22.4.2019

Kaikenlaista kisaamista

Tästä tulikin kisaamisen osalta aktiivinen pääsiäinen. Torstaiaamuna sain tietää, että mahdutaankin Hermannin kanssa Tampereelle Rallykisoihin. Kisa oli tullut täyteen jo ennen, kuin ilmo aukesi seuran ulkopuolisille ja mä ilmottauduin vasta illalla ilmon auettua meille muille. Mutta mahduttiin kuin mahduttiinki ja pienen paniikin meinas pukata päälle. Me ei oltu juurikaan treenattu, kun sekä Ullalle että mulle tuli muuta menoa edellisperjantaina, kun oltiin aiottu omatoimitreenata. Noh, kotona vähän keittiötreeniä alle, kisakirja esitäyttöön ja kisoihin.

Mua jännitti jo kisakirjan varmentaminenkin mittailuineen, mutta selvittiin molemmat hengissä :) Hermanni tosin käivärteli ja väisteli minkä ehti ja purki sitten jännitystään vielä haukkumalla. Rallyn mittauksen ei onneksi tarvitse olla tarkka, riittää kun on alle ylimmän ja yli alimman mitan, eli tässä tapauksessa 20 ja 40 sentin välissä.
Jonkun aikaa saimme rataaantutustumisen jälkeen odotella omaa vuoroa ja ehdittiin siinä kertailla rataa ja hioa yhteistyötä. Just ennen omaa vuoroa Hermanni sai haukkukohtauksen siinä kehäänmenoaukolla, enkä meinannu saada sitä hiljaseks millään... Mutta kun käveltiin kehään ja lähtöön perusasentoon, niin koirakin hiljeni. Rata meni melko sujuvasti, yksi kyltti jouduttiin uusimaan, kun Hermanni lähti kiertämään mua vaikka piti istua eteen. Nuo eteenistumiset on jostain syystä hankalia sille. Sitten radan loppupäässä askeltehtävässä Hermannilla herpaantui keskittyminen vähän, kun hallin toisessa päässä joku palkkasi vinkulelulla koiraansa ja Hermanni jäi kuuntelemaan sitä vinkua. Sain kuitenkin koiran mukaan. Viimeisenä olleella kyltillä 360 vasempaan, jouduin vähän soveltamaan ja tekemään itse laajemman käännöksen mitä yleensä, kun Hermanni ei ihan täpöllä ollut mukana. Meidän bravuurina on ollut takapään käyttö, mutta nyt se ei näkynyt. Aloluokassa laajempi kaarros ohjaajalle on kuitenkin sallittu niin ei saatu pistemenetyksiä. Ekaksi kisaradaksi mukavat 97/100 pistettä! Tuomarin kommentitkin oli kivaa luettavaa: Hienoa menoa. Hyvä maahan meno ja kierrot. Peukku hiljaisuudesta :).
Näin on Hermanninkin Rallyura korkattu ja jo kolmen viikon päästä ollaan menossa seuraaviin kisoihin. Päästiin Nokialle tuplakisoihin, joten koulariakin voidaan tavoitella :)



Sitten seuraavana päivänä lähdettiin agikisoihin piiiiitkästä aikaa Lietoon. Ei ole tullut siellä enää juurikaan käytyä, kun lähempänäkin on ollut hyvin kisoja tarjolla. Sinne oli sitten päättänyt lähteä muutama muukin. Minejä oli ilmoitettu joka kisaan yli neljäkymentä. Tarjolla oli kaksi agirataa ja kaksi hyppäriä ja me osallistuttiin kaikkiin.

Aloitettiin Anne Saviojan agiradalla. Kivan oloinen, jouheva rata ja me suoriuduttiin siitä puomin alastulovitosella. Kepeille korjasi koira itse hienosti ja keppien jälkeisessä pätkässä sain sen takaakierrolle, vaikka jäin pahasti jälkeen.



Seuraavana oli vuorossa Riikka Kankaisen hyppäri, joka radan reunalle naytti kinkkisemmälle, mitä tehdessä oli. Me tosin hylkäännyttiin jo esteelle nro neljä, kun hypyn sijasta koira paineli korvat lukossa seuraavana olleeseen putkeen. Mä kyllä huusin ja kovaa, mutta sinne meni :P Toisaalta tämmönen toiminta on koiralta sitä treeneistä tuttua, joten kisa- ja treenitilanteet alkaa jo mukavasti lähentyä toisiaan. Eikä Hermanni enää häiriinny ulkopuolisista jutuista, kun nytkin paljon väkeä paikalla ja kisat käynnissä kahdella kentällä yhtäaikaa.



Seuraavksi taas Annen agiradalle. Tällä radalla oon erityisen ylpeä keppien suorituksesta. Lähetin niille niin, että itsellä oli jo alussa aika paljon sivuetäisyyttä ja kasvatin sitä koko keppien ajan, eikä Hermanni tullut kesken pois, JEE! Kepit oli vielä siinä yleisöreunassa!
Tää rata sujui muutenkin hienosti, mutta sitten viimesellä esteellä mä ohjasin koiran hypyn taakse ja hienostihan tuo takaakiertoihin lähtee, joten hylky! Voi rähmä! Mutta hienoon menoon täytyy kyllä olla tyytyväinen :)



Vielä oli vuorossa Mika Kankaan hyppäri. Vähän alkoi pitkän päivän jälkeen olla olo, että muistaakohan rataa enää ja piti itteään skarpata ennen omaa vuoroa, ettei unohdu rata mielestä. Eka rataan tutustuminen oli ennen kahta ja tämä viimeinen siinä seiskan huitteilla. Mutta kuinka ollakaan, ratahan kulki hienosti. Keppivirhe mahtui matkaan, mutta muuten tämä oli meidän paras ja vauhdikkain rata. Kieltoon tuhrautui kolmisen sekuntia ja silti etenemä oli 4,29. Jälkeenpäin kun tuloksia katselin, niin ilman virhettä oltais päästy 4,55 etenemään ja se on meidän ennätys!!!Mä vielä lopussa oon parissa kohtaa koiran tiellä :P Mutta nyt mä tiedän, että Hermanni pystyy tekemään hyvällä vauhdilla, kunhan ittekin annan kaikeni.
Fiilikset oli huipussaan, kun kerrankin kisoissa kulki ja siitäkin, että mä itte jaksoin vielä viimeiselläkin radalla laittaa tossua toisen eteen.