Eilen lähdettiin maaliskuun viimeisiin kisoihin Lietoon Jaanan, Saimin ja Hermannin kanssa. Alunperin nämä kisat ei kuuluneet kisasuunnitelmaan, mutta viimeisenä ilmopäivänä kysyin vielä Jaanalta, että lähdettäiskö? Jaana oli heti valmis ja niinpä sitten lähdettiin pitkäperjantain viettoon ATTlle. Hermanni on käynyt tuossa hallissa kerran pikkupentuna, joten kovin tuttu paikka ei tällä kertaa ollut kyseessä.
Kakkosten kaikki radat tuomaroi Reetta Pirttikoski ja hyppärillä aloitettiin. Hermannilla ei ollut paras vauhti päällä, mutta se oli jo heti kisapaikalle päästyä reipas, eikä jännittynyt. Edistystä siis tapahtuu pääkopan kanssa. Lämppäesteilläkin se toimi hyvin, vaikka siinä vieressä oli lauma maksiohjaajia valmistautumassa rataantutustumiseen. Hermanni pystyi keskittymään mun kanssa toimimiseen, jee!
Hyppärillä kuitenkin parissa kohtaa keskittyminen herpaantui. Ensin piti käydä haukkumassa yksi ratahenkilö, joka istui putken takana ja sitten kepeille meno ei sujunut, kun yleisö oli ihan vieressä. Yliaikakympillä (13,14) maaliin. Tällä sija 4.
Toka rata oli jouheva agirata. Tälläkin vauhti hakusessa. Sama ratahenkilö samassa paikassa piti taas käydä haukkumassa, ja karjaisinkin Hermannille tässä kohtaa rumasti. Myöhemmin Hermanni livahti putken väärään päähän ennen puomia, joten hylky napsahti. Puomin kontaktikaan ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, mutta siitä ei enää tullut hylyn jälkeen mainintaa kirjoihin tai kansiin.
Viimeisenä jälleen agirata. Puomin jälkeen moni koira lipsahti putken väärään päähän ja siinä mäkin ihan varmuuden vuoksi ärjäsen, vaikka Hermanni ei kyllä sinne ollut menossakaan. Päästiin sille putkelle, missä joka radalla oli tarvinnut ratahenkilö käydä haukkumassa, niin nyt se meni oikein! (Pikkusen oli tämä ihminen siirtänyt paikkaansa, niin ettei ollut ihan putken suun takana, kiitokset hänelle :)) Isot sanalliset kehut koiralle ja jatkettiin loppuratakin puhtaasti maaliin :)
Tämä oli minien ainoa puhdas rata, joten voittonollalla LUVA kirjattiin kisakirjaan. Kaikissa säkäluokissa (34 koirakkoa) tehtiin tällä radalla ainoastaan kaksi nollaa, makseissa yksi bortsu ja sitten me! Oli hieno kisapäivän lopetus ja saatiin me ihan oikea pääsiäimunakin palkinnoksi, startti- ja ruokalahjakortin lisäksi.
Seuraavat kisat kisataankin sitten tuttuakin tutummassa Noormarkun hallissa parin viikon päästä. Molemmat pojat pääsee kaksi rataa kipaisemaan. Jännä nähdä, kykeneekö Hermanni siellä liikkumaan treeneistä tutulla draivilla, kun näissä vieraissa paikoissa vauhti vielä uupuu. Eiköhän asia korjaannu, kun varmuutta saadaan lisää. Meidän nollaradan etenemä oli 3,78 m/s. Kyllä sekin riittää, mutta tiedän että paukkuja löytyy kovempaankin vauhtiin.
26.3.2016
22.3.2016
Vertailukuvia
Omaan silmään Olga on piristynyt huomattavasti marraskuun apatian jälkeen. Lääkitys saatiin aloitettua marraskuun loppupuolella ja kontrolliverikokeiden tulokset helmikuun lopulla osoittivat tilanteen korjautuneen. Eilen kuitenkin katselin kuvia Olgasta syksyltä, kun tulin ottaneeksi siitä eilen lenkillä naamakuvan. Kuvat konkretisoivat sen, minkä näen joka päivä arjessa. Olga voi paremmin, Olga näyttää jälleen omalta itseltään. Se näyttää jopa nuoremmalta nyt reilu puoli vuotta myöhemmin! Mun rakas! Mä olen kiitollinen!
20.3.2016
Nollia Noormarkusta
Eilinen aamu valkeni aurinkoisena ja oma mielikin oli valoisa. Rento tunnelma, kun edessä oli kisapäivä Sakarin kanssa. Tuntui hyvältä lähteä vailla mitään paineita kisoihin. Paineilla en tarkoita tulospaineita, vaan sitä, ettei tarvinnut jännittää jännittääkö koira. Sakari on kisoissa kuin kotonaan, eikä sitä tarvitse vahtia muiden koirienkaan vuoksi, haukkumisesta ei tarvitse kieltää. Jo mennessä oli mukava tunne siitä, että tänään saisi vain nautiskella yhdessä tekemisestä. Noormarkun hallikin on meille kuin kotihalli, sen verran siellä on tullut käytyä sekä treenaamassa että kisoissa.
Kaikilla minien radoilla oli tuomarina Johanna Wüthrich ja hyppärillä aloitettiin. Se oli oikein mukava rata, jossa oli muutama tarkempi paikka, mutta koiralle kivan looginen. Tältä nakuteltiin kivantuntuinen nolla. Alussa Sakari hiipi perään ja kolautti rimaa, mutta se pysyi kannattimillaan kuitenkin. Kuulin kolahduksen, mutta en nähnyt pysyikö vai ei. Koko rata tehtiin kuitenkin hyvää yhteistyötä. Se omaan kuplaan pääseminen on hieno tunne ja palkka aikanaan tehdystä työstä :)
Toka rata oli hetikohta edellisen perään ja kevyen kävelyn jälkeen päästiin jälleen tutustumaan rataan. Tämäkin rata oli mukava, nyt vain kontaktiesteillä höystettynä. Sakarin kontaktit ovat varmat, joten ei mitään huolta niistäkään. Samaan kuplaan ja flowhun päästiin taas ja tekeminen tuntui nautinnolliselta :) Nollalla maaliin tältäkin.
Viimeisenä ratana oli pienin muutoksin edellinen rata toisinpäin. Sama tunnetila säilytettiin, vaikka hylkäännyttiinkin. Keppien jälkeisillä hypyillä lähdin menemään keinun suuntaan ja Sakari lukitsi väärälle hypylle mukaani kääntymisen sijaan. No eipä tuo pieni irtoaminen harmita, kun kaikki radat oli täynnä yhdessä tekemisen riemua :)
Sakari ei ole mikään vauhtihirmu, mutta tekemisen varmuus on kyllä huippuluokkaa. Molemmilla radoilla etenemätkin silti lähempänä 4m/s, kun joskus on keikuttu ja taisteltu aikoja vastaan 3m/s etenemillä. Nyt molemmilla nollaradoilla päästiin nelisen sekuntia alle ihanneajan. Noilla vauhdeilla ei kärkisijoja hätyytellä, mutta enpä aikanaan olisi uskonut meidän pystyvän nollia takomaan tähän tahtiin, kuin nyt on tehty. Kesän SM-kisoja varten on 12 nollaa, joista neljä tuplaa :) Joskus sen yhdenkin tuplan tekeminen nollien keruukauden aikana on ollut lähes mahdottomuus ;) Tämän vuoden nollaprosentti on nyt kahdeksan startin jälkeen 50% eli osataan me edelleen virheitäkin tehdä ;)
Kaikilla minien radoilla oli tuomarina Johanna Wüthrich ja hyppärillä aloitettiin. Se oli oikein mukava rata, jossa oli muutama tarkempi paikka, mutta koiralle kivan looginen. Tältä nakuteltiin kivantuntuinen nolla. Alussa Sakari hiipi perään ja kolautti rimaa, mutta se pysyi kannattimillaan kuitenkin. Kuulin kolahduksen, mutta en nähnyt pysyikö vai ei. Koko rata tehtiin kuitenkin hyvää yhteistyötä. Se omaan kuplaan pääseminen on hieno tunne ja palkka aikanaan tehdystä työstä :)
Toka rata oli hetikohta edellisen perään ja kevyen kävelyn jälkeen päästiin jälleen tutustumaan rataan. Tämäkin rata oli mukava, nyt vain kontaktiesteillä höystettynä. Sakarin kontaktit ovat varmat, joten ei mitään huolta niistäkään. Samaan kuplaan ja flowhun päästiin taas ja tekeminen tuntui nautinnolliselta :) Nollalla maaliin tältäkin.
Viimeisenä ratana oli pienin muutoksin edellinen rata toisinpäin. Sama tunnetila säilytettiin, vaikka hylkäännyttiinkin. Keppien jälkeisillä hypyillä lähdin menemään keinun suuntaan ja Sakari lukitsi väärälle hypylle mukaani kääntymisen sijaan. No eipä tuo pieni irtoaminen harmita, kun kaikki radat oli täynnä yhdessä tekemisen riemua :)
Sakari ei ole mikään vauhtihirmu, mutta tekemisen varmuus on kyllä huippuluokkaa. Molemmilla radoilla etenemätkin silti lähempänä 4m/s, kun joskus on keikuttu ja taisteltu aikoja vastaan 3m/s etenemillä. Nyt molemmilla nollaradoilla päästiin nelisen sekuntia alle ihanneajan. Noilla vauhdeilla ei kärkisijoja hätyytellä, mutta enpä aikanaan olisi uskonut meidän pystyvän nollia takomaan tähän tahtiin, kuin nyt on tehty. Kesän SM-kisoja varten on 12 nollaa, joista neljä tuplaa :) Joskus sen yhdenkin tuplan tekeminen nollien keruukauden aikana on ollut lähes mahdottomuus ;) Tämän vuoden nollaprosentti on nyt kahdeksan startin jälkeen 50% eli osataan me edelleen virheitäkin tehdä ;)
15.3.2016
Osteopaatilla
Hermannin selän muutoksista johtuen olen miettinyt jo jonkun aikaa, että olisi hyvä saada se osaavien käsien alle, ennen kuin selkä alkaa oireilla. Välttämättähän se ei koskaan oireile, mutta meidän lajin huomioon ottaen, ei ennaltaehkäisy ja pidempi hoitohistoria pahaksikaan ole. Lisäksi ajattelen, että mahdollisiin oireisiin on helpompi kiinnittää huomiota, kun joku on konkreettisesti tutustunut Hermannin kroppaan nuoresta iästä alkaen.
Niinpä sitten lähdin yrittämään saamaan hoitoaikaa osteopaatti Maaria Kaiperlalle, kun saatiin Olga jälleen kuntoon, eikä sen tila enää aiheuta jatkuvaa huolta. (Olga on tällä hetkellä reipas ja elämäniloinen. Kontrolliverikokeiden tuloksetkin kertoivat sen vastanneen hyvin tyroksiinilääkitykseen :) )
Lopulta pääsimmekin Kaiperlan vastaanotolle todella nopeasti, kun hänelle tuli peruutusaika. Olin varautunut viikkojen tai kuukausien jonoon, mutta jo eilen ajelimme Janakkalaan "tuomiolle". Tyypilliseen tapaansa Hermannia jännitti alkuun todella paljon. Kaiperla haastatteli meitä ja kartoitti näin tilannetta ennen käsittelyn aloittamista. Totesi siinä samalla Hermannin käytöksestä, että se on melko tyypillistä kipukoiran käytöstä, kuitenkin niin, että se ei välttämättä liity välilevyjen tilaan.
Käsittely oli tarkoitus tehdä niin, että Hermanni istuisi selkä Kaiperlaan päin, mutta siitähän ei tullut mitään, kun jännitti niin. Keikautettiin sitten poika kyljelleen ja pikkuhiljaa alkoi silmät lupsahdella käsittelyn edetessä. Nähtävästi tuntui hyvältä. Lannerangasta löytyi kiertymä oikealle. Se on todennäköistä seurausta jostain törmäyksestä, esim. Sakarin kanssa. Meno metsässä on ajoittain villiä ja törmäyksiä sattuu aika paljon. Ne pitäisikin saada kiellettyä, sillä kalkkeumien takia Hermannin välilevyissä ei ole tarpeeksi joustoa ottamaan sen tyyppisiä iskuja vastaan. Agilityn harrastamiselle ei näytetty punaista valoa, vaan saadaan jatkaa tilannetta tarkkaillen eli kuten tähänkin saakka on tehty. Liikunta ja hyvä lihaskunto on tärkeää selän kannalta. Syviä vatsalihaksia olisi hyvä saada vahvistettua ja siihen saatiinkin hyviä vinkkejä.
Hermanni kiepautettiin toiselle kyljelle ja se olikin paljon kivuttomampi puoli. Silmät kiinni poika nautti käsittelystä :) Etupään Kaiperla totesi olevan hyvässä kunnossa ja siellä oli mukavasti joustoa.
Käsittelyn jälkeen huoneessa oli ihan toisenlainen koira, jonka silmistä oli pakokauhuinen ilme kadonnut :) Kaiperlan jaloissakin käytiin istumassa ja töpö viipotti pystyssä.
Jotta käsittely saa rauhassa vaikuttaa, pidetään nyt reilun viikon tauko agilityssä, muuten saadaan jatkaa normaalia eloa. Reilun kuukauden päästä mennään uudelleen katsomaan kuinka Hermannin kroppa on käsittelyyn vastannut.
Niinpä sitten lähdin yrittämään saamaan hoitoaikaa osteopaatti Maaria Kaiperlalle, kun saatiin Olga jälleen kuntoon, eikä sen tila enää aiheuta jatkuvaa huolta. (Olga on tällä hetkellä reipas ja elämäniloinen. Kontrolliverikokeiden tuloksetkin kertoivat sen vastanneen hyvin tyroksiinilääkitykseen :) )
Lopulta pääsimmekin Kaiperlan vastaanotolle todella nopeasti, kun hänelle tuli peruutusaika. Olin varautunut viikkojen tai kuukausien jonoon, mutta jo eilen ajelimme Janakkalaan "tuomiolle". Tyypilliseen tapaansa Hermannia jännitti alkuun todella paljon. Kaiperla haastatteli meitä ja kartoitti näin tilannetta ennen käsittelyn aloittamista. Totesi siinä samalla Hermannin käytöksestä, että se on melko tyypillistä kipukoiran käytöstä, kuitenkin niin, että se ei välttämättä liity välilevyjen tilaan.
Käsittely oli tarkoitus tehdä niin, että Hermanni istuisi selkä Kaiperlaan päin, mutta siitähän ei tullut mitään, kun jännitti niin. Keikautettiin sitten poika kyljelleen ja pikkuhiljaa alkoi silmät lupsahdella käsittelyn edetessä. Nähtävästi tuntui hyvältä. Lannerangasta löytyi kiertymä oikealle. Se on todennäköistä seurausta jostain törmäyksestä, esim. Sakarin kanssa. Meno metsässä on ajoittain villiä ja törmäyksiä sattuu aika paljon. Ne pitäisikin saada kiellettyä, sillä kalkkeumien takia Hermannin välilevyissä ei ole tarpeeksi joustoa ottamaan sen tyyppisiä iskuja vastaan. Agilityn harrastamiselle ei näytetty punaista valoa, vaan saadaan jatkaa tilannetta tarkkaillen eli kuten tähänkin saakka on tehty. Liikunta ja hyvä lihaskunto on tärkeää selän kannalta. Syviä vatsalihaksia olisi hyvä saada vahvistettua ja siihen saatiinkin hyviä vinkkejä.
Hermanni kiepautettiin toiselle kyljelle ja se olikin paljon kivuttomampi puoli. Silmät kiinni poika nautti käsittelystä :) Etupään Kaiperla totesi olevan hyvässä kunnossa ja siellä oli mukavasti joustoa.
Käsittelyn jälkeen huoneessa oli ihan toisenlainen koira, jonka silmistä oli pakokauhuinen ilme kadonnut :) Kaiperlan jaloissakin käytiin istumassa ja töpö viipotti pystyssä.
Jotta käsittely saa rauhassa vaikuttaa, pidetään nyt reilun viikon tauko agilityssä, muuten saadaan jatkaa normaalia eloa. Reilun kuukauden päästä mennään uudelleen katsomaan kuinka Hermannin kroppa on käsittelyyn vastannut.
13.3.2016
Seuraavana Seinäjoki
(muokattu 15.3. kuvia lisätty)
Eilen huristeltiin Jaanan ja Saimin kanssa iltapäiväksi ja illaksi Seinäjoelle kakkosiin kisaamaan. Kaikilla radoilla oli tuomarina Timo Teileri ja tällä kertaa jokainen rata oli agilityrata. Viikon treeneissä oli otettu tehostetusti puomia yllätyspalkaten Hermannia, koska edellisissä kisoissa niitä kontaktivirheitä ropisi.
Aloitettiin radalla C. Lähtöön jääminen meinasi olla hankalaa, mutta takaisin makuulle palautuksella pysyi kyllä sitten lupaan asti. Kepeiltä kielto kun olin myöhässä ja Hermanni ehti pinkaista ohi. Keppien jälkeen kävi aalla putkeen menon sijaan, joten hylky. Lopussa vielä olin taas aan jälkeisessä persjätössä myöhässä, enkä ehtinyt linjata okserin jälkeistä hyppyä takaa vaan siitä edestä se sitten sujahti. Tyytyväinen kuitenkin siihen, että nyt ei ottanut ratahenkilöistä tai muustakaan juurikaan häiriötä vaan pystyi toimimaan normaalisti :) Ja kaikki kontaktit virheittä!
Seuraavaksi rata B. Alun hypyillä vähän kaarrattaa, mutta tulee ohjukseen mukaan kuitenkin. Tuon alun putken jälkeisen hypyn ohjaus vähän mietitytti ja päädyin tekemään saksalaisen siihen. Ajatuksena toimiva, mutta käytännössä sitten vähän kosahti. Jäin varmistamaan, että hyppää hypyn, enkä tehnyt persjättöä lainkaan XD. Onneks ipana on estehakuinen ja meni mun töpeksinnästä huolimatta puomille omatoimisesti :). Päästiinkin tämä rata virheittä maaliin. Kisakirjaan siis ensimmäinen LUVA kakkosista ja tällä radalla ykköspallille :)
Viimeisenä radalle A. Tällä radalla ei ollut puomia lainkaan ja keinu oli siinä missä edellisillä radoilla oli ollut puomi. Maksit jotka menivät ennen minejä, tekivätkin todella paljon lentokeinuja. Todennäköisesti koirat olettivat menevänsä puomille ja vauhti oli liian kova. Hermannikin lähti vauhdilla, mutta sain sen jarruttamaan ja keinu onnistui. Ennen tätä aalle viennissä jää multa taas persjättö kolmosella tekemättä, mutta koira toimii silti oikein. Lisäksi aan jälkeisellä hypyllä lähtee väärään suuntaan hypyn jälkeen, mutta kaarroksesta huolimatta selvittiin siitä virheittä. Kolmanneksi viimeisellä esteellä joka oli poikittainen hyppy, oletan että se menee sen kyllä ilman ohjausta ja ohihan se tulee. Tarkkuutta mulle näihin. Tuloksena siis 5 jolla sija 2.
Saatiin jälleen kotiin tuomisiksi pari kisalahjakorttia ja kaksi pussia niitä nappuloita joita olen käyttänyt aktivointilelujen nameina. Tää oli siis kannattava reissu, kun nämä startit oli meille ilmaiset edellisten Sjoen kisojen lahjakorttien ansiosta :)
Huomenna suunnataan Hermannin kanssa Janakkalaan osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolle. Parasta aloittaa hoitosuhde jo nyt, eikä vasta sitten, kun selkä alkaa mahdollisesti oireilla.
Viikon päästä on Sakarin vuoro päästä kisabaanoille Noormarkussa, vuorossa todennäköisti rennompaa meininkiä, kun ei tarvi miettiä mitä koira ehtii bongailla :)
Hermanni oli sattunut kisoissa Sami Ritoniemen tähtäimeen ja tässä muutamia otoksia kisoista :)
Eilen huristeltiin Jaanan ja Saimin kanssa iltapäiväksi ja illaksi Seinäjoelle kakkosiin kisaamaan. Kaikilla radoilla oli tuomarina Timo Teileri ja tällä kertaa jokainen rata oli agilityrata. Viikon treeneissä oli otettu tehostetusti puomia yllätyspalkaten Hermannia, koska edellisissä kisoissa niitä kontaktivirheitä ropisi.
Aloitettiin radalla C. Lähtöön jääminen meinasi olla hankalaa, mutta takaisin makuulle palautuksella pysyi kyllä sitten lupaan asti. Kepeiltä kielto kun olin myöhässä ja Hermanni ehti pinkaista ohi. Keppien jälkeen kävi aalla putkeen menon sijaan, joten hylky. Lopussa vielä olin taas aan jälkeisessä persjätössä myöhässä, enkä ehtinyt linjata okserin jälkeistä hyppyä takaa vaan siitä edestä se sitten sujahti. Tyytyväinen kuitenkin siihen, että nyt ei ottanut ratahenkilöistä tai muustakaan juurikaan häiriötä vaan pystyi toimimaan normaalisti :) Ja kaikki kontaktit virheittä!
Seuraavaksi rata B. Alun hypyillä vähän kaarrattaa, mutta tulee ohjukseen mukaan kuitenkin. Tuon alun putken jälkeisen hypyn ohjaus vähän mietitytti ja päädyin tekemään saksalaisen siihen. Ajatuksena toimiva, mutta käytännössä sitten vähän kosahti. Jäin varmistamaan, että hyppää hypyn, enkä tehnyt persjättöä lainkaan XD. Onneks ipana on estehakuinen ja meni mun töpeksinnästä huolimatta puomille omatoimisesti :). Päästiinkin tämä rata virheittä maaliin. Kisakirjaan siis ensimmäinen LUVA kakkosista ja tällä radalla ykköspallille :)
Viimeisenä radalle A. Tällä radalla ei ollut puomia lainkaan ja keinu oli siinä missä edellisillä radoilla oli ollut puomi. Maksit jotka menivät ennen minejä, tekivätkin todella paljon lentokeinuja. Todennäköisesti koirat olettivat menevänsä puomille ja vauhti oli liian kova. Hermannikin lähti vauhdilla, mutta sain sen jarruttamaan ja keinu onnistui. Ennen tätä aalle viennissä jää multa taas persjättö kolmosella tekemättä, mutta koira toimii silti oikein. Lisäksi aan jälkeisellä hypyllä lähtee väärään suuntaan hypyn jälkeen, mutta kaarroksesta huolimatta selvittiin siitä virheittä. Kolmanneksi viimeisellä esteellä joka oli poikittainen hyppy, oletan että se menee sen kyllä ilman ohjausta ja ohihan se tulee. Tarkkuutta mulle näihin. Tuloksena siis 5 jolla sija 2.
Saatiin jälleen kotiin tuomisiksi pari kisalahjakorttia ja kaksi pussia niitä nappuloita joita olen käyttänyt aktivointilelujen nameina. Tää oli siis kannattava reissu, kun nämä startit oli meille ilmaiset edellisten Sjoen kisojen lahjakorttien ansiosta :)
Huomenna suunnataan Hermannin kanssa Janakkalaan osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolle. Parasta aloittaa hoitosuhde jo nyt, eikä vasta sitten, kun selkä alkaa mahdollisesti oireilla.
Viikon päästä on Sakarin vuoro päästä kisabaanoille Noormarkussa, vuorossa todennäköisti rennompaa meininkiä, kun ei tarvi miettiä mitä koira ehtii bongailla :)
Hermanni oli sattunut kisoissa Sami Ritoniemen tähtäimeen ja tässä muutamia otoksia kisoista :)
7.3.2016
Maaliskuun kisarutistus aloitettu
5.3. saatiin Hanna ja Unna matka-ja kisaseuraksi, kun suunnattiin Lempäälään Hermannin kanssa kisaamaan. Kisajärjestäjänä oli Takut ja kisapaikkana tuttu SDP:n halli. Kyseisessä hallissa on kuitenkin melko paljon häiriötä. Kisat pyörivät kahdella radalla yhtä aikaa, koiria ja ihmisiä vilistää ja lämmityslaite puhkuu ja puhaltaa kovaa. Pienen pojan töpö oli kuitenkin suurimman osan ajasta ylhäällä, mikä on merkki siitä ettei paljoa jännitä. Lämmittelylenkin jälkeen käytiin hallissa taas leikkimässä ja temppuilemassa sekä luomassa omaa kuplaa. Ihan pitävään kuplaan ei päästy, kun oli jo aika mennä tutustumaan ekaan rataan. Olisi siis tarvittu vielä vähän enemmän valmistautumisaikaa. Meidän lähtöpaikka oli loppupäässä, joten hetki pystyttiin tutustumisen jälkeenkin leikkimään.
Eka rata oli Helinin Jarin hyppäri. Aloitus oli varsin mielenkiintoinen kakkosluokkaan. Kepit kahden hypyn jälkeen avokulmassa, niin että kulma oli melkein 45 astetta. No mä menin lähelle keppejä ottamaan vastaan, tarkotuksena vetää koira kepeille. Muuten olis ehkä toiminut, mutta Hermanni meni ykkösvälin kautta suoraan edessä seissyttä tuomaria katsomaan. Tästä ei vielä saatu virhettä koska jatkoin kakkosvälistä enkä aloittanut alusta. Muutama este meni keppien jälkeen hyvin, mutta sitten putkelta pari kieltoa, kun jonkun matkan päässä seisoi seinän vieressä kaamea ratahenkilömörkö. Se oli pienen pojan päälle liikaa. Jatkettiin kuitenkin taas muutama este hyvin ja sitten löytyi uusi mörkö nurkasta ja sitä kohti ei vaan voinut hypätä. Monen kiellon jälkeen hylky tältä radalta, loppu rata kuitenkin selvitettiin virheittä, vaikka pientä pälyilyä ilmassa olikin.
(video tulossa)
Toka rata oli Minna Räsäsen agirata. Nyt oli jo tutumpi koira mukana. Lähdössäkin pysyi, vaikka melko lähellä ekaa estettä istui ratatyöntekijä. Tehtiin hyvää rataa. Puomin alastulon loikkasi ja kepeille viennin sössin lähtemällä liikkeelle liian aikaisin. Muuten meni kyllä piirustusten mukaan! Hienoa, että jo tällä radalla nuppi pysyi kasassa molemmilla.
Viimeisenä oli Johanna Wüthrichin agirata. Suunnittelin radan alun erilailla kuin useimmat, enkä siinä ihan suunnitelmien mukaan onnistunut. Vähän piti koiraa kalastella kolmoshypylle selän takaa, kun en osannut linjaa kertoa tarpeeksi selkeästi. Paineltiin kuitenkin hyvää vauhtia ja virheet tulivat aan ja puomin alastuloilta. Tämä oli tutun tuntuista menoa. Nuo kontaktivirheet on täysin omaa syytä. Niiden opetusmetodina on tähän asti ollut herranhaltuun. Koko ajan olen tiedostanut, että ei ole se paras tapa kontakteja opettaa, mutta laiskuudestani maksan nyt :) Täytyy tehdä ryhtiliike ja miettiä nyt niiden oikean suoritustavan kunnolla opettamista Hermannille. Pysäytyksiä en ole ajatellut niille kuitenkaan vaihtaa, vaikka se varmaan olisi paras tapa saada ne varmoiksi. No pähkäilyä ja treeniä niin eiköhän se siitä ;)
Eka rata oli Helinin Jarin hyppäri. Aloitus oli varsin mielenkiintoinen kakkosluokkaan. Kepit kahden hypyn jälkeen avokulmassa, niin että kulma oli melkein 45 astetta. No mä menin lähelle keppejä ottamaan vastaan, tarkotuksena vetää koira kepeille. Muuten olis ehkä toiminut, mutta Hermanni meni ykkösvälin kautta suoraan edessä seissyttä tuomaria katsomaan. Tästä ei vielä saatu virhettä koska jatkoin kakkosvälistä enkä aloittanut alusta. Muutama este meni keppien jälkeen hyvin, mutta sitten putkelta pari kieltoa, kun jonkun matkan päässä seisoi seinän vieressä kaamea ratahenkilömörkö. Se oli pienen pojan päälle liikaa. Jatkettiin kuitenkin taas muutama este hyvin ja sitten löytyi uusi mörkö nurkasta ja sitä kohti ei vaan voinut hypätä. Monen kiellon jälkeen hylky tältä radalta, loppu rata kuitenkin selvitettiin virheittä, vaikka pientä pälyilyä ilmassa olikin.
(video tulossa)
Toka rata oli Minna Räsäsen agirata. Nyt oli jo tutumpi koira mukana. Lähdössäkin pysyi, vaikka melko lähellä ekaa estettä istui ratatyöntekijä. Tehtiin hyvää rataa. Puomin alastulon loikkasi ja kepeille viennin sössin lähtemällä liikkeelle liian aikaisin. Muuten meni kyllä piirustusten mukaan! Hienoa, että jo tällä radalla nuppi pysyi kasassa molemmilla.
Viimeisenä oli Johanna Wüthrichin agirata. Suunnittelin radan alun erilailla kuin useimmat, enkä siinä ihan suunnitelmien mukaan onnistunut. Vähän piti koiraa kalastella kolmoshypylle selän takaa, kun en osannut linjaa kertoa tarpeeksi selkeästi. Paineltiin kuitenkin hyvää vauhtia ja virheet tulivat aan ja puomin alastuloilta. Tämä oli tutun tuntuista menoa. Nuo kontaktivirheet on täysin omaa syytä. Niiden opetusmetodina on tähän asti ollut herranhaltuun. Koko ajan olen tiedostanut, että ei ole se paras tapa kontakteja opettaa, mutta laiskuudestani maksan nyt :) Täytyy tehdä ryhtiliike ja miettiä nyt niiden oikean suoritustavan kunnolla opettamista Hermannille. Pysäytyksiä en ole ajatellut niille kuitenkaan vaihtaa, vaikka se varmaan olisi paras tapa saada ne varmoiksi. No pähkäilyä ja treeniä niin eiköhän se siitä ;)
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)