Sunnuntaina oli Marjon valmennus. Rata oli 31 estettä pitkä, eikä meillä mennyt ihan putkeen. Ihan kirjaimellisesti. Sakari kielsi aika monta kertaa parillakin putkella ja meni vääräänkin putkeen. Toki oli kivat treenit ja onnistumisen kokemuksiakin saatiin, joskaan ihan maailman paras flow ei nyt ollut kanssamme. Mutta iloiseksi tulin siitä, että olin jo kotona ratapiirroksen saatuani suunnitellut yhden kohdan, niinkuin Marjokin oli sen ajatellut. Kyllä voi ihminen ilahtua, kun huomaa, että opit alkavat jo tuottaa tulosta siinä mielessä, että pystyy soveltamaan niitä eri radoille. Hyvillä mielin sai tulla kotiin näistäkin treeneistä. Jes!
Maanantaina sitten suhattiin Olgan kanssa jälleen Raisioon. Taina lähti matkaseuraksi. Tällä kertaa saatiin hoidettua polvea, eikä tullut yllätyksiä. Polvi on paljon paremmassa kunnossa, vaikka uusintapiikitys ei ihan kuuden viikon kuluttua ensimmäisestä toteutunutkaan. Käytin Olgan puntarillakin ja se painoi tasan 30 kg. Kolme kiloa on keventynyt siis. Kysyin eläinlääkäriltä vielä että paljonko tuon kokoisen koiran kohtu normaalisti painaa ja arveli että n. 200 grammaa. Eli mätää oli ehtinyt kertyä 1,1 kiloa. Kyllä tuli taas mieleen, että oli todella onnea matkassa meillä tammikuussa.
Tässä vielä tämänkertainen epikriisi:
Olga tuli kontrolliin vasemman takajalan polviongelman takia.
Olga kävelee hyvin, ei onnu, ottaa lievästi lyhyempää askelta vasemmalla takajalalla.
Olgalla ei ole turvotusta vasemmassa takapolvessa, eikä se aristele polven taivutusta.
Rauhoituksessa injisoitiin polveen hyaluronihappoa ja pieni annos kortisonia.
Kipulääke annettiin pistoksena ja kotona jatketaan huomisesta Norocarp 100 mg 1tbl päivässä 5 pv ajan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti