Fifty-fifty

Mulla on kova agilityhinku just nyt. Viime viikon treenit jäi välistä, kun talviharjoittelupaikan valot ei suostuneet menemään päälle. Sade oli tehnyt tepposet, kastellut ulkovalon johdot ja vikavirtakytkin oli mennyt päälle. Onneksi Miian isä oli käynyt korjaamassa vian ja valot toimivat taasen. Päästään tänään treenaamaan, jei!
Lauantaina on kisat Liedossa, niin on mukava päästä ottamaan vähän tuntumaa, kuinka yhteistyö kulkee, vai kulkeeko?

Sakarilla on ilmeisesti nyt menossa se vaihe, kun kokeillaan lauman sisäistä järjestystä ja kasvetaan pojasta mieheksi. Viime viikolla murisi Olgalle kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran syytä en tiedä, toisella kertaa ei suostunut syömään ja murisi sitten, kun Olga katseli kuppiin päin. Sen jälkeen ollaan kyllä palattu tässä asiassa normaaliin päiväjärjestykseen. Lisäksi jätkä on alkanut "pelätä" mitä kummallisempia asioita. Esimerkkinä viime viikolla heitin lelukoppaan työhuoneesta löytyneen aktivointipatukan, jonka ulkopuolella oleviin uurteisiin saa laitettua nameja. Kaiketi se haisi Sakarin nenään pahalta, mutta en olisi uskonut, että siitä tulee sellainen mörkö. Hetken ehdin ihmetellä, että mikä sille tuli, ennenkuin tajusin, että lelukopassa oli se uusi juttu. Metriä lähemmäs Sakari ei ensin uskaltanut, ei vaikka Olga haisteli lelua tai lelu oli mulla sylissä. Käytiin noin puolen tunnin taistelu, että lelua uskalsi edes vähän lähestyä. Kun laitoin makkaraa uriin, niin sitten yhtäkkiä Sakari otti sen suuhunsa, vei keittiöstä olohuoneeseen ja söi makkarat. Hiukan oli jännää!

Gigantus Gauhius

Eli kisojen suhteen on fiilikset vähän fifty-fifty, kun nyt saataisiin edes joku juttu onnistumaan. Samoin meidän tämän vuoden kisailutulokset on fifty-fifty, 36 starttia joista puolet tuloksia ja puolet hylkyjä.
Odotukset ei siis kovin korkealla ole, mutta onpa kiva päästä kisaamaan! Ensin kun vedettiin kolme viikonloppua putkeen, niin tämä melkein kuukauden tauko tuntuu iäisyydeltä.

Olga sai viime viikolla ensimäisen cartrophen-pistoksen ja Ventelä tutki polven vielä kertaalleen, eikä löytänyt siitä aristuksia, mikä on tietysti hienoa. Ontuman syy ei siis todennäköisesti ole polvessa, mutta cartrophen-kuuri annetaan varotoimenpiteenä. Ontuminen on kyllä helpottanut, eikä Olga ole enää makuulta ylösnousun jälkeen ollut kolmijalkainen. Lenkeillä kävely sujuu normaalisti ja Ventelä mainitsi Olgan käyttävän jalkaa hyvin. Kipeän puolen kyljestä löysin kyllä kohdan, jonka kosketusta aristaa kovin. Oliskohan se kuitenkin jotenkin onnistunut reväyttää sieltä jotain? Arvailla vaan pitää, kun toinen ei osaa kertoa mihin sattuu ja kuinka. Pirteä neiti kyllä on ja aina valmis lähtemään lenkillekin. Mun muru <3