23.1.2016

Häiriönsietokyvyn kartuttamista

Aamulla aikainen herätys, Olga ja Sakari Tainalle hoitoon, Hanna ja Unna kyytiin ja auton nokka kohti Lietoa. Tiedossa oli siis kisapäivä Hermannin kanssa. Ilmoitin pojan kaikkiin neljään starttiin, vaikka mietin kyllä, että onkohan se liikaa. Häiriössä tekemistä lähdettiin treenaamaan ja sitä treeniä saatiinkin.
Aamulla oltiin paikalla vähän liiankin aikaisin, mutta ehdinpä leikkiä ja temppuilla Hermannin kanssa, ennen kuin paikalla oli liikaa väkeä. Saatiin hyvä mieli hallissa olosta heti päivän alkajaisiksi.

Ensimmäinen rata oli Henri Luomalan agirata. Mielestäni kiva rataprofiililtaan. Radan yleisön puoleisessa reunassa Hermanni pysähtyi haukkumaan yleisölle, mutta sain sen siitä kuitenkin mukaani ilman virhettä. Seuraavaksi piti haukkua putken lähellä istunut ratahenkilö, eli putkesta ohi ja kielto. Puomin kontaktin loikkasi, joten siitä toinen vitonen. Kympillä maalissa siis. Ihan hyvin, kun ottaa huomioon koiran keskittymiskyvyn tällä hetkellä.


Heti kohta jatkettiin Kermisen Petterin agiradalle B. Suoria linjoja, eikä mitään ohjauksellisesti vaikeaa. Kepeillä ennen viimeistä keppiä bongasi tuomarin ja viimeinen väli jäi pujottelematta. Kävi vähän haukahtelemassa, mutta korjattiin virhekohdasta ja jatkettiin matkaa. Muurin jälkeiseltä putkelta kielto ja loppusuoralla teki vielä lentokeinun. Tältä radalta saldona 15.


Ennen hyppyrataa oltiin edellä aikataulusta ja odoteltiin, että kello saa meidät kiinni, ennen kuin päästiin tutustumaan rataan. Tällä radalla mentiin jo pääosin samaa matkaa :) Pituudella kuitenkin jostain syystä astui toisen palikan päälle eli vitosella maaliin. Tällä radalla oli eka nolla aika liki.


Viimeisenä kirmailtiin Petterin agirata, joka oli B-rata toiseen suuntaan. Keinu siis kolmantena ja tiesin jo ennen radalle menoa, että Hermanni ottaa siitä kiellon. Kiellon jälkeen sain sen kuitenkin tekemään keinun, kun ensin keräsi rohkeutta vähän haukkumalla. Loppurata olikin sitten jo varmempaa menoa, eikä saatu lisää virheitä matkan varrelta.


Virheistä huolimatta olen päivän antiin tyytyväinen. Ei toistettu radalta toiselle samaa virhettä, vaan kerättiin monipuolinen kirjo :) Puomin kontakteista onnistui 2/3, kepeistä 3/4, lähdöissä pysyi, sillä kolmannella radallakin, missä nousi, mutta meni käskyllä takaisin maahan. Kiellot johtuvat aika selkeästi keskittymisen herpaantumisesta, kun yhtäkkiä bongataan yleisö tai ratahenkilö. Keinu ei tänään sujunut oppikirjojen mukaan, mutta siihenkin on tiedossa lääke; ei muuta kuin treenaamaan :)

17.1.2016

Kisavuosi hymyillen käyntiin

Ratapiirrokset lisätty 18.1.

Tänään koitti se päivä, kun Hermanni aloitti kisauransa Maalahdessa, terapiakoira Sakari oli ilmoitettu mukaan myös, kun kisat oli sellaiset sopivan kokoiset kaikkien luokkien kisat.
Taina oli lupautunut seuraksi ja onneksi eilen vielä sovittiin, että tehdään aamulla tarkistussoitto, että onko herätty. Mä nimittäin heräsin Tainan puheluun... mun puhelin jostain syystä välillä prenkkaa noitten herätyksien kanssa ja tietysti se teki sen tänään. No matkaan selvittiin kuitenkin ihan aikataulussa. Hippu ja Olga jätettiin matkan varrelle mummulaan hoitoon.

Mua ei kovinkaan paljon jännittänyt itse kisaaminen vaan lähinnä se, että paljonko häiriötä Hermanni sietää vai kestääkö kuuppa mitään. Hermannia jännitti aluksi jonkin verran, mutta se pystyi ottamaan kontaktia, tekemään temppuja ja syömään namia, toisin kuin viime sunnuntaina mätsärissä, jossa se hävisi johonkin omaan kuplaansa, eikä siihen saanut mitään kontaktia.

Ennen ekaa starttia

Eka rata meni kuitenkin hyvin lukuunottamatta yhtä putken ohitusta ja kiertoa. Me tehtiin siis tulos 5 ja tällä vieläpä voitettiin kisa! Erityisen tyytyväinen oon siihen, että keinu, puomi ja kepit tehtiin puhtaasti. Tuo putken kiertäminen johtui siitä, kun Hermanni hoksasi, että hei täällähän on yleisöö ja keskittyminen herpaantui :)

Video on sumea, mutta kyllä meidät sieltä erottaa :) Kuvaajalla oli rillit huurussa, niin videostakin tuli huuruinen :D


Toka radalle lähdettiin sitten tietenkin jo edellistäkin rennommalla otteella. Sama lyhyt putki tuli tälläkin radalla kierrettyä, koska taas bongattiin yleisö kesken matkan :) Tuloksena siis jälleen 5 (sij.4./9), enpä voisi näihin ekoihin startteihin tyytyväisempi olla! Kisavarmuutta me saadaan vain käymällä kisoissa, eikä tämä alku ollut läheskään niin kaoottinen kuin pelkäsin. Palkintojen jaossa tuomari tokaisi, että olis se voinut nollakin olla, johon totesin olevani tyytyväinen, kun nämä oli tämän koiran ekat kisat. Siihen tuomari sitten, että "ihan totta?, sulla on pätevän olonen koira" Kyllä ihminen voi tulla muutamasta sanasta iloseksi :)



Kakkosluokkien aikana kipaistiin Vaasassa ABCllä syömässä ja takaisin ehdittiin hyvin ennen kolmosten alkua.
Sakarin kanssa oli taas vaan niin kiva mennä. Meillä on tietynlainen varmuus tekemisessä ja se korostui erityisesti tänään kun tuon ipanan tekemisestä se vielä puuttuu. Tehtiinkin molemmilta radoilta nolla ja eka radalla päästiin palkinnoillekin kun oltiin toisia :). Palkintojenjako kyllä onnistuttiin missaamaan, kun oltiin loppulenkillä ja palkinnot oli jaettu sillä aikaa.
Tämä vuosi alkoi siis kisarintamalla loistavasti, nollaprosentti on Sakarin kanssa ainakin hetken täydet 100 % :D:D:D




Ensi lauantaina jatketaan kokemuken keräämistä Hermannin kanssa Liedossa, sielä onkin sitten jo isommat ympyrät ja häiriöt kuin tänään.

9.1.2016

Toinenkin kympin tyttö

Meidän lauman ihan paras koirakaveri Hippispippishippaleenahippiäinen tänään 10-V!

Onnea Hipa!!!!!!!!!!

Kuvat viime talvelta

Uusi mantra

"Sylkkäri on ystävä" ja vielä paremman ystävän siitä sais, kun opettelis sitä KUNNOLLA käyttämään :D

Tänään oli Päivin järkkäämänä Cimillan-kasvattien agitreenipäivä Lempäälässä ja Huittisen Anne oli meillä koutsina. Rata oli tämännäköinen:

Rataantutustumisen yhteydessä Anne vähän kyseli koirien tasoluokkaa ja Pippaa lukuunottamatta kaikki oli siinä puolentoista vuoden korvilla keikkuvia möllejä. Eli meidän ryhmässä eilen puolitoista vuotta täyttäneet Tuisku ja Hermanni ja inan vanhempi Piitu + Pippa.
Me aloitettiin Hermannin kanssa. Ihan aluksi piti käydä Annea moikkaamassa, mutta sitten alkoi jo keskittyä hommiinkin. Keppikulman Anne totesi olevan vaikea kolmosluokkalaisellekin, mutta kun kakkosvälistä nappasin melkein kuononpäästä kiinni, niin Hermanni meni kuin vanha tekijä. Saatiinkin kepeistä kehuja! Huippua, sillä mä koen, että tällä hetkellä juuri kepit on puomin alasmenokontaktin lisäks se, mitä ihan eniten pitäis treenata. Siis esteistä.

Ohjauksessa sitten taas olis ihan liiankin paljon treenattavaa :D Niinku nyt esimerkiks nuo sylkkärit. Kyllä mä niitä vääntänytkin oon, mutta ei ne ihan vielä mun ystäviä oo. Tänäänkin tungin itteeni ihan turhaan liian lähelle esteitä tai jätin sylkkärit ihan liian vajaiksi. Hermanni kyllä lukee mun vajavaistakin ohjausta yllättävän hyvin.
Sylkkärit piti tehdä kasiputkesta ysille viedessä ja 13-14 hyppyjen väliin. Kyllä ne sitten lopulta sain onnistumaan ihan hyvinkin, kun toka kierroksella niitä hinkattiin.
Mutta jotain osaan mäkin. Takaakiertopersjättöjä teen Sakarinkin kanssa paljon ja ne on siirtynyt Hermanninkin ohjaukseen. Tein ne esteille 5, 19 ja 20. Näistä tuli Annelta kehuja ja kehotus käyttää niitä jatkossakin :D
Oli ihan mahtavaa saada kehuja Annelta, joka mun aiemman kokemuksen mukaan ei kehu, jos ei ole aihettakaan. Annella oon käyny valmentautumassa Sakarin ollessa mölli/ykkösluokkalainen, joten ilmeisesti mäkin oon ohjaajana kehittyny.

Tuntu myös mukavalta, kun eka kierroksen jälkeen Anne kysy, että niin oliko tämäkin mölli? Hermannin taidot on kuulemma hyvällä mallilla ton ikäseks :D Jihuu!! No toistan itteeni, mutta kun tuo nyt vaan on nopeeoppinen, niin se on oppinut asiat melkein ittekseen.

Mä leijun nyt hetken aikaa tämän koulutuksen annilla ja palautteella. Toisin sanoen reilun viikon, kunnes mennään ekoihin virallisiin kisoihin haukkumaan tuomari ja ratahenkilöt :D :D :D Maalahteen on Hermanni ilmoitettu ensi viikon sunnuntaille, joten sitten sitä märkää rättiä saadaan naamalle. Ilmotin Sakarinkin, kun oli sen verran vähän osallistujia. Saanpa sitten terapiaakin saman tien.