31.5.2014

Viime tippa, paras tippa

Aamulla ei ollut yhtään kisafiilistä, mutta kun oli ilmottauduttu Harjavaltaan kolmeen starttiin, niin sinnehän sitten lähdettiin. Nämä oli viimeiset kisat meille ennen tämän vuoden SM-nollien keruukauden päättymistä. Olin jo valmiiksi ajatellut, että kisojen jälkeen voisi facebookiinkin päivittää, että hetken saatte hengähtää mun kisapäivityksistä. Vaan kuinkas sitten kävikään...
Ekana oli Kermisen Petterin hyppäri nurmikentällä. Tehtiin yliaikanolla, niin kuin on jo melkein tavaksi tullut. Siis nuo yliaikatulokset. Kepeillä Sakari ihmetteli tuomaria ja kerran kävi melkein hyppäämässä väärän hypyn.
Toka radalle vaihtui tuomariksi koutsimme Marjo ja pohjaksi kivituhka. Suuri helpotus oli, kun keinu kannettiin radalta pois, kun se ei vastannut kisavaatimuksia laskeutumisen osalta. Vielä lisää helpotusta ennen rataantutustumista toi radan etenemä, joka oli vain 3,3 m/s koska pohja oli pehmeä. Samasta syystä rimat oli kolmessäkympissä.
Radalle lähtiessä sanoin Sakarille, että nyt mennään Marjon treeneihin :) Ja me treenattiin sieltä sitten nolla! Ei millään huippuetenemällä, mutta kisakirjaan merkintä kuitenkin. Tulos oli -1,45
Kolmas rata oli niinikään Marjon käsialaa ja sama etenemä. Taas päätin mennä "vain" Marjon treeneihin. Ja taas me tehtiin nolla!!!
Eli tupla tuli kuin tulikin viime tipassa! Ihan huikeeta!!! Aikaan ehdittiin just ja just (-0,41), eli ei meidän etenemät ole arvokisaluokkaa, mutta päätavoite onkin ollut saada nimi lähtölistaan. Ilmo lähti jo, etten jänistä. Siellä me sitten parin viikon päästä kisataan maamme huippujen kanssa arvokisoissa, uskomatonta :D

25.5.2014

Tavoitteet romukoppaan

Sastamalan kisojen jälkeen pohdin, miksi siellä oli paska fiilis? Miks mua harmitti, vaikka just sain pitkän tauon jälkeen kisata parhaan kisakaverini kanssa? Keksin syyn. Olin asettanut meille tulostavoitteet, joihin on pakko päästä. Ei päästy ja ketutti. Pettymystä lisäsi varmasti vielä se, että ne ekat kisat tauon jälkeen meni niin hyvin. Tämän pohdiskelun ja itsetutkiskelun jälkeen päätin, että jos en osaa kisata Sakarin kanssa ilman tulostavoitteita ja nauttia yhdessätekemisestä, niin sitten ei kisata. Ei se ole koiran syy, että mä asetan sellaisia tavoitteita, joihin ei nyt tällä hetkellä pystytä.
Niinpä sitten viime viikonloppuna ajettiin Miian kanssa Lietoon Tsaun kisoihin vain tekemään mikä meistä molemmista on kivaa, tuloksista viis.
Eka rata oli ulkoradalla Anders Virtasen mukava agirata. Ilma oli jo heti kymmeneltä kahdenkympin lämpimämmällä puolen ja aurinko porotti. Tehtiin yliaikanolla. 5,63 yliaikaa, mutta nyt oli oikeanlainen mieliala radan jälkeen. Opettelen nauttimaan siitäkin, että päästään maaliin tekemättä virheitä radalla. Eikä se mikään pieni edistysaskel olekaan :)
Toka rata oli sisällä ja Heidi Viitaniemen käsialaa. Ei ihan samanlaista vääntöä kuin Sastamalassa, mutta ei kovin virtaavaa profiilia ollut tämäkään. Tuloksena yliaikavitonen. Ohjausmoka aiheutti kiellon ja ilman sitä olisi todennäköisesti ehditty aikaankin, kun kalastelin Sakaria hetken verran takaisin hypylle. Jes! Onnistuttiin Viitaniemen kimurantilla radalla, melkein :)
Kolmas rata ulkona, Virtasen hyppäri. Sakari sai päähänsä hakeutua putkeen väärässä kohtaa ja kepeilläkin tuli joku aivopieru, eikä osannut hakea itse sisään vaan otettiin toisella yrittämällä.
Vielä neljäs rata sisällä ja Viitaniemeä jälleen. Selkeästi jo väsymys painoi koiraa. Alku oli hidas, mutta keskivaiheilla ihan hyvääkin vauhtia. Hylky tältäkin, olisko hypänny jonku hypyn nurinpäin, en nyt juuri muista eikä ole videotakaan miltä tarkistaa, kun muistikortti tuli täyteen kesken radan.

Heti maanantaina Sakarille tuli hieroja kotiin. Vähän jännitti, että missäköhän kunnossa mahtaa lihakset olla kolmen peräkkäisen kisaviikonlopun jälkeen. Edelliskerrasta oli tasan kaksi kuukautta. Melkoinen yllätys oli, kun hieroja sanoi, että on paremmassa kunnossa kuin edelliskerralla, eikä silloinkaan muuta löytynyt kuin vähän kireyttä takareisistä. Huippua!!! Onni on koira joka ei jumita!

Eilen suunnattiin Valkeakoskelle. Keli oli KUUMA! Mittari hipoi koko matkan kolmeakymmentä ja kisapaikan mittari näytti 32, kun päästiin perille. Kisakentän lämpötilaa saattoi vaan arvailla. Kivituhkapohja ja suoraan porottava aurinko.
Helinin Jari oli tehnyt agiradaksi säähän sopivan mittaisen, 198 metriä pitkän radan. :D Taitaa olla pisin kisarata, jolla mä olen ollut. Mietin ennen omaa vuoroa, että missähän kohtaa mä mahdan hyytyä, kun viikolla iskeneen flunssan takia ei henkikään kulkenut normaalisti. Rata oli profiililtaan vielä mukavaa juoksupätkää, kerrankin kieputukset oli jätetty melkein kokonaan pois.
Tää rata oli tuloksesta huolimatta (10,96) riemuvoitto. Mä jaksoin hyytymättä koko radan ja aikaan olisi ehditty ilman yhden esteen edessä tapahtunutta kiepsahdusta, josta tuli kielto. Lisäksi puomin alasmenovirhe ekalla kiekalla. Puomi mentiin siis kaks kertaa.
Juhuu! Ei huono tuossa kelissä!


Toka ja samalla vika rata oli suoraviivainen hyppäri. Miia sano mulle ennen rataa, että nyt on hyvä kokeilla mitä koira kestää ja suorittaako esteet, vaikka itte painatan menemään. En luvannut mitään radalle lähtiessä, mutta painatin sitten vaan pahemmin varmistelematta ja puhtaana maaliin. 0,55 jäätiin ihanneajasta, mutta iloisin mielin tehtiin tämäkin rata!

Kotiin tultiin uimarannan kautta ja poika pääsi hakemaan wubbaa järvestä useamman kerran.

11.5.2014

Äärestä laitaan

Viime viikonloppuna päästiin vihdoin kisaamaan. Ensin lauantaina lähdin kannustamaan ja tsemppaamaan parin oman ryhmäläiseni kisauran aloitusta Seinäjoelle ja mukaan lähti vielä yksi ykkösluokkalainen meidän seurasta. Olikin huikeaa seurata, kun kaikki tekivät hienoja suorituksia!
Mun ryhmäläisistä Jaana teki ekan nollansa Maisan kanssa heti ekasta startista ollen sijalla 2. Saman ohjaajan juuri kisaiän saavuttanut Saimikin debytoi hienosti tehden ekalta radaltaan kymppituloksen pienellä yliajalla. Medeissä uransa aloittivat Vilma ja koikkeri Messi. Vilma on ollut ryhmässäni viime kesästä saakka ja epäillyt etteivät kisakentille pääse, koska Messillä on ollut keinukammo. Kammo on kuitenkin selätetty maksamakkaran voimalla ja niin vain heidänkin kisaura pääsi alkamaan :)Heille ekasta startista hypyn kiellosta 5 ja vähän yliaikaa. Jo vähän kokeneemmat kisaajat Hanna ja Luna olivat medeissä ainoat puhtaan radan tehneet ja heille siten 0-voitto ja LUVA.
B-radalla Maisa ja Jaana voittivat 10-tuloksella ja Saimi oli toinen tuloksella 14,07. Messin suoritusta hieman jännitimme, kun ekalla radalla Messi säikähti keinua. Mutta niin vain poika suoritti keinun tokallakin radalla, joskin vähän hitaasti. Rata oli muuten puhdas, keinulta tuli yliaikaa reilu 5 sekuntia ja tällä tuloksella yltivät sijalle 3. Hannalle ja Lunalle tältä radalta hylkäys.
C-rata oli hyppäri ja hieno meno vain jatkui. Maisalle kylläkin hylky, mutta Saimi sai ekan LUVAnsa. Lunalle tulos 5 sijalla 2. Ja Messille tulos 12,61. Palkintoja oli siis kotimatkalla kyydissä roppakaupalla ja kaikilla iloinen mieli :)

Sunnuntaina oli sitten kolmosten vuoro. En ihan hetkeen ole jännittänyt kisoja, niin kuin silloin. Radatkin näyttivät ihan kamalan vaikeilta! Ekan radan lähtöviivalla olin kuitenkin rauhallinen ja luottavainen. Ja niin me tehtiin puhdas rata. Loppuradasta Sakari bongasi yhden putken ja kaamealla karjaisulla sain sen kääntymään juuri ennen putken suuta oikealle esteelle. Kiemura aiheutti lievän ihanneajan ylityksen ja maalissa olimme tuloksella 0,73. Lähtövuoromme oli n. kolmenkymmenen koirakon puolivälissä ja siihen mennessä olimme ensimmäiset ratavirheittä selvinneet. Lopulta sijoituksemme oli 7. Ei huono alku!
B-rataan tutustumisen jälkeen totesin, että siellä on yksi kohta, jossa pitää olla tarkka. Arvatkaa olinko? No en, Sakari hypystä ohi ja seuraavaan putkeen joten HYL. Jatkoin rataa muina naisina virhettä korjaamatta loppuun.
C-rata oli edellisiä suoraviivaisempi hyppäri. Tällä radalla teimme nollan, jolla emme käytännössä tee mitään, kun hyppärinollia on jo kaksi plakkarissa. Mutta hyvä mieli jäi onnistumisista!

Seinäjoen radat


Eilen lähdin Sastamalan kisoihin luottavaisin mielin.
Eka rata oli kiemurainen, mutta selvisimme ratavirheittä maaliin. Yliaikaa saimme kuitenkin 3,95 sekuntia. Etenemävaatimuksena oli 3,6, eli ei mikään mahdoton. Rata kuitenkin mitattiin olemattomilla kaarroksilla, joten kaikella todennäköisyydellä rata oli todellisuudessa mitattua pidempi. Koirat kun eivät kuitenkaan pysty hyppäämään ihan kiinni siivekkeissä. Tämän myötä myös etenemävaatimus siis olisi ollut suurempi.
Seuraava rata mitattiin samalla metodilla ja oma mieli oli jo maassa ensimmäisen radan vuoksi. Toka radalla tippui heti eka rima ja kolmosen Sakari teki takaakiertona, kun piti mennä suoraan. Loppurata tehtiin kuitenkin puhtaana.
Hyppärin rataantutustumisessa en osannut keskittyä, vaan olin kuin unessa, enkä saanut rataa painettua kunnolla mieleen. Niinhän siinä sitten kävi, että esteellä nro 7 unohdin missä kasi on. Sakari oli sinne kuitenkin menossa ja pelasti tilanteen. Pasmat oli kyllä mulla jo niin sekaisin, että meno oli haparoivaa. Sakari sujahtikin sitten vähän myöhemmin putken väärään päähän ja mä päätin mennä suorinta tietä vauhdilla maaliin.
Näistä starteista jäi paska fiilis. Tähän vain videona tuo eka rata, muut saavat jäädä arkistojen kätköihin.


Iloa päivään toi kuitenkin se, että A-radalla Miia ja Nipsu tekivät hienon nollan, jolla voittivat ja saivat siis ekan SERT-Aansa!
Jaana viestitti Kauhajoelta, että olivat siellä tehneet kaksi puhdasta rataa Maisan kanssa ja ovat nyt siis kakkosluokkalaisia! Huikea aloitus kisauralle. Toiset kisat ja eka SERTi ansaittuna.
Tänään jatkoivat ryhmäläisistäni Justiina ja Nala, Vilma ja Messi sekä Jaana, Saimi ja Maisa kisakokemuksen hankkimista ja kyllä niistä kaikista saa olla ylpeä, vaikka nollia ei tänään ollut tullutkaan :)

Ensi viikonlopulle olen ilmoittanut Sakarin Tsaulle neljään starttiin. Tämä viikonloppu pitäis nyt pystyä nollaamaan, että pystyn Sakaria ohjaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Se kun kuitenkin aina tekee parhaansa <3

2.5.2014

No niin

Kisatauko alkaa olla lusittu ja sunnuntaina koittaa toiminnan aika. Vähän mua kyllä jännittää :) Nyt testataan, mitä tauko on tehny mun päänupille. Sakari kyllä osaa, jos mä en vaan mokaa. Sehän se kamalaa onkin. Olen kyllä yrittänyt ajatella, että tupla tulee jos on tullakseen, eikä sitä väkisin väännetä. Toivotaan siis sunnuntaille rentoa meininkiä, onneksi tauko loppuu Seinäjoella, jossa sellainen aina on :)

Lauantaina on jännittävä päivä myös, kun mun ryhmäläisiä lähtee kisoihin ekaa kertaa. Mä lähden mukaan jännittämään, kannustamaan ja tsemppaamaan. Hui!