Vertin kuoleman jälkeen v. 2009 äidin ja isän luo muutti Olgan sisko Ruuti. Papereissa sen omistajana oli kasvattaja-Sanna. Ruuti sopi äidin ja isän koiraksi hyvin, aikuinen koira, jota ei enää tarvinnut opettaa tavoille. Ruuti täytti tyhjän koiran paikan talossa, jossa on aina ollut koiria. Ruuti oli hellyydenkipeä hännänheiluttaja, joka antoi ja sai paljon rakkautta.
Sisaruksista Olga on se maanantaikappale, joka on käynyt eläinlääkärissä monesti. Mm. polvi on korjattu ja märkäkohtu poistettu. Ruuti on käynyt vain ja ainoastaan rokotuksilla. Tämän viikon alussa Ruuti kuitenkin lakkasi syömästä ja keskiviikkona äiti ja Sanna veivät sen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Epäilyksenä oli märkäkohtu ja se löytyikin. Tutkimuksissa löytyi kuitenkin myös nisäkasvaimia, jotka todennäköisesti olivat huonolaatuisia. Tutkimustuloksien perusteella äiti ja Sanna päättivät säästää Ruutin leikkaukselta ja päästivät sen juoksemaan koirien taivaaseen valkoinen turkki hulmuten.
Hyvää matkaa Ruuti!
11.10.2015
5.10.2015
Kirjaintenkeruukisat
Eilen hilpastiin ittemme Miian kanssa Maalahteen kisaamaan. Tällä kertaa jätin Hermannin mummun hellään huomaan Olgan kanssa. Miia kisasi sekä Nipsun että Stellan kanssa. Juostavana oli kolme starttia, jotka kaikki tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari.
Minit aloitti hyppärillä. Maksien menoa katsellessa rata vaikutti haastavalta, mutta mineillä se oli huomattavasti helpompi, vaikka tuloslistaan ei ihan kovin montaa tulosta saatukaan. Mekin oltiin Sakarin kanssa siellä hylkypuolella, koska ohjaaja päätti, TAAS KERRAN, kiiruhtaa paikassa jossa ei olis tarvinnu. Kaikki radan kinkkisyydet selvitettiin ja sitten kaarevalla loppusuoralla en ohjannut putken jälkeen rengasta, josta Sakari juoksi ulkokautta ohi... Noin niinkun videolta laskettuna menetettiin nolla ja kolmas sija. Sillä lailla!
Sitten oli agiradan vuoro. Keskivaiheilla rataa oli lyhyen putken jälkeen välistävetokohta, jossa en ehtinyt tehdä oikein mitään, ennen kuin Sakari oli jo hypännyt toisen hypyn takaa. Sakarin kasvanut vauhti vähän niinku yllätti ohjaajan ja välistävetojen treenaaminenkin on pikkasen unohtunut... No eipä siinä mitään, onnistuneella suorituksella oltais napattu se himoittu nollavoitto, mutta koska saldona oli kirjaimia, niin jossitteluksi meni jälleen. No lohduksi voitto meni ansaitusti Miialle ja Stellalle, joka sai myös samalla toisen agisertinsä :)
Viimeisenä oli tuloksellisesti paras, mutta muuten päivän huonoin rata. Tehtiin yliaikavitonen. Aika alkupäässä rataa Sakari meni yhden putken taakse, josta kalastelin sitä jonkun aikaa takaisin oikealle reitille. Tästä ei kuitenkaan tullut kieltoa, koska ei mennyt linjasta ohi. Aikaa kuitenkin paloi. Samasta putkesta meinas käydä hyppäämässä lähtöhypyn, mutta karjumalla kääntyi just ennen hyppäämistä mukaan oikealle linjalle. Loppupäässä rataa tippui rima, josta se vitonen kirjattiin. Tällä radalla ei kumpikaan oikein keskittynyt kunnolla, joten menokaan ei tuntunut jouhevalta.
Kyllä on tänä vuonna tulokset tiukassa. Viime vuoden loppupää taisi olla liian hyvä... Sakarin kanssa pitäisi pystyä tekemään radalta kuin radalta nolla, nyt kun etenemätkin on tasaisesti siellä 4m/s. Huolimaton ohjaaja vaan pilaa hyvät radat :( No tänään alan hankkia jälleen lisää oppia, kun käydään loppuvuosi Marjon treeneissä joka toinen viikko. Hermannin kanssa treenataan, jos sen kanssa sitten jossain vaiheessa ensi vuonna uskaltais lähteä kisaamaankin.
Minit aloitti hyppärillä. Maksien menoa katsellessa rata vaikutti haastavalta, mutta mineillä se oli huomattavasti helpompi, vaikka tuloslistaan ei ihan kovin montaa tulosta saatukaan. Mekin oltiin Sakarin kanssa siellä hylkypuolella, koska ohjaaja päätti, TAAS KERRAN, kiiruhtaa paikassa jossa ei olis tarvinnu. Kaikki radan kinkkisyydet selvitettiin ja sitten kaarevalla loppusuoralla en ohjannut putken jälkeen rengasta, josta Sakari juoksi ulkokautta ohi... Noin niinkun videolta laskettuna menetettiin nolla ja kolmas sija. Sillä lailla!
Sitten oli agiradan vuoro. Keskivaiheilla rataa oli lyhyen putken jälkeen välistävetokohta, jossa en ehtinyt tehdä oikein mitään, ennen kuin Sakari oli jo hypännyt toisen hypyn takaa. Sakarin kasvanut vauhti vähän niinku yllätti ohjaajan ja välistävetojen treenaaminenkin on pikkasen unohtunut... No eipä siinä mitään, onnistuneella suorituksella oltais napattu se himoittu nollavoitto, mutta koska saldona oli kirjaimia, niin jossitteluksi meni jälleen. No lohduksi voitto meni ansaitusti Miialle ja Stellalle, joka sai myös samalla toisen agisertinsä :)
Viimeisenä oli tuloksellisesti paras, mutta muuten päivän huonoin rata. Tehtiin yliaikavitonen. Aika alkupäässä rataa Sakari meni yhden putken taakse, josta kalastelin sitä jonkun aikaa takaisin oikealle reitille. Tästä ei kuitenkaan tullut kieltoa, koska ei mennyt linjasta ohi. Aikaa kuitenkin paloi. Samasta putkesta meinas käydä hyppäämässä lähtöhypyn, mutta karjumalla kääntyi just ennen hyppäämistä mukaan oikealle linjalle. Loppupäässä rataa tippui rima, josta se vitonen kirjattiin. Tällä radalla ei kumpikaan oikein keskittynyt kunnolla, joten menokaan ei tuntunut jouhevalta.
Kyllä on tänä vuonna tulokset tiukassa. Viime vuoden loppupää taisi olla liian hyvä... Sakarin kanssa pitäisi pystyä tekemään radalta kuin radalta nolla, nyt kun etenemätkin on tasaisesti siellä 4m/s. Huolimaton ohjaaja vaan pilaa hyvät radat :( No tänään alan hankkia jälleen lisää oppia, kun käydään loppuvuosi Marjon treeneissä joka toinen viikko. Hermannin kanssa treenataan, jos sen kanssa sitten jossain vaiheessa ensi vuonna uskaltais lähteä kisaamaankin.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)