28.12.2012

Koonti kuluneesta, tavoitteet tulevaan

On taas se aika vuodesta, kun tutkaillaan, mitä piti vuoden aikana tehdä ja mitä tavoitellaan tulevana vuonna :)

Ja näin siinä sitten kävi:

Ensimmäinen, suurin ja tärkein on saada Olgalle toimiva jalka!

Jalka toimii. Syksyllä tosin alkoi ontuminen, ja lopulta mentiin kuvauttamaan polvi. Lievä nivelrikko löytyi. Hoitona piikitettiin hyaluronihapon ja kortisonin yhdistelmää niveleen ja hoito tepsi heti. Uusintapiikitykselle mennään tammikuun kymmenes päivä, samalla saadaan fysioterapeutilta ohjeita vielä lihasten kehittämiseen.

Sen jälkeen tavoitellaan Sakarin nousemista kolmosluokkaan, haaveillaan siitä, että voitais osallistua piirinmestaruuskisoihin.

Alkuvuosi oli agilityssä enimmäkseen hylkyjä, hylkyjä ja hylkyjä. Taisi siellä joukossa muutama tulos tulla, mutta ohjaajana vaivuin varsinaiseen agilitymasennukseen, kun mikään ei tuntunut sujuvan. Toukokuun alussa Porissa tehtiin vuoden ensimmäinen nolla ja vaikka se ei osallistujamäärän vuoksi LUVAan oikeuttanutkaan, niin saatiin mun päästä lukko auki ja kesäkuun lopussa Agirodussa noustiin vihdoin kolmosiin syntymäpäivänäni :) Lukon aukeamista edesauttoi myös suuresti se, että päästiin mukaan Satakunnan alueelliseen valmennukseen Training to Compete- ryhmään. Heinon Marjon treeneistä sain hurjasti itseluottamusta ja opin jopa uusia ohjauskuvioita :) Olen myös oppinut soveltamaan oppimaani kisaradoilla ja sekin on tehnyt kisaamisesta kivaa.
Kolmosissa ehdittiin kisata muutama kisa ennen piirinmestaruuksia, joihin olimme oikeutettuja osallistumaan. Tuloksilla ei kolmosissa paljoakaan juhlittu, mutta yhdessä tekemisen ilo löytyi jälleen ja kisaaminen tuntui todella kivalta. Vuoden viimeisissä kisoissa tehtiin nopeusennätyskin, joten ensi vuonna jatketaan entistä innokkaampina!

Ja toivoisin myös, että löydettäis meille uusi koti. Sellainen jota pystyttäis näillä mun tuloilla ylläpitämään. Tällä hetkellä harmittaa ihan suunnattomasti, ettei Olga voi olla kotona hoidettavana noiden lukuisten rappusten takia, enkä mä voi olla sen kanssa vaikka se olisi juuri nyt tarpeen. Ja leikkauksen jälkeen varsinkin.

Samassa osoitteessa asutaan edelleen. Kaipa se uusi kotikin löytyy, kun on sen aika.
Kuitenkin kolmesta tavoitteesta kaksi saavutettiin ja toiveita myös ylitettiin. Sen verran vielä tuosta uuden kodin haaveesta, että asuttiin kaikki kolme vanhempieni luona Olgan toipumisen ajan, tuosta kun saa sen käsityksen, että olisimme olleet eri osoitteissa. Vähän meinasi kaikilla osapuolilla pinna kiristyä kahden kuukauden aikana, mutta hengissä selvittiin!

Sitten niitä tulevan vuoden tavoitteita:

Olga

Nautitaan elämästä.
Jatketaan kuntoutusta.
Jos mulla kantti kestää ja koira pysyy kunnossa, saatetaan käväistä Mejä- kokeessa. Saapi nähdä. Kaksi hirvenjalkaa ja muutama veripullo odottavat pakastimessa kevättä, että päästään treenailemaan ja sitten katsotaan osallistutaanko kokeeseen.

Sakari

Sakarin pääasiallinen tehtävä on olla meidän porukan pelle ja tuoda iloa elämään.
Treenataan lisää agilityä. Marjo jatkaa onneksemme vielä kevään ajan valmennusta, vaikka virallinen alueellinen valmennus loppuikin.
Kisataan. Vielä ei tavoitella osallistumisoikeutta SM-kisoihin, ehkä ensi vuonna. Muutama nollakin olis kuitenkin kiva tehdä.
Keväällä olisi tarkoitus myös peilauttaa Sakarin silmät.
Sakarikin pääsee jälkeä harjoittelemaan omaksi iloksi.

Minä

Kunnonkohotus kahvakuulaillen jatkuu...

Hippukin pääsee kisaamaan.

22.12.2012

19.12.2012

Melkosta haipakkaa

Töissä on vuoden kiireisin aika ja koneella ei paljoa ehdi olla, joten blogin päivittäminenkin jää. Joulukuu onkin tästä syystä hyvä agilitytauon paikka meille. Sen verran koko kuun taukoon tuli poikkeusta, että itsenäisyyspäivänä käytiin Porissa epistelemässä ja 9.12. kisaamassa kaksi starttia Lempäälässä. Epiksissä mulla oli mukana sekä Sakari että Hippu. Hipun olin ilmoittanut myös Lempäälän kisoihin molempiin startteihin. Ne olivatkin Hippasen ekat startit kolmosissa :)

Tamskin kisojen järjestelyt olivat mielestäni tällä kertaa vähän niin ja näin. Kun aikataulut ja lähtölistat tulivat, huomasin, että osaltani menivät minien viimeinen ja maksien jälkimmäinen rata päällekkäin, koska mut oli sijoitettu Sakarin kanssa ihan loppuun n. 40 koirakon joukosta, kun taas Hipun kanssa starttasimme ihan alkupäässä. Jos Sakari olisi alunperinkin sijoitettu minien alkupäähän ei olisi ollut mitään päällekkäisyyksiä. No, kotona vielä ajattelin, että eiköhän homma hoidu kisapaikalla ja tavallaan se hoituikin. Mulle sanottiin vaan, että käyt sitten itse(!) ilmoittamassa sisäänheittäjälle, että vuorosi on nyt. No näin yritin tehdä, kisajärjestäjät eivät vaan osanneet kertoa hetken tullen, että kuka se sisäänheittäjä edes on... saati mistä hänet löytäisin. No kaikille radoille pääsin kuitenkin, taitaa se kuitenkin olla pääasia. Pikkuisen kyllä toi lisäjännitystä, mutta selvittiin.

Sitten itse ratoihin. Minit aloittivat Anne Saviojan hyppärillä. Melko helpon oloinen profiililtaan. Rataantutustumisessa tuomari ilmoitti laskeneensa ihanneajan 3,8 metrin etenemällä. Siinä vaiheessa ajattelin, että se oli sitten siinä. Meidän ennätysetenemä on ollut 3,7 m/s, tosin hylkyratojen vauhdeista ei ole tietoa. Rata sujui hienosti, yksi rima tuli alas (ei näy videolla, mutta kuuluu). Maalissa ehdin vilkaista kelloon ja hämmästyksekseni ehdittiin aikaan. Loppujen lopuksi tuloksista selvisi, että Sakari paineli 4,03 m/s. Jihuu, meidän enkka! Ja todellakin sain toivoa ja todisteita että kulkee se kovaakin!



Seuraavana oli vuorossa Huittisen Harrin agilityrata ja jo tuntui rataantutustumisessa, että hyvä jos joku kohta onnistuu. Alussa oli melko haastava kepeillevienti ja muutenkin radalla oli pari pahaa paikkaa. No tällä radalla sitten hylkäännyttiin, mutta saatin hienoja onnistumisiakin aikaan. Tälle radalle se lähtökin tapahtui vähän nopeasti eikä oma keskittyminenkään ollut kaikkein skarpeimmasta päästä.

Heti tämän suorituksen jälkeen menin takaisin hyppärille tutustumaan, kuinka Hippua sillä ohjaisin. Alku kosahti heti putken väärään päähän, eikä keppien jälkeiseen putkeen lähetyskään heti onnistunut. Kivalla fiiliksellä kuitenkin maaliin, eikä Hippu haihatellut omiaan. Ja sitten vielä Hipun kanssa kinkkiselle agilityradalle. Sen kanssa osattiin mennä vaikeista kohdista hienosti, mutta mun ohjaus herpaantui, kun sain sen kuljettettua yhden ansaputken suun ohi, jonne kuvittelin sen livahtavan ja sitten se hyppäsi yhden hypyn väärästä suunnasta. Oli kyllä mhtavat fiilikset tästäkin radasta, me selvittiin kunnialla hylkäyksestä huolimatta, aikä mulla ollut sellaista oloa, että mitä mä Hipun kanssa täällä teen.

Ensi vuonna Hippiäinenkin pääsee taas useammin kisareissuille, kun on samassa luokassa Sakarin kanssa. Näihin kisoihin oli kiva lopettaa tämä vuosi agilityn osalta. Intoa riittää taas ja luultavasti tauon jälkeen sitä on vieläkin enemmän.
(Muut radat ovat Kirsin videokamerassa ja päivittvat tänne kunhan ehtivät)

25.11.2012

Sadas (juhlapalindromi)

Tämä blogipäivitys on sadas täällä kirsulan puolella ja muutenkin aika juhlava sisällöltään.
Aamulla lähdettiin Miian ja Nipsun kanssa Maalahteen kisaamaan. Kolme starttia oli Sakarilla ja mulla luvassa. Ekalta agiradalta otettiin taas lisää kirjaimia tuloslistaan. Ensin yksi hyppy väärästä suunnasta ja sen jälkeen vielä mm. väärään päähän putkea myöhemmin. Ei multa oikein noi kuljetukset luonnistunut, tarvii laittaa ne treenilistalle... sille alati pitenevälle :)
Toka rata oli myös agirata. Siellä kakkoshypyn rima alas, muuten ei ratavirheitä, mutta yliaikaa 3,22. Tuloslistaa lukiessä yllätys oli melkoinen, kun tällä radalla voitettiin!!! Eipä ole juuri mieleen tullut edes palkintosijojen saavuttaminen kolmosissa, mutta näin siinä sitten kuitenkin kävi. Onneksi se rima tippui, olis voinu SERTittä jääminen kolmen sekunnin takia harmittaa melko lailla... B-radalla ei juurikaan tuloksilla juhlittu, kaikkien kokoluokkien tuloksissakin oltais oltu toisia. Kiitos vaan Sakarille mukavasta nimpparilahjasta <3 C-rata oli hyppäri ja sieltä hylky jälleen. Sakari bongaili matkan varrella omiaan, mutta kivaa sillä oli! Ja mulla oli kivaa katsella sen iloista menoa. Tuomarina kaikilla radoilla oli Veronica Bache Ruotsista. Loppuun vielä voittoisa rata. (Kuvaus Miia Kortesluoma, selostus Leena Pohjaranta :))

23.11.2012

Tuloksia

Keskiviikko-iltana lähdettiin kimpalla Miian ja Kirsin sekä Siran, Nipsun, Miinan, Hipun ja Sakarin kanssa Lempäälään kisailemaan yksi startti TamSKin kisoihin. Tuomarina oli Salme Mujunen. Miia ja Hippu lähtivät meidän porukasta ensimmäisenä ja tekivät hienon nollaradan, heti perään starttasivat Kirsi ja Miina ja hieno nollatulos heillekin. Ja ei kun sijoituksia jännäämään... Hippu oli 4,35 metrin etenemällä 3. ja sai siten SERTin! Hupsheijaa, noin vain arki-iltana ja yhden startin kisoissa :) Asia, jota ei vieläkään meinaa ihan käsittää. Miinan sijoitus oli seitsemäs, joten harmittavasti LUVA jäi saamatta.
Sakarin kanssa hyllytettiin, kun en osannut kuljettaa poikaa yhden putken suun ohi ja sinne väärään päähän se sitten livahti. Ennen hyllytystä tehtiin kuitenkin hienoa ja vauhdikasta rataa. Vaikea kepeillevientikin onnistui hyvin. Rata oli muutenkin hauska. Keskellä rataa oli viisi putkea, jotka suoritettiin peräjälkeen. Hylkäyksen jälkeen kuljettiin hetki radalla omia polkujamme, mutta kolmen hypyn loppusuoralla Sakari irtosi upeasti maaliin ennen mua. Siralle ja Miialle kymppi ja vähän yliaikaa. Nipsu hylkääntyi samaan kohtaan, kuin Sakarikin. Kotona oltiin puolen yön aikaan.

Torstai-aamuna lähdin sitten Olgan kanssa Turun reissuun polvea kuvauttamaan. Isä lähti matkaseuraksi. Eläinlääkäri Eva Einola- Koponen oli tutkinut Olgan jo aiemmin urheilukoirahierojakurssilla ja siksi lähdimme Turkuun saakka. Pyysin, että samalla rauhoituksella kuvattaisiin myös selkä, ettei tarvitse arvailla, onko sielläkin jotain vikaa.
Käynnillä ilmeni seuraavaa:

Liikkeessä tukeutumisontumaa ja käännöksessä tämä korostuu.

Vasemmassa reidessä lihasmassa pienempi ja polvinivel hiukan epästabiili, maksimitaivutuksessa tuntuu sitkeää vastusta.

O. rauhoitettiin kuvausta varten. Vasemmassa takapolvessa lievää reisiluun luiskahtamista taaksepäin eli tukeutumispinta ei ole niin hyvä, kuin terveessä polvessa. Nivelessä lievä nivelrikko.

Polven sisänivelpinta on hiukan painunut kasaan.

Selkä on aivan siisti.

Vasempaan polveen piikitettiin pieni annos kortisonia ja Hyaluronihappoa, joka parantaa nivelen aineenvaihduntaa ja vähentää tulehdusreaktiota.

Tilanteen pitää 2 vkossa olla selkeästi parempi, ellei näin ole suosittelen nivelavausta.

Jos Olga vastaa hoitoon, uusintapiikitystä suositellaan n. 6 vkon kuluttua.


Eli nyt seurataan vielä vähän aikaa ja jos ei tapahdu muutosta parempaan, niin sitten leikataan uudelleen.

Alla vielä röntgenkuvat ja pari muuta.

Leikattu polvi. Nivelrikko näkyy pienenä rosona suoraan s-kirjaimen alapuolella.

Vertailuksi terve polvi. Tässä siis reisiluun pää oikeassa kohdassa.

Molemmat polvet samassa kuvassa. Kuvassa näkyy hyvin myös ero lihaksistossa. Sisäpuolen painuma on selvästi havaittavissa leikatussa polvessa.

Lanneranka on siisti.

Kuten rintarankakin.

Tipassa ja taju kankaalla

Piikitetty polvi





4.11.2012

Selätetty mörkö

Eilisissä Liedon kisoissa mulla ei ollut sellaista tunnetta, että mitä me täällä tehdään. Tavoitteeksi olin asettanut maltillisesti keppivirheettömät radat. Tavoite toteutui hienosti ja sain kaupan päälle muitakin onnistumisen kokemuksia. Radat näytti ensin kentän laidalta melko vaikeilta, mutta rataantutustumisessa tiesin kuinka aion ohjata. Pysyin suunnitelmissani, vaikka ne oli osittain erilaisia verrattuna moneen muuhun. Me tehtiin yhteistyötä Sakarin kanssa ja mä osasin juosta!

Tuloslistojen valossa meillä ei mennyt kummoisesti, mutta meillä oli tekemisen meininki ja tietynlainen flow radoilla ja siitä pidän kovasti. Nyt tunnen kehittyneeni pienessä ajassa monessa jutussa, eikä koko ajan tunnu siltä, ettei osata mitään. Ihana tunne <3 Tiistaina treenattiin keppejä leijeröiden putkella. Sakari oli silloinkin super! Laitoin pannaria palkaksi keppien loppuun ja suoritusvauhti oli makea! Kisoisssa ei kepeillä vielä ylletä sellaisiin suoritusnopeuksiin, mutta selkeää parannusta on siinäkin asiassa tapahtunut. Tälle kuulle ja joulukuun alkuun on suunnitelmissa vielä muutamat kisat tiiviimmällä tahdilla ja joulukuu on ajatuksissa pitää totaalitaukoa Sakarilla sekä treeneistä että kisoista. Tässä taas eiliset radat: Ekana hyppäri, jolla alun merkkauksessa hätäilin turhaan, seurauksena hylky. Toka hylkykohta putkelta kepeille viennissä, kun Sakari käy hyppäämässä putkelta suoraan näkynen hypyn. Mutta maalissa olen ennen koiraa :)

Tokana agilityrata, jolla tehtiin yliaikanolla (reilu kolme sekuntia). Aika olisi kyllä riittänyt, jos pari ylimääräistä kiepsahdusta olisi jäänyt pois. Tällä radalla erityisesti alun putkesta kääntyminen on mahdottoman hieno.


Ja viimeisenä päivän paras ratamme. Alussa osaan ajoittaa ennakoivan valssin oikein ja Sakari kääntyy hienosti putkelle. En videoltakaan keksi miksi Sakari livahti aalta väärään päähän putkea. Keinun jälkeen teen toimivan poispäinkäännöksen putkelle. (Moni valssasi keinun jälkeen.) Kuvaus loppuu vähän ennen maalia, kun muistikortti tuli täyteen. Lopusta jää pois kaksi hyppyä. Laskelmissani tulin siihen tulokseen, että tällä radalla aika olisi saattanut riittää nippanappa ilman hylkyä.


Ärsyttävää, kun blogger ei taas suostu tekemään kappalejakoja ja koko loppupään teksti on yhdessä pötkössä...

14.10.2012

Onnistumisen iloja

Tiistain treenit meni hienosti. Molemmat, Sakari ja minä, puhkuttiin intoa ja se näkyi ja tuntui!

Eilisissä kisoissa Liedossa jatkettiin puhkumista ja vaikka se ei ehkä tuloslistoissa tai katselijoiden silmissä ollut täydellistä menoa, niin tuntui todella hyvältä.
Eka rata oli hyppäri, sieltä pelastelin yliaikanollan. Parissa kohtaa koira meinasi lipsahtaa väärälle esteelle, mutta äänen avaukset noissa kohdissa pelastivat tilanteen :) Aikaan olisi ehditty jos linjat olisivat olleet paremmat. Molemmilta agiradoilta hylyt. Monta kohtaa meni kuitenkin hyvin. Tahtoo tällaista fiilistä lisää!






Tänään oli aluevalmennus ja ja siellä paineltiin menemään rata nollana läpi kakkoskierroksella! Ei olla ennen onnistuttu moista tekemään, joten hyvältä tuntui. Eka kierroksella kävin kyllä mahallanikin, yritin olla tallomatta koiraa, kun meinasin juosta päälle. Sakari kuitenkin pelastui moiselta kohtalolta ja taisin itsekin välttyä mustelmilta. Taitaa kahvakuulatreenit tuottaa tulosta, juokseminen ei nimittäin ollut raskasta ja jaksoin hyvin radan loppuun saakka, eikä tarvinnut pelkän sisun avulla ponnistella. Poispäinkäännöstä puomilta putkeen (4-5) otettiin muutama toisto vahvistukseksi. Se olikin ainoa kohta radalla, mikä ei ollut ihan niin sujuva. Sakarin kontaktit sai erityiskehuja, se kun tekee ne loppuun mun sijainnista huolimatta. Esimerkkinä radalla kohta 9- 11. Sinne vaan lähettelin pojan aata suorittamaan ja leijeröin puomin, ollen putken nro 11 puolessa välissä sitä ohjaamassa. Ei meinannutkaan loikata tai hypätä sivuun, vaan suoritti kauniit juoksukontaktit loppuun saakka! Eikä mulla ollut mitään kiirettä seuraavaa hyppykuviota ohjaamaan. Ja ne kepitkin sujuu taas!


Iltapäivällä lähdettiin Tainan ja koirien kanssa metsään tekemään tytöille jäljet teerensiivillä, kun Tainalla oli pari jemmassa. Hyvin molemmat jäljestivät, Olgalle tuli kunnon häiriökin jäljelle, kun rusakko oli pyörinyt siinä, minne jälkeä vedin. Pupu sai jalat alleen, kun tepsuttelin pitkin metsää siipi perässä. Siinä kohtaa Olga hairahtuikin jäljeltä, mutta loppupalkalle löydettiin kuitenkin. Siinä meinasi siipi kadota parempiin suihin, mutta ehdin onneksi hätiin :)
Hippu jäljesti myös hienosti ja lopuksi Sakari sai kokeilla myös Hipun jäljellä ja niin sekin veti samat kiemurat hienosti! Harjoiteltu ei pahemmin moista ole, mutta niin vaan on nenänkäyttö luontaista, ettei siinä paljon tarvitse koiran miettiä, mitä pitää tehdä.

Hippu ja Sakari saivat vielä hömpötellä vapaana, kun tehtiin pieni lenkki. Olgaa en uskaltanut päästää irti jalkansa kanssa riekkumaan, vaan se sai tyytyä hihnalenkkiin.

Tässä vielä muutama kuva onnellisista hömpöttelijöistä.










9.10.2012

Fifty-fifty

Mulla on kova agilityhinku just nyt. Viime viikon treenit jäi välistä, kun talviharjoittelupaikan valot ei suostuneet menemään päälle. Sade oli tehnyt tepposet, kastellut ulkovalon johdot ja vikavirtakytkin oli mennyt päälle. Onneksi Miian isä oli käynyt korjaamassa vian ja valot toimivat taasen. Päästään tänään treenaamaan, jei!
Lauantaina on kisat Liedossa, niin on mukava päästä ottamaan vähän tuntumaa, kuinka yhteistyö kulkee, vai kulkeeko?

Sakarilla on ilmeisesti nyt menossa se vaihe, kun kokeillaan lauman sisäistä järjestystä ja kasvetaan pojasta mieheksi. Viime viikolla murisi Olgalle kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran syytä en tiedä, toisella kertaa ei suostunut syömään ja murisi sitten, kun Olga katseli kuppiin päin. Sen jälkeen ollaan kyllä palattu tässä asiassa normaaliin päiväjärjestykseen. Lisäksi jätkä on alkanut "pelätä" mitä kummallisempia asioita. Esimerkkinä viime viikolla heitin lelukoppaan työhuoneesta löytyneen aktivointipatukan, jonka ulkopuolella oleviin uurteisiin saa laitettua nameja. Kaiketi se haisi Sakarin nenään pahalta, mutta en olisi uskonut, että siitä tulee sellainen mörkö. Hetken ehdin ihmetellä, että mikä sille tuli, ennenkuin tajusin, että lelukopassa oli se uusi juttu. Metriä lähemmäs Sakari ei ensin uskaltanut, ei vaikka Olga haisteli lelua tai lelu oli mulla sylissä. Käytiin noin puolen tunnin taistelu, että lelua uskalsi edes vähän lähestyä. Kun laitoin makkaraa uriin, niin sitten yhtäkkiä Sakari otti sen suuhunsa, vei keittiöstä olohuoneeseen ja söi makkarat. Hiukan oli jännää!

Gigantus Gauhius



Eli kisojen suhteen on fiilikset vähän fifty-fifty, kun nyt saataisiin edes joku juttu onnistumaan. Samoin meidän tämän vuoden kisailutulokset on fifty-fifty, 36 starttia joista puolet tuloksia ja puolet hylkyjä.
Odotukset ei siis kovin korkealla ole, mutta onpa kiva päästä kisaamaan! Ensin kun vedettiin kolme viikonloppua putkeen, niin tämä melkein kuukauden tauko tuntuu iäisyydeltä.

Olga sai viime viikolla ensimäisen cartrophen-pistoksen ja Ventelä tutki polven vielä kertaalleen, eikä löytänyt siitä aristuksia, mikä on tietysti hienoa. Ontuman syy ei siis todennäköisesti ole polvessa, mutta cartrophen-kuuri annetaan varotoimenpiteenä. Ontuminen on kyllä helpottanut, eikä Olga ole enää makuulta ylösnousun jälkeen ollut kolmijalkainen. Lenkeillä kävely sujuu normaalisti ja Ventelä mainitsi Olgan käyttävän jalkaa hyvin. Kipeän puolen kyljestä löysin kyllä kohdan, jonka kosketusta aristaa kovin. Oliskohan se kuitenkin jotenkin onnistunut reväyttää sieltä jotain? Arvailla vaan pitää, kun toinen ei osaa kertoa mihin sattuu ja kuinka. Pirteä neiti kyllä on ja aina valmis lähtemään lenkillekin. Mun muru <3

30.9.2012

Ei huono

viikko ollenkaan koiraharrastusrintamalla. Maanantaina oli aluevalmennus. Aluksi Sakari oli Nipsun lumoissa, vaikka Nipsun juoksu on jo ohi. Sakarilla käy vaan niin huono tuuri, että aina on tytöillä parhaat päivät jo reilusti ohi, ennen kuin se pääsee niitä liehittelemään. Siispä eka kierros meni muissa maailmoissa. Onneksi kuitenkin ymmärsin, mistä haahuilu johtui ja lähdin toiselle kierrokselle ihan rentona, ajatellen, että menee niinkuin menee. Ja mulla olikin ihan eri koira matkassa. Ohjaajalla meinas tulla kiire, kun jätkällä oli vauhti päällä. Ja mikä ilme!!! Eli mahtavilla fiiliksillä päästiin kotimatkalle. Nämä olikin viimeiset aluevalkut Raumalla, tästä eteenpäin treenataan Noormarkussa ja sunnuntaisin.

Tiistaina otettiin kevyemmät treenit, tosin rata oli vaikea, mutta se humputeltiin vaan jotenkuten. Kepit oli kyllä taas hyvät.

Eilen käytiin epistelemässä Porissa Paha-cupin viimeisessä osakilpailussa. Osallistuttiin kilpailevien agility- ja hyppyradoille. Agirata ensin. Eka rima tippui, muuten puhdas rata. Minien nopein aika, mutta vitosella sijoitus 2.
Hyppyrata oli kinkkisempi, mutta sielläkin vain yksi rima alas, sija 4. Ja kepeillä irtosin sivusuunnassa reilusti, mutta Sakari pujotteli loppuun saakka, JEE!

Tänään ensin Olgalle rottajälki. Mahdotonta kyytiä neiti jäljesti ja pysyi jäljellä hyvin. On se vaan etevä. Mä toistan itteeni, mutta kun en voi lakata hämmästelemästä kuinka taitava se on jäljestämään. Sitten agilitytreenit Sakarin kanssa. Otettiin pätkä eiliseltä hyppäriltä. Vähän väsymys tuntui painavan, mutta hyvät treenit saatiin aikaan.

Aurinkokin paistoi pitkästä aikaa ja kamera oli mukana, siispä muutama kuvanen, ettei nämä päivitykset ole ihan kuvattomia.

Pölhö-Kustaa :)











23.9.2012

Hauska päivä

Olipas tänään kivaa. Aamu alkoi virikejäljestyksellä. Olga sai hakea metsään "kadonnutta" Tainaa henkilöhaun tapaan ja hienosti löytyi! Jälki oli aika pitkä ja Tainalta oli "pudonnut" pari hanskaa matkan varrelle. Nekin Olga merkkasi hienosti. Toisen hanskan kohdalla tuli hetkeksi mietintätauko, kun Olga ilmeisesti luuli, että jälki loppui siihen. Nenä meni kuitenkin uudelleen maahan, jälki löytyi ja sen päästä lopulta Taina nakkeineen. On mulla vaan taitava koira! Tähän mennessä kaikki jäljet, mitä Olgalle on metsään vedetty se on jäljestänyt niinkuin ammattilainen! Sekin on kivaa, että löydettiin tällainen uusi vähemmän kroppaa rasittava harrastus, kun enää ei voida kovin rankasti urheilla muuten.
Ventelällä käytiin kopeloitavana puolitoista viikkoa sitten, kun pelkkä kipulääkekuuri ei auttanut ontumiseen. Saatiin kolmeksi viikoksi tiukemmat aineet käyttöön, kipulääkkeen lisäksi Olga saa Tramal-nimistä lääkettä. Se on opiaatti ja rentouttaa lihaksia, ilmeisesti selkälihakset ovat jumittaneet ja tällä kokeillaan nyt. Leikatussa polvessa kaikki sinne asennetut piuhat ovat paikoillaan, eikä Olga aristanut kopelointia muutenkaan. Eilen Sanna hieroi Olgan ja käsittely uusitaan pian uudestaan.

Sitten takaisin tähän päivään. Jäljen jälkeen jatkettiin oman seuran syysriehassa leikkimielisten kisailujen parissa. Ja nyt oli Sakarin vuoro osallistua. Ensin juoksukilpailu koirille, ohjaaja sai onneksi mennä edellä kutsumaan koiraa lähelle maalilinjaa ;) Juostava matka oli noin 80 metriä, Sakari paineli sen aikaan 8, jotain. Eli kyllä noilla töppöjaloilla ihan kohtuullista vauhtia pääsee :) Voittajaksi selvisi kääpiöpinseri Maisa vähän reilun kuuden sekunnin ajalla.
Seuraavaksi kisattiin minuuttiagilitykisa. Kahdeksikon muotoinen rata, minuutti aikaa ja oikein suoritetut esteet laskettiin. Kiellot piti korjata ja suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä, tippuneista rimoista ei tullut lisävirheitä. Radalla oli vain hyppyjä ja putkia, että kaiken tasoiset koirakot pystyivät osallistumaan. Sakari ehti suorittaa kaksikymmentäyhdeksän estettä, heti kakkosesteellä kielto ja kerran yhdeltä putkelta, jonka se ehti vielä tehdä väärinpäinkin :) Voittaja, Kirsin Perla-aussi suoritti hienosti 43 estettä minuutissa.
Lopuksi oli vielä koirien makkaransyöntikilpailu. Siinä Sakari oli keskiverto, muutaman makkaranpalan ohitus kulutti aikaa, kun kaikki kourussa olleet palat piti syödä, ennenkuin sai juosta maalilinjalle. Kivaa oli todellakin kisailla vähän eri tavalla kuin normaalisti.

Kisoista puheenollen kisaputken viimeinen kisa Nokialla alkukuusta meni ihan kohtuullisesti. Eka radalta saatiin hylky, kun ennen rataa joku öttiäinen pisti sakaria pyllyyn, eikä keskittyminen ollut sen jälkeen kovinkaan hyvää. Hyppäri menikin sitten jo mallikkaasti, muurilta tippui yks palikka ja pituudelta tuli kielto, kun mun olis pitänyt jäädä odottelemaan eikä mennä liian kauas...
Treenailtu ollaan aika kevyesti. Treenattavien juttujen lista alkaa olla jo niin pitkä, että vähän masentaa edes treenata. Huomenna on kuitenkin aluevalkku, katotaan mitä siitä tulee.

5.9.2012

Ookkumookku 7-v

Onnea murulle!
Kaverisynttärit pidetään kunhan Hipun juoksu on ohi. Tänään oli kuitenkin herkullinen päivä!


2.9.2012

Yksi kolmesta

tämän vuoden ylöskirjatuista tavoitteista oli osallistua piirinmestaruuskisoihin. Se päivä koitti sitten tänään. Aamulla kohti Raumaa, jännittikin vielä melkoisesti. Lähtönumero kaksi ei paljon auttanut asiaa... Perillä ehdittiin hyvin lämmitellä koirat. Hyppyradalla aloitettiin. Saatiin tulos, ei mairitteleva, mutta tulos kuitenkin :) 15 ratavirhettä ja taas reilu yksitoista sekuntia yliaikaa. Korjailuihin meni kyllä aikaa, sillä virheet tulivat ekan riman tippumisesta, kepeiltä kesken pois tulosta ja viimeisen hypyn kiertämisestä. Varsinkin kepeillä niitä sekunteja tuhraantui reippaasti. Tässä vaiheessa oli ihan hyvä fiilis, oltiinhan saatu edes jonkunmoinen tulos aikaiseksi ja omaksi töpeksinnäksi laskisin oikeastaan vain tuon viimeisen hypyn ohimenon ja kiertämisen. Toki kepeillä saatoin edistää hieman liikaa, mutta ne Sakarin pitäisi kyllä osata tehdä loppuun saakka musta huolimatta.
Toka radalla sitten kyllä mulla vähän meni hermo, Sakari nimittäin kävi kusasemassa kakkoshypyn jälkeen kentän laidalla seisseen sähköpylvään juurelle o_O Kyllä ketutti, jatkoin kuitenkin, mutta eihän siitä loppuradasta kyllä mitään tahtonut tulla. Ja kun en kunnolla ohjannut, sinkoili koirakin sitten vielä omille poluilleen.
Mutta osallistuttiinpa kuitenkin! Uhkailin kyllä taas kerran lopettaa koko lajin, kun koko ajan vaan tökkii, mutta luulenpa, että mieli muuttuu taas huomenna, kun on aluevalmennusilta tiedossa.

Vielä otsikkoon viitaten; siksi siinä on YKSI kolmesta, kun Olgan koipi on jostain syystä alkanut taas oireilla ja se alkoi ontua :( Tämä viikko mentiin eläinlääkärin ohjeen mukaan kipulääkkeellä, mutta se ei ole auttanut. Eli ensi viikolla soitellaan taas Ventelälle ja yritetään saada selvyys, miksi se on alkanut uudestaan vaivata. Onneksi Olga on iloinen ja touhukas kuitenkin ja tänään pääsi Tainan kanssa jäljestämään. Sukkahousun sisällä olleella tonnikalalla oli vedetty kaksikin jälkeä ja Olga oli jäljestänyt niin, ettei Taina ollut meinannut perässä pysyä :)

26.8.2012

Viikonlopun aktiviteetit

Eilen lauantaina käytiin Sakarin kanssa kisamassa kolme starttia Noormarkussa WeCAn kisoissa. Arpaonni oli antanut meille lähtönumeron yksi. Ei ehkä ihan mieluisin lähtönumero mulle, kun ei ehdi yhtään rataantutustumisen jälkeen kelata rataa ennen starttia ja mahdollisesti seurata muutamia kanssakilpailijoita.
Lisäjännitysmomenttinsa kisoihin toi se, että tuomarina oli Heinon Marjo, meidän aluevalkun valmentaja. Oli vähän paineita näyttää, että on me jotain opittukin...
Eka rata meni melko hyvin. Alussa hapuiltiin putkeen menon kanssa ja loppupuolella rataa unohdin, että keppien jälkeen on vielä hyppy ennen Aata, näistä kiellot ja vielä viimeinen rima tippui. Yliaikaa ehti kertyä reilu 11 sekuntia. Alun ja lopun välissä tehtiin kyllä ihan hyvää pätkää.
Toka radalla heti alussa hylky, kun en saanut Sakaria kääntymään ennen ansaputkea, vaan sinne livahti. Olin ohjauksen kanssa vähän hukassa, että mitä siinä tekisin, saatiin siis taas treenilistalle yksi harjoiteltava kohta lisää. Tällä radalla tehtiin myös keppivirhe ja hylky olisi tullut viimeistään, kun Sakari pujotteli väärään suuntaan, kun lähdin korjaamaan alusta. Ja kolmannen kerran hylkäännyttiin Sakarin mennessä mustaan putkeen väärästä päästä. Tyytväinen olen kuitenkin kepeile sisäänmenoon ja siihen että musta putki ei tuottanut meille vaivaa, niinkuin teki monelle muulle.
Viimeisenä kisattiin vielä hyppäri, joka hylkäyksestä huolimatta oli meidän päivän parhaamme. Yhden hypyn jätin ohjaamatta ja väärinpäinhän poika sen sitten hyppäsi. Pitäis muistaa ne haltuunototkin tehdä huolella!
Hyvin kuitenkin jaksettiin kaikki kolme rataa ja saatiin taas kokemusta ja vinkkejä siihen, mitä pitää treenata.

Kaikki kolme rataa


Tänään sunnuntaina suunnattiin aamulla kymmeneksi reviirille tutustumaan virikejäljestykseen. Tällä kertaa harrastusvuorossa oli Olga. Tehtiin jäljeksi loiva kaari metsään, olískohan pituutta ollu 40-50 metriä. Nameja ripottelin jäljelle melko tiuhaan. Olga teki hyvää nenätyötä ja seurasi jälkeä omaan rauhalliseen tapaansa. Aluksi kyllä muutaman namin bongattuaan alkoi katsella mua, että löysin jo, mutta kun en reagoinut siihen mitenkään, niin jatkoi työskentelyä hyvin loppuun saakka. Muutama nami jäi matkan varrelle, mutta jäljellä pysyi hienosti. Tuhina vaan kävi! Loppupuolella jälkeä nenänkäyttö oli niin intensiivistä, että yhtäkkiä Olga nosti päänsä, ikäänkuin havahtuen, että pitäiskö ympäristöäkin välissä tarkkailla :)

Tästä se lähtee


Ympäristön tarkkailua

Hyvin pysyy jäljellä

Loppupalkalla

Kiitos!

Jälkimetsästä lähdettiin Miian ja Hipun kanssa jälleen Noormarkkuun kisoihin, tällä kertaa menin vain yleisöksi. Kirsi otti meidät kyytiin matkan varrelta. Mukavaa oli olla katsomossa kun sai jännittää vain muiden suorituksia. Eka radalta Miialle ja Hipulle hylky. Hippu ei ollut ihan vauhdikkaimmillaan, mutta keksi silti omat kuviot. Toka rata näytti jo heti enemmän Hipulle sopivalta ja niinhän sieltä tulikin hieno nolla! Kun Hippu lähti heti toisena piti loppuun saakka jännittää muiden suorituksia. Mutta vain yksi koira meni Hipun ohi ja niin Hippu sai kakkosista toisen LUVAnsa! Enää yksi ja Hipa kisaa kolmosissa! Jotain on tapahtunut, kun tänä vuonna on tullut neljän kuukauden sisällä jo kaksi LUVAa, eikä liiemmin ole kisattu. Ykkösissä sentään vierähti kolme ja puoli vuotta.

Huomenna menen taas kahvakuulailemaan, saas nähdä onko paikat yhtä kipeänä kuin viime kerran jälkeen :) Ja ensi sunnuntaina onkin sitten jo ne piirinmestaruudet, joihin osallistumisesta alkuvuonna vasta haaveiltiin!

17.8.2012

Rrraju rakastajatarrr

Olgan yksi mieluisimmista koirapuistokavereista on hollanninpystykorva Lenni. Tässä joku aika sitten, kun olimme puistossa, sattui minulla olemaan kamera mukana ja Lennikin tuli sopivasti puistoilemaan. Niinpä sitten räpsin koko joukon kuvia tämän pariskunnan omalaatuisesta tavasta hoitaa suhdettaan. Olkaatten hyvät! Vielä kun näkisitte Olgan ilmeen myöhemmin kotona, kun siltä kysyy, että oliko kivaa nähdä Lenni? Lenni on Olgan mielestä <3 <3 <3.























10.8.2012

Epidemioita?

Keväällä, kun itsellä oli päällä jonkin sortin agilitymasennus, niin se tuntui olevan monella muullakin harrastajalla. Seuraan nimittäin muiden agilitaajien blogeja jokseenkin säännöllisesti. Nyt on treeni- ja kisaintoa, mutta blogia ei jaksa päivittää... Ja sama vaiva tuntuu vaivaavan muitakin bloggaajia. Hassu ilmiö.

Me ollaan chillailtu, treenailtu ja kisailtu iloisella mielellä. Tämän vuoden tavoitteet on plakkarissa, niin ei ole paineita mihinkään suuntaan. Tosin sekin on kummallinen ilmiö, että ennen en ole ollut kovinkaan kunnianhimoinen, mutta nyt koko ajan tavoitteet kasvaa. Kaipa se johtuu osittain siitäkin, kun Sakari todella tykkää agilitystä, ja on minulle kuin hanska käteen. Mikäpä siinä on yhdessä treenata ja kisata, kun kaveri on aina ilomielellä lähdössä hommiin. Taas lähetän kiitokset kasvattajalle!

Sakari herkuttelee

Tämä blogikin tuntuu käsittelevän lähinnä treenejä ja kisoja, vaikka ihan tavallista elämää me vietetään suurimmaksi osaksi. Sakari ja Olga saavat pahankin päivän paremmaksi pelkästään olemalla omia itsejään. Ei meidän elämä kuitenkaan mitään pelkkää auvoa ole, hermo menee aina aika ajoin noiden tempauksiin, mutta sellaistahan se on, normaali elämä. Ja iltaisin kiitän tyyppejä siitä, että ovat olemassa!

Nauravat naamat



Olgaa on vaivannut jälleen kerran valeraskaus, mutta tällä, niin kuin viime kerrallakaan se ei ole masentunut, vaan on lähinnä semmoinen hassu höntsä. Hoitaa Sakaria, leikkii sen kanssa ja heiluttaa häntää. Pöhkö.
Mä alan olla melkoinen asiantuntija valeraskausoireiden suhteen. On meinaan sitten koettu jos jonkinlaista oiretta tuon hormonihirviön kanssa. Yleensä, jos joku tuttu kysyy, mikä voisi nartulla olla vaivana, esitän vastakysymyksen: Koska sillä on ollut juoksu? Ja aika monesti se on ollut parin kuukauden sisään siitä, kun narttu on alkanut käyttäytyä oudosti.

Onnellinen hormonihirviö


Ollaan me Sakarin kanssa kisattukin, ettei vaan tule tästäkään postauksesta kisatonta. Raumalla käytiin Pitsiageilemassa helteessä kolmen radan verran. Eikä jäänyt eka nolla kolmosista kovin kauas, Kari Jalosen hyppäriltä tulos 0,34...
Olis vaan itte pitäny juosta kovempaa. No aattelin kokeilla kahvakuulailua kunnonkohotukseksi tässä syksyllä, kunhan ryhmä alkaa pyöriä. Raumalla ei ollut kameraa mukana, joten radat jäivät ikuistamatta.
Seinäjoella käytiin kisaamassa kaksi rataa, tuloksilla hyl ja hyl. Eka rata oli sujuva, mutta en ohjannut yhtä takaakiertoa tarpeeksi hyvin ja Sakari hyppäsi hypyn väärin päin. Toka radalta hylky tuli jo alussa, kun poika tuli liikkeeni mukana aalle, vaikka aan alla olevaan putkeen olisi pitänyt mennä. Tästä radasta jäi kuitenkin mahtava fiilis. Sakari kulki kovaa!
Hippiäinenkin pääsi Seinäjoelle kisaamaan. Miian kanssa agilityradan ja mun kanssa hyppärin. Agilityrata oli mahdottoman hieno suoritus Miialta ja Hipulta: tulos 10 (kaksi rimaa putosi. Aika oli kahden bortsun jälkeen kolmanneksi paras, -10, jotain. Muut olivat ajassa kaukana perässä. Ja kontaktit, ne oli superhienot! Hyppäriltä saatiin Hoon kanssa hylky, mun ohjaus oli ihan flegua ja Hipa keksi sitten oman radan.
Lisää kisoja on tiedossa kolmen viikonlopun putkeksi saakka elokuun lopusta alkaen.
Ja kohta vietetään Mookelon seitsemänvuotissynttäreitäkin!

Seinäjoen radat


Eilen Olga taas vähän pelästytti, kun juoksi koirapuistossa melkoista vauhtia, sitten himmasi ja alkoi ontua :( Hetken jo luulin, että nyt polvi paukahti uudelleen, mutta saman puolen etujalka ilmeisesti siinä juostessa venähti. Illalla onnahteli kotona, astui kuitenkin jalalle. Annoin yöksi kipulääkkeen, ilmeisesti se ja lepo auttoi, aamulla kävely oli jo lähes normaalia ja portaatkin päästiin kunnialla alas.

Että tämmöistä täällä, kaikenmoisia epidemioita.