25.2.2018

Maailman paras Sakari

Sakarilla on tänään synttärit. Mittariin tulee 8 vuotta!!! Koirien maailmassa se tarkoittaa veteraani-iän rajapyykkiä, mutta Sakarin kanssa sanotaan piutpaut moisille. Päivää on vietetty mieleisten asioiden parissa ja juhlittu perhepiirissä. Käyntiin mummulassa lenkkeilemässä ja mummu teki juhlan kunniaksi pannaria. Pihalla on potkittu palloa ja puuhailtu monenmoista muuta kivaa.

Yhteisiä vuosia toivon meille vielä Ihahhurjan paljon. Nyt Sakari on mies parhaassa iässä. Ja niin RAKAS!

16.2.2018

Vapaaehtoista ja pakotettua taukoilua

Hermannin kanssa oltiin kisatauolla kaksi kuukautta ja treenitaukoakin pidettiin viitisen viikkoa. Tauon aikana molemmilta pojilta putsattiin hampaat lääkärissä ja nyt on valkeat pepsodent-hymyt kummallakin.
Tauko teki hyvää ainakin mun päälle ja tekemisen ilo alkoi taas löytyä. Viime viikonloppuna lähdettiin Seinäjoelle kisaamaan ja mulle iski edellispäivänä jonkunsortin flunssa päälle. Lähdin kuitenkin kisaamaan, kun ei kuumetta ollut ja kisahalut oli kovat. Tarjolla oli kolme rataa ja kaikilla tuomarina uusi tuomari Mika Kangas. Tykkäsin radoista! Olivat selkeät, mutta tarkkanakin sai olla. Tuloksia ei kovin montaa tullut millään radalla, vaikka mitään ärsyttävää nysväämistä niillä ei ollutkaan.
A-radalla alku meni meillä hyvin, mutta sitten kepeillä ohjasin huonosti ja Hermannilla meni nenä maahan. (Meitä ennen starttasi juoksunarttu, olisiko siltä tipahtanut matkan varrelle jotain hajua?) Livahti siinä välillä putkeenkin ja niitä keppejä takuttiin hetki, mutta vaadin kuitenkin niillä oikean suorituksen. Loppuradalla olin vielä myöhässä, kun jalat ei vaan kulkeneet edes sillä perustasolla.



B-radalla paineltiin vaan menemään :) Puomilla en varmistellut mitään ja sen loikkasi, mutta muuten koko rata samalla kartalla! Hyvä fiilis tästä. Enää ei hajut haitanneet, kepitkin samassa paikkaa radalla, mentiin vaan toisesta suunnasta. Ihan mahtavaa mennä ipanankin kanssa samaa rataa. Omat jalatkin toimivat paremmin tällä radalla.



Viimeisenä kirmailtiin hyppäri. Sekin meni samalla kartalla. Yksi pieni tökkäys, josta ei saatu virhettä, kun Hermanni jäi kysymään että pitikö irrota vai ei. Loppupuolella rataa saatiin vielä poikittaishypyltä kielto, kun ohjaaja ei ohjannut vaan ryntäsi vaan eteenpäin. Vitosella maalissa siis tälläkin radalla. Taidettiin kummallakin vitosella sijoittua kuudennelle sijalle.



Kisoista innostuneena suunnitelmissa oli startata viikon päästä Maalahdessa, mutta eipä me sinne sitten päästäkään. Toissapäivänä sain äitiltä työmaalle viestin, että Hermannilla oli ollut pissassa verta. Soitin eläinlääkärille ja eilen käytiin tutkittavana ja vietiin pissanäyte. Pikatestissä näkyi valkosoluja ja verta, pH oli normaali. Näyte lähetettiin viljelyyn, siitä tulokset saadaan vasta ensi viikolla, mutta aloitettiin heti antibioottikuuri. Lääkäri tutki myös eturauhasen ja arveli sen olevan aavistuksen suuri, mutta tutkimusta Hermanni ei aristanut. Tässä nyt sitten toivotaan parasta ja pelätään pahinta... Toivottavasti olis nyt vaan pissatulehdus ja selvittäisiin 10 päivän abkuurilla, eikä tarvitsisi lähteä eturauhasen hoitorumbaan. Sakarin kanssa sekin on läpikäyty