eli hallinta hukassa (Sakarin kanssa) ja Hipun hyvät hylyt. Siinä kiteytettynä tämän päivän kisailut Noormarkussa. Ihme kyllä, enää ei ole niin lannistunut fiilis agilityn suhteen, kuin valmennuksen jälkeen. Onko kyse siis siitä, että nyt ollaan sillä mun osaamisen tasolla, jossa vielä pystyn jotenkuten toimimaan lannistumatta. Toivottavasti ei kuitenkaan, mä kyllä taas haluan kehittyä ;)
Itse kisoihin sitten. Tuomari Anders Virtanen oli tehnyt tosi kivat radat, joista tykkäsin kovasti. Ekana Sakarin kanssa kisaamaan. Vauhtia oli ja mäkin pysyin kohtalaisesti mukana. Sitten n. puolivälissä rataa, jätkä ampaisi putken väärään päähän ja HYL. Lisäksi radalla kepeiltä virhe ja yks hyppy jäi välistä, kun kaarre meni pitkäks ja Sakari kiersi hypyn. En alkanu korjailemaan.
Sama rata Hipun kanssa ja hylky just siitä samasta putkesta, vaikka nyt yritin ohjata tarkemmin, mutta se oli jo siellä. Alla oli jo ekan riman tiputus (ei näy videolla) ja puomin alastulokontaktivitonen, niin siitä sitten posoteltiin hyvillä fiiliksillä maaliin saakka. Aan kontaktin otti tosi hienosti, vaikka oli putki seuraavana esteenä vetämässä.
Toka radalla Sakari sinkosi aalta väärälle hypylle, kun putkeen olis pitäny mennä. Ja siks tein aalle takaaleikkauksen, että vetäisin sen putkelle, mutta niin kuin otsikossakin mainitaan, hallinta oli hukassa ;) Kepit tällä radalla hyvin.
Muurinki se ehti hypätä putkeen menon sijaan eli tuplahylly...
Hipun kanssa tää rata oli ihan superkivaa menoa. Kymppihypyn jälkeen tuli vähän pitkä kaarre ja seuraavasta hypystä ohi ja sitten hyppäs sen väärästä suunnasta. Siinäpä oli tämän radan virheet. Ellei tuomari sitten olis antanu kieltoa puomin jälkeiseltä hypyltä, kun Hippu käänty kattomaan mua, kun kehuin sitä älyttömän hienosta puomin alastulokontaktista. Hipulla oli näissä kisoissa mahdollisuus tehdä kymmenen kontaktivirhettä ja vaan yhden se teki! On meidän tehokontaktiharjottelu siis kantanu hedelmää kisoihin saakka. Tuli aika wau-olo siitä. Ehkä mä en nyt sitten ihan vielä iske hanskoja tiskiin. Kisataan sitten kakkosen kisoja, jos ei meistä oo kolmosluokkalaisiksi.
14.4.2012
9.4.2012
Lukko
Mun päässä. Agility, mun henkireikä ja ykkösharrastus, henki ja elämä, ei tunnu kivalta. Harmittaa niin paljon. Mulla on loistava koira, joka pystyis vaikka mihin, jos sillä olis taitavampi ohjaaja. Mutta ku sillä on mut. Pökkelö, joka ei opi liikkumaan, rytmittämään ja ohjaamaan vaikka rautalangasta väännettäis. Meillä oli siis lauantaina Annen valmennus ja pois lähtiessä uhosin jo vaihtavani lajia. Anne joutu taas kerran puuttumaan niihin samoihin asioihin, joista mulle palaute aina tulee. Jään seisomaan paikoilleni kun pitäis liikkua ja sitten hätäilen, kun ei oo mihinkään kiire. Sitten kun en osaa, mulla menee hermo ja Sakari ei enää tiedä mitä sen pitäis tehdä, kun en ohjaa kunnolla lainkaan. Annen treenit ei oo mitenkään helppoja, mutta se ei lohduta, kun kuitenkin olis ajatuksena saada Sakari kolmosiin ja vielä yrittää pärjätäkin siellä. Kolmosluokastahan on tullut mulle mörkö jo jonkun aikaa sitten. Oikeestaan silloin, kun tajusin että Sakarista on siihen. Pelkään, että musta ei ole.
Me ollaankin nyt pääsiäisen pyhinä opeteltu muutamia uusia temppuja, jos vaikka alettais harrastaa koiratanssia. Juu, sehän se vasta helppoo onkin...
Olgalla kävi hieroja ja totesi, että tyttö ei ole jumissa juuri lainkaan. Lanteen alue oli lämmin, mutta se on aina ollut Olgan heikko kohta. Vaikka se vieläkin ontuu jonkun verran, niin epäpuhdas liikkuminen ei ole kuitenkaan jumiuttanut sitä, hienoa! Tänään lenkillä se kyllä tuntui ontuvan vähemmän, kuin ennen hierontaa. Kai sillä oli vetreempi olo. Seuraavalla kerralla saa Sakarikin oman hieronnan. Paitsi jos me lopetetaan toi urheilu ;)
Me ollaankin nyt pääsiäisen pyhinä opeteltu muutamia uusia temppuja, jos vaikka alettais harrastaa koiratanssia. Juu, sehän se vasta helppoo onkin...
Olgalla kävi hieroja ja totesi, että tyttö ei ole jumissa juuri lainkaan. Lanteen alue oli lämmin, mutta se on aina ollut Olgan heikko kohta. Vaikka se vieläkin ontuu jonkun verran, niin epäpuhdas liikkuminen ei ole kuitenkaan jumiuttanut sitä, hienoa! Tänään lenkillä se kyllä tuntui ontuvan vähemmän, kuin ennen hierontaa. Kai sillä oli vetreempi olo. Seuraavalla kerralla saa Sakarikin oman hieronnan. Paitsi jos me lopetetaan toi urheilu ;)
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)