21.10.2017

Hyvää kannattaa odottaa

Viime aikoina on ollut omat energiavarannot jotenkin vähissä, niin blogin päivityskin on jäänyt.
Silti ollaan treenattu ja kisattu. Kisaamistahtia oon keventänyt, ja ollaan keskitytty enemmän lyhentämään treenien läksylistaa. Teron treenit on niin huippuja ja siellä huomaa ihan huomaamattaankin jo pystyvänsä ja ehtivänsä ohjaamaan paremmin kuin on kuvitellut. Tero piiskaa sopivalla tavalla eikä anna käyttä tekosyitä. Viime treenihin olin saanut ohjeen, että en saa sanoa kertaakaan, etten ehdi. Ja kuinkas ollakaan, mä ehdin ja olin rohkea, en varmistellut liikaa, vaan osasin ohjata sopivan tarkasti ja LIIKKUA! Tehtiin ihan huippupätkää ja se myös tuntui äärettömän hyvältä! Vihdoin tuntuu siltä, että alan löytää oikean tavan ohjata Hermanniakin.

Kisaamassa ollaan käyty Porissa 23.9. Hermannin kanssa ja Kotkassa rotumestaruuksissa 15.10. molempien poikien kanssa.
Porissa ei tehty nollia Heinon Marjon radoilla, mutta radat tuntuivat hyviltä ja koira toimivalta.
Eka radalla yksi kielto hypyn ohituksesta, joka johtui mun sijoittautumisesta väärin. Kelpo etenemäkin tehtiin ja ilman kieltoa olisi etenemä laskujeni mukaan ollut 4,5 m/s tietämillä :)



B-radalla kulki muuten ihan hyvin, mutta puomilta kontaktivitonen ja kohat sen jälkeen kielto, kun Hermannilla meni nenä maahan ja lähti eri suuntaan hypyn edessä, mitä piti.



Hyppäri oli hulvattomampi ja hylkyjen arvoisia virheitä keräänty useampikin, mutta kiva fiilis siitä huolimatta.



Kotkaan lähdettiin sitten puolustamaan Hermannin viimevuotista rotumestaruutta ja tehtiin samalla pieni syysretki Tainan ja Hipun kanssa. Lauantaina lähdettiin matkaan ja sunnuntaina sitten kisailtiin puolen päivän jälkeen. Olipa kiva ku kisapaikalle oli kisapäivänä vain vartin ajomatka :) Ja hienot reissukoirat meillä, kaikki olivat majotuspaikassa kuin kotonaan.

Kisoissa Sakari starttasi numerolla kolme ja Hermanni numerolla 27 eli kivasti rullas meidän osalta kisat. Sain hyvin jäähdyteltyä Sakaria samalla kun lämppäsin Hermannia. Ratojen välissä ehdittiin myös kävellä vahän.

Sakari teki ekalla radalla nollan, ehten hyvin aikaankin. Tuomarina oli Kermisen Petteri ja radat oli kohtuhelppoja. Sakarille just passeleita kun ei ollut liikaa aikaa kuluttavia kieputteluja. Hermannillekin tältä radalta nolla. Vitsit mietn kivasti se oli kuulolla, edeten silti mukavasti. Vieläpä haliolosuhteissa sille ihan oudossa paikassa. olin mielettömän tyytyväinen!





B-radalla oli Sakarilla tuplanolla lähellä, mutta pituuden palikat kumoon, joten tulos 5.
Hermanni tiputti heti ekan riman. (Tälle radalle lähtöön jääminenkin kovin vaikeeta) ja loppupuolella rataa HYL, kun en puomilla uskaltanut kovin paljoa tehdä mitään ja se oli sitten jo lukinnut putken ja livahti sinne, vaikka hypylle piti mennä. Huippu puomin kontakti oli kuitenkin :) JES!






Sakaria en ilmoittanut hyppärille lainkaan, joten käytiin juoksemassa se vain Hermannin kanssa. Hylky tuli, kun yksi ylimääräinen hyppy tuli suoritettua. Kivasti kuitenkin meni kaikenkaikkiaan Hermannilla, vaikka mua on vähän jännittänytkin hallikauteen siirtyminen.



Sakari oli gööteistä paras ja niin me tuotiin kiertopalkintopokaali takaisin omaaan vitriiniin tullessamme! Ihanaa jo senkin vuoksi, että nämä saattoivat olla Sakarin viimeiset rotumestaruudet. Seitsemän kertaa on osallistuttu. Ekana vuonna voitettiin ykkösluokan mestaruus ja nyt sitten kolmosten! Pahaa pelkään, että Sakari ei minimitan alle mahdu, joten meidän ura loppuu viimeistään sitten, jos Sakari uudelleenmitataan mediksi. Muutenkin jo kisauraa jäähdytellään, että saataisiin vielä monia vuosia viettää yhdessä toistemme seurasta nauttien <3. Sakari on mun aarteeni <3!