27.10.2019

Odotusta

Tässä on taas päivitysten välissä käyty yhdet kisat Ylöjärvellä. Herralan Ritvan radoilta oli tuomisina yksi nolla, yliaikanolla (0,17) ja hylky. Videomateriaalit on toisen henkilön hallussa toistaiseksi, joten tarkistusmateriaalia ei ole. Yliaikanollalla sijoituksemme oli 2. Pidin radoista, vaikka ne tuloslistojen mukaan olikin vaikean sorttiset tai ainakaan tuloksia ei juurikaan tehtailtu. No mutta meillä on nyt 5/8 nollaa SM-kisoja varten kirjassa. Jos nollat saadaan kasaan, niin tuleekin vähän pidempi kesäretki, kisat nimittäin käydään Rovaniemellä ensi vuoden elokuussa.

Mutta mutta, ennen sitä tulee tässä taloudessa olemaan melkoisesti meininkiä, luulen ma. Meille muuttaa nimittäin kahden viikon päästä pieni koiranpoikanen, merkkiä australiankelpie <3. Vielä on auki kuka pentueen kuudesta pojasta on se meille muuttava. Pentue on niin tasainen, että on vaikea edes nimetä ketään suosikiksi, eilen kävin kuusiviikkoisia vintiöitä katsomassa. Koko kymmenen pennun sakki leikkii hyvin keskenään ja ihmisen kanssa. Ovat sosiaalisia, rohkeasti tulevat vierastakin ihmistä moikkaamaan. Eilen, kun pääsin lattialle istumaan, tuli samantien neljä pentua suoraan syliin :). Koossakaan ei juuri ole eroja edes urosten ja narttujen välillä. No ensi keskiviikkona lapsosille tehdään pentutestaus, josko siten selviäisi, ketä aletaan kotiin odottaa.

Meillehän ei edes pitänyt olla tulossa pentua, mutta niin vain löysin itseni ihan yhtäkkiä elokuun lopussa huokailemasta tätä kelpieyhdistelmää. Olin alunperin suunnitelut että seuraava olisi mudi, mutta kohtalo puuttui peliin. Ei muutakuin sähköpostia kasvattajalle, jonka jälkeen näin oman merkkiuneni. Kävin katsomassa pentueen isää 15.9. Raumalla näyttelyssä ja huokailin aina vain enemmän. Isäkoira valioitui tuossa näyttelyssä ja omistajan kanssa juttelukin sai sydämen läpättämään. Pennut olivat syntyneet samana yönä ja sitten alkoi kolmen viikon odotus, että pääsin niitä katsomaan ja samalla esittäytymään kasvattajalle. Emä Tove otti meidät täyin vieraat ihmiset häntä heiluen vastaan katsomaan pieniä lapsiaan, eikä missään vaiheessa ollut epäileväinen tai liian suojeleva, vaikka hoitikin pentuja todella antaumuksella. Sen jälkeen piti vielä odottaa reilu viikko, että kaikki kotiehdokaat ovat käyneet esittäytymässä ja selviäisi kenelle pentuja on menossa. Itkuhan siinä sitten pääsi kun Mira soitti ja kertoi että yksi uroksista on minulle tulossa <3. Kahden viikon päätä alkaa sitten pentuarki, sopivasti viikko sen jälkeen, kun työni loppuu taas puoleksi vuodeksi. Ihanan jännää!