31.12.2013

Letkajenkkaa

Hypätään askel taaksepäin ja muistellaan mitä tapahtui vuonna 2013, sitten hypätään eteenpäin miettimään mitä tulevalta vuodelta toivoisi.

Siispä miten tämä vuosi meni, mistä haaveiltiin ja kuinka haaveita toteutui?

Olga
Nautitaan elämästä.
Jatketaan kuntoutusta.
Jos mulla kantti kestää ja koira pysyy kunnossa, saatetaan käväistä Mejä- kokeessa. Saapi nähdä. Kaksi hirvenjalkaa ja muutama veripullo odottavat pakastimessa kevättä, että päästään treenailemaan ja sitten katsotaan osallistutaanko kokeeseen.


Elämästä on nautittu. Olga on ollut hyväntuulinen ja iloinen varsinkin vuoden viimeiset päivät, kun päästiin kerrostaloportaista eroon :). Varmasti tammikuisella steriloinnillakin on osuutensa asiaan, ei hormonit enää heittele. Olgan ilohepuleita lenkeillä on ilo seurata ja ihana on aamuisin herätä kun koira on onnellisen näköinen ja tulee sängyn viereen häntää heiluttamaan.
Kuntoutusta jatkettiin 11 kerran vesijuoksumattoilulla, josta oli iso apu. Ontumaa ei juurikaan ole ja voimme sen osalta elää melko normaalia elämää. Lisäksi olemme lenkkeilleet paljon metsäpoluilla, joilla on vaihtelevuutta maastossa ja kaikkia jalkoja pitää käyttää tasapuolisesti.
Kantti kesti ja käytiin toukokuulla kahdessakin Mejä-kokeessa. Ensimmäisestä hieno ykköstulos vain yhtä pistettä vaille täydestä viidestäkympistä. Toisesta emme saaneet tulosta lainkaan, kun sillä kertaa ei vaan jäljestys huvittanut :) Mutta "ura" tuli kuitenkin korkattua. Ajan puutteen vuoksi jälkihommat on vähän jääneet...

Sakari

Sakarin pääasiallinen tehtävä on olla meidän porukan pelle ja tuoda iloa elämään.
Treenataan lisää agilityä. Marjo jatkaa onneksemme vielä kevään ajan valmennusta, vaikka virallinen alueellinen valmennus loppuikin.
Kisataan. Vielä ei tavoitella osallistumisoikeutta SM-kisoihin, ehkä ensi vuonna. Muutama nollakin olis kuitenkin kiva tehdä.
Keväällä olisi tarkoitus myös peilauttaa Sakarin silmät.
Sakarikin pääsee jälkeä harjoittelemaan omaksi iloksi.


Sakari on toteuttanut ensimmäistä kohtaa varsin onnistuneesti. Joka päivä se pelleilee ja pöllöilee saaden hymyn huulille.
Treenattu on. Omat treenit ovat olleet kevyitä ja aika lyhyitä, sellaisia hyvänmielen treenejä. Marjon treeneissä on päästy käymään läpi vuoden ja siellä on sitten tehtyä vaikeampia harjoituksia ja hiottu yksityiskohtia. Ilon kautta olen pyrkinyt treenaamaan ja agility Sakarin kanssa on nautinto! Ja luulen että Sakari nauttii siitä kanssani myös. Silmien ilmeestä päätellen, kun se tietää mitä on luvassa.
Kisattukin on. Omalla mittapuulla paljon. Äkkiä laskettuna 42 starttia, hylkyprosentti tasan 50. SM- nollia kertyi viisi tämän vuoden kisoja varten, vain tupla jäi uupumaan. Ensi vuoden kisoja varten koossa on kuusi nollaa, mutta tupla puuttuu niistäkin. Eli tavoitteet ylittyivät reilusti nollien osalta. Ja muutenkin.
Silmät peilattiin terveiksi tammikuussa.

Minä

Kunnonkohotus kahvakuulaillen jatkuu...

Juuei :) Kävin muutaman kerran kuulailemassa, mutta se jäi talolla toteutettujen projektien jalkoihin...

Hippu
Hippukin pääsee kisaamaan.

Pääsi se, yhdeksän starttia, joista kolme tulosta ;)

Näköjään en ole kirjannut tälle vuodelle sitä omaa taloa varsinaiseksi tavoitteeksi, ja niinhän se kesällä löytyi :) Reilu viikko on jo asuttukin ja remontit on viittä vaille valmiit :) Tämä on se suurin ja ihanin 2013 tapahtuneista jutuista. Vähän jo meinasi kärsivällisyys rakoilla remonttien kanssa, ja epäusko muuton toteutumisestakin nosti päätään, mutta täällä ollaan nyt ja nautitaan!

Mitäpä ensi vuodelle toivoisi?

Olgalle lisää onnellisia terveitä päiviä.
Sakarille onnellisia terveitä päiviä.
Eilen sain Eviran tutkimustulokset ja ureaplasma oli näytteestä löytynyt. Kahden kuukauden antibioottikuuri syötetään nyt ja sitten käydään antamassa taas näyte. Toivon, että antibiootti tehoaa ja poika saadaan kuntoon. Oireita sillä en huomaa ja iloinen se on. Onneksi.
Kisatauolla ollaan toukokuulle saakka, tarkoitus on treenata samalla metodilla kuin tähänkin saakka, eli niin että molemmilla on kivaa. Marjon treenejä on tiedossa viidet ennen kisakauden (toivottavasti)alkamista. Se tupla pitäisi sitten kuukauden sisällä saada, jos mielimme SM- kisoihin Tampereelle osallistua. Se on tavoitteena, jos koiran terveys sen sallii. Ja jos kisaamaan päästään niin hylkyprosenttia yritetään pienentää.
Itsellekin toivon onnellisia terveitä päiviä.
Samoin Hipulle Sen kanssa voitais kisata myös, käydä yleisöä hauskuuttamassa :D

FB:n piparihaasteen onnistujat:

ja floppaaja :D


Mun elämän Ilo ja Valo

23.12.2013

Kuusen tuoksua

Me ollaan vihdoin uudessa kodissa! Tännekin olisi kirjoitettavaa, aika vaan on mennyt muuttaessa ja kotia joulukuntoon laittaessa. Kolmatta yötä täällä ollaan ja vaikka epätoivokin meinasi iskeä, ettei päästä joulua täällä viettämään, niin nyt on tavarat paikoillaan ja kuusi koristeltu :)

Hyvää joulua kaikille lukijoille!

8.12.2013

Paikoin selkeää

Itsenäisyyspäiväksi olin ilmoittanut Hipun kolmeen starttiin Seinäjoelle. Siellä Hipun kisat ovat aina sujuneet ja Lagulaisten järjestämiin kisoihin on muutenkin kiva mennä, kun tunnelma on ilmoittautumispisteestä saakka rento ja leppoisa.
Mitään tulospaineita ei otettu, kisaaminen Hipun kanssa on ollut niin vähäistä, että ihan treenaamaan lähdettiin muuallekin kuin omiin treeneihin.

Eka rata oli Minna Väyrysen agirata, jolla oli ansaa ansan perään, eikä liiemmälti suoria linjoja. Alku näytti meille hankalalta, mutta siitä selvittiin, tosin kolmannen hypyn Hippu kiersi eri kautta kuin yritin ohjata, mutta tuli sen jälkeen sinne minne pitikin. Aan jälkeen sitten jo hilppasi tekemään pituuden, jolle ei suinkaan pitänyt mennä. Sieltä kalastelin koiran taas jonkunmoiseen kontaktiin kanssani ja pätkän verran meni hyvin, sain sen jopa kepeille vaikka pelkäsin, että aalle se sinkoaa. Puomin jälkeen sekoilua (eikä ottanut alastulokontaktia, ylösmenosta en osaa sanoa) mutta kolme viimeistä estettä oikein. Eli paikoitellen hyvää menoa ja siinä välissä ei yhteistyöstä tietoakaan :).

Toka rata saman tuomarin hyppäri, vähän jo etenevämpääkin, mutta kyllä siellä kieputustakin riitti. Alun pyörityksissä vähän laajat kaaret, mutta Hilppa oli ohjauksessa mukana. Riskillä päätin leijeröidä renkaan jälkeen olevan putken ja Hippu haki sinne hienosti. Putki oli lyhyt ja kun ohjaajn suusta ei minkäänlaista pihausta kuulunut, ennenkuin koira oli jo hypännyt kaksi siinä kohtaa rataan kuulumatonta estettä, niin eihän se putken jälkeen voinut tietää, että piti kääntyä. Sen jälkeen mentiinkin jo pitkä pätkä hyvin, lopussa sählättiin ja rengaskin löytyi Hipun tielle toistamiseen, vaikka ei sitä ollut siihen kohtaan numeroitu.

Kolmas rata Eija Berglundin agirata. Rataa rakennettaessa päiviteltiin melko kovaan ääneen radalle tehtyä putki-puomierottelua, (jossa puomin molemmin puolin oli putkensuut ihan kiinni puomissa) jolloin tuomari huikkasi meille, että tämä on niin vanhanaikainen kuvio, että kyllä se pitäisi osata. Juu, kyllähän me ohjaajat siihen käskytykset osataan, mutta... Sanoinkin sitten, että on lottovoitto jos Hippu menee puomille. Puomi oli este numero kuusi ja alku oli suora, yhden putken kautta kiepattiin. Mutta elämä on yllätyksiä täynnä, Hippu ei meinannutkaan mennä putkeen, vaan niin se kiipesi, kun kerran käskettiin! Lottovoitto! Puomin alastulon loikkasi, mutta siinä kohtaa ei kovasti harmittanut Eikä harmittanut maalissakaan, kontaktivitonen jäi meidän ainoaksi virheeksi!!!! Wuhuuu! Me tehtiin tulos. Pari jäätävää pelastelukarjaisua ja muutama laajaksi levinnyt kaarre, mutta vitosella maaliin! Loistavaa. Meille ei nollia ole ropissut, eikä varmaan sellainen, joka tahkoaa nollavoittoja toisensa perään, osaa kuvitellakaan sitä tunnetta, mikä mulla oli kun päästiin yhdessä maaliin vain yhden virheen kera. Huippuhipanen teki töitä mun kanssa ja itsenäiset ratkaisut jäi kahdelle ekalle radalle. Voittajafiilis!


3.12.2013

Unelmanpäivä toi toivoa

Eilen oli Unelmanpäivä. Entisessä elämässä sillä oli erilainen merkitys kuin nyt, asiakkaille tarjottiin kaakaota ja pullaa ja pelättiin ympäripyöreitä päiviä töissä. Aina kuitenkin jaksettiin, kunnes päätettiin tulla järkiimme ja alkaa elää myös omaa elämää.

Siispä ei ollut ongelmia järjestää Sakarin kontrollikäyntiä Mäntsälään. Reissu pelotti vielä paljon ensimmäistä enemmän. Yhtään en osannut arvella olisiko mitään muutoksia parempaan havaittavissa, kun koira on ollut koko ajan samalainen. Siis ennen ja jälkeen löydösten. Lääkekuuri syötiin hyvin, eikä Oriprimistäkään tullut mitään sivuoireita. Hormonin syöttämisen aiheuttaman kisakiellon käsittelin mielessäni, eikä enää harmita oikeastaan yhtään. Toukokuussa päästään tuplajahtiin ja silloin näkyy kisoja olevan hyvin tarjolla. Ja jos ei päästä, niin sitten se on niin.

Mutta eiliseen. Tällä kertaa houkutusnarttuna oli tärpeillä ollut berninpaimenkoira, joka tuli progetestiin. Näyte saatiin pikaisesti purkkiin, kun oli niin hemaisevan tuoksuinen tyttö tarjolla :) Näyte ei ollut lainkaan veristä, mikä kertoi siitä, että eturauhanen oli pienentynyt. Näyte viljellään sekä klinikalla Mäntsälässä, että Kuopioon Eviraan lähti myös satsi tutkittavaksi ureaplasman varalta. Jos ureaplasma löytyy, niin se on antibiooteilla hoidettavissa.

Kysyin eläinlääkäriltä myös mahdollisesta siitoskäytöstä, eikä hän nähnyt sille estettä. Herpes Sakarilla voi olla, ja jos sitä vielä joskus käytetään, niin nartulle pitää antaa herpesrokote. Tätä ei pystytä testaamaan, kun herpes aktivoituu ja passivoituu. Jos siittimeen tulee rakkuloita, niin se on merkki herpeksestä. Ja rakkulavaiheessa ei kannata antaa astua.
Haave Sakarin pojasta sai siis jatkoaikaa, mutta uskallanko Sakaria enää antaa jalostuskäyttöön, onkin sitten taas ihan oma juttunsa.