Mun pikkuporsas täyttää jo kolme!
Pitäis varmaan alkaa ajatella, että mieshän se jo on, mutta onneks se on ihan yhtä pöljä ja hassu ku ennenki <3
Tosin jos kaikki menee niin kuin on suunniteltu, niin pöljäkkeestä tulee mahdollisesti isä tämän kevään/ kesän aikana. Sekös vasta on jännää!
25.2.2013
24.2.2013
Huuli pyöreenä
Mä olen kaiketi nyt päässyt siihen pisteeseen, että kisat ei enää jännitä liikaa. Aamulla heräilin kaikessa rauhassa ja sitten vasta muistin, että tänäänhän on kisapäivä! Edellisten kisojen aamuna kävi samoin. Ajattelin siinä sitten että onkohan se hyvä enne...
Kolmosten startit oli mukavaan aikaan, niin että saatiin Miian kanssa lähteä vasta yhdeltätoista ajelemaan Lempäälää kohti. Eka rata oli vähän aikataulusta jäljessä, joten jäi hyvin aikaa lämpätä ja jutella tuttujen kanssa.
Agirata oli Anne Huittisen käsialaa ja tutustumisessa tuntui, että on ihan mentävissä. Etukäteen vähän pelkäsin, että mitäs kommervenkkejä radalta mahtaa löytyä, mutta pelko oli turha. Alku meni hyvin ja Sakarilla oli kunnon vauhti päällä. Puolivälin paikkeilla hukkasin koiran selän taakse, kun piti katsoa mihin olen menossa. Samassa kuulin riman putoavan ja sen seurauksena ohjaukseen tuli kunnon takku ja hylkyhän se. Loppurata taas ihan hyvin. Lentokeinun Sakari kyllä teki, kun itse kiirehdin, enkä jäänyt tueksi. Keinun itsenäinen suorittaminen lisätään treeniohjelmaan.
Toka rata oli Esa Muotkan hyppäri. Kiva rata sekin. Alussa tein jopa niiston onnistuneesti! Eihän se oikeasti ole vaikea, mutta mä en sitä vaan osaa kunnolla, kun aina hätäilen jo alta pois enkä malta odottaa koiraa. Näitä on nyt treenattu ja kiva oli onnistua kisoissakin. Tällä radalla Sakari myös kääntyi tosi makeesti suorasta putkesta, kun käännyttiin takaisin tulosuuntaan. Ei olis voinut tiukemmin sitä kohtaa tulla. Rata meni hyvin loppuun saakka, enkä tällä kertaa tehnyt mitään typeryyksiä, joten ratavirheittä maaliin! Ei muuta kuin tulostaululle jännäämään aikaa. Riittihän se juuri ja juuri; tulos -0,10 sijoitus 7./34.
Uskomatonta: vuoden toiset kisat ja taas tehtiin nolla. Vähän on erilainen vuoden aloitus kuin viime vuonna, eka nolla tehtiin kakkosissa vasta 5.5., vaikka ahkerasti kisattiinkin. Nyt ollaan huuli pyöreenä tästä ja viikon päästä katsotaan Kuopiossa jatkuuko nollaputki...
Videot tulossa...
Kolmosten startit oli mukavaan aikaan, niin että saatiin Miian kanssa lähteä vasta yhdeltätoista ajelemaan Lempäälää kohti. Eka rata oli vähän aikataulusta jäljessä, joten jäi hyvin aikaa lämpätä ja jutella tuttujen kanssa.
Agirata oli Anne Huittisen käsialaa ja tutustumisessa tuntui, että on ihan mentävissä. Etukäteen vähän pelkäsin, että mitäs kommervenkkejä radalta mahtaa löytyä, mutta pelko oli turha. Alku meni hyvin ja Sakarilla oli kunnon vauhti päällä. Puolivälin paikkeilla hukkasin koiran selän taakse, kun piti katsoa mihin olen menossa. Samassa kuulin riman putoavan ja sen seurauksena ohjaukseen tuli kunnon takku ja hylkyhän se. Loppurata taas ihan hyvin. Lentokeinun Sakari kyllä teki, kun itse kiirehdin, enkä jäänyt tueksi. Keinun itsenäinen suorittaminen lisätään treeniohjelmaan.
Toka rata oli Esa Muotkan hyppäri. Kiva rata sekin. Alussa tein jopa niiston onnistuneesti! Eihän se oikeasti ole vaikea, mutta mä en sitä vaan osaa kunnolla, kun aina hätäilen jo alta pois enkä malta odottaa koiraa. Näitä on nyt treenattu ja kiva oli onnistua kisoissakin. Tällä radalla Sakari myös kääntyi tosi makeesti suorasta putkesta, kun käännyttiin takaisin tulosuuntaan. Ei olis voinut tiukemmin sitä kohtaa tulla. Rata meni hyvin loppuun saakka, enkä tällä kertaa tehnyt mitään typeryyksiä, joten ratavirheittä maaliin! Ei muuta kuin tulostaululle jännäämään aikaa. Riittihän se juuri ja juuri; tulos -0,10 sijoitus 7./34.
Uskomatonta: vuoden toiset kisat ja taas tehtiin nolla. Vähän on erilainen vuoden aloitus kuin viime vuonna, eka nolla tehtiin kakkosissa vasta 5.5., vaikka ahkerasti kisattiinkin. Nyt ollaan huuli pyöreenä tästä ja viikon päästä katsotaan Kuopiossa jatkuuko nollaputki...
Videot tulossa...
12.2.2013
Saksan aksaa ja Olgan hyaluronihappohoito
Sunnuntaina oli Marjon valmennus. Rata oli 31 estettä pitkä, eikä meillä mennyt ihan putkeen. Ihan kirjaimellisesti. Sakari kielsi aika monta kertaa parillakin putkella ja meni vääräänkin putkeen. Toki oli kivat treenit ja onnistumisen kokemuksiakin saatiin, joskaan ihan maailman paras flow ei nyt ollut kanssamme. Mutta iloiseksi tulin siitä, että olin jo kotona ratapiirroksen saatuani suunnitellut yhden kohdan, niinkuin Marjokin oli sen ajatellut. Kyllä voi ihminen ilahtua, kun huomaa, että opit alkavat jo tuottaa tulosta siinä mielessä, että pystyy soveltamaan niitä eri radoille. Hyvillä mielin sai tulla kotiin näistäkin treeneistä. Jes!
Maanantaina sitten suhattiin Olgan kanssa jälleen Raisioon. Taina lähti matkaseuraksi. Tällä kertaa saatiin hoidettua polvea, eikä tullut yllätyksiä. Polvi on paljon paremmassa kunnossa, vaikka uusintapiikitys ei ihan kuuden viikon kuluttua ensimmäisestä toteutunutkaan. Käytin Olgan puntarillakin ja se painoi tasan 30 kg. Kolme kiloa on keventynyt siis. Kysyin eläinlääkäriltä vielä että paljonko tuon kokoisen koiran kohtu normaalisti painaa ja arveli että n. 200 grammaa. Eli mätää oli ehtinyt kertyä 1,1 kiloa. Kyllä tuli taas mieleen, että oli todella onnea matkassa meillä tammikuussa.
Tässä vielä tämänkertainen epikriisi:
Olga tuli kontrolliin vasemman takajalan polviongelman takia.
Olga kävelee hyvin, ei onnu, ottaa lievästi lyhyempää askelta vasemmalla takajalalla.
Olgalla ei ole turvotusta vasemmassa takapolvessa, eikä se aristele polven taivutusta.
Rauhoituksessa injisoitiin polveen hyaluronihappoa ja pieni annos kortisonia.
Kipulääke annettiin pistoksena ja kotona jatketaan huomisesta Norocarp 100 mg 1tbl päivässä 5 pv ajan.
Maanantaina sitten suhattiin Olgan kanssa jälleen Raisioon. Taina lähti matkaseuraksi. Tällä kertaa saatiin hoidettua polvea, eikä tullut yllätyksiä. Polvi on paljon paremmassa kunnossa, vaikka uusintapiikitys ei ihan kuuden viikon kuluttua ensimmäisestä toteutunutkaan. Käytin Olgan puntarillakin ja se painoi tasan 30 kg. Kolme kiloa on keventynyt siis. Kysyin eläinlääkäriltä vielä että paljonko tuon kokoisen koiran kohtu normaalisti painaa ja arveli että n. 200 grammaa. Eli mätää oli ehtinyt kertyä 1,1 kiloa. Kyllä tuli taas mieleen, että oli todella onnea matkassa meillä tammikuussa.
Tässä vielä tämänkertainen epikriisi:
Olga tuli kontrolliin vasemman takajalan polviongelman takia.
Olga kävelee hyvin, ei onnu, ottaa lievästi lyhyempää askelta vasemmalla takajalalla.
Olgalla ei ole turvotusta vasemmassa takapolvessa, eikä se aristele polven taivutusta.
Rauhoituksessa injisoitiin polveen hyaluronihappoa ja pieni annos kortisonia.
Kipulääke annettiin pistoksena ja kotona jatketaan huomisesta Norocarp 100 mg 1tbl päivässä 5 pv ajan.
3.2.2013
Valoa putkien päässä
Tänään päästiin vihdoin kisaamaan Lempäälään! Aamulla en kyllä herätessäni edes muistanut, että on kisapäivä... Ei vissiin kovin jännittänyt siis. Aamulla kisasivat ensin Kirsi Perlan ja Miinan kanssa. Miina sai toisen LUVAnsa, joten päivä alkoi hienosti.
Yhden maissa me päästiin sitten Sakarin kanssa radalle. Kisojen ollessa isot, oli minien ja medien tuomariksi tullut Salme Mujunen, jolla on hauskoja ja omanlaisia ratoja.
Eka rata oli mielestäni helppo kolmosten radaksi, mutta niin vain hylky napsahti. Huuto-ohjaus ei pelastanut (ihme :)) koiraa kääntymään putkesta keinulle, vaan aalle se meni, kun sinne oli reitti tyrkyllä. Muuten oli oikein sujuvaa menoa. Sakari laittoi korvat luimuun ja antoi palaa :) Hieno asenne!
Tokan radan rakennusvaiheessa oli reunalla hauska katsella, kun toiselle pitkälle suoralle laitettiin kolme suoraa putkea peräjälkeen. Siinä sitten mietittiin kisakaverien kesken, että mahdetaanko niitä kuitenkaan pötköön mennä. Mutta niin ne numerot sinne aseteltiin, että oli kunnon juoksupätkä tiedossa. Rataantutustumisessa spurttasin (!) pari kertaa, eikä se niin kamalalta tuntunut, mitä olisi voinut kuvitella. Aan jälkeisen putkeen viennin suunnittelin tekeväni vetämällä ja poispäinkäännöksellä. Sitten kun katselin muiden menoa ennen omaa vuoroa, niin meinasi iskeä epäusko ja pohdin jo ohjauksen vaihtamista valssaamiseen, niinkuin suurin osa teki. Päätin kuitenkin mennä omalla suunnitelmalla ja hyvä niin, kohta meni hienosti. Ja hienosti meni muukin rata, päästiin nollalla maaliin! Ihanneaika alittui reilun seitsemän sekuntia ja sijoitus oli 11./49. Etenemä oli 3,81. Meidän ihkaeka oikea nolla kolmosista!!! Vähän mahtavaa! Mutta tänäänpä onkin Valon päivä!
Yhden maissa me päästiin sitten Sakarin kanssa radalle. Kisojen ollessa isot, oli minien ja medien tuomariksi tullut Salme Mujunen, jolla on hauskoja ja omanlaisia ratoja.
Eka rata oli mielestäni helppo kolmosten radaksi, mutta niin vain hylky napsahti. Huuto-ohjaus ei pelastanut (ihme :)) koiraa kääntymään putkesta keinulle, vaan aalle se meni, kun sinne oli reitti tyrkyllä. Muuten oli oikein sujuvaa menoa. Sakari laittoi korvat luimuun ja antoi palaa :) Hieno asenne!
Tokan radan rakennusvaiheessa oli reunalla hauska katsella, kun toiselle pitkälle suoralle laitettiin kolme suoraa putkea peräjälkeen. Siinä sitten mietittiin kisakaverien kesken, että mahdetaanko niitä kuitenkaan pötköön mennä. Mutta niin ne numerot sinne aseteltiin, että oli kunnon juoksupätkä tiedossa. Rataantutustumisessa spurttasin (!) pari kertaa, eikä se niin kamalalta tuntunut, mitä olisi voinut kuvitella. Aan jälkeisen putkeen viennin suunnittelin tekeväni vetämällä ja poispäinkäännöksellä. Sitten kun katselin muiden menoa ennen omaa vuoroa, niin meinasi iskeä epäusko ja pohdin jo ohjauksen vaihtamista valssaamiseen, niinkuin suurin osa teki. Päätin kuitenkin mennä omalla suunnitelmalla ja hyvä niin, kohta meni hienosti. Ja hienosti meni muukin rata, päästiin nollalla maaliin! Ihanneaika alittui reilun seitsemän sekuntia ja sijoitus oli 11./49. Etenemä oli 3,81. Meidän ihkaeka oikea nolla kolmosista!!! Vähän mahtavaa! Mutta tänäänpä onkin Valon päivä!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)