8.7.2015

Pikkumiehen ekat synttärit

Hermanni täyttää tänään kokonaiset 1 vuotta!

Pieneltä se tuntuu edelleen, sillä kotipunnitus tuotti tuloksen 11,1 kg ja kotikonstein tehty säkäkorkeuden mittaus osui 33 sentin paikkeille (Sakari painaa 15-16 kg ja on 35 cm korkea) Toki pojan paino on varmaan ihan hyvä kokoon nähden. Tyyppi on lihaksikas ja jäntevä pakkaus.

Illalla vietettiin kaverisynttärit ja meno oli varsin riemukasta asiaan kuuluvine kakkuineen ja lahjoineen. Vieraina oli Taina ja Hippu, ei se kavereiden määrä vaan laatu :). Kuvat kertokoon puolestaan illan tunnelmista.


Ja tietysti otettiin pönötys- ja poserauskuvatkin

4.7.2015

MMieletöntä kisafiilistä

Viikko sitten viikonloppuna oli sitten ne toiset suomalaiset isot kisat eli MM-karsinnat. Vaikka meillä ei kyseisissä kisoissa mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä olekaan, ilmoitin Sakarin mukaan, koska oikeus osallistua kerran oli ansaittu. Tämä reissu oli myös retki ihan kahdestaan Sakarin kanssa, koska Miia oli jo ehtinyt varata reissun Saksaan/Puolaan, ennen kuin heillekin napsahti voittonolla, jolla olisi kisoihin mukaan päässyt.
Meille järjestyi majoituskin kätevästi, kun yksi työkavereistani opiskelee Jyväskylässä ja asunto on kesän tyhjillään. Siispä lähdin matkaan jo perjantaina alkuillasta, kun ensin aamupäivällä olimme pienellä porukalla olleet Risto Räppääjä-elokuvassa avustajina Nakkilassa Villilän elokuvastudiolla :)
Jyväskylään päästyäni kävin ensiksi ilmoittautumassa kisoihin, kun kisapaikka oli matkan varrella majapaikkaan mentäessä. Illalla jo vähän jännitti ja nukkuminen ei onnistunut kovin hyvin. Kisoissa oli järjestyksenä medit, minit, maxit, joten heti aamusta katselin majapaikassa streamista medien menoa hyppärillä. Rata näytti kivalta, mutta oman jännityksensa toi vielä se, että tuomarina mineillä oli Heinon Marjo eli meidän koutsi :) Kisapaikalla menin hyvissä ajoin. Hyvin ehdittiin Sakarin kanssa kävellä ja siltikin ehdin katsella suorituksia ennen kuin oli minien rataantutustuminen. Minejä osallistui 136 ja mä olin neljännessä eli viimeisessä rataantutustumisryhmässä. Kaikki ryhmät tutustuivat ensin ja sen jälkeen alkoi kisaaminen. Meitä ennen starttasi n. 120 koirakkoa, joten ensin katselin suorituksia ja sitten vielä lämmiteltiin Sakarin kanssa kävellen ja leikkien. Oman vuoro odottaminen tuntui pitkältä, kun vielä jännittikin. Eniten ehkä se, pysyykö kaikki rimat, kun jo kymmenen virhepisteen jälkeen piti leikki jättää kesken. Oma vuoro tuli lopulta ja karsinoissa odottaessa jännityskin laantui. Sain hyvän draivin päälle ja rata etenikin hyvin pituudelle saakka. Siitä olisi pitänyt kääntyä putkelle, mutta koska luotin jälleen "enteemitään"- ohjaukseen, hyppäsi Sakari ylimääräisen hypyn. Mä lähdin maalia kohti, Sakari kävi suorittamassa vielä putken ja loppusuoralla haki hienosti hyppyjä, vaikka mä olin jo maalissa kutsumassa. Työmoraali korkealla mun pojalla :) Yleisöakin nauratti!



Sitten olikin monen tunnin tauko ennen illan agilityrataa. Käytin ajan hyväksi ja kävin ostamassa Roslagin mahonkia pihasaunaa varten ja mentiin kämpälle lepäämään. Streamista seurasin kisojen kulkua ja kun oli aika lähteä kisapaikalle, mua väsytti ihan kamalasti. Rataantutustumisessa nousi kuitenkin päättäväisyys pintaan ja väsymys kaikkosi. Taas läppälenkkeilyä ennen rataaantutustumista ja sen jälkeen vielä lähempänä omaa vuoroa verryttelyt. Sakari oli ihan täpinöissään, kun pääsi uudestaan kisaamaan. Karsinoissa se ei olisi millään malttanut odottaa omaa vuoroaan, vaan oli joka vaihdolla lähdössä jo radalle. Oma mieliala oli tosi hyvä ja radan edetessä kasvoi nautinnollinen tunne ajatuksesta että me tehdään yhdessä, me osataan ja kaikki kattoo vaan meitä. 2/3 rataa menikin oikein hienosti, mutta sitten puomilla lähdin rynnimään ja Sakari menikin puomin alla olleeseen putkeen. Leveä hymy huulilla tulin kuitenkin pois radalta, oli aika huikee fiilis saada osallistua!



Illalla katselin streamista loput suoritukset ja uni maittoi hyvin. Sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Sakari on kyllä mitä mahtavin reissukaveri, ei paljon helpompi enää voisi olla. Ja se kyllä nautti täysin siemauksin myös mun jakamattomasta huomiosta. Nyt otetaan kisaamisen ja treenaamisenkin kanssa kevyemmin, tällä hetkellä suunnitelmissa Agipitsit Raumalla parin viikon päästä ja sitten seuraavat ehkä vasta elokuun lopulla.