Aihetta juhlaan!

Me ollaan taas kotona!

Sakari Saksa Sakrunpakru Pölliäinen-Pöljäke täyttää tänään kaksi vuotta!

Kuvia ja tunnelmia:

Olgan kasvattaja-Sanna on ollut monella tapaa suureksi avuksi koko Olgan elämän ajan ja varsinkin viime kuukausina. Ja taas saatiin kullanarvoinen vinkki kuinka portaiden alaspäin meno sujuisi paremmin, kun Olga välillä jännittää sitä, kun tassut luistavat liukkaissa portaissa.
Ei luista enää, kun hankittiin omat ihqt porrassukat!


Käväistiin puistossa leikkimässä. Olga oli vielä hihnassa, Sakarin kaverina Bertta.


Mitäs Tainan paketista paljastuu?





Herkkuja tarjoiltiin myös


Lisäksi saatiin vielä mieluisia vieraita, kun Outi, Kati, Oona, Iiris, Taina ja Hippu tulivat juhlimaan kanssamme. Vietettiin mukava ilta ja ihana hassunhauska Iiris jaksoi leikittää ja rapsuttaa koiria koko illan!

Väsyneet juhlijat

Rääkätyt reidet

Viikonloppu oli hyvin agilityntäyteinen. Lauantaina oli Huittisen Annen valmennus, eikä meitä karttureita päästetty helpolla :) Ratana oli taas kolmisenkymmentä estettä ja kun muutamaa kohtaa joutui hinkkaamaan, niin meinas oma kunto loppua kesken. Ei se kovin kaksinen edes ole, mutta sisulla pinnistelin loppuun saakka. Kylkeen pisti ja reidet huusi armoa, mutta periksi en antanut. Uudestaan ja uudestaan tsemppasin ja päästiin me rata loppuun saakka. Sakarilla oli hyvä draivi päällä, lopussa näkyi jo vähän väsähtämistä. Ei mikään ihme kun 15-20 minuuttia painetaan täysillä. Ratapiirroksen lisään kunhan saan sen. Opeteltavaa tuli itselle mm.rytmityksestä, ponnistuspaikan siirtämisestä, tiukemmista kaarroksista. Leijeröinti sujui taas hyvin!

Sunnuntaina sitten oli kisojen vuoro. Lauantaina kyllä kävi mielessä, että pääseekö sitä sängystä ylös lainkaan... Hyvin kuitenkin onnistui ja matkaan lähdettiin puoli kahdeksan aikoihin Miian ja Nipsun kanssa. Kakkoset olivat vuorossa ensin. En ollut ilmoittautunut A-kisaan lainkaan, mutta perillä oltiin niin hyvissä ajoin, että olisi siihenkin starttiin ehditty. Kyllä kahdessa silti oli tällä kertaa ihan riittävästi. Meidän eka radalla (siis kisa B) kaikki meni hienosti puomille saakka. Olin jo ennen rataantutustumista sanonut Miialle, että se pitää varmistaa. Seuraavaksi ongelmakohdaksi arvelin puomilta seuraavalle hypylle kääntymistä meidän juoksukontakteilla. Ja sieltä puomilta se virhe tuli, jätkä kyllä lähti puomille, mutta hyppäsi pois, kun olin varmaankin liikaa edellä ja radalla oli jo ollut keinu. Ja sitten ihan tajuton kaarros puomilta seuraavallë hypylle, kun en uskaltanut aloittaa valssia aikaisemmin, ettei hyppää kontaktia (paljon olisi haitannut siinä vaiheessa...). Pasmat oli itseltä sen jälkeen sekaisin ja maaliin tullessa pyörin ihmettelemässä, että missäs koira on ja hyppäskö se sen viimesen hypyn o_O. Vähän yliaikaakin tuli tältä radalta.



C-rata oli hyppäri ja leikitin Sakaria ennen lähtöä. Ei meinannut pysyä odottamassa, mutta onneksi totteli kuitenkin ja lähti vasta luvalla. Rata tuntui hyvältä ja omat linjat ohjauksessa sopivilta. Sitten typeryyksissäni painattelin pitkän matkaa edellä kepeillä, vaikka mihinkään ei olisi ollut kiire. Poishan se sieltä kesken tuli. Vaikka korjasin, niin alle ihanneajan oltiin maalissa. Voi kökkö! Se rytmitys olisi tämänkin radan pelastanut, opinkohan mä koskaan?



Hyvä mieli jäi silti, me molemmat jaksettiin kisata hyvällä draivilla, vaikka edellispäivänä tunsin ainakin itse antaneeni kaikkeni ja vähän ylikin.

Hilijoo ja kovvoo Kuopiossa

Perjantaina 3.2. lähdettiin talvilomareissuun kohti Iisalmea. Pakkasta oli ihan reippaasti ja torstaina alkanut flunssakin kiusasi. Matka meni kuitenkin hyvin hyvässä seurassa ja kolmen pysähdyksen taktiikalla.
Lauantain ohjelmassa oli kisat Kuopiossa. Olin ilmoittanut Sakarin kolmelle radalle ja Hipun hyppikselle. Aamulla pakkasta oli -35 astetta, joten oli mukava tietää, että kisapaikka on lämmin... Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä liikenteeseen ihan aamustakaan, yhden aikaan lähteminen riitti hyvin. Kannustusjoukkojakin meillä oli, kun paikalle saapui Sakarin kasvattaja ystävänsä kanssa, Aava ja Hessu ihmisineen, sekä Taina ja Venla.
Tuomarina kaikilla radoilla oli Esa Muotka ja radat ihan mentäviä. Muutama vaikeampi kohta löytyi kaikilta. Kisojen kuulutuksissa oli toivomisen varaa, kun koiria oli pois ja luokkanousijoita oli tullut lisää, mutta kuuluttaja ei ollut niistä ihan selvillä. Siksi kuvaajakin tuli yllätetyksi, eikä ehtinyt tehdä koekuvausta zoomauksia varten.
A-kisassa mua jännitti pikkasen ja Sakarissakin oli havaittavissa lievää jänskätystä, mutta kun alun keppihässäkästä selvittiin, niin sitten päästiin vauhtiin. Kymmenen ratavirhettä ja yliaikaa 11.90 eli tulos 21.90 ja sija 9.



B-kisa sujui sitten jo huomattavsti paremmin. Maaliin päästiin virheittä ja tulostaululla yllätyin täysin, kun huomasin että mehän voitettiin! Siinä kohtaa kyllä kieltämättä harmitti, kun saimme yliaikaa 1.08, ei siis LUVAa plakkariin. Muuten rata oli ihan sujuva, mutta keinulta liikkeelle lähtö oli hidas, samoin kepeilta olisi tuon reilun sekunnin saanut nipistettyä. No, ihan hienoa oli kuitenkin voittaa!



C-kisa oli hyppäri ja luokkajärjestys maksi-medi-mini, joten Hippu oli vuorossa ensin. Alunperin oltiin lähtölistoilla kolmantena, mutta luokkanousijoita oli ja he starttasivat ensin. Odoteltiin sitten vuoroamme kaikessa rauhassa ja kuuluttaja kuulutti vielä useamman koiran ennen meitä, sitten alettiin huudella meille että: "Menkää vaan, tuomari on jo antanut lähtöluvan." No me mentiin sitten. Hippu ei ollut ihan täydessä vireessä, todennäköisesti alkava valeraskaus ja monen startin odottelu vaikuttivat tähän. Kaikesta huolimatta ihan hieno rata. Hylky tuli, kun ohjasin vastakädellä putkeen väärässä kohtaa... Radalla oli härkkiesteitä aika tiukoilla väleillä, mutta niihin Hippu ei hairahtunut, jee!
Sitten kun päästiin maaliin, niin kuuluttaja kuulutti: "Seuraavana numerolla 76 sejase, valmistautuu 77 Hippu ja ..." Kävin sitten huikkaamassa, että se Hippu meni just... Mur, olis ihan kiva, jos kuuluttaja olis sen verran kuksalla, että seurais sitte niitä listojaan...



Lopuksi oli vielä Sakarin hyppärin vuoro. Sieltä saatiin hylky, kun poika ei meinannut muistaa kuinka kepit aloitetaan. Muuten ihan kivaa pätkää, mutta muutamassa paikassa ihan jäääääätävät kaarrokset. Tosin itselläkin alkoi jo päivä painaa jaloissa eikä ohjaus ollut kaikkein skarpeimmasta päästä.



Päivän mukavinta antia oli kuitenkin nähdä taas tuttuja sieltä suunnalta! Katsotaan josko Agirodussa esiintyisi kesällä myös Ihahhurjien joukkue =)
Kiitokset vielä myös Eevalle ja Veikolle majapaikasta ja vieraanvaraisuudesta!