8.9.2019

Joka toiset kulkee, joka toiset ei

Hupsis, blogi alkanut laahata. Yritetään ainakin osin korjata, sillä täältä on ollut mukava aina silloin tällöin palata menneisiin ja muistella mitä on milloinkin ollut meneillään.

Ihan kaikkia kesän kisoja en muista, mutta välillä on kulkenut ja välillä ei. Otetaan käsittelyyn viidet viimeisimmät, jotka on menneet tahtia pohjamudista onnistumisiin vuoroviikoin.

Aloitetaan Porin iltakisoista 30.7. vaikka ne meneekin edelliselle nollien keruukaudelle. Tuomarina Minna Räsänen. Porilaisella kisakaverilla oli mukanaan molemmat koiransa, joista vanhemmalla oli juoksu. Käytiin yhdessä lämppä- ja jäähdyttelylenkit ja Hermanni tietysti osoitti myös kiinnostusta hyvn tuoksuista narttua kohtaan.
Eka radalla häiriintyikin kepeillä, ja mentiin sitten aiottua suorempaa reittiä maaliin.



Toka radalla paljon parempi keskittyminen ja kauden 23. nolla plakkariin! Uskomatonta, että aiemmin ei saatu vuodessa kasaan seitsemää nollaa millään ja nyt niitä nakuteltiin yhtä vaille triplasti vaaditusta määrästä :) Toki oli kuukauden pidempi keräilyaikakin, mutta silti.



Seuraavat kisat 10.8. Sastamalassa, tuomarina Tommi Raita-aho. Tällä kertaa samaisen kisakaverin kisakoiralla oli juoksu tärppivaiheessa ja lähtöpaikka just ennen meitä... No arvaahan sen, että pieni poika oli ihan sekaisin, vaikka tällä kertaa vältettiin kaikki kohtaamiset, kun asian tiesin jo ennen kisoja.
Eka radalla Hermanni jäi vaan kattelemaan radalta poistuneen tyttösen perään ja Hermannin mukaan saaminen radalle oli tuskan takana. Yritin kuitenkin muutamaan kertaan saada tehtyä edes jotain, mutta eipä onnistunut ei. Kaappasin sitten koiran kesken radan kainaloon ja vein suoraan autoon. Päätin siinä sitten, että haen sen suoraan autosta seuraavalle radalle. Otti itsellä lujille, kun aina on tottunut lämmittämään ja jäähdyttämään koirat kunnolla. Mutta ajattelin, että eipä ole paljon vaihtoehtoja, Hermannille oli tehtävä selväksi, että jos ei työnteko kiinnosta, niin ei sitten ole muutakaan kivaa tarjolla.
Sieltä sitten juuri ennen omaa vuoroa hain koiran autosta, pissatin sen ja kannoin lähtöön. Ja sehän toimi! Jo kiinnosti yhteistyö. Hylkäännyttiin kyllä, kun Hermanni ampaisi putkeen puomin sijasta ja sitten tehtiin ihan oma versio radasta, mutta pääasia, että koirameni sinne minne ohjasin, eikä haihatellut tyttöhajujen perään.
Kolmannelle radalle sain mukaani jo melkein normaalin Hermannin. Hylky tuli tältäkin, mutta onneksi mentiin taas muuten melko normaalisti.
Näistä kisoista en julkaise videomateriaalia, sillä näihin tuntemuksiin pystyn palaamaan itsekseni myös ilman videoiden katseluakin. Ja mieluummin muistelen hyviä ratoja kuin näitä epämukavia.

Sastamalan kisojen oli tarkoitus olla SM-kisojen kenraali, mutta tuolla esityksellä pätin kuitenkin lähteä vielä Tampereelle 17.8. Olin matkassa vaan koirapoikien kanssa, joten videomateriaalia ei näistäkään kisoista ole. Se on vähän sääli, sillä nämä meni hienosti. Lähdin sillä mielellä, että saadaan kisakirjaan Huittisen Harrin nimmari, hän kun ei kovin paljoa ole tuomaroinut viime aikoina, tai ei ainakaan siellä, missä me on kisattu.
Eka radalla yliohjasin yhden kohdan ja Hermanni tuli yhdestä hypystä ohi. Korjasin, joten vitosella maaliin. Vai loikkasko puominkin, en muista eikä ole sitä tarkistusnauhaa. Mutta kun ei ole, niin voin myös tuudittautua siihen tunteeseen, että ohjasin rohkeasti ja olin ajoissa joka paikassa. Video voisi kertoa toisin, mutta onneksi nyt on vaan omat mielikuvat :P
Toka rata meni käsikirjoituksen mukaan, olin edelleen varma valinnoista ja ohjasin enkä olettanut tai muninut missään kohtaa. Oltiin jo toisia lähtijöitä ja lähdin suoraan radalta jäähdyttelemään. Siellä sitten tuli yksi tuttu vastaan ja onnitteli. Mä tietty ajattelin että nollasta, mutta me oltiinkin voitettu! No wau! Oli nimittäin kovia nimiä lähtölistalla, mutta ku ne nopeat hyllytti, niin me sitten voitettiin ne kaikki! Voi riemun määräää!
Vielä oli hyppäri jäljellä ja kun oli hyvä pössis, niin ajattelin ennen rataa, että jospa tehtäis tupla pois kummittelemasta. Ja mehän tehtiin. Tämä ei ollut enää niin sujuva rata, vähän piti kalastellakin, mutta just ja just aikaan ehdittiin ja siinä se tupla sitten tuli. Noin vaan! Vähänkö siistiä. Kannatti lähteä!

Tampereen kisojen jälkeen olikin sitten vuorossa vuoden odotetuin viikonloppu. SM-kilpailut Vantaalla. Perjantaina iltapäivällä lähdettiin Miian kanssa matkaan. Käytiin kisapaikalla ilmottautumassa ja kokoamassa teltta halliin Justiinan kanssa, joka oli kisapaikalla suurin piirtein samoihin aikoihin kuin me. Siitä majapaikkaan toiselle reunalle Vantaata. Oli kiva paikka, Villa Jokivarsi, voin suositella! Ilta meni lepäillen ja mä jopa nukuin jonkun verran heti ensimmäisenä yönä!
Aamutuimaan mentiin kisapaikalle katselemaan ja kannustamaan seurakavereita. Oma rataantutustuminen oli klo 10.40 ja se tuli eteen nopeasti. Rata oli kiva, mutta heti alussa oletin liikaa ja poikittaishypyllä Hermanni juoksi suoraan ohi ja ehti hypätä seuraavana olleen hypyn. Joten hylky. Ensin ei hirveästi harmittanut, mutta kun katsoin vieon ja siltä huomasin, että olin ohjannut myös yhden takaakierron suoraan mentäväksi, alkoi vähän ärsyttää. Ei nimittäin radalla ollut mitään mielikuvaa tuosta, että ohjasin sen niin väärin.



Katteltiin kisoja loppupäivä ja kyllä oli hieno tunnelma seurata huippukoirakoiden menoa! Sitten mentin Jumboon syömään ja sieltä majapaikkaan. Tehtiin pieni kävelylenkki ennen kuin vetäydyttiin huoneeseen lepäämään.
Toinen yö sujui edelistäkin paremmin, paitsi Sakari herätti yhden aikaan viemään ulos tarpeilleen. Sakarin mukana olo vaikutti positiivisesti Hermanniin niin kuin arvelinkin. Sakari kun on lunkisti missä vaan, niin tuo jännittäjäkin huomaa, ettei ole mitään jännitettävää.
Aamulla aamupalan jälkeen pakattiin tavarat autoon ja kisapaikalle valmistautumaan joukkuekisaan.
Tänä vuonna kisattiin niin, että saman joukkueen kaikki jäsenet menevät peräkanaa. Hylkäyksestä sai 100 virhepistettä ja kymmenen parasta joukkuetta pääsi finaaliin.
Meidän joukkueesta lähti ensimmäisenä Justiina ja Nala, heille hieno nolla pienellä yliajalla.
Sitten oli meidän vuoro. Alku lähti käyntiin ihan hyvin, mutta sitten tein yhden valssin ja heilahtava käsi ohjasi Hermannin väärään putkeen, joten meille 100 virhepistettä. Kepeillä Hermanni jäi yhtäkkiä kesken kaiken katselemaan viereiselle radalle ja sen keskittyminen herpaantui täysin. Tahittiin siinä tovi ennenkuin päästiin loppusuoralle.



Miia ja Stella tekivät nopean ja varman nollan. Ja ankkurina olleet Justiina ja Näpsä hyllyttivät. Meidän joukkueen yhteistulos oli siis 102,jotain ja sillä yllettiin loppujen lopuksi sijalle 16./54 Ei ollenkaan huono!
Näin oli sitten SM-kisat taputeltu meidän osalta ja pääsimme kotimatkalle hyvissä ajoin. Vähän jäi omista suorituksista sellainen olo, että paremminkin oltais molemmat osattu, mutta näin tällä kertaa. Saatiin kuitenkin osallistua viimein myös yksilökisaan ja sehän oli tämän vuoden tavoitteenakin.

Eilen kisattiin Raumalla tämän vuoden viimeiset ulkokisat. Tuomarina piti olla Pirttikosken Reetta, mutta sairastumisen vuoksi tuomariksi vaihtui Anne Viitanen. Tarjolla oli neljä rataa, mutta me osallistuttiin vain kolmelle.
Aloitettiin agiradalla. Rata oli sujuva ja Hermanni varman tuntuinen, kun pääsi ennen rataa tarkistamaan, että hänen "tyttöystävänsä" ei enää ollutkaan niin hyvän hajuinen eikä vastaanottavaisella tuulellakaan :P Puomin loikkasi ja keinulta tuli myös sivuun. Keinulla saman teki useampi koira, olisikohan keinu vähän pompauttanut takaisin päin? ELi meidän tulos 10, se riitti 3. sijaan.
B-agiradalla päätin tehdän alkuun kokeilevan ohjauksen, ja sehän toimi! Koira kääntyi takaaleikkausella just sinne minne pitikin ja sehän paineli kivaa vauhtia muutenkin. Yhdellä hypyllä piti vähän tuomarille haukahtaa, kun hän seisoi suoraan edessä :D Siinä kului hetki aikaa, mutta muuten sujuvaa menoa, jes! Puomista en ollut itse ihan varma, mutta kun tultiin maaliin niin nollaa kuuluteltiin :) Tällä sija 2.



Sitten vielä hyppäri. Tämä vaikutti ensin vähän kinkkisemmältä radalta päivän muihin verraten, ja pariin paikkaan päätin tehdä omanlaiset ohjausratkaisut. Muutaman sitten vielä muutin radalla lennossa, kun en ehtinytkään ihan sinne minne oli tarkoitus. Heti kolmsella jäitoinen persjättö tekemättä, samoin kuin toisen putken päähän, mutta kun sain vaihdettua ohajukset lennossa, niin Hermannile oli reitti selvä silti koko ajan. Kokeellisin versio kepeille ohjaukseen ja niiden jälkeiselle hypylle viemiseen toimi, vaikka vähän kyllä söi vauhtia ennen sitä hyppyä. Suurin osa ohjaajista ohjasi kepit toiselta puolelta, mutta tämän oman valinnan koin meille varmimmaksi ja oli hieno huomata, että se todella oli sitä. Monet koirat lähtivät toiselta puolelta ohjaten keppien lopusta liian aikaisin pois ja luulen, että niin olisi käynyt meillekin. Loppuratakin jouhevasti ja nollalla maaliin. Eli toinen tupla heti plakkarissa :) ja sijoitus tälläkin radalla 2.



Kaikilla kolmella radalla oli oikein hyvää menoa ja nyt oli jo vauhtiakin, päästiin joka radalla yli 4 m/s etenemiin vaikka muutama hidas kohta olikin. Meillä alkoi tällä viikolla taas Reetan treenit ja siellä jätkä paineli ihan tajutonta vauhtia alkuradan. Kysyinkin Reetalta, joka on nähnyt meidät sekä treeneissä, että kisaradoilla, että meneekö se lujempaa vai kuvittelenko mä vaan, mutta kyllä se kuulemma painelee kovempaa. Eli se kyllä pääsee, mutta ei vielä kisoissa kykene täyteen vauhtiinsa. Ehkä se treenivauhti kuitenkin on pikkuhiljaa siirtymässä myös kisakentille, ainakin eilisen jälkeen tuntuu siltä.

Me ollaan oltu elokuun alusta myös etäjumppakurssilla ja kotona jumpataan pari kertaa viikossa. Molemmat pojat osallistuu ja nauttivat kun pääsevät taas oppimaan uusia temppuja siinä samalla. Molemmat ovat kyllä taitavia kropan käyttäjiä. Eniten meistä tarvitsisi jumppaa minä itse, mutta jumpataan nyt poikia sitten, kun ne tuntuu siitä myös nauttivan :D