää oli hyvin tuulinen, mutta aurinkoinen. Lumet olivat metsästä jo hyvin sulaneet.
Olga kyllä osaa nuo hommat! Yhdellä käskyllä se löysi tiensä jälkeä seuraten kaadolle. Matkan varrella oli yksi ojan ylitys. Siinä Olga hetken mietti, mutta kyllä se jälki sieltä nousi ja matka jatkui. Toinen makuu jäi merkkaamatta, mutta kulman osasi kuitenkin. Aika jännää on mennä kokeeseen tällä meidän harjoittelumäärällä, mutta lahjattomat treenaa, vai miten se nyt meni? ;)

9.4.2013

Vesijuoksua ja aivojumppaa

Olgan vesijumpat ovat ainakin näin alkuun tiiviillä tahdilla, jotta päästään parempiin tuloksiin. Takana on jo kerrat kaksi ja kolme. Toisella kerralla Hanna videoi liikkeet sekä käytävällä, että altaassa. Reidenympärykset mitattiin myös. Terveen jalan reisi on 37 cm ja vammajalan 35 cm, eli eroa on. Toivottavasti tällä kuntoutuksella saadaan lihasta kasvatettua. Ahkerasti ollaan kotonakin jumpattu välipäivinä. Jumppapallo on molempien koirien suosikki. Samalla kertaa, kun Olga jumppailee, vetäisee Sakarikin pallovenytyksiä ja kasvattelee syviä lihaksia pallon päällä tasapainoillen.
Kolmas vesijumppakerta oli eilen. Aluksi aina temppuillaan tasapainolevyillä, trampoliinilla ja venytellään pallolla. Nyt Olga jo pysyy pidemmän aikaa tasapainolevyn päällä eikä tule sen päältä heti pois. Ekalla ja tokalla kerralla vesijuoksumatolla kävelytettiin 15 minuuttia ja kolmannella 20. Huomenna luultavimmin otetaan hetken aikaa myös kallistus mukaan eli koira kävelee "ylämäkeen".

Sitten sitä aivojumppaa. Marjon viimeinen valmennuskerta tältä keväältä oli sunnuntaina ja rata näytti tältä:


Ei kovin montaa estettä, mutta 30 esteen rata. Pikkuisen oli muistelemista minne missäkin välissä pitikään mennä...
Selviydyin kuitenkin muistamistehtävästä, kun Sakari varsinkin ekalla kierroksella kävi aina välillä vähän haahuilemassa. Esim. keppien numeroa piti käydä moneen kertaan nuuskaisemassa.
Tokalla kierroksella alku oli hyvä, sain ohjattua tiukat linjat ja vastakäännös vitosen jälkeen oli myös hyvä. Putki-seiska hypyillä persjättö-persjättö onnistui hyvin. Kymppiputkeen irtosi hyvin. 13-putkelle putkijarru ja valssi valmiiksi ennenkuin koira tulee putkesta. 15-putkelle vähän vastaan ja lähetys niin kaukaa kuin mahdollista, aika hyvin Sakari haki tämän. 16-hypylle ennakoiva valssi ja rintamasuunta aalle. 19-20 väliin persjättö. 21-hypyllä ennakoiva valssi putken 20 puolella siivekettä. Kinkkisin kohta radalla oli ehdottomasti aalta hypyn kautta kovasta vauhdista kepeille vienti. Siinä sai olla tarkkana, että ajoitti oman ohjauksen oikein. Tätä ei saatu kunnolla sujumaan. Loppupätkä olikin sitten jo suht yksinkertainen.
Sais nyt nuo lumet sulaa, että päästäis ulos treenaamaan noita vaikeita keppikulmia, niitä kun ei oikein maneesin tolppien lomassa pysty vääntämään.
Sunnuntaina olis tiedossa kolmen radan kisat Lempäälässä. Muutama muukin oli päättänyt osallistua, minejä on ilmoitettu kuutisenkymmentä agilityradoille, hyppärille vähän vähemmän ja makseja on keskimmäiselle radalle ilmoitettu 90. Miia menee Hipun kanssa ja mä keskityn pelkästään Sakariin. Triplanollaa lähdetään hakemaan, katotaan sitten millaisten tulosten kanssa tullaan kotiin ;)

2.4.2013

Olga jumppaa

Kävi niin onnellisesti, että sain joku aika sitten tietää kotikunnassammekin olevan mahdollisuus kuntouttaa koiraa vesijuoksumatolla. Siispä tänään oli Olgan ensimmäisen vesijuoksumattoilun aika. Valmistauduin näihin märkiin jumppahetkiin leikkaamalla Olgan turkin lyhyeksi, että on sitten helpompi kuivata. Ja kyllähän se helpottaa kevään kurakelienkin suhteen koiran puhtaana pitämistä. Tällainen rimppakinttu sieltä karvan alta löytyi :)



Tämä ensimmäinen kerta oli sellainen pidempiluontoinen tutustumiskerta. Puntarilla käytiin ja se näytti 28,5 kg, ei ole tyttö ainakaan lihonut steriloinnin jälkeen. Hanna poisti vähän hammaskiveä kulmureista ja kuunteli sydämen, ennen kuin ryhdyttiin tositoimiin.
Aluksi Olgan piti vain mennä tyhjään altaaseen ja tulla pois ja sama uudestaan. Palkkana oli mummun pannaria ja alkujännityksen jälkeen Olga meni sinne jo pelkällä "altaaseen"- käskyllä.



Sillä välin, kun altaaseen valutettiin vesi, kokeiltiin vähän erilaisia apuvälineitä. Trampoliinia, tasapainoilulevyjä, ja jumppapalloa. Lisäksi saatiin jumppaohjeita kotiharjoitteluja varten. Kotona harrastetaan hidasta kävelyä, peruuttamista ja pallovenytystä.







Vesi altaassa ei sitten ollutkaan ihan pikkujuttu Olgan mielestä. Neiti piti lopulta nostaa altaaseen, kun se ei sinne vapaaehtoisesti suostunut menemään. Vielä jännempää oli, kun matto laitettiin liikkeelle. Olga tarrasi jalkansa kiinni reunoihin, eikä aluksi hoksannut, että vedessä voi kävellä ihan normaalisti. Kun Hanna laittoi kellukkeet Olgan vyötärölle, niin johan pikkuhiljaa typy huomasi, että ei sinne huku ja kävely alkoi sujua. Sitten se menikin jo reippaasti ja tällä ekalla kerralla kävelytettiin n. viisitoista minuuttia.







Ylihuomenna on jo seuraava kerta, tässä välillä tehdään kotiharjoitteita ja sitten taas polskitaan.

31.3.2013

Pääsiäismunia sekä Hipun ja Miian punamusta yllätys

Tänään oli vuorossa Seinäjoen kisat uudessa Hurtta-hallissa. Puoliltapäivin lähdettiin reissuun. Miia osallistui Hipun kanssa ja mä Sakarin. Nipsun Miia joutui jättämään matkasta, kun juoksu alkoi.

Maksit aloitti, Hipulle hylky.
Sakarille ja mulle yliaikavitonen. Hätäilin yhden niistokohdan ja Sakari jäi empimään hyppyä, seurauksena kielto ja vähän yliaikaa (1,26). Pienestä oli kiinni nolla, mutta peiliin katsomalla selviää syyllinen. Sakari oli hyvin ohjauksissa mukana ja teki juuri niinkuin ohjasin. Hyvä rata kuitenkin.



B-radalle jälleen Hippu ja Miia ensin. Rata ei ollut helpoimmasta päästä, mutta Hippu oli Miian ohjauksessa mukana todella hienosti ja tulivatkin NOLLALLA maaliin. Käytiin vielä tarkistamassa tulos koneelta ja sillä hetkellä olivat sijalla 1. Pari koiraa oli menemättä, mutta kun molemmille niistä tuli virheitä, niin nollavoitto ja SERT-A oli totta!!! Miia ei kyllä mua uskonut, vaan halusi tarkistaa vielä paperilta erikseen, että totta se on. Huikea fiilis tuli tuosta itsellekin ja minien rataantutustumiseen pääsyä odotellessa hymyilin vaan leveästi ja silmät liikutuksesta kosteina.



Ehkäpä juuri sen takia ohjasin Sakaria rennon varmasti ja mekin tultiin nollalla maaliin. Ihanneaikakin alittui 2,05 sekuntia! Se oli sitten meidän neljäs nolla kahden kuukauden sisällä. Se tupla vielä uupuu ja yksi "tavallinen". Jos näin hyvin jatkuu, niin eiköhän ne SM-nollat kasaan saada. Onhan tässä vielä aikaa niitä metsästää parisen kuukautta ja nyt ollaan saldossa jo voiton puolella. Tänäänkin otettiin taas askel parempaan suuntaan, kun toiseltakin radalta saatiin tulos.

26.3.2013

Välistä jääneet

Ohhoh, näin sitä sitten käy, kun ei heti päivitä tapahtumia. Käytiinhän me siis Porissakin kisailemassa 17.3. Hipun ja Sakarin kanssa.
Hipulle eka radalta hylky (no ei ihan ollu hanskassa ;)) ja toka radalta kaksi kieltoa, kun oli hanskassa ja yksi rima alas. Hilpan videot:





Sakarin tuloksina valmentaja- Marjon radalta nolla (jee!) ja tuomariharjoittelija Reetta Mäkelän radalta hylky (putken sijaan mun hätäilyn takia aalle ja pari rimaakin tuli alas). Ja tässä Sakarin videot:



Sporttipuikula

Viime viikonlopulle oli Sakarille ohjelmoitu lauantaille Jämijärven ryhmänäyttely ja sunnuntaille kisat Lempäälässä.
Näyttely pidettiin JämiAreenalla, joka oli tosi ahdas. Oman kehän etsiminenkin oli aluksi hankalaa. Ja koiralla oli välittömästi nenä maassa hyvissä hajuissa ja samalla jarrut lukossa. Lopulta kuitenkin päästiin oman kehän laidalle ja odottelemaan omaa vuoroa. Aika kului kerrankin nopeasti, kun oli mukavaa seuraa muista göötinomistajista.

Kehässä Sakari käyttäytyi todella hyvin. Tällä kertaa ei nenäkään mennyt maahan ja pönötykset se jaksoi hienosti!
Tuomarina oli Markku Mähönen ja hän lausui Sakarista seuraavaa:

Aavistuksen jo pitkärunkoinen, joka kokoonsa nähden voisi olla hieman vahvempiluustoinen. Hyvä pään muoto, jossa hyvä sukupuolileima. Hyvä kaula. Riittävä eturinta ja rungonvoima, pitkähkö lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Hyvä sivuliike, hieman kapea takaa. Hyvä karvapeite ja käyttäytyminen.

Eli tuomarin makuun poika oli liian puikula, mun mielestä se on tietysti just sopiva:) Varsinkin kun ajatellaan Sakarin urheiluharrastusta. Tuomari tykkäsi kuulantyöntäjätyypista pika-aiturin sijaan. Mutta eipä mitään, EH tuli ja oltiin avoimen luokan kolmansia.

Sunnuntaipäivä sitten vietettiin Lempäälässä. Kirsi kisasi Perlan ja Miinan kanssa aamupäivällä. Perlalle ykkösissä hylky ja 15 virhettä, vaikka taitavaa menoa olikin. Jälkimmäisellä radalla tuli harmittavat kolme rimaa alas. Miina tempaisi kakkosten agiradalta SERTin, nousi kolmosiin ja hyppärin kisasikin jo sitten kuninkuusluokassa! Hyvä Kirsi ja Miina!
Miia ja Nipsu tekivat melkein tuplan, hyppäriltä niukkaakin niukempi yliaikanolla +0,6 s. :(
Miialle ja Siralle agiradalta virheitä vähän reilummin ja hyppäriltä hylky.
Sakarilla oli vauhtia ja radat menivät pääosin hyvin, tuloksina kuitenkin molemmilta hylky. Eka radalla vein ihan itse kepeillä kakkosväiin omalla liikkeelläni ja ennen loppusuoraa Sakari lähti mukaan mun ennakointiin, kun yritin ottaa etumatkaa loppusuoralle jonka seurauksena väärään päähän putkea.



Hyppärillä jälleen hyvää vauhtia ja ihan lopussa päättikin sitten bongata putken väärän pään.



Videoilta yritin laskeskella meidän aikoja ja tulin siihen lopputulokseen, että ilman virheitä olisi ajatkin riittäneet. Kai näitäkin siis voi kutsua jossittelutuplaksi :) Aika pienestä oli kiinni tällä(kin) kertaa.

11.3.2013

Juosten ehtii

Marjon valmennuksessa eilen Sakarin ja Hipun kanssa. Aamulla käväisi mielessä, että onko hulluudella mitään rajaa? Kello herätti 5.50 ja pakkasta oli omassa mittarissa (kerrostalon kolmannessa kerroksessa) -25 ja lähempänä kolmeakymmentä hipoi mittari paikoin paikkakunnalla...

Mutta ei muuta kuin matkaan vain. Kirsin ja Perlan hain matkalta kyytiin myös. Tehtiin kunnon lämmittelylenkki ja parkkeerattiin auto auringonpaisteeseen. Hallilla oli avainkaappi jäässä, mutta sekin aukesi, kun Marjo sitä aikansa lämmitteli mm. sytkällä. Ja kyllähän se pakkanenkin alkoi hellittää, kun aurinko jo mukavasti lämmitti :)



Itse treenissä kyllä tuli jopa kuuma. Juosta sai reippaanlaisesti, että ehti ohjaamaan ja mulla oli vielä matkassa kaksi koiraa. "Näyttö"kierros meni molempien kanssa ihan penkin alle... Ei ihan menty numerojärjestyksessä. Hipun kanssa jäi vielä vahingossa yksi hyppy (17) kokonaan väliin, Sakarin kanssa sentään muistin, että sekin oli radalla mukana. Taisi olla ajatuksetkin ihan jäässä. Itse treenikierros meni jo sujuvammin. Sakarin kanssa jouduttiin hinkkaamaan kohtaa 5-7, poika tuli kepeiltä kesken pois, kun aloin ennakoida pituudelle vientiä. Ohjauksellisesti mulle ongelmallinen kohta oli 9-10. Saattelin koiraa liian pitkälle ysihypylle ja hukkasin putken suun ja meinasin peruuttaa, vaikka piti vaan mennä eteenpäin. Liikkumissuuntakin oli tässä hukassa. Sakarin kanssa onnistuin lopulta tekemään putkeenvienti pakkovalssilla ja Hipun kanssa tehtiin flippi, joka onnistuikin sitten ihan hyvin ja persjätöt putken ja 11- hypyn jälkeen meni loistavasti. Marjo sanoikin mulle, että mun pitää vaan luottaa Hippuun. Se kyllä tekee oikein, kun en jää turhaan varmistelemaan, vaan liikun ja ohjaan oikeilla linjoilla. Ja juosten ehtii ihan hyvin Hipunkin kanssa! Sakarin treenissä olin erityisen tyytyväinen siihen, että jaksoi hinkkaamisesta huolimatta vetää täysillä loppuun saakka. Parilla viime kerralla kun on näissä Marjon pitkän radan treeneissä selvästi väsähtänyt loppua kohti. Kyllä taas kannatti herätä aikaisin.

Päivällä kävin Lohikossa metsälenkillä Ruutin, Olgan ja Sakarin kanssa. Mua nauratti kovin, kun Sakari ja Olga veti yhdessä keppiä hetken aikaa. Sakari veti apinanraivolla puolet itseään isompaa Ookeloa perässään. Olga ei kyllä pannut vastaan, mutta eipä irrottanutkaan vaan oli leikissä mukana. Tästä on mun puhelimessa videokin, mutta mulla ei oo piuhaa, jolla saisin sen koneelle. Ehkä jonakin päivänä se ilmestyy tänne teidän lukijoidenkin iloksi.

Iltapäivällä harrastin sitten vielä extremeilyä. Käytiin Tainan ja Miian kanssa avannossa!!! Kaiken kaikkiaan käytiin kastautumassa kuusi kertaa. Oli todellinen voittajafiilis, kun uskalsin mennä. Minä joka menen uimahallissakin veteen monta minuuttia. Niinpä sitä voi yllättää ja ylittää itsensä, kun vain uskaltaa kokeilla. Illalla oli todella rento olo ja menossa ollaan uudestaankin.

4.3.2013

Kylänluutina

Talvilomareissulle lähdettiin torstaina Tainan, Hipun ja Sakarin kanssa. Suuntana oli tuttuun tapaan Iisalmi. Tainan vanhempien luona majoituttiin reissun ajan. Sakari sai siedätyshoitoa toiseen uroskoiraan, kun Tainan siskon koira Sutki oli aina välillä myös paikalla. Sakarin tuttavapiirissä on pääosin narttuja, joten hyvää teki. Tässä joku aika sitten koirapuistossa kävi yksi vuoden vanha uros (rotikkamix) Sakarin päälle. Sakari yritti ensin nätisti varoittaa, ettei piittaa toisen seurasta ja perskärpäsenä olosta, mutta toinen ei uskonut ja Sakarilta paloi käämi. Se ärähti ja vilautti hampaita ja soppa oli valmis. Tästä johtuen Sakari suhtautui hyvin epäilevästi Sutkiin ja oli varuillaan selvästi normaalia enemmän. Sutki kuitenkin vain heilutti häntää ja uskoi Sakarin varoitukset. Oikein hyvä kokemus siis.
Poijjaat


Venla teki perjantai-iltana suitsait Kirsulaan hienon uuden bannerin, joka ilahduttaa nyt kaikkia lukijoita. Onneksi on näitä nuoria ja näppäriä ihmisiä tuttavapiirissä, kun itsellä ei nuo jutut ole ihan hallussa. Kiitos Venlalle!

Hippu ja Sakari nauttivat lomastaan ja leikkivät päivittäin urakalla, kun Olga ei ollut mukana poliisina, vaan vietti laatuaikaa mummun ja papan hoivissa.


Lauantaina käytiin Sakarin kasvattajan luona kyläilemässä ja äiti-Xena kyllä tunsi poikansa heti. Poika oli kyllä kasvanut äidistään ohi melkolailla :)

Sentti-äippä


Poika ja äiti


Näin komeista maisemista Sakari on kotoisin


Sunnuntaina lähdettiin seitsemän aikaan kotimatkalle, poikettiin Kuopiossa kisaamassa kaksi starttia molemmilla koirilla. A-radalta Sakarille yliaikanolla, tuomari piti käydä moikkaamassa... Hipulle tältä radalta hylky, vallatonta menoa ja omanlainen rata.
Saviojan Anne oli ratojen välissä käynyt sanomassa Hipulle, että seuraavan radan voisi suorittaa numerojärjestyksessä, mutta pääasia että on hauskaa.
Sakarille B-radalta hylky, kun en ehtinytkään yrityksestä huolimatta tekemään persjättöä putken ja pussin väliin ja Sakari tuli väärälle puolelle ja livahti putken ali. Alla oli jo ennen sitä kuitenkin myös keppivirhe, kun tuli toiseksi viimeisetä välistä pois.
Hippu olikin painanut tuomarin sanat mieleensä ja se kulki ohjauksessa mukana mahtavasti! Kepeille en ehtinyt sitä kääntää kunnolla ja se meni kakkosväliin sekä teki vielä ison pyörähdyken. Tämä oli kuitenkin radan ainoa virhe, joten vitosella ja pienellä yliajalla tultiin maaliin. Aivan upetsua menoa! Ja kontaktit oli superhienot!










25.2.2013

Juhlaa aina vaan

Mun pikkuporsas täyttää jo kolme!
Pitäis varmaan alkaa ajatella, että mieshän se jo on, mutta onneks se on ihan yhtä pöljä ja hassu ku ennenki <3 Tosin jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, niin pöljäkkeestä tulee mahdollisesti isä tämän kevään/ kesän aikana. Sekös vasta on jännää!

24.2.2013

Huuli pyöreenä

Mä olen kaiketi nyt päässyt siihen pisteeseen, että kisat ei enää jännitä liikaa. Aamulla heräilin kaikessa rauhassa ja sitten vasta muistin, että tänäänhän on kisapäivä! Edellisten kisojen aamuna kävi samoin. Ajattelin siinä sitten että onkohan se hyvä enne...

Kolmosten startit oli mukavaan aikaan, niin että saatiin Miian kanssa lähteä vasta yhdeltätoista ajelemaan Lempäälää kohti. Eka rata oli vähän aikataulusta jäljessä, joten jäi hyvin aikaa lämpätä ja jutella tuttujen kanssa.

Agirata oli Anne Huittisen käsialaa ja tutustumisessa tuntui, että on ihan mentävissä. Etukäteen vähän pelkäsin, että mitäs kommervenkkejä radalta mahtaa löytyä, mutta pelko oli turha. Alku meni hyvin ja Sakarilla oli kunnon vauhti päällä. Puolivälin paikkeilla hukkasin koiran selän taakse, kun piti katsoa mihin olen menossa. Samassa kuulin riman putoavan ja sen seurauksena ohjaukseen tuli kunnon takku ja hylkyhän se. Loppurata taas ihan hyvin. Lentokeinun Sakari kyllä teki, kun itse kiirehdin, enkä jäänyt tueksi. Keinun itsenäinen suorittaminen lisätään treeniohjelmaan.




Toka rata oli Esa Muotkan hyppäri. Kiva rata sekin. Alussa tein jopa niiston onnistuneesti! Eihän se oikeasti ole vaikea, mutta mä en sitä vaan osaa kunnolla, kun aina hätäilen jo alta pois enkä malta odottaa koiraa. Näitä on nyt treenattu ja kiva oli onnistua kisoissakin. Tällä radalla Sakari myös kääntyi tosi makeesti suorasta putkesta, kun käännyttiin takaisin tulosuuntaan. Ei olis voinut tiukemmin sitä kohtaa tulla. Rata meni hyvin loppuun saakka, enkä tällä kertaa tehnyt mitään typeryyksiä, joten ratavirheittä maaliin! Ei muuta kuin tulostaululle jännäämään aikaa. Riittihän se juuri ja juuri; tulos -0,10 sijoitus 7./34.



Uskomatonta: vuoden toiset kisat ja taas tehtiin nolla. Vähän on erilainen vuoden aloitus kuin viime vuonna, eka nolla tehtiin kakkosissa vasta 5.5., vaikka ahkerasti kisattiinkin. Nyt ollaan huuli pyöreenä tästä ja viikon päästä katsotaan Kuopiossa jatkuuko nollaputki...

Videot tulossa...

12.2.2013

Saksan aksaa ja Olgan hyaluronihappohoito

Sunnuntaina oli Marjon valmennus. Rata oli 31 estettä pitkä, eikä meillä mennyt ihan putkeen. Ihan kirjaimellisesti. Sakari kielsi aika monta kertaa parillakin putkella ja meni vääräänkin putkeen. Toki oli kivat treenit ja onnistumisen kokemuksiakin saatiin, joskaan ihan maailman paras flow ei nyt ollut kanssamme. Mutta iloiseksi tulin siitä, että olin jo kotona ratapiirroksen saatuani suunnitellut yhden kohdan, niinkuin Marjokin oli sen ajatellut. Kyllä voi ihminen ilahtua, kun huomaa, että opit alkavat jo tuottaa tulosta siinä mielessä, että pystyy soveltamaan niitä eri radoille. Hyvillä mielin sai tulla kotiin näistäkin treeneistä. Jes!

Maanantaina sitten suhattiin Olgan kanssa jälleen Raisioon. Taina lähti matkaseuraksi. Tällä kertaa saatiin hoidettua polvea, eikä tullut yllätyksiä. Polvi on paljon paremmassa kunnossa, vaikka uusintapiikitys ei ihan kuuden viikon kuluttua ensimmäisestä toteutunutkaan. Käytin Olgan puntarillakin ja se painoi tasan 30 kg. Kolme kiloa on keventynyt siis. Kysyin eläinlääkäriltä vielä että paljonko tuon kokoisen koiran kohtu normaalisti painaa ja arveli että n. 200 grammaa. Eli mätää oli ehtinyt kertyä 1,1 kiloa. Kyllä tuli taas mieleen, että oli todella onnea matkassa meillä tammikuussa.
Tässä vielä tämänkertainen epikriisi:

Olga tuli kontrolliin vasemman takajalan polviongelman takia.
Olga kävelee hyvin, ei onnu, ottaa lievästi lyhyempää askelta vasemmalla takajalalla.
Olgalla ei ole turvotusta vasemmassa takapolvessa, eikä se aristele polven taivutusta.
Rauhoituksessa injisoitiin polveen hyaluronihappoa ja pieni annos kortisonia.
Kipulääke annettiin pistoksena ja kotona jatketaan huomisesta Norocarp 100 mg 1tbl päivässä 5 pv ajan.

3.2.2013

Valoa putkien päässä

Tänään päästiin vihdoin kisaamaan Lempäälään! Aamulla en kyllä herätessäni edes muistanut, että on kisapäivä... Ei vissiin kovin jännittänyt siis. Aamulla kisasivat ensin Kirsi Perlan ja Miinan kanssa. Miina sai toisen LUVAnsa, joten päivä alkoi hienosti.

Yhden maissa me päästiin sitten Sakarin kanssa radalle. Kisojen ollessa isot, oli minien ja medien tuomariksi tullut Salme Mujunen, jolla on hauskoja ja omanlaisia ratoja.
Eka rata oli mielestäni helppo kolmosten radaksi, mutta niin vain hylky napsahti. Huuto-ohjaus ei pelastanut (ihme :)) koiraa kääntymään putkesta keinulle, vaan aalle se meni, kun sinne oli reitti tyrkyllä. Muuten oli oikein sujuvaa menoa. Sakari laittoi korvat luimuun ja antoi palaa :) Hieno asenne!



Tokan radan rakennusvaiheessa oli reunalla hauska katsella, kun toiselle pitkälle suoralle laitettiin kolme suoraa putkea peräjälkeen. Siinä sitten mietittiin kisakaverien kesken, että mahdetaanko niitä kuitenkaan pötköön mennä. Mutta niin ne numerot sinne aseteltiin, että oli kunnon juoksupätkä tiedossa. Rataantutustumisessa spurttasin (!) pari kertaa, eikä se niin kamalalta tuntunut, mitä olisi voinut kuvitella. Aan jälkeisen putkeen viennin suunnittelin tekeväni vetämällä ja poispäinkäännöksellä. Sitten kun katselin muiden menoa ennen omaa vuoroa, niin meinasi iskeä epäusko ja pohdin jo ohjauksen vaihtamista valssaamiseen, niinkuin suurin osa teki. Päätin kuitenkin mennä omalla suunnitelmalla ja hyvä niin, kohta meni hienosti. Ja hienosti meni muukin rata, päästiin nollalla maaliin! Ihanneaika alittui reilun seitsemän sekuntia ja sijoitus oli 11./49. Etenemä oli 3,81. Meidän ihkaeka oikea nolla kolmosista!!! Vähän mahtavaa! Mutta tänäänpä onkin Valon päivä!

29.1.2013

Kirkkaat kiikarit

Tuomas Illukka peilasi tänään Sakarin silmät. Terveet näkimet on pojalla. Lääkärin sanoin "viimosen päälle komiat". Ja poika antoi hienosti tutkia.

28.1.2013

Takaisin ruotuun

Tässä on nyt löysäilty koko alkuvuosi enemmän ja vähemmän pakon sanelemana. Sakarin kuukauden agilitytauko on venynyt kahteen. Ei siitä toki mitään haittaa ole, mutta huomaan, että on vaikeampi saada itseään takaisin ruotuun.

Olga on parantunut leikkauksen jälkeen todella hyvin. Haava parantui melkein kuin itsestään ja neidillä piisaa virtaa entistä enemmän.

Kun Olgan vointi parani, iski itselleni kauhea flunssa. Ja taas jäi Sakarin treenit ja omat kahvakuulailut väliin... Flunssa ei ole antanut periksi vieläkään, eli omat kunnonkohotuspyrkimykset saavat odottaa vielä ensi viikkoon.

Sakarin kanssa mentiin eilen kuitenkin Marjon treeneihin. Rata oli kiva, vaikka ihan omalla mukavuusalueella ei ohjausten suhteen liikuttukaan. Tehtiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, jotka menivät hienosti. Sakari vastasi niihin oikein hyvin, vaikka ei niitä kovin paljoa ole treenailtu. Mutta kun on taitava koira niin on. Lisäksi erityinen ilon aihe itselle oli, kun radalla oli kohta jossa mentiin ensin kepit, sitten aa ja kepit uudestaan. Sakarin pystyi lähettämään aalle niin, että leijeröin kepit, eikä mitään ongelmaa. Ihanaa, kun se osaa irrota ja suorittaa itsenäisesti asioita!
Viskileikkaukset saatiin harjoitusohjelmaan, ne eivät sujuneet. Koirakin tosin väsähti tosi nopeasti, niin ettei jääty tätä hinkkaamaan. Taisi innostus treeneihin pääsystä purkautua ja energiat karkasivat riemun mukana taivaan tuuliin :)

Huomenna on ohjelmassa Sakarin silmäpeilaus ja sunnuntaina olisi tarkoitus aloittaa tämän vuoden kisailut Lempäälässä. Vihdoin! Jospa nyt päästäisiin kisoihin asti ilman yllätyksiä.

14.1.2013

Toipilas, osa 2

Jotenkin tuntuu, että toistan itseäni noissa otsikoissa. Viime vuoden tammikuun 5. päivä kirjoittamani päivitys nimittäin kulkee samaisen Toipilas-otsikon alla. Täytyy toivoa, ettei ensi vuonna enää toisteta samaa virttä...

Olgalle kuuluu hyvää. Perjantain eli leikkausta seuraavan päivän se oli vähän kipeän oloinen, mutta siitä onkin sitten olo kohentunut aimo harppauksin. Jo perjantaina se söi ja teki asiansa normaalisti, nyt varmasti lähtisi lenkille, jos vain pääsisi. Vähän turhauttavaa taitaa sisällä makoilu olla, kun heti ulosmentäessä alkaa haukkua, oli syytä tai ei. Hihnan saa pitää tiukalla, ettei neiti ala liikaa riekkua.

Haavan Olga on antanut olla rauhassa. Kauluri otettiin eilen pois ja laitettiin vain t-paidat päälle molemmista päistä, niin että saatiin aikaiseksi haalari. Tänään löytyi kirppikseltä lasten vetoketjullinen puuvillahaalari ja se saa olla nyt vielä suojana varmuuden vuoksi. En halua ottaa tässä vaiheessa kuitenkaan riskiä, että Olga repii sittenkin tikit irti ja haavan auki.

Tässä t-paita viritykset ja haalarihemmo:








11.1.2013

Sanatonta viestintää

Olgalla piti olla eilen fyssari ja polvikontrolli sekä uusintapiikitys. Fyssarilla ja lääkärissä kyllä käytiin, mutta suunnitelmat muuttuivat "pikkuisen", kun keskiviikkona aloin epäillä, että Olgalla on kohtutulehdus. Jo jonkun aikaa mulla oli ollut sellainen tunne, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitää, vaikka Olga oli ihan normaali, eikä oireillut sen kummemmin.

Keskiviikkoaamuna Olga ei syönyt, mutta joi epätavallisen paljon. Olin jo netistä tutkaillut kohtutulehduksen oireita ja varsinkin tuo juominen on yksi oireista. Päivän olin töissä ja käskin isän tarkkailla päivän aikana Olgan vointia ja ilmoittaa mulle heti, jos jotain ilmenee. Päivä oli mennyt kuitenkin ihan hyvin ja illalla käytiin lenkilläkin. Olga oli oma itsensä. Kotona se kuitenkin nuoleskeli takapäätään ja kävi juomassa. Kahdentoista aikaan illalla tarkistin vielä kerran sen peräpään ja nyt sieltä tuli selvästi paksua visvaa. Aamulla ja päivällä värkki oli vain hieman turvonnut ja aavistuksen normaalia kosteampi. Vatsan seutu tuntui omaan käteen olevan turvoksissa. Soitin kasvattajalle ja päivystävälle eläinlääkärille, joka kuitenkin sanoi, että uskallamme odottaa seuraavaan päivään koska mätää valuu ulos. Yö meni levottomasti nukkuessa ja aamua odotellessa.

Aamulla ennen Raisioon lähtöä soitin vielä klinikalle muuttuneesta tilanteesta. Kahdeltatoista Olgalla oli fyssari, joka kehui Olgan käytöstä ja totesi, että jos jokainen asiakas olisi noin mukava käsiteltävä, olisi hänen työnsä helppoa <3 Jumeja ei löytynyt ja sekä fyssari, että eläinlääkäri tutkiessaan totesivat liikkeiden olevan melko hyvät. Saatiin jumppaohjeita kotiharjoittelua varten. Niitä käytetään sitten kun on muusta toivuttu. Eläinlääkäri tosiaan katsasti ensin kävelyn ja polven tilanteen ennenkuin käytiin akuutimman tilanteen kimppuun. Lääkärin ei tosin tarvinnut kuin kokeilla Olgan vatsaa todetakseen, että se tuntuu todella turvonneelta. Saman tien hän alkoi valmistella Olgaa leikkaukseen ja sanoi leikkaavansa puhelinajallaan. Niin puoli kolmen aikaan jätin neidin leikattavksi ja lähdettiin Tainan kanssa kuluttamaan neljää tuntia lähellä sijaitsevaan Myllyyn. Ei ihan ollut shoppailufiilikset, mutta kuluipa aika kuitenkin edes jotenkin. Puoli seitsemältä saimme vihdoin hakea Olgan. Poistettu kohtu painoi 1,3 kg, eli oli sinne ehtinyt jonkun verran märkää kertyä. Nyt me sairaslomaillaan viime vuoden alun tapaan mummulassa ainakin nämä ensimmäiset päivät. Kotiin menoa ei kielletty, mutta portaissa pitää olla varovainen. Olga on vielä vähän kipeän oloinen, mutta ruoka on maistunut ja pissalla käyty hyvin. Onneakin oli kyllä matkassa. Harvemmin taitaa olla niin, että koiran sairastuessa on lääkäriaika jo valmiiksi varattuna. Lisäksi mulla alkoi juuri eilen vähän pidempi vapaapäivien putki, joten olen ihan luvan kanssa poissa töistä, eikä sitä tarvinnut erikseen järjestää. Huomiset kisat jäävät kyllä väliin, mutta tuleehan noita kisoja. Ja se se vasta onni on, että oman koiran kanssa on sellainen yhteys kuin minulla ja Olgalla on! Rakas pönttöpää