Päivitykset laahaa edelleen, mutta remontti talolla sentään edistyy :)
Ollaan kuitenkin ehditty viikonloppuisin kisaamaankin.
Ensin gööttien rotumestaruudet Tampereella. Niistä kisoista ei jäänyt kuin lievähkö paha maku suuhun, vaikka kyllä sitä hyvääkin radoista löytyy, kun kaivelee.
Eka radalla ei onnistunut putki-puomierottelu, vaikka treeneissä se kyllä onnistuu lähes sadan prosentin varmuudella. Joten hylky.
Toka radalla Sakari haisteli lähdössä maata ja urpo ohjaaja vaan jätti koiran siihen haistelemaan. No arvaahan sen. Koira oli ihan ulapalla ja tuli eka hypystä ohi. Menin korjaamaan ja uudestaan samasta hypystä ohi, sen jälkeen lähdin korjaamatta tekemään rataa ja puhtaasti koko muu pätkä. Hohhoijaa!
Viime viikonloppuna oli vuorossa Satakunnan piirinmestaruudet Noormarkussa.
Eka rata oli hyppäri ja profiililtaan todella helppo. Ja ylläripylläri, mitä tekee ohjaaja? Jättää ohjaamatta yhden helpon kohdan ja koira singahtaa väärään päähän putkea. Muuten puhdas rata ja kelloonkin ehdin maalissa vilkaista, aika olisi riittänyt hyvin. Huoh!
Toka rata olikin sitten jo huomattavasti vaikeampi. Paineetta startattiin, kun ei oltu enää mukana mestaruustaistossa. Ja nollahan sieltä sitten napsahti! Viides jo tälle kaudelle. Täytyy kyllä sanoa, että kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen meidän saavutuksiin, kun vertaan viime vuoteen. Nyt ollaan jo tuplaa vailla ässämmeissä ja keräysaikaa on vielä rutkasti.
Ja vaikka jossittelu onkin turhaa, niin sen verran olin utelias, että laskeskelin mihin olisi sijoitus riittänyt JOS Sakari olisi mennyt putkeen oikeasta päästä. Lopputulemana me oltais saatu pronssia. Tietyllä tavalla se tuo hyvää mieltä. Me osataan ja se jäi pienestä kiinni.
Tänään oli sitten vuorossa tuplajahtia Maalahdessa. Ilmoitin Hipunkin samoille radoille.
Sakarin kanssa eka rata oli hyvää, vauhdikasta menoa, mutta loppupuolella rataa tultiin mutkaputkesta muurille joka oli suurinpiirtein 90 asteen kulmassa putkensuuhun ja siinä Sakari tuli ensin ohi ja sitten hyppäsi muurin väärään suuntaan. Heihei tupla!
Hipun kanssa ei tällä radalla päästy alkua pidemmälle. Keppien aloitus tuotti vaikeuksia ja oliskohan ne kolmannella vai neljännellä kerralla menny oikein. Sitten singahti Hippiäinen maata kiertävälle radalle ja mä tulin radalta pois. Hipa tuli myös ja oli vähän hämillisen näköinen.
Tokana ratana oli hyppäri. Sakarin kanssa toimi taas hommat hyvin ja tehtiin nolla, jolla ei periaatteessa ole mitään merkitystä :) Mutta onhan se kiva onnistua eikä aina sössiä!
Hipun kanssa meni jo huomattavasti ensimmäistä paremmin, mitä nyt vähän käväisi ratahenkilöitä moikkaamassa ja joitakin esteitä jäi suorittamattakin, mutta tää oli sentään jo melkein rata :D
Ai niin se Mertaranta. Tuli vaan mieleen se lause, että: "Siinä on paikka, miksei se lauo", kun kelailin näitä kisoja. Mahdollisuudet tuplaankin olis olemassa, jos joku ei aina sössisi. Taidan hankkia ittelleni kokovartalopeilin ja seistä sen edessä loppuvuoden.
28.9.2013
5.9.2013
Neiti Veteraani
Olga on nyt sitten virallisesti veteraani! Kahdeksan vuotta mittarissa, mihin tää aika oikein menee? Ihania vuosia takana ja toivon mukaan vielä monenmonta edessä!
Kolmiviikkoisena parasta oli vielä emän maito
Kiinteääkin ruokaa opeteltiin syömään. Kuppi on vielä isompi kuin koira
Ensitapaamisella (ja mähän en oo muuttunu lainkaan ;) )
Kuusiviikkoinen söpöliini
Yhtä söpö kahdeksanvuotiaanakin
Mun oma naurava nakki!
Kolmiviikkoisena parasta oli vielä emän maito
Kiinteääkin ruokaa opeteltiin syömään. Kuppi on vielä isompi kuin koira
Ensitapaamisella (ja mähän en oo muuttunu lainkaan ;) )
Kuusiviikkoinen söpöliini
Yhtä söpö kahdeksanvuotiaanakin
Mun oma naurava nakki!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)