30.12.2014

Huikea vuosi takana, mitä uudelta uskaltaa vielä toivoa?

Perinteisesti pieni katsaus loppuvaan vuoteen ja tavoitteet uudelle. Perhekuntaan liittyneen uuden jäsenen myötä tavoitteita on jälleen mietitty, samalla kun olen saanut nauttia huikeasta vuodesta noitten karvakavereiden kanssa.

Toteutuneet
Olgalle lisää onnellisia terveitä päiviä.
Olgan vuosi on ollut hyvä. Omakotielämä sopii sille ja se jaksaa lenkkeillä metsässä vielä reippaasti. Parin tunnin metsässä rämpimisetkään eivät ole aiheuttanut ontumista tms. Toivottavasti tämä nykyinen asumismuoto ja lenkkeilyt pitävät kuntoa yllä edelleenkin. Kymppisynttäreihin tähdätään :)

Sakarille onnellisia terveitä päiviä.
Eilen sain Eviran tutkimustulokset ja ureaplasma oli näytteestä löytynyt. Kahden kuukauden antibioottikuuri syötetään nyt ja sitten käydään antamassa taas näyte. Toivon, että antibiootti tehoaa ja poika saadaan kuntoon. Oireita sillä en huomaa ja iloinen se on. Onneksi.
Kisatauolla ollaan toukokuulle saakka, tarkoitus on treenata samalla metodilla kuin tähänkin saakka, eli niin että molemmilla on kivaa. Marjon treenejä on tiedossa viidet ennen kisakauden (toivottavasti)alkamista. Se tupla pitäisi sitten kuukauden sisällä saada, jos mielimme SM- kisoihin Tampereelle osallistua. Se on tavoitteena, jos koiran terveys sen sallii. Ja jos kisaamaan päästään niin hylkyprosenttia yritetään pienentää.

Sakari söi antibiootit, mutta ureaplasma jäi. Pitkä kuuri aiheutti myös hiivan vaikka sitä yritettiin jo kuurin aikana ennaltaehkäistä. Edelleenkään ei ole ollut oireita, mutta nyt alkuvuodesta on tarkoitus viedä Sakarilta pallit. Pääasiassa vaiva vaikuttaa eturauhaseen, enkä halua sen vaivaavan tai aiheuttavan kipuja.
Puolen vuoden tauon jälkeen päästiin kisaamaan toukokuussa ja se jälkeen onkin sitten kisat sujuneet paremmin, kuin olisin koskaan voinut kuvitella :)
Tupla tuli kuin tulikin viimeisistä mahdollisista kisoista ja Tampereelle päästiin. Siellä karsintaradalla tehtiin jopa tulos. Suuri unelma siis toteutui. Ässämmien jälkeen alkoi uusi nollien keruukausi Oulua varten ja aikavälillä 20.7.-16.11. saatiin SM-nollat kasaan! Lisäksi yksi "ylimääräinen" hyppärinolla. Tupla tehtiin 13.9. Forssassa samalla, kun kisasimme gööttien rotumestaruuksista. Omien laskelmieni mukaan oltiin rotumestaruuksissa sijalla 4. Kun tupla oli alta pois, oli paineettomampaa kisata ja nollat kertyivät suhteellisen helposti. Pieni puomin alastulo-ongelma vaivasi muutamissa kisoissa, mutta nyt on jälleen askeleet osuneet kontaktille. Syytä en osaa kuin arvailla. Sakarin puomi on ollut tosi varma, mutta liekö vauhdin kasvamisella ollut osuutta asiaan. Kun hankin meille kehikon, jotta voi sen kanssa opettaa kontaktin uusiksi, en ehtinyt edes aloittaa kehikon alkuopetusta, kun taas alkoi askeleet sopia :) Tehokas vehje.
Jatkettiin kisaamista ja irtonollia tipahteli lisää, kunnes 23.11. räjäytettiin potti Maalahdessa. Tehtiin tripla ja voittamalla heti ekan startin Sakari sai ensimmäisen SERT-Aansa! Ehkä siksi toinen ja kolmaskin rata sujuivat rennosti ja nollat niiltäkin sijoilla 2. ja 4. Aina olen ajatellut että SERTit eivät ole meidän ulottuvilla, mutta väärässäpä olin. Nollavoiton myötä saatiin myös osallistumisoikeus MM-karsintoihin, eipä ole käynyt mielessäkään sellainen mahdollisuus. Vuoden viimeiset kisat kisattiin Seinäjoella ja kotiin tultiin toisen SERT-An kanssa. Eli yhtäkkiä Sakari onkin yhtä sertiä vaille agilityvalio... Huhhuh! Aikamoinen kisavuosi etten sanoisi, vaikka kisataukoakin oli tämän vuoden puolella viisi kuukautta.
Tavoitteeksi asettamani hylkyprosentin pienentäminenkin onnistui yli odotusten. 42 starttia, joista 12 hylkyä (28,57%) ja nollia 15 (35,71%). Muista tuloksista 4 yliaikanollaa ja 5x 5 (puomin alastuloja liki kaikki) ja 5 sekalaisesti yliaikavitosia tai kymppejä/yliaikakymppejä sekä huonoin ei-hylkytuloksemme SM-kisoista 27,21. Eli positiivien suunta: hylkyprosentti reilusti viime vuotista pienempi ja nollaprosentti suurempi. Lisäksi voi todeta, että jos ei hylkäännytä, niin tehdään ihan kohtuuvarmoja tuloksia. Pääasiassa virheet on tulleet puomin alastulolta tai sitten satunnaisesti on pudonnut rima. Vuoden edetessä ollaan myös päästy ihanneaikaan enenevässä määrin. Jee! Tavoitteet saavutettu ja huikeasti ylitetty!

Itsellekin toivon onnellisia terveitä päiviä.
Onnellisia päiviä on vuoteen mahtunut paljon ja pahemmilta sairasteluiltakin on vältytty. Painoa olen saanut vähän alaspäin, olematta erityisesti millään dieetillä. Sama suunta jatkukoon :)

Samoin Hipulle Sen kanssa voitais kisata myös, käydä yleisöä hauskuuttamassa :D
Muutamat kisat käytiin kirmaamassa alkuvuodesta ja kivaa oli sekä mulla että Hipulla. Luultavimmin myös yleisöllä :)

Tavoitteet

Olgan osalle tavoitteet on samat kuin edellisenäkin vuonna eli onnellisia ja terveitä päiviä.

Sakarille toivotaan myös terveyttä ja onnellisia päiviä. Mikäli niitä riittää, niin käydään kisaamassa. Osallistutaan SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, koska meille on siihen mahdollisuus annettu.
Loppuvuodesta yritetään saada se viimeinen SERT-A tai sitten joskus myöhemmin.
Pallit lähtee, vähän jännittää, miten se vaikuttaa Sakariin, mutta vaihtoehdot punniten se on paras ratkaisu. Terveys menee kuitenkin kaiken kisaamisen edelle!

Pikkupoika Hermanni saa kasvaa komeaksi nuorukaiseksi. Muutama näyttely on merkattuna kalenteriin. Saa nähdä kuinka jaksan sitä näyttelyissä käyttää. Mätsäreissä on jo käyty harjoittelemassa ja ainakin se osaa esiintyä :)
Tokon alkeiskurssille on paikka vetämässä ja agilityn opettelua jatketaan myös.
Loppuvuodesta todennäköisesti käydään läpivalaisemassa luuston tila.
Ja tietysti toivotaan sillekin onnellisia ja terveitä päiviä!

Hippu pääsee treenaamaan ja kisaamaankin. Ekat kisat onkin jo ensi sunnuntaina.
Höntsä-Hippiäiselle ei taida tarvita erikseen toivoa onnellisia päiviä, mutta terveyttä toivotaan sillekin edelleen!

Ja mulle tpivotaan kunnon kohottamisessa onnistumista. Muuten saattaa tulla ipanan kanssa vaikeuksia :D .

23.12.2014

Yhdessä ja erikseen...

... toivotamme kaikille


Kirsula hiljentyy joulun viettoon ja koirakaveruksetkin saavat viettää aikaa yhdessä. Muistakaahan tekin nauttia rakkaittenne seurasta!

18.12.2014

Loppukevennys

Kuvasin taas Hermannin treenejä ja kerrankin oli kamera käynnissä sopivaan aikaan :)



Tärkeä tapahtuma pienen koiran elämässä!

14.12.2014

Ylöjärven mätsäri

Lähdettiin Tainan kanssa aamulla Ylöjärvelle Hipun ja Hermannin kanssa. Hippu osallistui x-rotuisiin ja avasi autokunnan palkintotilin ollen hienosti sinisten 3.. Tuomarikin oli ikää kysyessään hämmästynyt saadessaan vastauksen. Hippu esiintyi hienosti ja mun mielestä sen olisi kyllä esiintymisensä ansiosta kuulunut saada punainen nauha, mutta tuomari oli eri mieltä. No hyvät palkinnot oli kuitenkin palkintopussissa.
X-rotuisten jälkeen samassa kehässä alkoi pienet pennut, joihin me luonnollisesti osallistuttiin. Oltiin aika alkupäässä, kaiken kaikkiaan osallistujia oli reilu 30. Numeroita oli 101-136, mutta muutama saattoi olla pois. Kuitenkin paljon oli pieniä pentuja.
Hermanni tönötti tosi hyvin ja esiintyi mallikkaasti. Pöydälläkin oli kuin vanha tekijä ja tuomari sai kopeloida kuinka vaan. Parinamme oli amerikancockerspanieli ja se sai punaisen nauhan. Tuomari sanoi kyllä, että koirat oli tosi tasaväkisiä.
Sitte saimmekin odotella seuraavaa esiintymistä tovin jos toisenkin. Onneksi seura oli hyvää, kun mun agiryhmäläinen Vilmakin oli Hemmon kanssa osallistumassa myös. Hemmokin esiintyi hienosti ja sai punaisen nauhan.
Sinisten kehässä oli jo melkein ahdasta kun osallistujia oli niin paljon. Hermanni keskittyi oikeaan asiaan ja esiintyi todella mallikkaasti. Ei välittänyt yhtään muista koirista <3 Tuomari taisi poimia meidät ensimmäisenä kehän keskelle, mä olin ihan äimänä! Mutta ei siinä vielä kaikki, kun tuomari alkoi sijoittaa neljää keskelle ottamaansa koirakkoa, niin nyt me oltiin viimeisenä valittuna parina ja se tarkoitti sitä, että voitettiin!! Palkintona oli ihan hervottoman kokoinen pokaali, lelu, naksutin ja purkki ruokaa. Ja ei muuta kuin BIS- kehää odottamaan. Sielläkin jätkä esiintyi reippaasti, vaikka takana oli jo kolmisen tuntia oleilua meluisassa hallissa, ihmisten ja koirien vilistäessä ympärillä. Meitä ei enää sijoitettu vaan käteltiin pois, mutta voi kuinka tyytyväinen mä olen! Eniten hämmästyttää se, miten luontevasti Hermanni esiintyi ja että se jaksoi pönöttää kaikki kehät ryhdikkäästi. Huippuesiintyjä tuo ipana. Taidetaan perua ne puheet rumasta lapsesta. Pieni poika ja ISO pokaali :)

12.12.2014

Hermanni reenaa (ja vähän Saksakin)

Eilen tympiinnyin kotona ja tänään päätin piristää mieltä parhaalla tietämälläni lääkkeellä; agilitytreeneillä. Varasin hallilta omatoimiajan ja otin koirat ja kameran mukaan. Tehtiin koko kolmen koplan kanssa lämmittelylenkki. Sen jälkeen otin ensin Hermannin harjoittelemaan lähdössä pysymistä ja eteen irtoamista. Kamera oli mukana, että on helpompi seurata mitä pitää treenata ja mihin pitää kiinnittää huomiota.

Tässä kooste tältä paivältä:


Kivasti on vauhtia jo nyt ja todennäköisesti sitä tulee kasvamisen myötä lisää. Mistähän mulle saatais? :)

Sakarin kanssa tehtiin kans pieni vauhtipätkä :)

8.12.2014

Hermanni 5 kk

Niin se aika kuluu ja pikkupentu alkaa tulla isoksi Koiraksi. Hampaat vaihtuvat kovaa tahtia. Poskihampaista lähti jo yksi, toisella puolella samassa kohtaa oleva on enää vähän reunasta kiinni. Toinen alakulmuri irtosi ja kaikki uudet kulmahampaat pilkistävät ikenistä. Jalkaa tuo on koko ajan nostanut irti maasta, mutta nyt alkaa jo jalka vähitellen nousta ylemmäs. Väritys alkaa muistuttaa aikuista gööttiä yhä enemmän. Onhan se vielä pieni, paino oli 8,5 kg tässä joku päivä kun pitkästä aikaa punnitsin. Kiltti se on noin pääosin, pahanteolta on vältytty ja yleensä tottelee hyvin. Omaa tahtoa kyllä löytyy tietyissä tilanteissa reippaanlaisesti, eli mikään hissukka Hermanni ei ole. Varsinkin agikentän reunalla meteli saattaa yltyä melkoiseksi, jos teen Sakarin kanssa jotain ja pikkuherra joutuu odottamaan. Eikä siinä sitten auta mikään ;) Muutenkin tuo on aikamoinen juttumaakari. Jos esim. ruoka ei tule tarpeeksi nopeasti, niin ääntely on moninaista ja siinä on sellainen urputtava sävy. Hermanni on höpönassu ja hauska kaveri. Siitä löytyy hellyydenkipeä pusuttelija, herkkä tunteilija sekä ääripäänä tulta ja tappuraa oleva taistelija, tietenkin montaa muuta siinä välissä. Mainio paketti kerrassaan. Ja mun mielestä tää on kyllä ulkosestikin aika makee.



Toki Hermanni lähipiirissä kulkee myös nimellä Ruma Lapsi, joka johtuu siitä, että se on ilmeiltään ja naamaltaan erilainen kuin Sakari. Sakarilla on leveä ja miehekäs pää ollut pienestä saakka, ja tuo puikkonaama on siihen verrattuna villin näköinen. Lempinimen Hermanni on kuitenkin saanut kaikella rakkaudella, siitä ei voi olla pitämättä hurmaavan luonteensa vuoksi.

7.12.2014

Kirsikka kakun päällä

Tänään auton nokka aamulla taas kohti Seinäjokea ja meidän osalta vuoden viimeisiä kisoja. Sakarin ilmoitin vain agiradoille ja näin ollen edessä kaksi starttia.

Molemmilla radoilla oli tuomarina Marja Lahikainen.
Eka radalla mentiin hyvin esteelle nro 11 saakka, joka oli sivuttain oleva takaakiertohyppy. Tuikkasin koiran kyllä esteen taakse, mutta en millään tavalla vetänyt esteen yli ja juoksin vain eteenpäin, joten koira hypystä ohi ja ehti jo seuraavana olleeseen putkeen. Toinen hylky saatiin vielä puomin jälkeen, kun jäin ihailemaan Sakarin hienoa alastulokontaktia, enkä sitten enää ehtinyt ohjaamaan seuraavana ollutta hyppyä takaakiertona niin kuin olisi pitänyt. Vauhti oli tällä radalla hyvä ja puomin lisäksi tehtiin hyvät kepit ja keinu. Paljon hyvää siis, vaikka ohjaaja ei ihan tehtäviensä tasalla ollutkaan :)

Toka radalla meno oli sujuvaa ja tuntui hyvältä. Päästiin nollalla maaliin. Startattiin n. kymmenentenä ja siinä vaiheessa mentiin kärkeen. Osallistujia oli 27, joten ei odotuksia. Katselin muiden menoa ja kaikille tuntui käyvän jotain pientä. Siltikin hämmästys oli suuri, kun kisan loputtua olimme tulostaululla sijalla 2. Varovaisesti kysyin Sonjalta (Hermannin emän omistaja ja Lagun kisaorganisaattori), että mahtaisko voittaja jo olla valio? Sonja kävi tarkistamassa ja tuli iloisten uutisten kanssa takaisin. Serti siirtyi meille, uskomatonta. Nyt on kyllä tähdet niin suotuisissa asennoissa tai jotain, ettei tosikaan. Peräkkäiset kisat ja sertejä satelee, huh huh! Taitaa sittenkin olla mahdollista, että mä ihan itte ohjaan koirani agilityvalioksi saakka. No vuosihan tässä nyt pitää odottaa ennen kuin viimeistä sertiä voitaisiin vastaanottaa, mutta ehkä se kolmaskin voi vielä tulla, jos kaksi tulee tällä tavalla.

Sertirata


23.11.2014

Miltä voittaminen tuntuu?

Huikeelta, liikuttavalta, pikkuisen epäuskoiseltakin. En tiedä miltä voittaminen tuntuu sellaisesta, joka kulkee voitosta voittoon, mutta musta se on huikea tunne. Ilokseni olen ollut väärässä siinä, että me Sakarin kanssa koskaan päästäis palkintojenjakoon ykkös"pallille". Ja jos viikko sitten Seinäjoen kisojen jälkeen tuntu, etten ehkä kestä sitä kuinka hieno kisakaveri Sakari on, niin voitte kuvitella, miltä musta nyt tuntuu :)
Tänään Maalahdessa voitettiin heti aamun ensimmäinen Timo Teilerin tuomaroima agilityrata. (Sama tuomari tuomaroi kaikki radat) Oltiin ainoat nollan tehneet ja tiukille sekin meni, ihanneaika alittui vain 0,09. Mutta voitto, mikä voitto :) Samalla saatiin meidän eka SERT-A, toinen asia mitä en uskonut meidän kohdalle osuvan. Radalla oli muutama kohta jotka olis voinu mennä sujuvamminkin. Puomin kontakti meni hienosti :)

Toka radalle lähdettiin rennoin mielin, olihan edellisellä tehty mahdottomasta mahdollista. Ja kappas vain, nollalla maaliin! Sijoituskin oli 2. Tässä vaiheessa tuntui että taitaa olla meidän päivä :)

Viimeisenä oli hyppäri. Ei enää mitään odotuksia, mutta mielessä ajatus, että kyllä me tääkin osataan handlata. Ja osattiin! Nollalla sijoitus 4.



Meidän eka triplakin vielä tälle päivälle :) Mä luulen, että iso tekijä meidän tulostason huimaan nousuun on mun kasvanut itsevarmuus. Kun on onnistunut kerran, tietää ettei sen jutun tekeminen olekaan mahdotonta. Kun tehtiin eka nolla kolmosissa, oli seuraavan tekeminen jo paljon helpompaa. Kun tehtiin eka tupla, tuli toinenkin helpommin. Toivottavasti myös niin, että kun eka serti on saatu, saadaan se toinen ja kolmaskin. Sakarin kanssa sovitaan hyvin yhteen ja sanoinkin sille, että se on tehnyt mun unelmista totta ja paljon enemmänkin :)

Voi että, voittaminen tuntuu hyvältä!

Ps. Nyt olis oikeus mennä myös MM-karsintoihin ;)

22.11.2014

Hermannin mätsäridebyytti

Eilen oli näyttelykurssista väliviikko ja Kiikassa järjestettiin match show. Siispä 1+1 = käytännönharjoitukset :). Kävi vielä niin, etten ollut huomannut ilmoituksesta, että sinne oli vain etukäteisilmoittautuminen. No laitoin kuitenkin päivällä sähköpostia järjestäjälle ja päästiin vielä mukaan.

Perillä oli porukkaa tosi paljon ja tapahtuma alkoi vähän myöhässä ilmoitetusta iltakuudesta. Kehät oli Kiikan koulun pihalla eli ei ihan parhaat olosuhteet, mutta onneksi oli kohtuullinen ilma, pari astetta pakkasen puolella. Sitä kyllä ihmettelin että kehät aloitettiin aikuisilla koirilla, joita oli vielä paljon. Pieniä aikuisia laskin olleen 28. Omaa vuoroa odotellessa käveleskeltiin, että pysyttiin lämpimänä. Ihan aluksi Hermannia jännitti väen ja koirien paljous, mutta kohta se jo oli oma reipas itsensä. Saatiin siis hyvää kokemusta. Keskittyi hyvin mun kans touhuamiseen ja jätti tungoksen omaan arvoonsa.

Pienten pentujen kehä alkoi puoli kahdeksan jälkeen eli odottelua oli reilu puolitoista tuntia. Tässä luokassa osallistujia oli 7 ja me oltiin viimeinen koira ja siis ilman paria. Odottelusta huolimatta Hermanni esiintyi todella reippaasti ja niin kuin olisi enemmänkin kehiä kiertänyt. Ei tosiaankaan ole mennyt näyttelykurssi hukkaan. Kiitos Justiinalle kaikista neuvoista ja vinkeistä, joita olemme saaneet. Tuomarikin kehui reipasta esiintymistä! Ja mikä parasta pöytä ei jännittänyt juurikaan ja kopeloida sai kuinka vain :) Koska olimme ilman paria, saimme tietenkin punaisen nauhan.
Punaisten kehässä oli siis neljä pentua ja Hermanni sijoittui toiseksi, ei huono aloitus!
Vaikka tuonne ei palkintojen takia lähdettykään ja osallistumismaksukin oli kohtuullinen viisi euroa, niin vähän jäi mietityttämään palkinnot. Saatiin pikkuinen venetsiakynttilä ja puruluu :) Jotenkin sitä ajattelee, että palkinnot vastaisivat edes osallistumismaksua, mutta nuo jäi kyllä reilusti alle. Toivottavasti tapahtuman tuotto meni hyvään tarkoitukseen. Vaan eipä tuo mitään, kokemusta saatiin roppakaupalla ja se on pääasia :)

Palkintoposeeraus, luu on syöty jo :)

16.11.2014

Menolippu Ouluun

Tehtiin terapiareissu Sakari kanssa Seinäjoelle. Olotilaa vois kuvata kliseisesti: väsynyt mutta onnellinen :)
Aamulla lähdettiin reissuun niin, että oltiin Seinäjoella aamukahdeksalta. Olga ja Hermanni tipahtivat Tainan kohdalla hoitopäivää viettämään ja samalla otettiin kyytiin Kirsi, Miina ja Perla. Lisäksi noukittiin muutaman kilometrin päästä kyytiin Miia ja Nipsu.

Kirsi urakoi aamun ja aamupäivän aikana kuusi starttia maksiluokassa ja yhden jälkeen pääsi minit työvuoroon. Ekana mineillä oli Elina Hannikaisen tuomaroima hyppis. Rata oli suoraviivainen rata, jolla sai juosta. Ja varsinkin musta tuntui, että mä sain juosta, sillä Sakari oli varsin vauhdikkaalla päällä. Onneksi se myös irtoaa, niin ohjaajan ei tarvi ihan joka paikkaan ehtiä ;)
Tehtiin nolla! Hyppärinollalla ei tässä vaiheessa tehty mitään, mutta kivalta tuntui ja hauskaa oli painatella menemään! Etenemä meillä oli 4,12. Kyllä tuo vaan on niin hallikoira.

Seuraavana Hilpi Yli-Jaskarin agirata. Tavoitteena oli, että se puomin kontakti tehdään. Ei tehty. Eikä saatu tulostakaan, kun radan alkupuolella Sakari hyppäsi yhden hypyn nurjalta puolelta. Puomin jälkeen valssasin niin kökösti, että Sakari hyppäsi sivuun, ettei tule mun syliin. Mun moka. No tällä radalla ei oikein ollut keskittyminen kohdillaan ja radan jälkeen Sakari melkein nukkui pystyyn.
Vein sen lenkin jälkeen autoon päikkäreille ja se ilmeisesti toi keskittymiskyvyn takaisin.

Vika rata oli saman tuomarin agirata ja taas oli tavoitteena puomin kontakti. Se onnistui, kun vähän suhahdin puomin alastulolla!
Juhuu! Ja vielä isompi JUHUU! Tehtiin muutenkin puhdas rata, joten SM-nollat olis sitten kasassa! Jäi vielä rutkasti aikaa kisata ja hioa ongelmakohtia kuntoon.

ME SO HAPPY! :D :D :D Sakari on niin <3, etten ehkä kestä. Se toteuttaa mun haaveita ja toiveita noin vain. Mun terapiakoira.

15.11.2014

Onko pakko totella?

tuumaa Hermanni ja testaa rajojen pitävyyttä (ja mun hermoja). Aamulenkillä otin koko porukasta kuvan, mutta kun ajattelin ottaa vielä yhden, niin pikkujätkä päätti, ettei huvita enää, eikä meinannut tulla luo millään. Kun lähdin poispäin, tyyppi lähti kyllä perään, mutta paineli muutaman metrin ohi ja napotti sitten siinä ilmeellä, lällällää, etpäs saa kiinni.

Ja jos viime viikon Marjon tekniikkatreeneissä tuntui olevan luonnonlahjakkuus mukana, niin nyt mulla oli mukana mahdoton riiviö joka lelun saatuaan rallatteli pitkin hallia, eikä antanut kiinni. Jäi päivän tehtävät kotiläksyiksi, kun ei päästy oikein treenailemaan... No siinä sitten koiraa pyydystäessä kävi vielä niin, että suurikokoinen nuori koira päätti lähteä innokkaana tervehtimään, jolloin Hermanni säikähti reippaanlaisesti. Saatiin onneksi heti otettua palauttava hallittu tapaaminen. Hetken päästä saatiin jopa vähän treenattua ja jätkä leikki mun kans oikein innokkaasti. Ehkä nää on niitä pentuajan rasittavia vaiheita, kun ei oikein mikään suju.

Perjantain näyttelytreenit sentään sujui mallikkaasti, tuohan osaa jo melkein esiintyä :)

Huomenna mennään Sakarin kanssa Seinäjoelle kisaamaan kolme starttia. Odotukset ei oo korkeella, koska puomin kontakti on mitä on. Onneksi Marjo toi tänään treeneihin häneltä ostamani kehikon, mutta ei se nyt vielä huomiseksi taida auttaa.

Puhelimen uumenista loppuun vielä pari kuvaa. Ensimmäisenä Hermannin nelikuukautiskuva (+viikko), jonka Justiina nappas näyttelytreenien lomassa.

Tässä ihmetellään moottorisahan pörinää ja kaatuvia puita
Erilaisia asentoja (yleensä on vain puhelin käden ulottuvilla)

Ja vielä aamulla otettu ryhmäpotretti

10.11.2014

Kivoja juttuja

Hermanni on aloittanut koulunkäynnin. Tai lähinnä eskarin. Näyttelykoulutusta on takana kolme kertaa ja hyvin poika on tajunnut esiintymisen salat. Seisominen ja liikkuminen sujuu luonnostaan niin hyvin, että mulle jää statistin osa, mikä on hyvä juttu.
Eilen oltiin Marjon agilityn tekniikkakurssilla ja sielläkin tuo vaikutti luonnonlahjakkuudelta. Omalla hallilla on tehty pieniä juttuja putkella ja siivekkeillä, mutta ei oltu vielä harjoiteltu valssia eikä jaakotusta, mitä eilen harjoiteltiin. Niin vain kuitenkn ipana meni ja teki heti alusta alkaen hienosti ja tosi tiukasti kääntyy siivekkeen ympäri. JES! Jaakotusta harjoiteltiin liikkeen lisäksi myös niin, että seisoin itse siivekeen edessä koiraan päin. Ei haitannut Hermannia vaan kävi tekemässä siivekkeen kierron upeasti. Loppuun tehtiin vielä pientä radanpätkää kahdella hypyllä ja putkella niin, että suora putki oli keskellä ja sen päissä poikittain putkeen nähden olevilla hypyillä käyntiin kääntymässä ja valssaamassa. Komiasti meni. Palkkaan mahdollisimman paljon lelulla ja ainakin tässä vaiheessa tuntuu toimivan mainiosti. Mainio ipana.

Viime viikonloppuna oli Cimillan kasvattitapaaminen Lempäälässä SDPllä. Hermannin kolme siskoa oli myös paikalla. Päivä aloitettiin näyttelytreenillä ja samalla Päivi näki pentujen liikkeet ja kehitystä muutenkin. Sillä välin kun Päivi piti tokotreenit saivat sisarukset rallata ympäri pihaa. Kovin kivaa tuntui olevan.

Edessä takana Tuisku vierellään Rauha, keskellä Hermanni ja perää pitää Edda
Taustalla Hermanni, edessä Rauha ja Tuisku
Hermanni seisoo ja Edda istuu

Lopuksi oli vielä aksatreenit joihin sain osallistua Sakarin kanssa, vaikka se ei Päivin kasvatti olekaan. Saatiin hyviä neuvoja taasen ja kohtuullisen hyvin selvittiin 30 esteen radasta. Oli tosi kiva päivä! Erityisen mukavaa oli tavata Hermannin sisaruksia ihmisineen. Kivan oloisia lapsosia itse kukin.

Lauantaina lähdettiin Sakarin kanssa Lietoon kisaamaan. Matkaseuraksi sain äidin, kun täältä ei muita päässyt lähtemään. Hermanni ja Olga olivat mukana myös. Hermannilla oli joku outo läheisriippuvuuspäivä. Ei kelvannut mummun seura, vaan koko ajan olisi pitänyt olla mussa kiinni. Onneksi se oli kopassaan hiljaa, niin äitikin näki meidän radat. Ratojen välillä käytiin tiuhaan kävelemässä, sillä hallin lämmitys ei toiminut ja siellä oli yhtä kylmä kuin ulkona. Onneksi kuitenkaan ei ollut pakkasta vaan nollan tienoilla pysytteli lämpötila.
Ekana ratana oli Anders Virtasen hyppäri. Tehtiin nolla. Loppupuolella rataa olin suunnitellut erilaisen ohjauskuvion, mitä siitä lopulta tuli, mutta ei virhettä, joten yhtä vaille SM- nollat kasassa.
Molemmilla agiradoilla oli tuomarina Johanna Nyberg. Tehtiin hyvää yhteistyötä Sakarin kanssa ja muuten puhtaat radat, mutta molemmilla loikkasi puomin alastulon. Eli vitoset näiltä, höh! Tripla oli melko liki, mutta tuo puomi meitä nyt kiusaa. Eli asian korjaamiseksi on nyt alettava töihin. Marjon kanssa juttelin eilen ja tultiin siihen tulokseen, että otan avuksi kehikon ja opetan sillä homman tavallaan uudestaan. Todennäköisesti Hermannin opetan sillä myös sitten, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Joitain ohjausmuutoksia tuli näilläkin radoilla, mutta kaiken kaikkiaan meno tuntui hyvältä. Vauhdit oli kohdallaan, hyppärin etenemä oli 3,89 ja agiratojen 3,98 ja 3,93. Keinu oli molemmilla agiradoilla ja sen suorits oli kyllä tosi hyvä. Samoin kepit on nopeutuneet hyvään malliin. Tyytyväinen saan olla meidän tekemiseen tällä hetkellä ja olenkin! Sakari on niin upea kisakaveri, että oksat pois :)



Viikolla käytin Hermannin tehosterokotuksella ja samalla rokotettiin Olgakin. Kaikki punnittiin: Hermanni 6,4 kg, Olga 30,4 kg ja Sakari 15 kg. Niin ja Hermanni täytti lauantaina 4 kk. Viralliset pönöt on vielä ottamatta, mutta eiköhän ne tänne ilmesty kun ehditään.

28.10.2014

Toistoa otsikoissa: Hermannin kasvua

Lokakuu loppuu tuota pikaa ja multa työt talven ajaksi. Ehkä sitten ehtii päivittääkin useammin. Hermannille tuli tänään täyteen 16 viikkoa ja mun epäilyistä huolimatta jäpikkä on sittenkin kasvanut :D Kun toinen on koko ajan silmien alla, ei kasvua oikein huomaa. Onneks kuvista sitten huomaa, että kasvua tapahtuu. Ollaan jo kevyesti harjoiteltu hallilla oloa, putkea ja ollaanpa oltu oikein näyttelykurssillakin kerran. Perjantaina näyttelytreenit jatkuu. Hermanni on kyllä nopeaoppinen, muutama toisto ja keksii mitä pitää tehdä <3 Osaa tyyppi kyllä ilmaista senkin, jos joku asia ei niin ole mieleen, mutta sellaisia asioita on onneksi vähän. Sakarin kanssa oltiin lauantaina Marjon treeneissä omalla hallilla. Kyllä on hienoa kun ei tarvitse ajaa kuin pari kilometriä kunnon valmennuksen takia. Tai jos jätän osan porukasta Tainalle treenien ajaksi, niin hallille kävellessä tulee sopivasti tehtyä lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Luksusta! Marjon treenit meni muuten hyvin, mutta mä en meinannu muistaa rataa. Koira toimii, ohjaaja ei, heh. No eipä se auta kuin treenata lisää. Ja loppuun kuvia jotka kertokoon lisää :)

Ja vielä pari vertailukuvaa 10 vkoa- 16 vkoa

12.10.2014

Voi puomin kontakti!

Noormarkku on kisapaikkana kivan lähellä ja aina kun mahdollista sinne mennään kisaamaan. Niin eilenkin. Otin vain Sakarin mukaan, Hermannin ja Olgan jätin Tainalle hoitoon. Minien kaikki kolme rataa olivat peräkkäin eikä osallistujiakaan ollut ihan mahdottomasti, joten lyhyt kisapäivä oli tiedossa.
Mineillä oli tuomarina Hilpi Yli-Jaskari ja kivat radat oli meille tehnyt. Sai painaa menemään, eikä ollut ihan kamalaa kieputusta. Muutama tarkka kohta joka radalla, tykkäsin.
Hyppärillä aloitettiin. Sakarilla oli kivasti vauhtia ja rata sujui hyvin siihen saakka kunnes Sakarin huomio kiinnittyi hallin perällä olleisiin ratahenkilöihin ja se jätti yhden hypyn välistä ja meni putkeen. Hylky siis. Eipä ole pitkään aikaan noita bongaillut, mutta nyt hairahtui.

Toka agirata näytti ensin kiemuraisemmalta, mutta olikin ihan kiva. Päivän pisin rata oli 182 metriä, kaksi muuta oli vain 136 metriä pitkät. Sakari ohjautui hyvin ja kulki reippaasti, erityisesti keinu oli nopea! Toiseksi viimeisenä olleen puomin alastulokontaktin loikkasi. Taas! MUR! Eli vitosella maaliin. Tuohon täytyy alkaa kiinnittää erityishuomiota. Nyt olin ihan vieressä juoksemassa, eli ei ainakaan mun perään loikannut. Ja hieman jossittelua taas, jos olisi ollut nolla oltaisiin ollut kolmansia. Eli toisena peräkkäisenä viikonloppuna oltais oltu palkinnoilla JOS se olis sen kontaktin ottanut. Ei sitte oltu. Sija 7./26 tällä tuloksella ja etenemä 4,06! JEE!

Viimeisenä jälleen agirata ja silläkin kaikki kontaktit. Puomi oli heti toisena ja nyt Sakari otti kontaktin tosi hyvin. Muutenkin oli varmaa ja napakkaa menoa ja nolla saatiin. Sija 4./24. Etenemä 3,97. Jännä juttu, radat vaikutti helpohkoilta ja me keikutaan silti siellä kärkipäässä. Ei mua haittaa, kai me sitten jotain osataan tehdä oikeinkin.



Kova hinku olis nyt kisata, mutta tässä kuussa ei oikein ole lähikisoja niin, että sopisi aikatauluihin. Marraskuulla sitten. Onneksi tässä on taas montaa kivaa tiedossa ennen sitä.

9.10.2014

Hermanni kasvaa (yllätys) ja Sakari aksaa

Lisää kasvua Hermannin osalta. Mittariin tuli eilen 3 kk ja ekat rokotuksetkin on saatu. 4,9 kiloa oli 13-viikkoispunnituksen tulos, 12-viikkoispaino 4,3 kg. Reipas ja nopeaoppinen ipana, virallisen nimensä mukaisesti kelpojätkä :) Herättää ihailua missä kuljetaankaan ja olipa Tsaun kisoissa oikea linssiludekin. Taisi olla sunnuntaina kisojen kuvatuin yksittäinen tyyppi. Jalkaa nostaa jo melkein joka kerta :) (noin viikon ajan jo)

12-viikkoispönöt


ja 13 viikkoa


Sunnuntaina oltiin siis Liedossa Tsaun kisoissa. Sakarin kanssa menin kaksi rataa. Tuomarina molemmilla Anne Huittinen. Radat oli haastavat, mutta kas kummaa me tehtiin tulos molemmilta. Eka radalta puomin alastulovitonen ja sija 5./29! Ilman virhettä olisimme olleet sijalla 2. Huikeeta, vaikka ihan vähän jäi tuo puomi harmittamaan. Aikakin riitti ihan hyvin -2.24

Toka radalla loikkasi aan alastulon (lähti mun perään, kun irtosi sivulle ja eteen) ja kielsi kolmanneksi viimeisen putken jälleen mun mokan takia. Rataantutustumisessa päätin tehdä takaaleikkauksen ja sen myös tein, vaikka olisin oikein hyvin ehtinyt tehdä persjätön, joka olisi toiminut paremmin. 10,11 oli lopputulos, kun tuossa ohituksessa palaa aikaa.

No lauantaina mennään Noormarkkuun vetäsemään kolme rataa, katotaan kuis sitte käy.

27.9.2014

Kasvua, kisaamista ja kehitystä

Hermanni kasvaa kovaa kyytiä. Sakarin kanssa on aloitettu painileikit ja aamuin illoin ja siinä välillä ne nujuavat keskenään. Kumpikaan ei juurikaan ääntele painiessaan vaan Olga ölisee taustalla :) Samoin se tekee silloin, kun Sakari ja Hippu painivat. Se vissiin on vähän huolissaan ettei vaan satu mitään, vanhapiika :D

Pönötykset 10 viikkoa
ja 11 viikkoa

On sitten vaikeaa saada julkaisukelpoinen seisomakuva tuonikäisestä. Se ehtii liikkua ja istua sitä tahtia ettei kameran tarkennus pysy mukana. Metodina on ollut että mä yritän seisottaa ja Taina räpsii kuvia minkä kamera antaa myöten. Tietenkin ne parhaat asennot on sitten tärähtäneitä.

Viime viikonloppuna käytiin Seinäjoella Sakarin kanssa kisaamassa kaksi starttia. Taina lähti taas mukaan Hermannin vahdiksi. Tehtiin Timo Teilerin teknisiltä radoilta molemmilta hylky, mutta hyvät sellaiset. Pienestä oli kiinni, vähän lipsahti. Kaikki vaikeat kohdat selvitettiin hienosti. Hermannin tehtävä oli seurata kisoja ja nukkua hallissa. Omassa kopassaan se vetäisikin parit sikeät unet. Samalla tavattiin Suttu-äiti ja Hermanni pääsi leikkimään kasvattajan Kisu-sheltin kanssa.


Eilen oltiin Sakarin kanssa kotihallilla Panu Erolan agilityvalmennuksessa. Hyvät treenit, joista saatiin perustekniikkatreenin lisäksi eväitä omaan lämmittelyyn ja irtosi sieltä vinkkejä Hermannninkin varalle, kun lähdetään agilityjuttuja opettelemaan.
Radalla sai laittaa töppöstä toisen eteen reippaanlaisesti ja koko pätkän vedolla meinasi ohjaajan kunto loppua kesken, mutta treenikavereiden kannustuksella selvisin loppuun saakka. Sakari oli huipputaitava ja vauhtiakin löytyi. Kouluttajakin sanoi että onhan siinä vauhtia! (olin meidän taitotasoesittelyyn laittanut toiveeksi lisää vauhtia) Ohjausvalinnoissa jouduin hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle, kun parhaita vaihtoehtoja oli ehtiä pakkovalsseihin saksalaisten sijaan ja valssata ajoissa persjätön sijaan. Hyvää oppia saatiin taas! Ihanaa kun on kunnon halli ja saadaan ulkopuolisiakin kouluttajia tänne, eikä aina tarvitse ajaa muualle.

14.9.2014

Rotumestikset

Gööttien agilityn rotumestaruudet kisattiin eilen Forssassa. Kankaanpäästä ei lähtenyt muita kisaajia matkaan, joten sain Tainan matkaseuraksi ja Hermannin vahdiksi. Hyvä, että sain, nimittäin koskaan ennen en ole ollut noin hukassa kisapaikkaa etsiessä. Forssassa olen kyllä joskus ollut samassa paikassa kisaamassakin, mutta nyt oli suuntavaisto totaalisen hukassa. Läheltä ajettiin jo kerran ohikin, mutta ei vaan osunut silmiin oikeat kadunnimet. Pienessä tärinässä sitten paikan vihdoin löydyttyä ilmottautumiseen klo 12.40, kun minikolmosten eka rataantutustuminen piti olla klo 13. No ei ollutkaan mitään hätää, aikataulu oli n. tunnin myöhässä. Hyvin ehti siis paniikki laantua, koirat tuli kävelytettyä ja Hermanni sai ruokansa.

Kolmosilla oli tuomarina Kermisen Petteri, jonka radat on aina olleet kivoja. Niissä on aina jotain jippoja, mutta ovat koiraystävällisiä, huolellista ohjausta kyllä kysytään. Eka rata näytti radan reunalle kyllä ensin vähän jänskältä, mutta linjat olivatkin loogiset, kun rataan pääsi tutustumaan. Kisapaikalla oli lämmin, varmaan n. 20 astetta ja ampiaisia pörräsi taas. Ne vie tehokkaasti Sakarin keskittymisen, eli mitään suuria odotuksia ei ollut. Tasaisen varmasti Sakari kuitenkin teki töitä ja mäkin osasin olla pahemmin sössimättä. Vähän nykivää ohjausta, mutta kaikki esteet oikeassa järjestyksessä ja oikein suoritettuna. Eli nollalla maaliin! Vilkaisin kelloa, joka näytti 47,36 ja muistelin että ihanneaika olisi ollut 47. Eli hienoinen yliaika. Harmitus ei kuitenkaan ollut kovin suuri, kun ampiaisista huolimatta selvittiin yhdessä maaliin.
Myöhemmin tulostaululla kuitenkin selvisi, että ihanneaika olikin 48. Saatiin siis nolla, JEEE!

Toka rata oli hauska hyppäri. Alussa vänkyrää ja kieputusta, loppupuoli putkien kautta rallatusta. Vähän jännitti, kun oli mahdollisuus tehdä tupla. Ja me tehtiin se!!! Saatiin tältäkin radalta nolla. Alku oli hidas, kun ohjaus ei ollut kauhean selkeää, loppuradalla saatiin kuitenkin kunnon vaihde silmään ja ajassa 40,12 oltiin maalissa. Piti vielä tulospalvelusta käydä varmistamassa, että ihanneaika oli se 42, jonka olin tuomarinpuhuttelussa kuulevinani. Oikein olin kuullut ja nyt meillä on se pelätty tupla taskussa. Kolme irtonollaa puuttuu, mutta jos kunnossa ollaan, niin ne pitäisi olla saatavissa. Mä olin ajatellu, että olisi hienoa saada tupla alta pois tämän vuoden puolella. Varovaiset toiveet oli hallikauden puolella, joka nyt alkaa. Valtavan hienoa oli saada tupla kuitenkin tämän kesän viimeisistä ulkokisoista! <3 Sakari <3 mun mahtava kisakaveri.

Hermanni oli kisapaikalla reipas ja hurmasi yhden jos toisenkin ihmisen. Vähän väliä joku halusi sitä syliin tai silittää. Kieltämättä onhan se söpö :) Kisapaikalla oli Tuisku.sisko ja muitakin leikkikavereita, niin pojalla oli painikavereita pitkästä aikaa (viikko on tuonikäisellä pitkä aika).

Hermanni ja Tuisku, muutamaa kuukautta vanhempi Piitu tarkkailee

Tuisku hurjana