25.3.2018

Motivaatio hukkateillä

Jos satutte näkemään mun agilitymotivaatioo, niin sen sais lähettää takaisin kotiinpäin, kiitos!
En tiedä voiko tämä lamaannus johtua siitä, ettei niitä perinteisiä vuosittaisia tavoitteita voi asettaa. Vai johtuuko kenties siitä, ettei ole päästy tänä vuonna minkäänlaiseen kisarytmiinkään kiinni.
Treenattavaa olis vaikka kuinka ja hallikin tuossa ihan vähän matkan päässä, mutta kun ei saa hinattua itseään sinne oikein muulloin, kuin maksettuihin Teron treeneihin. Niissä taas tuntuu ettei me mitään osata... Viimeksi meni melko hyvin, mutta mä kaipaisin sitä flowta kun kaikki vaan sujuu... Vaikka eipä se yhteinen rytmi ja kupla taida treenaamattakaan syntyä :/ Kunnon oravanpyörä: kun ei treenaa, eikä kisaa, ei voi onnistuakaan ja kun ei onnistu siinäkään vähässä mitä tekee, niin ei huvita treenatakaan. HUOH!

Käytiin me kuun alussa Tampereella vetäsemässä neljän startin kisat ja siellä oli kyllä oikein mukavaa. Ei saatu nollia, mutta kivasti oli yhdessä tekemisen meininki. Joka radalla kuitenkin aina vähän jotain pientä vikaakin. Osasin kuitenkin nauttia siitä ettei häiriöt käyneet Hermannin hermoille liikaa, vaikka Tamskin halli on omasta mielestäkin kamalan kaikuva ja meluisa...

Tässä kisat videoina, sen kummemmin analysoimatta. Kyllähän noista näkee, mikä meni hyvin ja mikä ei niinkään.