Rotumestikset

Gööttien agilityn rotumestaruudet kisattiin eilen Forssassa. Kankaanpäästä ei lähtenyt muita kisaajia matkaan, joten sain Tainan matkaseuraksi ja Hermannin vahdiksi. Hyvä, että sain, nimittäin koskaan ennen en ole ollut noin hukassa kisapaikkaa etsiessä. Forssassa olen kyllä joskus ollut samassa paikassa kisaamassakin, mutta nyt oli suuntavaisto totaalisen hukassa. Läheltä ajettiin jo kerran ohikin, mutta ei vaan osunut silmiin oikeat kadunnimet. Pienessä tärinässä sitten paikan vihdoin löydyttyä ilmottautumiseen klo 12.40, kun minikolmosten eka rataantutustuminen piti olla klo 13. No ei ollutkaan mitään hätää, aikataulu oli n. tunnin myöhässä. Hyvin ehti siis paniikki laantua, koirat tuli kävelytettyä ja Hermanni sai ruokansa.

Kolmosilla oli tuomarina Kermisen Petteri, jonka radat on aina olleet kivoja. Niissä on aina jotain jippoja, mutta ovat koiraystävällisiä, huolellista ohjausta kyllä kysytään. Eka rata näytti radan reunalle kyllä ensin vähän jänskältä, mutta linjat olivatkin loogiset, kun rataan pääsi tutustumaan. Kisapaikalla oli lämmin, varmaan n. 20 astetta ja ampiaisia pörräsi taas. Ne vie tehokkaasti Sakarin keskittymisen, eli mitään suuria odotuksia ei ollut. Tasaisen varmasti Sakari kuitenkin teki töitä ja mäkin osasin olla pahemmin sössimättä. Vähän nykivää ohjausta, mutta kaikki esteet oikeassa järjestyksessä ja oikein suoritettuna. Eli nollalla maaliin! Vilkaisin kelloa, joka näytti 47,36 ja muistelin että ihanneaika olisi ollut 47. Eli hienoinen yliaika. Harmitus ei kuitenkaan ollut kovin suuri, kun ampiaisista huolimatta selvittiin yhdessä maaliin.
Myöhemmin tulostaululla kuitenkin selvisi, että ihanneaika olikin 48. Saatiin siis nolla, JEEE!

Toka rata oli hauska hyppäri. Alussa vänkyrää ja kieputusta, loppupuoli putkien kautta rallatusta. Vähän jännitti, kun oli mahdollisuus tehdä tupla. Ja me tehtiin se!!! Saatiin tältäkin radalta nolla. Alku oli hidas, kun ohjaus ei ollut kauhean selkeää, loppuradalla saatiin kuitenkin kunnon vaihde silmään ja ajassa 40,12 oltiin maalissa. Piti vielä tulospalvelusta käydä varmistamassa, että ihanneaika oli se 42, jonka olin tuomarinpuhuttelussa kuulevinani. Oikein olin kuullut ja nyt meillä on se pelätty tupla taskussa. Kolme irtonollaa puuttuu, mutta jos kunnossa ollaan, niin ne pitäisi olla saatavissa. Mä olin ajatellu, että olisi hienoa saada tupla alta pois tämän vuoden puolella. Varovaiset toiveet oli hallikauden puolella, joka nyt alkaa. Valtavan hienoa oli saada tupla kuitenkin tämän kesän viimeisistä ulkokisoista! <3 Sakari <3 mun mahtava kisakaveri.

Hermanni oli kisapaikalla reipas ja hurmasi yhden jos toisenkin ihmisen. Vähän väliä joku halusi sitä syliin tai silittää. Kieltämättä onhan se söpö :) Kisapaikalla oli Tuisku.sisko ja muitakin leikkikavereita, niin pojalla oli painikavereita pitkästä aikaa (viikko on tuonikäisellä pitkä aika).

Hermanni ja Tuisku, muutamaa kuukautta vanhempi Piitu tarkkailee

Tuisku hurjana