Huikea vuosi takana, mitä uudelta uskaltaa vielä toivoa?

Perinteisesti pieni katsaus loppuvaan vuoteen ja tavoitteet uudelle. Perhekuntaan liittyneen uuden jäsenen myötä tavoitteita on jälleen mietitty, samalla kun olen saanut nauttia huikeasta vuodesta noitten karvakavereiden kanssa.

Toteutuneet
Olgalle lisää onnellisia terveitä päiviä.
Olgan vuosi on ollut hyvä. Omakotielämä sopii sille ja se jaksaa lenkkeillä metsässä vielä reippaasti. Parin tunnin metsässä rämpimisetkään eivät ole aiheuttanut ontumista tms. Toivottavasti tämä nykyinen asumismuoto ja lenkkeilyt pitävät kuntoa yllä edelleenkin. Kymppisynttäreihin tähdätään :)

Sakarille onnellisia terveitä päiviä.
Eilen sain Eviran tutkimustulokset ja ureaplasma oli näytteestä löytynyt. Kahden kuukauden antibioottikuuri syötetään nyt ja sitten käydään antamassa taas näyte. Toivon, että antibiootti tehoaa ja poika saadaan kuntoon. Oireita sillä en huomaa ja iloinen se on. Onneksi.
Kisatauolla ollaan toukokuulle saakka, tarkoitus on treenata samalla metodilla kuin tähänkin saakka, eli niin että molemmilla on kivaa. Marjon treenejä on tiedossa viidet ennen kisakauden (toivottavasti)alkamista. Se tupla pitäisi sitten kuukauden sisällä saada, jos mielimme SM- kisoihin Tampereelle osallistua. Se on tavoitteena, jos koiran terveys sen sallii. Ja jos kisaamaan päästään niin hylkyprosenttia yritetään pienentää.
Sakari söi antibiootit, mutta ureaplasma jäi. Pitkä kuuri aiheutti myös hiivan vaikka sitä yritettiin jo kuurin aikana ennaltaehkäistä. Edelleenkään ei ole ollut oireita, mutta nyt alkuvuodesta on tarkoitus viedä Sakarilta pallit. Pääasiassa vaiva vaikuttaa eturauhaseen, enkä halua sen vaivaavan tai aiheuttavan kipuja.
Puolen vuoden tauon jälkeen päästiin kisaamaan toukokuussa ja se jälkeen onkin sitten kisat sujuneet paremmin, kuin olisin koskaan voinut kuvitella :)
Tupla tuli kuin tulikin viimeisistä mahdollisista kisoista ja Tampereelle päästiin. Siellä karsintaradalla tehtiin jopa tulos. Suuri unelma siis toteutui. Ässämmien jälkeen alkoi uusi nollien keruukausi Oulua varten ja aikavälillä 20.7.-16.11. saatiin SM-nollat kasaan! Lisäksi yksi "ylimääräinen" hyppärinolla. Tupla tehtiin 13.9. Forssassa samalla, kun kisasimme gööttien rotumestaruuksista. Omien laskelmieni mukaan oltiin rotumestaruuksissa sijalla 4. Kun tupla oli alta pois, oli paineettomampaa kisata ja nollat kertyivät suhteellisen helposti. Pieni puomin alastulo-ongelma vaivasi muutamissa kisoissa, mutta nyt on jälleen askeleet osuneet kontaktille. Syytä en osaa kuin arvailla. Sakarin puomi on ollut tosi varma, mutta liekö vauhdin kasvamisella ollut osuutta asiaan. Kun hankin meille kehikon, jotta voi sen kanssa opettaa kontaktin uusiksi, en ehtinyt edes aloittaa kehikon alkuopetusta, kun taas alkoi askeleet sopia :) Tehokas vehje.
Jatkettiin kisaamista ja irtonollia tipahteli lisää, kunnes 23.11. räjäytettiin potti Maalahdessa. Tehtiin tripla ja voittamalla heti ekan startin Sakari sai ensimmäisen SERT-Aansa! Ehkä siksi toinen ja kolmaskin rata sujuivat rennosti ja nollat niiltäkin sijoilla 2. ja 4. Aina olen ajatellut että SERTit eivät ole meidän ulottuvilla, mutta väärässäpä olin. Nollavoiton myötä saatiin myös osallistumisoikeus MM-karsintoihin, eipä ole käynyt mielessäkään sellainen mahdollisuus. Vuoden viimeiset kisat kisattiin Seinäjoella ja kotiin tultiin toisen SERT-An kanssa. Eli yhtäkkiä Sakari onkin yhtä sertiä vaille agilityvalio... Huhhuh! Aikamoinen kisavuosi etten sanoisi, vaikka kisataukoakin oli tämän vuoden puolella viisi kuukautta.
Tavoitteeksi asettamani hylkyprosentin pienentäminenkin onnistui yli odotusten. 42 starttia, joista 12 hylkyä (28,57%) ja nollia 15 (35,71%). Muista tuloksista 4 yliaikanollaa ja 5x 5 (puomin alastuloja liki kaikki) ja 5 sekalaisesti yliaikavitosia tai kymppejä/yliaikakymppejä sekä huonoin ei-hylkytuloksemme SM-kisoista 27,21. Eli positiivien suunta: hylkyprosentti reilusti viime vuotista pienempi ja nollaprosentti suurempi. Lisäksi voi todeta, että jos ei hylkäännytä, niin tehdään ihan kohtuuvarmoja tuloksia. Pääasiassa virheet on tulleet puomin alastulolta tai sitten satunnaisesti on pudonnut rima. Vuoden edetessä ollaan myös päästy ihanneaikaan enenevässä määrin. Jee! Tavoitteet saavutettu ja huikeasti ylitetty!

Itsellekin toivon onnellisia terveitä päiviä.
Onnellisia päiviä on vuoteen mahtunut paljon ja pahemmilta sairasteluiltakin on vältytty. Painoa olen saanut vähän alaspäin, olematta erityisesti millään dieetillä. Sama suunta jatkukoon :)

Samoin Hipulle Sen kanssa voitais kisata myös, käydä yleisöä hauskuuttamassa :D
Muutamat kisat käytiin kirmaamassa alkuvuodesta ja kivaa oli sekä mulla että Hipulla. Luultavimmin myös yleisöllä :)

Tavoitteet

Olgan osalle tavoitteet on samat kuin edellisenäkin vuonna eli onnellisia ja terveitä päiviä.

Sakarille toivotaan myös terveyttä ja onnellisia päiviä. Mikäli niitä riittää, niin käydään kisaamassa. Osallistutaan SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, koska meille on siihen mahdollisuus annettu.
Loppuvuodesta yritetään saada se viimeinen SERT-A tai sitten joskus myöhemmin.
Pallit lähtee, vähän jännittää, miten se vaikuttaa Sakariin, mutta vaihtoehdot punniten se on paras ratkaisu. Terveys menee kuitenkin kaiken kisaamisen edelle!

Pikkupoika Hermanni saa kasvaa komeaksi nuorukaiseksi. Muutama näyttely on merkattuna kalenteriin. Saa nähdä kuinka jaksan sitä näyttelyissä käyttää. Mätsäreissä on jo käyty harjoittelemassa ja ainakin se osaa esiintyä :)
Tokon alkeiskurssille on paikka vetämässä ja agilityn opettelua jatketaan myös.
Loppuvuodesta todennäköisesti käydään läpivalaisemassa luuston tila.
Ja tietysti toivotaan sillekin onnellisia ja terveitä päiviä!

Hippu pääsee treenaamaan ja kisaamaankin. Ekat kisat onkin jo ensi sunnuntaina.
Höntsä-Hippiäiselle ei taida tarvita erikseen toivoa onnellisia päiviä, mutta terveyttä toivotaan sillekin edelleen!

Ja mulle tpivotaan kunnon kohottamisessa onnistumista. Muuten saattaa tulla ipanan kanssa vaikeuksia :D .

Yhdessä ja erikseen...

... toivotamme kaikille

Kirsula hiljentyy joulun viettoon ja koirakaveruksetkin saavat viettää aikaa yhdessä. Muistakaahan tekin nauttia rakkaittenne seurasta!

Loppukevennys

Kuvasin taas Hermannin treenejä ja kerrankin oli kamera käynnissä sopivaan aikaan :)



Tärkeä tapahtuma pienen koiran elämässä!

Ylöjärven mätsäri

Lähdettiin Tainan kanssa aamulla Ylöjärvelle Hipun ja Hermannin kanssa. Hippu osallistui x-rotuisiin ja avasi autokunnan palkintotilin ollen hienosti sinisten 3.. Tuomarikin oli ikää kysyessään hämmästynyt saadessaan vastauksen. Hippu esiintyi hienosti ja mun mielestä sen olisi kyllä esiintymisensä ansiosta kuulunut saada punainen nauha, mutta tuomari oli eri mieltä. No hyvät palkinnot oli kuitenkin palkintopussissa.
X-rotuisten jälkeen samassa kehässä alkoi pienet pennut, joihin me luonnollisesti osallistuttiin. Oltiin aika alkupäässä, kaiken kaikkiaan osallistujia oli reilu 30. Numeroita oli 101-136, mutta muutama saattoi olla pois. Kuitenkin paljon oli pieniä pentuja.
Hermanni tönötti tosi hyvin ja esiintyi mallikkaasti. Pöydälläkin oli kuin vanha tekijä ja tuomari sai kopeloida kuinka vaan. Parinamme oli amerikancockerspanieli ja se sai punaisen nauhan. Tuomari sanoi kyllä, että koirat oli tosi tasaväkisiä.
Sitte saimmekin odotella seuraavaa esiintymistä tovin jos toisenkin. Onneksi seura oli hyvää, kun mun agiryhmäläinen Vilmakin oli Hemmon kanssa osallistumassa myös. Hemmokin esiintyi hienosti ja sai punaisen nauhan.
Sinisten kehässä oli jo melkein ahdasta kun osallistujia oli niin paljon. Hermanni keskittyi oikeaan asiaan ja esiintyi todella mallikkaasti. Ei välittänyt yhtään muista koirista <3 Tuomari taisi poimia meidät ensimmäisenä kehän keskelle, mä olin ihan äimänä! Mutta ei siinä vielä kaikki, kun tuomari alkoi sijoittaa neljää keskelle ottamaansa koirakkoa, niin nyt me oltiin viimeisenä valittuna parina ja se tarkoitti sitä, että voitettiin!! Palkintona oli ihan hervottoman kokoinen pokaali, lelu, naksutin ja purkki ruokaa. Ja ei muuta kuin BIS- kehää odottamaan. Sielläkin jätkä esiintyi reippaasti, vaikka takana oli jo kolmisen tuntia oleilua meluisassa hallissa, ihmisten ja koirien vilistäessä ympärillä. Meitä ei enää sijoitettu vaan käteltiin pois, mutta voi kuinka tyytyväinen mä olen! Eniten hämmästyttää se, miten luontevasti Hermanni esiintyi ja että se jaksoi pönöttää kaikki kehät ryhdikkäästi. Huippuesiintyjä tuo ipana. Taidetaan perua ne puheet rumasta lapsesta. Pieni poika ja ISO pokaali :)

Hermanni reenaa (ja vähän Saksakin)

Eilen tympiinnyin kotona ja tänään päätin piristää mieltä parhaalla tietämälläni lääkkeellä; agilitytreeneillä. Varasin hallilta omatoimiajan ja otin koirat ja kameran mukaan. Tehtiin koko kolmen koplan kanssa lämmittelylenkki. Sen jälkeen otin ensin Hermannin harjoittelemaan lähdössä pysymistä ja eteen irtoamista. Kamera oli mukana, että on helpompi seurata mitä pitää treenata ja mihin pitää kiinnittää huomiota.

Tässä kooste tältä paivältä:


Kivasti on vauhtia jo nyt ja todennäköisesti sitä tulee kasvamisen myötä lisää. Mistähän mulle saatais? :)

Sakarin kanssa tehtiin kans pieni vauhtipätkä :)

Hermanni 5 kk

Niin se aika kuluu ja pikkupentu alkaa tulla isoksi Koiraksi. Hampaat vaihtuvat kovaa tahtia. Poskihampaista lähti jo yksi, toisella puolella samassa kohtaa oleva on enää vähän reunasta kiinni. Toinen alakulmuri irtosi ja kaikki uudet kulmahampaat pilkistävät ikenistä. Jalkaa tuo on koko ajan nostanut irti maasta, mutta nyt alkaa jo jalka vähitellen nousta ylemmäs. Väritys alkaa muistuttaa aikuista gööttiä yhä enemmän. Onhan se vielä pieni, paino oli 8,5 kg tässä joku päivä kun pitkästä aikaa punnitsin. Kiltti se on noin pääosin, pahanteolta on vältytty ja yleensä tottelee hyvin. Omaa tahtoa kyllä löytyy tietyissä tilanteissa reippaanlaisesti, eli mikään hissukka Hermanni ei ole. Varsinkin agikentän reunalla meteli saattaa yltyä melkoiseksi, jos teen Sakarin kanssa jotain ja pikkuherra joutuu odottamaan. Eikä siinä sitten auta mikään ;) Muutenkin tuo on aikamoinen juttumaakari. Jos esim. ruoka ei tule tarpeeksi nopeasti, niin ääntely on moninaista ja siinä on sellainen urputtava sävy. Hermanni on höpönassu ja hauska kaveri. Siitä löytyy hellyydenkipeä pusuttelija, herkkä tunteilija sekä ääripäänä tulta ja tappuraa oleva taistelija, tietenkin montaa muuta siinä välissä. Mainio paketti kerrassaan. Ja mun mielestä tää on kyllä ulkosestikin aika makee.



Toki Hermanni lähipiirissä kulkee myös nimellä Ruma Lapsi, joka johtuu siitä, että se on ilmeiltään ja naamaltaan erilainen kuin Sakari. Sakarilla on leveä ja miehekäs pää ollut pienestä saakka, ja tuo puikkonaama on siihen verrattuna villin näköinen. Lempinimen Hermanni on kuitenkin saanut kaikella rakkaudella, siitä ei voi olla pitämättä hurmaavan luonteensa vuoksi.

Kirsikka kakun päällä

Tänään auton nokka aamulla taas kohti Seinäjokea ja meidän osalta vuoden viimeisiä kisoja. Sakarin ilmoitin vain agiradoille ja näin ollen edessä kaksi starttia.

Molemmilla radoilla oli tuomarina Marja Lahikainen.
Eka radalla mentiin hyvin esteelle nro 11 saakka, joka oli sivuttain oleva takaakiertohyppy. Tuikkasin koiran kyllä esteen taakse, mutta en millään tavalla vetänyt esteen yli ja juoksin vain eteenpäin, joten koira hypystä ohi ja ehti jo seuraavana olleeseen putkeen. Toinen hylky saatiin vielä puomin jälkeen, kun jäin ihailemaan Sakarin hienoa alastulokontaktia, enkä sitten enää ehtinyt ohjaamaan seuraavana ollutta hyppyä takaakiertona niin kuin olisi pitänyt. Vauhti oli tällä radalla hyvä ja puomin lisäksi tehtiin hyvät kepit ja keinu. Paljon hyvää siis, vaikka ohjaaja ei ihan tehtäviensä tasalla ollutkaan :)

Toka radalla meno oli sujuvaa ja tuntui hyvältä. Päästiin nollalla maaliin. Startattiin n. kymmenentenä ja siinä vaiheessa mentiin kärkeen. Osallistujia oli 27, joten ei odotuksia. Katselin muiden menoa ja kaikille tuntui käyvän jotain pientä. Siltikin hämmästys oli suuri, kun kisan loputtua olimme tulostaululla sijalla 2. Varovaisesti kysyin Sonjalta (Hermannin emän omistaja ja Lagun kisaorganisaattori), että mahtaisko voittaja jo olla valio? Sonja kävi tarkistamassa ja tuli iloisten uutisten kanssa takaisin. Serti siirtyi meille, uskomatonta. Nyt on kyllä tähdet niin suotuisissa asennoissa tai jotain, ettei tosikaan. Peräkkäiset kisat ja sertejä satelee, huh huh! Taitaa sittenkin olla mahdollista, että mä ihan itte ohjaan koirani agilityvalioksi saakka. No vuosihan tässä nyt pitää odottaa ennen kuin viimeistä sertiä voitaisiin vastaanottaa, mutta ehkä se kolmaskin voi vielä tulla, jos kaksi tulee tällä tavalla.

Sertirata