29.12.2015

Miten meni 2015 noin niinku omasta mielestä? Sekä suunnitelmat 2016

Se aika viimeisiään vetelevästä vuodesta, että on aika perinteisesti katsastaa täyttyivätkö asetetut tavoitteet kuluneena vuotena?

Näitä tavoiteltiin:

Olgan osalle tavoitteet on samat kuin edellisenäkin vuonna eli onnellisia ja terveitä päiviä.

Tämä ei tietenkään ole niinkään tavoite vaan toive, eikä se ihan kaikilta osin täyttynyt. Marraskuun alussa lähdettiin tutkimaan lisääntynyttä väsymystä ja apeutta. Kaikeksi onneksi löytyi diagnoosi ja kilpirauhasen vajaatoimintaan annettava lääkitys on tuonut sen tutun Olgan takaisin. Toki kymmenvuotiaalla on vaivoja, mutta kovin se vielä tahtoo lähteä lenkeille ja tehdä tehtäviä. Myyrien kolot sen kun suurenevat, kun Olga laittaa käpäliin vauhtia :)

Sakarille toivotaan myös terveyttä ja onnellisia päiviä. Mikäli niitä riittää, niin käydään kisaamassa. Osallistutaan SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, koska meille on siihen mahdollisuus annettu.
Loppuvuodesta yritetään saada se viimeinen SERT-A tai sitten joskus myöhemmin.
Pallit lähtee, vähän jännittää, miten se vaikuttaa Sakariin, mutta vaihtoehdot punniten se on paras ratkaisu. Terveys menee kuitenkin kaiken kisaamisen edelle!


Sakarin vuosi alkoi leikkauspöydältä, kun tammikuun 22. päivä poistettiin pallit. Toipuminen sujui hyvin ja pikkuhiljaa päästiin palaamaan kisakentillekin. Virtsankarkailua saatiin seurauksena riesaksi, mutta Homeocalc-kuurilla yöt on nyt jo jonkun aikaa olleet kuivia. Alkuvuoden aikana ei tuloksilla juhlittu, vaan palautettiin hylkyprosentti jälleen korkeaksi. Kun uusi SM-nollien keruukausi alkoi, tehtiin kuitenkin heti ensimmäisissä kisoissa tupla alta pois ja toisen tuplan myötä marraskuussa ansaittiin SM-kisaoikeus ensi vuodellekin.
Oulun SM-kisoihin tehtiin useamman päivän kesäretki Miian kanssa ja itse kisat meni suunnitelmien mukaan. Tavoitteeksi olin asettanut edellisvuoden kisojen tuloksen parantamisen ja se tehtiin. Finaalin ei päästy Sakarin kompuroinnin takia, mutta mikä tärkeintä, koira säilyi ehjänä.
MM-karsintoihin päästiin fiilistelemään. Tein reissun kahdestaan Sakarin kanssa ja se ainakin nautti kovasti jakamattomasta huomiosta. Molemmat karsintaradat hyllytettiin ohjaajan huolimattomuuden takia, mutta tunnelma oli ainutlaatuinen ja toivoisin pääseväni kokemaan sen vielä uudestaankin.
Vuoden suurin yllätys oli, kun se viimeinen FI-AVA-titteliin vaadittava SERT-A saatiin heti ensimmäisestä mahdollisesta startista Seinäjoella 5.12. Niinpä meillä asuu nyt valioyksilö!
Kastroinnin jälkeen mun ei ole enää juurikaan tarvinnut miettiä riittääkö suoritusaika, sillä etenemät ovat tasaisesti rataprofiileista riippumatta olleet 4 m/s molemmin puolin. Kauhajoella toukokuussa kaasuteltiin agiradalla 4,27 ja hyppärillä 4,28 etenemillä.
Kaikkiaan Sakari starttasi 50 kertaa. Nollia kertyi 10 (20%) ja hylkyjä 24 (karvaa vaille 50%) loput 16 starttia oli tuloksia 5 ja 10, yksi 15. Näistä vain kaksi oli yliaikaisia! Yksi ennen pallien poistoa startattu ja SM-kisojen kompurointi oli toinen. Ehkä se sitten on niin, että kun vauhti on kasvanut, on helpommin ajauduttu väärille esteille. Myös riman pudotuksia on tänä vuonna tullut aika paljon. Luulen, että siihenkin on syynä kasvanut vauhti. Jonkun verran Sakari on alkanut hakea hypyille, askeleet ei enää sovikaan samalla tavalla kun hitaammassa vauhdissa.

Pikkupoika Hermanni saa kasvaa komeaksi nuorukaiseksi. Muutama näyttely on merkattuna kalenteriin. Saa nähdä kuinka jaksan sitä näyttelyissä käyttää. Mätsäreissä on jo käyty harjoittelemassa ja ainakin se osaa esiintyä :)
Tokon alkeiskurssille on paikka vetämässä ja agilityn opettelua jatketaan myös.
Loppuvuodesta todennäköisesti käydään läpivalaisemassa luuston tila.
Ja tietysti toivotaan sillekin onnellisia ja terveitä päiviä!


Pikkupoika on komea nuorukainen, joskin tällä hetkellä murrosikä vaivaa. Pieni se on kyllä edelleen. Tai kai se on normaalikokoinen, mutta kun Sakari on sen verran suuri, niin ipana tuntuu ja näyttää kovin pieneltä. Parissa näyttelyssä tosiaan piipahdettiin. Pentuluokista molemmilta kerroilta KP ja ensimmäisessä ROP-pentu ja toisessa VSP-pentu. Junioriluokassa esiinnyttiin kahdesti ja silakkamallista johtuen molemmilla kerroilla saatiin EH.
Pääpaino treenaamisessa oli agilityssä ja varsin nopeaoppinen jäppinen mulla kyllä on. Useampi kouluttaja onkin sanonut, että ikäisekseen Hermanni on hyvällä tasolla ja teknisesti taitava. Mutta helppoahan tuota on ollut opettaa, kun oppiminen tapahtuu kuin itsestään, eikä tarvitse jäädä hinkkaamaan asioita. Puomin juoksukontakti on ainoa asia jota on enemmän jouduttu työstämään, eikä se vieläkään ole ihan mallillaan.
Tokoiltukin on parin lyhyen kurssin verran ja yhtä oppimiskykyinen kaveri on siinäkin lajissa. Tokossa edistymisen vaikeus löytyykin hihnan toisesta päästä, kun laji ei ole itselle niin kovin tuttu. Meillä on kuitenkin ollut hyvä ja motivoiva kouluttaja Hanna, jonka vinkeillä on saatu ehkä jopa pieni tokokärpäsen purema :)
Läpivalaisussa käytiin saamassa sekä loistavia, että vähän huonompiakin uutisia. Asiaa hetken sulateltuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jatketaan harrastamista niin kauan kuin terveys sallii. Onnellisia päiviä tuo kyllä osaa viettää, se osaa ottaa ilon irti pienistäkin jutuista :) .

Hippu pääsee treenaamaan ja kisaamaankin. Ekat kisat onkin jo ensi sunnuntaina.
Höntsä-Hippiäiselle ei taida tarvita erikseen toivoa onnellisia päiviä, mutta terveyttä toivotaan sillekin edelleen


Höntsäilty on muutamissa kisoissa ja treeneissä. Hippu säikäytti kesällä, kun sillä epäiltiin kohtutulehdusta, mutta onneksi sillä ei sitä kuitenkaan ollut. Tainalta oli yksi nainen joku aika sitten kysynyt Hipun ikää ja kun Taina oli sanonut sen täyttävän tammikuussa kymmenen oli nainen todennut: " niin kuukautta". ei ollut meinannut uskoa että kyse oli vuosista :D


Ja mulle toivotaan kunnon kohottamisessa onnistumista. Muuten saattaa tulla ipanan kanssa vaikeuksia :D .


No jaa, kyllä mä ipanan kanssa jotenkuten pärjään, mutta tiedä sitten onko kunto kohonnut? No ei kai se huonontunutkaan ole.

Mitäpä sitten on suunniteltu vuodelle 2016?

Olgalle onnellisia, kivuttomia päiviä. Lenkkeilyä, myyränkolojen kaivamista, temppuja ja aktivointilelujen tyhjentämistä. Poikien ruodussa pitämistä unohtamatta.

Sakari toivon mukaan pysyy edelleen terveenä ja saa jatkaa kisaamista. Voi olla, että tarvitsen terapiakisakoiraa, kunhan Hermannin kanssa aloitetaan kisaaminen. Alkuvuosi menee todennäköisesti vähän vähemmillä starteilla, mutta yksi tavoite olisi saada vielä se nollavoitto karsintoja varten. SM-kisoihin osallistuminen on kalenteriin merkitty. Kisaamisen vastapainona Sakari saa höntsätä metsässä vapaana, tehdä aivojumppaa ja nukkua mun kainalossa.

Hermanni aloittaa kisauransa. Treeniä, treeniä ja treeniä. Jatketaan ainakin huhtikuun loppuun asti joka toinen viikko Marjon valmennuksessa. Treenaamisen ja kisaamisen vastapainona tietenkin myös metsähöntsäilyt ja lepopäivät, sekä temppujen ja aivojumpan harrastaminen. Ja jospa tuo teiniangstaaminenkin olisi vuoden kuluttua enää muisto vain.

Hippu pääsee treeneihin mukaan höntsäämään, mutta sen kanssa tuskin enää kisataan.

Minä pidän parhaani mukaan koiristani huolta ja itsestäni myös. Jospa kunto pysyis tässä menossa entisellään :)

26.12.2015

Tapaninajelulla

Taina kysy mua joku aika sitten matkaseuraksi Turkuun tapaninpäiväksi, kun oli saanut kutsun kummityttönsä kymppisynttäreille. Oli ensin selvittänyt, että siellä olis tarjolla Tsaun kinkunsulatusepikset :D Oli niin hyvä tarjous, että enhän mä tietenkään voinut kieltäytyä. Etenkään, kun ipana todella tarvitsee kokemusta vieraista paikoista, kisaamisesta hälinässä ja kaikesta muusta mitä kisapaikoilla voi olla.
Siispä aamulla starttasin auton, nappasin Tainan ja Hipun kyytiin, vietiin Hippu ja Olga mummulaan ja lähdettiin kohti Turkua. Oltiin perillä hyvissä ajoin. Taina haettiin juhlimaan ja mä aloin valmistautua Hermannin putkiralliin lämppäämällä koirat. Hermannia jännitti hallissa aluksi tosi paljon , mutta kun leikittiin ja tehtiin temppuja alkoi jännityskin pikkuhiljaa laueta. Kun jonotettiin vuoroamme putkiralliin (se pyöri nonstoppina ja osallistua sai kun ehti tai halusi) niin yhtäkkiä töpökin nousi koipien välistä ja alkoi vipattaa ihan normaalisti. Tällä hetkellä siis vaatii vielä jonkun aikaa, ennen kuin Hermanni osaa olla vieraassa paikassa hälinän keskellä rennosti. Luulen, että aika pitkälti kyse on kokemuksen puutteesta ja hormonien myllerryksestä. Sakarin kaltaista täysin lunkia tyyppiä Hermannista tuskin koskaan tuleekaan, mutta puolensa molemmissa.
Meidän vuoron koitettua jätkä oli kuitenkin sen verran jo rentoutunut, että pysyi lähdössä lupaan saakka. Eli mun perään ei kuitenkaan tule pakonomaista tarvetta pyrkiä hälinässäkään, jee! Ralliteltiin ihan hyvin, mutta jonkun verran otti häiriötä radan päissä olleista ihmisistä. Eli radan keskiosalla teki töitä hyvin ja kun oli enemmän ihmisiä näköpiirissä, keskittyminen herpaantui ja saatiin muutama kielto kun putkien päät ei kerrasta löytyneet. Vauhtia kyllä riitti, niin että mulle tuli hiki pinkoessa :)

Seuraavaksi oli mölliradan vuoro. Olin ilmoittanut Hermannin kahdelle kierrokselle. Tässäkään ei lähdöstä lähdetty ilman lupaa kummallakaan kertaa. Ekalla kerralla löytyi yksi putken väärä pää ja yksi ratahenkilö haukuttiin. Pari kieltoakin saatiin, kun keskittyminen ei ollut ihan kohdallaan. Toisella kierroksella meni jo muuten paremmin, mutta se yksi ratahenkilö oli niin epäilyttävä, että haukkumiseksi meni, eikä sitten kaikki hypyt löytyneet ensiyrittämällä.
Tuloksilla ei Hermannin kanssa juhlittu, mutta sain paljon arvokasta tietoa sen käyttäytymisestä kisatilanteessa. Edelleen olen sitä mieltä, että me aloitetaan se virallisissakin kisaaminen melko pian kisaiän täytyttyä, vaikka häiriöherkkyys on nyt suurta. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aseta, vaan tarkoituksena on saada kokemusta ja sitä kautta varmuutta tekemiseen.

Sakarin olin ilmoittanut knockout- kisaan joka käytiin päivän päätteeksi. Sakari oli ihan intona, kun sen vuoro viimein koitti. Rata menikin hyvällä draivilla alusta loppuun, mutta mystisesti kolmantena olleen putken väärä pää imaisi Sakarin sisäänsä. Emme siis päässeet jatkokierroksille, mutta hauskaa meillä oli.

Päivän aikana ehdittiin treffata tuttuja ja erityisen kiva oli jutella Hermannin Tuisku-siskon omistajan, Siirin kanssa. Paljon on ipanoissa samoja ominaisuuksia ja ne kyllä muistivat toisensa :)

Jälleen kerran jatketaan harjoituksia! Eiköhän tuosta ipanasta vielä kisakoirakin tule, vaikka me saatetaan kyllä viipyä melko pitkään noissa alemmissa luokissa.


23.12.2015

Jollei jouluna ole lunta...

...voiko joulupukki tullakaan?
Vähän on joulumieli kateissa ainakin itsellä, kun tämä syksyinen ja lämmin sää jatkuu aina vaan. Mutta säästä huolimatta huomenna koittaa jouluaatto ja haluamme toivottaa kaikille lukijoille:


6.12.2015

AVAutuminen

Otsikostahan tuo kaikkein suurin ja ihmeellisin jo paljastuu, mutta tässä vähän pidemmästi kisareissusta Seinäjoelle eilen.
Aamulla seitsemän aikaan olin hakemassa Miiaa ja koiria kyytiin ja auton nokka suunnattiin Seinäjokea kohti. Minien radat olivat päivän viimeisinä, mutta Miia kisasi myös Perlan kanssa ja maksit aloittivat päivän.
Taisin manata meidän päivän menestyksen; matkalla vitsailin Miialle, että nyt on sitten mulla mahdollisuus tulla valion kanssa kotiin, sillä nämä olivat ensimmäiset kisat missä se viimeinen serti voitaisiin Sakarin kanssa vastaanottaa. Ilmottautuessa meinasin sanoa ilmopisteen ihmisille, että aikainen lintu sertin nappaa, mutta jätin kuitenkin sanomatta :) Ja päivällä vielä, kun käytiin medien kisatessa syömässä ja ostin jälkkäriksi suklaapatukan, josta haukkasin palan ja sanoin että syön loput kun ollaan avauduttu :)

Minien radat aloitettiin Mikkilän Sarin tuomaroimalla hyppärillä. Meillä on mukavan tuntuista menoa, mutta yksi rima tippui ja pituuden palikka kaatui. Tulokseksi siis 10, etenemä oli 4,07. Tältä radalta Miia ja Stella nappasivat kakkossijan ja toisen hyppysertinsä.
Agilityradoille tuomariksi vaihtui Kermisen Petteri ja radoiksi rakennettiin ne samat, jotka jo aamulla oli ollut makseilla. Petterin radoiksi ne olivat normaalia kinkkisemmät. B-radalla aloitettiin ja se oli näistä kahdesta se vaikeampi. Esimerkiksi medeissä, joita starttasi 28, oli saatu vain kaksi tulosta. Meillä rata meni kyllä lähes täydellisesti. Kepeille viennissä lähellä oli yksi hyppy hyvin tyrkyllä ja siinä oli monen matka johtanut hylkäykseen. Sakarillekin jouduin ääntä korottamaan, mutta virheeltä säästyttiin. Toinen paha paikka oli puomille viennissä, tyrkyllä sekä yksi hyppy tai puomin alla ollut putki. Tässä meillä ei ollut kuitenkaan meininkiäkään ajautua väärin. Lopussa kolmanneksi viimeisellä esteellä Sakari kiersi eri siivekkeen kuin olin ajatellut, mutta sain reagoitua tarpeeksi nopeasti tähän ja kohta näyttää videolta ihan sujuvalta :)
Startattiin noin puolessa välissä luokkaa ja mentiin suorituksellamme sijalle kaksi. Sitten pitikin jännittää loput koirakot, kun siellä oli kovia menijöitä vielä monta. Serti oli mahdollista osallistujamäärästä johtuen vastaanottaa vielä sijalta kolme, kunhan ne edellä olevat joko olisivat jo valiota tai eivät voisi sitä vastaanottaa. Meidän kakkossija piti loppuun saakka, mutta ei ollut mitään tietoa, siirtyisikö serti vai menisikö ykköselle. Hiukan oli jännää odottaa, mutta niin siinä vaan sitten kävi, että melkomoiset riemunkiljaukset ja hyppyloikat esitin kun näin, että meidän rivillä se SERT-A ja FI-AVA lukee!!! Ihan uskomatonta, mä kyllä olen uskonut että se viimeinenkin serti joskus saadaan, mutta että se saatiin heti ekasta mahdollisesta startista! Pitäis vissiin uhota ja uskoa itteensä vähän useammin.

Kuten arvata saattaa, menin melkomoisessa endorfiinipöllyssä viimeisen radan rataantutustumiseen. Rata oli onneksi edellinen rata toisinpäin, yhtään isompaa muutosta ei mun pää olisi varmaan edes kestänyt. Tässäkin oli tekemistä :D No mä muistin kyllä radan, mutta Sakari vähän hukku jonnekin selän taakse ja mentiin eri reittejä heti alussa, kun mä olin menossa puomille ja Sakari meni muurille. Rallateltiin rata läpi iloisissa tunnelmissa vähän sinnepäin, mutta who cares, tuore valio kun on melkoisen upee kisakaveri!!!
Nyt Sakari jää pienelle kisatauolle ja mä keskityn alkuvuoden Hermannin kisauran aloittamiseen. Valmis se ei vielä todellakaan ole, mutta me lähdetään sen kanssa hakemaan kisakokemusta ja tuntumaa siihen, mitä kaikkea pitää treenata. Se lista on kyllä aikas pitkä, mutta eipä tässä lajissa koskaan ole valmis tai täydellinen.

Facebookissa AVAutumisesta kerrottuani saatiin Sakarin kanssa ihan mielettömän paljon onnitteluja! Meillä on kyllä tosi paljon ihania kannustajia ja tsemppareita, kiitos teille kaikille!
Tässä vielä videokooste eilisen kaikilta radoilta sekä valiopotretti.




25.11.2015

Parempana

Olga on saanut kortisonia kutinan lievittämiseksi kohta kaksi viikkoa ja jo muutaman päivän jälkeen olo helpottui niin paljon, että neiti jaksaa ´taas touhuta enemmän ja on reippaampi. Nälkä tuntuu erityisesti vaivaavan :)
Käytiin viime viikolla kuitenkin vielä Hämeenkyrössä uudestaan verikokeissa, koska aiemmin otetuissa ei näkynyt kahden kilpirauhasarvon välinen suhde. Tuolloin lääkärikin huomasi, että Olga näyttää paremmalta. Olgaa kyllä jännitti kovin, mitä tällä kertaa tehdään. Nyt ei kuitenkaan kiusattu muuta kuin pienellä neulanpistolla.
Tulokset tulivat ja suureksi helpotukseksi vika löytyy sieltä kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Toki voi olla muutakin häikkää, mutta nuo oireet kyllä vahvasti viittaavat syyn löytyneen.
Kunhan saadaan lääkitys päälle, niin näkee sitten kuinka olotila muuttuu. Onko ne oireet, joita olen pitänyt vanhuuden mukanaan tuomina, sittenkin kilpirauhashormonin puutteesta johtuvia? Lisääntynyt nukkuminen ja nuokkuminen, karvan huonontuminen ja lähtö. Kaikki sopii siihen, että ikää tulee, mutta kaikki ovat myös vajaatoiminnan oireita. Lisäksi vajaatoiminta kehittyy sen verran hitaasti, etteivät muutokset tapahdu äkillisesti, vaan pikkuhiljaa.
Edelleen nautitaan yhteisestä jäljellä olevasta ajasta. Nyt itsellä vain on huojentuneempi ja iloisempi mieli, kun voidaan hoitaa pelkkien oireiden helpottamisen sijasta myös niiden aiheuttajaa.

Tässä tänään pikaisesti otettu huono kuva, mutta siitä näkee aika hyvin turkin tilan ja esim. korvien karvattomuuden. Otsan karvat on ajeltu ihotulehduksen takia. Ajellussa kohdassa on kuitenkin iho parantunut ja karva alkanut kasvaa takaisin.


Tässä yhtä huono kuva tämän vuoden tammikuulta. Rungon karvat on tässä pidemmät koska sittemmin turkkia on lyhennetty sekä koneella että saksilla.


14.11.2015

Tuloksia ja tuloksettomuutta

Blogi on ollut hiljaa, mutta kirjattavaa kyllä on. Eläinlääkäreillä on tullut käytyä ja kisoissakin.
Viime viikon saldo oli kolme eläinlääkärikäyntiä ja jokainen eri lääkärillä. Maanantaina käytin Olgan verikokeissa, koska se kutisee. Ihan aluksi luulin kutinan liittyvän karvan vaihtumiseen, kun turkki on steriloinnin jälkeen mennyt todella pehmeäksi, eikä karva irtoa vaan huopuu. Hälytyskellot alkoivat soida siinä vaiheessa, kun Olga raapi, puri ja nuoli itseään verille, enkä kuitenkaan löytänyt takkuja tms.
Verikokeet otti kunnaneläinlääkäri ja tulokset sain suoraan omaan sähköpostiin. Torstaina käytiin sitten tuloksia ihmettelemässä Hämeenkyrössä. Eniten pelkäsin, että maksa tai munuaiset ovat tulleet tiensä päähän. Niissä ei kuitenkaan verikokeiden perusteella ollut mitään suuremmin vialla, vaan arvot olivat viitearvojen rajoissa. Kilpirauhasarvoissa oli pientä häikkää, mutta eläinlääkärin mukaan vika ei ole pelkästään siinä. Olgalta otettiin samalla vielä virtsanäyte, joka lähetettiin Kuopioon tutkittavaksi. Siitä tutkittaisiin munuaisten tila tarkemmin. Epäilynä oli Addisonin tauti ja sovittiin että testataan sen mahdollisuus tällä viikolla. Mitään varmuutta kutinan aiheuttajasta ei tässä vaiheessa selvinnyt, kuin se että jossain nyt on häikkää.

Perjantaina oli Hermannin luustokuvauspäivä. Mentiin tutkittavaksi tuohon naapuriin Kari Ventelälle. Jännitti mitä löytyy. Ventelä on arvioissaan tarkka ja pitkälti tulokset tulee samoina Kennelliitosta takaisin. Polvet tutkittiin nolliksi heti kättelyssä, ennen kuvauksiin rauhoittamista. Kuvaustulokset Ventelä arvioi seuraavasti: Lonkat saivat kehuja, A/A (Kennelliiton lausunto sama), kyynärät joko 0/0 tai mahdollisesti 1/1, jotain pientä varjostumaa näkyi (tuli takaisin 0/0), selässä kaikki muuten hyvin, mutta kalkkeutuneita välilevyjä oli useampi. Välimuotoinen lanneristinikama oli Ventelän silmiin joko lievä 1 tai 0 (Kennelliitto LTV0), nikamien epämuotoisuutta ei ollut ja nikamia oli oikea määrä (VA0). Spondyloosia ja välilevyjen kalkkeutumista ei Kennelliitossa lausuta alle kaksivuotiaalta, joten missään ei nyt virallisesti näy, että selkä ei ihan niin puhdas ole kuin virallisesti näyttää. Spondyloosia ei ollut havaittavissa, mutta IDD lausunto ei olisi puhdas. Välilevyjen kalkkeutuminen/rappeuma on kondrodystrofisten (lyhytraajaisten) rotujen ongelma ja perinnöllinen. Se altistaa normaalia enemmän välilevytyrälle, joka saattaa pahimmassa tapauksessa halvaannuttaa koiran. Minkäänlaisia rajotteita ei Ventelältä saatu ja harrastamista saadaan jatkaa niin kuin tähänkin saakka. On kuitenkin itselle hyvä tietää selän tilanne, jotta osaa reagoida ajoissa, jos alkaa jotenkin oireilla. Hermanin tilanne on siinä mielessä hyvä, että nikamat ovat oikeanlaisia ja välilevyt oikeilla paikoillaan.

Sunnuntaina käytiin kisaamassa Noormarkussa. Mukana oli Sakari ja Hippu. Koska mielessä oli niin paljon noita terveysjuttuja, ei itsellä ihan hirveän hyvää kisafiilistä ollut. Ilmeisesti sopivan rennosti kuitenkin mentiin ja nautittiin siitä, mikä murheisiin parhaiten auttaa, sillä tehtiin Sakarin kanssa heti eka radalta nolla, jolla sijoituttiin toiseksi :) Kaikkiaan startanneita minejä oli 28.
Hipun kanssa tehtiin jälleen vähän omanlainen rata, mutta sen kanssa pääasiallinen tavoite on pitää hauskaa.
Toka radalla tehtiin Sakarin kanssa nolla jälleen, joten nyt on oikeus osallistua ensi vuonnakin SM-kisoihin. Tämä oli meidän kauden toinen tupla, joten jos vielä sattuu käymään hyvä tuuri ja onnistutaan nappaamaan vielä nollavoitto, olisi MM-karsintoihinkin osallistumisoikeus. Voitto voi kyllä jäädä haaveeksi, mutta ei se tälläkään reissulla kauas jäänyt.
Hipun kanssa rallateltiin taas ihan omannäköinen rata, mutta tavoite täyttyi :D
Sakarin radat




Maanantaina lähdettiin Tainan kanssa pienelle arjestairtautumisreissulle Amsterdamiin. Matka oli varattu syksyllä ja tavallaan se tuli hyvään saumaan.
Torstaina tultiin takaisin ja eilen käytiin Olgan kanssa uudestaan lääkärissä. Tarkoitus oli tehdä Addisonin taudin todentava testi, mutta tultiin lääkärin kanssa siihen tulokseen, että se saattaa vain poissulkea yhden nahdollisuuden ja on tavallaan hakuammuntaa. Päädyttiin siihen, että nyt lievitetään oireita ja katsotaan mitä tuleman pitää. Kun koira on kuitenkin jo iäkäs, voi osa vaivoista olla iän tuomaa ja osa olla oireita jostain esim. hormonaalisesta häiriöstä. Nyt siis katsotaan elämää eteenpäin päivä kerrallaan ja kun huonot päivät vievät voiton hyvistä, on aika päästää irti ja tehdä se viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle <3 Siihen saakka nautitaan toisistamme ja jäljellä olevasta ajasta.

11.10.2015

Ruuti 5.9.2005-7.10.2015

Vertin kuoleman jälkeen v. 2009 äidin ja isän luo muutti Olgan sisko Ruuti. Papereissa sen omistajana oli kasvattaja-Sanna. Ruuti sopi äidin ja isän koiraksi hyvin, aikuinen koira, jota ei enää tarvinnut opettaa tavoille. Ruuti täytti tyhjän koiran paikan talossa, jossa on aina ollut koiria. Ruuti oli hellyydenkipeä hännänheiluttaja, joka antoi ja sai paljon rakkautta.
Sisaruksista Olga on se maanantaikappale, joka on käynyt eläinlääkärissä monesti. Mm. polvi on korjattu ja märkäkohtu poistettu. Ruuti on käynyt vain ja ainoastaan rokotuksilla. Tämän viikon alussa Ruuti kuitenkin lakkasi syömästä ja keskiviikkona äiti ja Sanna veivät sen eläinlääkäriin tutkittavaksi. Epäilyksenä oli märkäkohtu ja se löytyikin. Tutkimuksissa löytyi kuitenkin myös nisäkasvaimia, jotka todennäköisesti olivat huonolaatuisia. Tutkimustuloksien perusteella äiti ja Sanna päättivät säästää Ruutin leikkaukselta ja päästivät sen juoksemaan koirien taivaaseen valkoinen turkki hulmuten.
Hyvää matkaa Ruuti!

5.10.2015

Kirjaintenkeruukisat

Eilen hilpastiin ittemme Miian kanssa Maalahteen kisaamaan. Tällä kertaa jätin Hermannin mummun hellään huomaan Olgan kanssa. Miia kisasi sekä Nipsun että Stellan kanssa. Juostavana oli kolme starttia, jotka kaikki tuomaroi Hilpi Yli-Jaskari.
Minit aloitti hyppärillä. Maksien menoa katsellessa rata vaikutti haastavalta, mutta mineillä se oli huomattavasti helpompi, vaikka tuloslistaan ei ihan kovin montaa tulosta saatukaan. Mekin oltiin Sakarin kanssa siellä hylkypuolella, koska ohjaaja päätti, TAAS KERRAN, kiiruhtaa paikassa jossa ei olis tarvinnu. Kaikki radan kinkkisyydet selvitettiin ja sitten kaarevalla loppusuoralla en ohjannut putken jälkeen rengasta, josta Sakari juoksi ulkokautta ohi... Noin niinkun videolta laskettuna menetettiin nolla ja kolmas sija. Sillä lailla!



Sitten oli agiradan vuoro. Keskivaiheilla rataa oli lyhyen putken jälkeen välistävetokohta, jossa en ehtinyt tehdä oikein mitään, ennen kuin Sakari oli jo hypännyt toisen hypyn takaa. Sakarin kasvanut vauhti vähän niinku yllätti ohjaajan ja välistävetojen treenaaminenkin on pikkasen unohtunut... No eipä siinä mitään, onnistuneella suorituksella oltais napattu se himoittu nollavoitto, mutta koska saldona oli kirjaimia, niin jossitteluksi meni jälleen. No lohduksi voitto meni ansaitusti Miialle ja Stellalle, joka sai myös samalla toisen agisertinsä :)



Viimeisenä oli tuloksellisesti paras, mutta muuten päivän huonoin rata. Tehtiin yliaikavitonen. Aika alkupäässä rataa Sakari meni yhden putken taakse, josta kalastelin sitä jonkun aikaa takaisin oikealle reitille. Tästä ei kuitenkaan tullut kieltoa, koska ei mennyt linjasta ohi. Aikaa kuitenkin paloi. Samasta putkesta meinas käydä hyppäämässä lähtöhypyn, mutta karjumalla kääntyi just ennen hyppäämistä mukaan oikealle linjalle. Loppupäässä rataa tippui rima, josta se vitonen kirjattiin. Tällä radalla ei kumpikaan oikein keskittynyt kunnolla, joten menokaan ei tuntunut jouhevalta.



Kyllä on tänä vuonna tulokset tiukassa. Viime vuoden loppupää taisi olla liian hyvä... Sakarin kanssa pitäisi pystyä tekemään radalta kuin radalta nolla, nyt kun etenemätkin on tasaisesti siellä 4m/s. Huolimaton ohjaaja vaan pilaa hyvät radat :( No tänään alan hankkia jälleen lisää oppia, kun käydään loppuvuosi Marjon treeneissä joka toinen viikko. Hermannin kanssa treenataan, jos sen kanssa sitten jossain vaiheessa ensi vuonna uskaltais lähteä kisaamaankin.

20.9.2015

Gööttimestaruuskisat Seinäjoella

Eilen kisattiin gööttien agimestaruuksista Seinäjoen kisojen yhteydessä. Kisoihin oli ilmottautunut suuri määrä osallistujia, joten minikolmosten osaksi tuli iltakisat. Kolmen aikaan iltapäivällä lähdettiin Tainan kanssa matkaan. Olga vietiin mummulaan ja muut koirat tuli mukaan. Hippua kyllä vähän harmitti, ettei saanut kisoihin osallistua.
Ensin kisattiin hyppäri B. Tuomarina oli Mikkilän Sari jolla on aina kivoja ratoja. Tehtiin tältä radalta mukava nolla. Etenemä oli 3,99 ja sijoitus 7. Meno tuntui hyvältä ja ohjaus varmalta. Hyppärin jälkeen oltiin gööttimestaruuskisassa sijalla 4.

Sitten agilityradalle. Heti kakkosesteelle valitsin väärän ohjauskuvion. Ajattelin, että tällä kertaa otan Sakarin takaakiertoon kakkoshypyn takaa enkä tee sitä takaakiertopersjättöä, minkä aina valitsen. Olis pitänyt vaan mennä tutulla ja hyväksi havaitulla, sillä en tehnyt riittävää ohjausta esteen jälkeen ja Sakari juoksi mukanani hypyn ohi. Kielto siitä siis. Toinen kohta, joka näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut tehdä sillä ensin meinaamallani tavalla, eli ottaa keinu toiselta puolelta ja tuupata Sakari keinun jälkeen olleen putken oikeaan päähän. Nyt yritin vetää sitä mukanani putken suun ohi, mutta sinnehän se sujahti, väärään päähän. Tosin oma ohjaus ei tuossa kohtaa ollut kovinkaan kummoinen, olishan se voinu tulla ohjaukseen mukaan, jos sellasta olis ollut. Tämä rata siis HYL. Hyvä vauhti oli kyllä Sakarilla ja muilta osin rata meni hyvin. Oma ohjaus ei ollut niin varmaa, kuin ekalla ja sekin kostautui.

Molemmilla radoilla tein kyllä onnistuneita niistoja, joten kehitystä on tapahtunut siinä, että uskallan niitä käyttää. Sakarin estevarmuus on myös parantunut, sillä aiemmin tuollaisissa kohdissa saatiin helposti kieltovirhe. Nyt Sakari kestää sen, että lähden jo liikkeelle sitä vastaan käytyäni merkkaamassa esteen.

Gööttimestaruus meni omien huolimattomuusvirheiden takia sivu suun. Tuplalla olis mestaruus napsahtanut plakkariin, mutta peilin eteen saan jälleen mennä. Harmita ei suurestikaan, koska saumaton yhteistyö Sakarin kanssa on se paras palkinto.

6.9.2015

Piirinmestaruuskisat Harjavallassa

Eilen kisattiin piirinmestaruuksista Harjavallassa. Päivä oli pitkä, kun aamulla puoli kasilta lähdettiin liikenteeseen ja illalla seiskan maissa oltiin takaisin. Aika kului kuitenkin rattoisasti kisaamisen välissä tuttujen kanssa rupatellen ja toisten suorituksia seuraten.
Ensimmäinen rata oli Kermisen Petterin tuomaroima "lämmittely"rata. Petteri oli tällä kertaa tehnyt melko kimurantteja osia sisältävän radan. Sakarin kanssa saatiin tulokseksi 5, kun itse liioittelin kepeille vientiä ja saatiin siitä kielto. Korjaamisesta huolimatta etenemä oli 3,8 m/s. Hyvä alku päivälle kuitenkin. Meno tuntui hyvältä.

B-rata oli sitten mestaruuskisan ensimmäinen rata. Tuomarina Pertti Siimes. Ei kovin kiemuraista, vaan jouheva rata, missä muutama tarkka paikka. Sakari pudotti yhden riman ja loppupuolen putkelta tuli kielto, kun oletin Sakarin löytävän putkeen ilman apuja. Tuloksena siis 10, etenemä samaa 3,8 kuin ekallakin radalla. Tasaisuutta on etenemiin tullut, kun näillä radoilla meni korjailuihinkin aikaa muutamia sekunteja.

Kolmas rata oli hyppäri ja mukavan etenevä sekin. Tehtiin nolla. Hylky oli lähellä, mutta karjaisulla sain Sakarin oikealle esteelle putkeen menon sijaan. Ei niin kaunista, mutta nolla ku nolla :)



Yhteistulos 10 riitti piirinmestaruuskisassa sijaan 6.. Tehtiin siis ekaa kertaa tulos molemmilta radoilta, jee!
Autoon riitti kuitenkin palkintojakin, kun Miia sai Stellan kanssa A-kisasta Sert-An sijalla 3., Perlan kanssa B-kisassa Sert-An sijalla 2. ja Nipsun kanssa yhteistulos riitti PiirM3-sijaan. Hienoa työtä Miia!

Seuraavaksi kisataankin sitten gööttimestaruuksista Seinäjoella parin viikon päästä.

5.9.2015

Täyden kympin tyttö

Mun eka ihan oma koirani täyttää tänään 10 vuotta! Olga on sanoinkuvaamattoman rakas ja oon äärettömän kiitollinen jokaisesta päivästä! Toki se osaa olla myös hermoja raastava ajoittain, mutta kuka niitä muistelee? Toivottavasti meillä on vielä paljon yhteistä aikaa jäljellä. Tuossa se nyt hömpsöttää onnellisena, kun on synttäreiden kunniaksi saanut herkutella koko päivän. Ensin vietettyään päivän Tainalla hoidossa, kun itse olin kisaamassa ja illalla vielä oli extraherkkuja tarjolla kotona.
Mun muru <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

3.9.2015

Jospa sitä

yrittäis saada tehtyä kesän aikana tapahtuneista asioista edes jonkinmoisen koosteen. Sakari on ollut lähinnä kisatauolla, mutta parit kisat on käyty. Heinäkuun puolivälissä Raumalla agipitseissä sunnuntaipäivänä. Tulosrivi taisi olla 5, hyl ja 5. Videot on vielä lataamatta youtubeen, joten muistikuvat alkaa olla hataria. Sen muistan, että ranskalaistuomarin radalla tehtiin älyttömän hienosti yhden hypyn ohjaus, vaikka sillä radalla kyllä lenteli rimoja ja hylkykin tuli. Oliskohan nuo vitosen ratavirheetki ollu rimoja, ei kykene muistamaan :)
Paremmin muistissa on viime viikonlopun kisat Sastamalassa, jonne en odotuksia ladannut, kun oli tuo reilun kuukauden kisatauko alla. No saatiin rikottua Sastamalan kisojen kirous heti ekalla radalla, jolta tehtiin nolla, kelpo etenemällä 4,04. Sijoitus oli 4. Rata tuntu hyvältä ja tuomarina ollut Mikkilän Sarikin huikkasi jälkeenpäin onnittelut hienolta näyttäneestä menosta. Sastamalassa ei aiemmilla kerroilla olla osattu perusjuttujakaan, joten fiilis oli mahtava.
Toka radalla meno oli myös sujuvaa ja melko vauhdikastakin. Sakari ei jostain syystä löytänyt heti puomille, mutta korjasin ja loput mallikkaasti. Kiellosta huolimatta ehdittiin aikaankin eli etenemä jälleen 4 metrin pinnassa. Jee!
Tässä tuoreimman tapahtuman video, eli päivitys ei etene mitenkään kronologisesti :D



Hermannin kanssa on käyty sitten useampaakin juttua kokeilemassa kesän aikana. Epiksissä ollaan treenailtu kisakuvioita ja tyytyväinen täytyy olla pojan osaamiseen. Se tuntuu oppineen asioita ihan itsekseen, kun en edes muista kaikkea opettaneeni ja se vaan osaa :) Lähdössä pysymistä on treenattu ja ainakin tähän asti tehty työ on ollut hedelmällistä. Uusissa paikoissa ja tilanteissa se pysyyy lupaan asti! Vielä toki riittää harjoiteltavaa, mutta sehän agilityssä juuri on kivaa.
Paimennustaipparissa käytiin ihmettelemässä nautoja laitumella. Tai eipä se poika niitä paljoa ihmetellyt, vaan sehän paimensi niitä. Tulokseksi saatiin erittäin hyvä paimennustaipumus, olisi ollut erinomainen jos ei olisi jättänyt yksittäisiä eläimiä. Videolta näkee kuinka pokika laittaa lehmät liikkeelle



Hermanni pyörähti myös erkkarissa Helsingissä elokuun alussa. Näyttelypaikalla kävi kyllä mielessä että taidan olla vähän hullu. Ajeltiin Helsinkiin, haettiin kehästä Erittäin Hyvä ja melkein samantien ajeltiin takaisin kotiin. No ehdinpä samana päivänä vielä vedellä Roslagin mahongit uuden ulkosaunan pariin seinään. Hermanni jännitti pöydällä tosi paljon. Epäilen että hyvin vahvasti hajuvedellä hajustettu tuomaritäti aiheutti pelkoreaktion, koska mikään ihmispelkuri Hermanni ei kuitenkaan ole.
Tällaisen arvostelun antoi Paula Rekiranta:
Ryhdikäs tiivisrunkoinen nuori uros, jota näyttelytilanne tänään hieman jännittää. Erittäin hyvät pään linjat, kauniit tummat silmät. Hyvä kaula, tiivis ylälinja. Hyvä eturinta. Hieman pysty lapa ja suora olkavarsi. Hyvä rintakehä. Tiivis lanne. Hyvä reisi. Riittävät polvi- ja kinnerkulmaukset. Hyvä luusto, karvapeite ja värimerkit. Yhdensuuntaiset, mutta hieman lyhytaskeliset liikkeet.

Viikkoa ennen erkkaria osallistuttiin molempien poikien kanssa Hartolassa Kunkkulan Koirakartanossa järjestetylle gööttileirille. Ohjelmaksi leirille valitsin yllättäen agilityä molemmille kummallekin päivälle. Leirillä oli huippuagilitykouluttajat, lauantaina Huotarin Petteri ja sunnuntaina Kärnän Julia. Molemmilta saatiin paljon hyviä neuvoja, joita toivottavasti osaan jatkossa hyödyntää molempien kanssa. Leirillä oli mukava tutustua uusiinkin göötisteihin, toki "vanhoja" tuttuja oli paikalla myös. Leiripaikka oli kiva ja siellä tarjottiin hyvää ruokaa :P Ainoa miinus oli leirikeskuksen sijainti, sinne oli pitkä matka. Onneksi saatiin matkaseuraksi Hermannin emän omistaja Mäkikankaan Sonja Sutun ja Zipin kanssa, niin matkat sujuivat rattoisasti rupatellen :)

Oliskohan tässä kesän tärkeimmät tapahtumat? Muuten ollaan elelty perusarkea lenkkeillen ja Sakari on päässyt useamman kerran uimaankin, kun elokuussa ilmatkin mukavasti lämpenivät. Nyt syksyn kuluessa onkin taas tulossa päivittämisen arvoisia asioita, pitää siis reipastua tämän bloginkin kanssa :)

8.7.2015

Pikkumiehen ekat synttärit

Hermanni täyttää tänään kokonaiset 1 vuotta!

Pieneltä se tuntuu edelleen, sillä kotipunnitus tuotti tuloksen 11,1 kg ja kotikonstein tehty säkäkorkeuden mittaus osui 33 sentin paikkeille (Sakari painaa 15-16 kg ja on 35 cm korkea) Toki pojan paino on varmaan ihan hyvä kokoon nähden. Tyyppi on lihaksikas ja jäntevä pakkaus.

Illalla vietettiin kaverisynttärit ja meno oli varsin riemukasta asiaan kuuluvine kakkuineen ja lahjoineen. Vieraina oli Taina ja Hippu, ei se kavereiden määrä vaan laatu :). Kuvat kertokoon puolestaan illan tunnelmista.


Ja tietysti otettiin pönötys- ja poserauskuvatkin

4.7.2015

MMieletöntä kisafiilistä

Viikko sitten viikonloppuna oli sitten ne toiset suomalaiset isot kisat eli MM-karsinnat. Vaikka meillä ei kyseisissä kisoissa mitään realistisia mahdollisuuksia pärjätä olekaan, ilmoitin Sakarin mukaan, koska oikeus osallistua kerran oli ansaittu. Tämä reissu oli myös retki ihan kahdestaan Sakarin kanssa, koska Miia oli jo ehtinyt varata reissun Saksaan/Puolaan, ennen kuin heillekin napsahti voittonolla, jolla olisi kisoihin mukaan päässyt.
Meille järjestyi majoituskin kätevästi, kun yksi työkavereistani opiskelee Jyväskylässä ja asunto on kesän tyhjillään. Siispä lähdin matkaan jo perjantaina alkuillasta, kun ensin aamupäivällä olimme pienellä porukalla olleet Risto Räppääjä-elokuvassa avustajina Nakkilassa Villilän elokuvastudiolla :)
Jyväskylään päästyäni kävin ensiksi ilmoittautumassa kisoihin, kun kisapaikka oli matkan varrella majapaikkaan mentäessä. Illalla jo vähän jännitti ja nukkuminen ei onnistunut kovin hyvin. Kisoissa oli järjestyksenä medit, minit, maxit, joten heti aamusta katselin majapaikassa streamista medien menoa hyppärillä. Rata näytti kivalta, mutta oman jännityksensa toi vielä se, että tuomarina mineillä oli Heinon Marjo eli meidän koutsi :) Kisapaikalla menin hyvissä ajoin. Hyvin ehdittiin Sakarin kanssa kävellä ja siltikin ehdin katsella suorituksia ennen kuin oli minien rataantutustuminen. Minejä osallistui 136 ja mä olin neljännessä eli viimeisessä rataantutustumisryhmässä. Kaikki ryhmät tutustuivat ensin ja sen jälkeen alkoi kisaaminen. Meitä ennen starttasi n. 120 koirakkoa, joten ensin katselin suorituksia ja sitten vielä lämmiteltiin Sakarin kanssa kävellen ja leikkien. Oman vuoro odottaminen tuntui pitkältä, kun vielä jännittikin. Eniten ehkä se, pysyykö kaikki rimat, kun jo kymmenen virhepisteen jälkeen piti leikki jättää kesken. Oma vuoro tuli lopulta ja karsinoissa odottaessa jännityskin laantui. Sain hyvän draivin päälle ja rata etenikin hyvin pituudelle saakka. Siitä olisi pitänyt kääntyä putkelle, mutta koska luotin jälleen "enteemitään"- ohjaukseen, hyppäsi Sakari ylimääräisen hypyn. Mä lähdin maalia kohti, Sakari kävi suorittamassa vielä putken ja loppusuoralla haki hienosti hyppyjä, vaikka mä olin jo maalissa kutsumassa. Työmoraali korkealla mun pojalla :) Yleisöakin nauratti!



Sitten olikin monen tunnin tauko ennen illan agilityrataa. Käytin ajan hyväksi ja kävin ostamassa Roslagin mahonkia pihasaunaa varten ja mentiin kämpälle lepäämään. Streamista seurasin kisojen kulkua ja kun oli aika lähteä kisapaikalle, mua väsytti ihan kamalasti. Rataantutustumisessa nousi kuitenkin päättäväisyys pintaan ja väsymys kaikkosi. Taas läppälenkkeilyä ennen rataaantutustumista ja sen jälkeen vielä lähempänä omaa vuoroa verryttelyt. Sakari oli ihan täpinöissään, kun pääsi uudestaan kisaamaan. Karsinoissa se ei olisi millään malttanut odottaa omaa vuoroaan, vaan oli joka vaihdolla lähdössä jo radalle. Oma mieliala oli tosi hyvä ja radan edetessä kasvoi nautinnollinen tunne ajatuksesta että me tehdään yhdessä, me osataan ja kaikki kattoo vaan meitä. 2/3 rataa menikin oikein hienosti, mutta sitten puomilla lähdin rynnimään ja Sakari menikin puomin alla olleeseen putkeen. Leveä hymy huulilla tulin kuitenkin pois radalta, oli aika huikee fiilis saada osallistua!



Illalla katselin streamista loput suoritukset ja uni maittoi hyvin. Sunnuntaina aamupäivällä lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Sakari on kyllä mitä mahtavin reissukaveri, ei paljon helpompi enää voisi olla. Ja se kyllä nautti täysin siemauksin myös mun jakamattomasta huomiosta. Nyt otetaan kisaamisen ja treenaamisenkin kanssa kevyemmin, tällä hetkellä suunnitelmissa Agipitsit Raumalla parin viikon päästä ja sitten seuraavat ehkä vasta elokuun lopulla.

17.6.2015

Pitkä viikonloppu Oulussa

Agilityväen yksi vuoden huipputapahtumista koitti vihdoin ja perjantaina 12.6. oli aika suunnata auton nokka kohti Oulua ja Agilityn SM-kisoja. Aikaa sitten oli Miian kanssa päätetty tehdä samalla pieni kesäretki, jonka kohokohtana olisi sunnuntain yksilökisat. Matkan pituuden vuoksi päätettiin, että ajetaan perjantaina Ouluun ja tullaan vasta maanantaina pois. Saatiin edullinen majoitus Nallikarin leirintäalueelta leirintämökissä, kun jo marraskuussa varasin mökin.

Perjantaina siis pakattiin autoon molempien tavarat, kisakaverit Nipsu ja Sakari sekä turistilapset Stella ja Hermanni. Auto olikin melkoisen täynnä. Matka sujui joutuisasti rupatellessa ja muutaman pysähdyksen taktiikalla. Perille saavuttiin n. kuuden maissa ja Nallikari löytyi puhelimen navigaattorin avulla helposti. Pieni nauruntirskahdus taisi päästä molemmilta, kun nähtiin meidän mökki. Onneksi sisätilat oli ulkokuorta paremmat :) Heitettiin tavarat sisään ja melkein saman tien lähdettiin etsimään kisapaikkaa. Reitti mökin ja kisapaikan välillä tulikin tutuksi viikonlopun aikana.
Käytiin ilmoittautumassa jo valmiiksi kisaan ja bongattiin paikalta Aino, joka majoittui meidän mökkiin yhdeksi yöksi koirineen. Ilta kuluikin rattoisasti kuulumisia vaihtaen, koska Aino on Kankaanpään jättänyt jo useampi vuosi sitten, eikä ole monesti nähty sen jälkeen.

Ensimmäinen yö on mulle vieraassa paikassa aina sellainen, etten oikein saa nukutuksi. Niin nytkin. Koiratkin olivat vähän levottomia ja sekin vaikutti. Lauantaiaamuna noustiin kuitenkin reippaana ylös ja Aino lähti kisapaikalle vähän ennen meitä valmistautumaan kisasuoritukseensa seuransa joukkueessa. Me mentiin Miian kanssa perässä kannustamaan. Aamupäivä vietettiin kisapaikalla ja sitten mentiin mökille vähän lepäämään. Illansuussa mentiin katselemaan joukkueitten viimeisten koirien suorituksia ja viideltä Sakarin Otso-isän omistaja Susanna tuli hakemaan meidät yhteislenkille. Susanna johdatti meidät isoille hiekkakuopille, jossa koirat sai olla vapaana. Tehtiin parin tunnin lenkki ja koirat nautti vapaana olosta ja Sakari pääsi uimaan. Voi riemua!
Hermannille kävi hassusti, kun lähti veteen Sakarin perässä ja sitten iskikin järkytys, kun se olikin VETTÄ! Kamera oli mukana ja sain taltioitua ipanan järkyttyneen ilmeen. Kuvia tuli muutenkin otettua melko lailla, tässä niistä muutama:
Uimamaisteri
Apuaaaaa, kuinka tältä pääsee poiiis?
Hermannilla kuivaus käynnissä
Ihan vähän juostiin :)
Mutta maltettiin poseeratakin
Sakari ja Otso
Sakari
Otso
Hermanni
Lopuksi vielä vähän uimista ja lisää juoksemista

Iso kiitos Susannalle vielä kerran kun sekä ihmiset, että koirat pääsivät tälle rentouttavalle lenkille. Lenkkeilyn jälkeen haettiin vielä ruokaa ja sitten mentiinkin nukkumaan ja valmistautumaan kisapäivään.

Sunnuntai koitti kauniin aurinkoisena. Mun vuoro oli vasta neljännessä rataantutustumisryhmässä vähän ennen yhtätoista ja Miia oli kuudennessa n. klo yksi. Ehdittiin siis aamulla katsoa rataa jo mökillä streamin kautta. Rataprofiili näytti melko helpolta ja sitten alkoikin vähän jännittää. Rata kun oli sellainen että siitä pitäisi pystyä suoriutumaan ihan kunnialla. Ei muuta kuin kisapaikalle hyvissä ajoin koiraa lämmittämään ja katselemaan muiden suorituksia. Oman vuoron odottaminen tuntui tosi pitkältä, mutta kun pääsi lähtökarsinoihin vuoroa odottamaan katosi jännityskin. Siinä kohtaa ajattelin vain, että parhaamme mennään tekemään ja se riittää mihin riittää.
Alussa oli kolmen esteen suora, pituus oli toisena esteenä. Sakari oli kaatanut viimeisen palikan ja kompuroi sitten sen verran, että kaatoi kolmosena olleen hypyn ja kaatui itsekin. Tuo pituuden kaatuminen selvisi vasta, kun katsoin rataa videolta. Jostain syystä meille ei oltu tuloksiinkaan merkattu muuta, kuin vitonen ja yliaikaa tuli 0,72. Muu rata meni siis puhtaasti vaikka jännitin, että kuinka Sakari hakee kepit, kun ne oli tosi lähellä edellistä hyppyä ja vähän siivekkeen takana piilossa. Hyvin kuitenkin haki ne ja muutkin esteet. Olin aika paljon edellä monessa kohtaa. Siksi tuntuikin, että Sakari ei ihan parasta vauhtiaan kulkenut. Yllätys olikin melkoinen kun selvisi, että olisi ehditty ihanneaikaan (etenemä 4,2), jos Sakari ei olisi kaatunut. No virheitäkin tuli, joten ei finaalipaikkaa. Pieni jossittelu saa kuitenkin mielen hyväksi, jos se ei olisi kompuroinut, olisi mekin päästy finaaliin 85 muun nollan tehneen koiran kanssa. Vaikka finaali jäikin kokematta, olin suoritukseemme todella tyytyväinen. Viime vuoden tulos parani ja näin kisoihin asetettu tavoite tehdä tulos ja parantaa sitä edellisvuodesta, toteutui hienosti!


Miia ja Nipsu tekivät myös hienon radan, mutta kolmosesteellä Nipsu tuli esteestä ohi, joten kieltovitonen ja korjaamisesta johtuen hienoinen parin sekunnin ihanneajan ylitys. Käytiin kävelemässä pitempi lenkki, eikä Sakari näyttänyt ottaneen itseensä kaatumisen seurauksena. Ravasi ja liikkui puhtaasti.
Jäätiin vielä katselemaan kaikki finaaliradat ja nautittiin mahtavasta tunnelmasta.

Maanantaiaamuna pakattiin kimpsut kasaan ja yhdeksän aikaan aamulla lähdettiin ajamaan kotia kohti. Matka meni jälleen hyvin ja Oulussa edellisiltana alkanut sadekin lakkasi jossain vaiheessa matkaa.
Kiva retki oli ja paljon hauskoja muistoja saatiin. Kiva oli kyllä palata kotiinkin :) Puolentoista viikon päästä suunnataan sitten Jyväskylään Sakarin kanssa MM-karsintoihin. Huomenna Sakari hierotaan, jotta saadaan mahdolliset kaatumisen aiheuttamat jumit selville ja hoidettua. Muuten otetaan sinne saakka rennosti, mitä nyt Hermannin kanssa on aikomus tehdä vähän jotain pientä.

8.6.2015

Viimeistelykisoissa korkattiin uusi nollatili

Eilen sunnuntaina oli meidän viimeiset kisat ennen Oulun yksilökisaa. Ylöjärvellä oli tarjolla minien karsintaradan tuomarin, Mika Moilasen kolme rataa. Kirsin kanssa lähdettiin matkaan. Mulla oli Hermannikin mukana ja se sai vähän siedätyshoitoa, kun Perlalla oli juoksu.
Kaikki radat mentiin järjestyksellä medit, maksit, minit, joten tällä kertaa ei tullut paineita minien ekana starttaamisesta. Ehti hyvin katsella rataa ja käydä tutustumisessa sitten tsekkaamassa linjat.
Eka rata oli virtaava ja sellainen, että molemmat sai juosta. Mä olin perjantaina parinkymmenen vuoden jälkeen ratsastustunnilla ja jalat oli "hieman" jäykät. Muutenkaan en mikään Usain Bolt ole, mutta nyt jalkojen liikkeelle saaminen oli vielä normaalia hankalampaa. Sen verran oon kuitenkin äitiltä periny pohjalaista sisua, että tempastiin nolla pohjaksi! Saatiin siis jo ensi vuoden kisoja varten nollatili auki. Etenemäkin oli kelpo 3,99, sijoituttiin tällä vielä sijalle 3.
Tällä radalla korkkasi Jaana ja Maisa 3-luokan heti meidän jälkeen. Ehdin onneksi näkemään suorituksen samalla Sakaria palkaten. Hienosti tekivät myös tuloksen 10+ yliaikaa, kun pari pientä kauneusvirhettä sattui matkalle. Tuosta on hyvä jatkaa!

Toka rata oli vielä juostavampi ja sivusta katsellessa ajattelin, että millähän saan omat jalkani liikkeelle. Kai ne sitten jotenkuten liikkui, kun tehtiin nolla tältäkin. Ekat startit ensi vuoden ässämmien nollienkeruukaudella ja tupla plakkarissa! OHO!
Jäähdyttelylenkiltä tullessa muutama tuttu seisoi tulostaululla ja huikkas onnitteluja. Tuloslistan mukaan me oli voitettu! Kun itse katsoin tulosta, niin sanoin, että tuo ei kyllä oo mahdollista: meidän aika oli -11,30 ja etenemäksi oli ilmotettu 5,22. Palkintojenjako alkoi samantien ja mut huudettiin ykköspallille. Sanoin siinäkin, että nyt oon hieman hämmentynyt. Heti, kun olin palkinnot saanut käteeni mut huikattiinkin toimistoon, johon olisin mennyt asiaa selvittämään ilmankin. Siellä sitten selvisi, että "pieni" näppäilyvirhe oli sattunut ja meidän oikea tulos oli -2,30, etenemä 4,13 ja sijoitus 4. No palkinnot annettiin oikealle voittajalle ja naurettiin sattuneelle. Olishan se tietty kiva ollu saada myös oikeus osallistua 2016 karsintoihinkin, mutta kyllä tuo tuplakin mieltä lämmittää :)

Kolmas rata oli hyppäri ja jos mahdollista, niin vielä edellisiäkin enemmän juostava rata. Tällä radalla tippu muurin palikat ja sitten mutkaputken tyrkyllä oleva pää olisi pitänyt sivuuttaa ja klassisesti tein siihen "enteemitään"-ohjauskuvion eli sinne tyrkkypäähän Sakari sitten sujahti. Hyvin kuitenkin suoritti esteitä etäällä musta muissa kohdin ja hyvällä vauhdilla. Tää hyppäri tietysti oli se varsinainen kenraalirata ja huono kenraali tietä hyvää ensi-iltaa ;) No, viikon päästä ollaan viisaampia pitääkö väittämä paikkansa :)


30.5.2015

Hermanni korkkaa ulkokentät

Eilen lähdin melkein suoraan töistä Raumalle epistelemään Hermannin kanssa. Miia lähti mukaan Stellan ja Nipsun kanssa. Olin ilmottautunut ennakkoon möllien putkiralliin x2 ja kerran möllien agilityradalle. Ennakkoilmottautuneiden kesken arvottiin 12 kg:n Racinel Black Label-koiranruokalahjakortti ja arpa suosi mua! Eli mentiin kisoihin jo voittaneina :)
Pääasiallinen tarkoitus oli treenata lähdössä pysymistä. Ekalle putkiralliradalle startattiin ensimmäisinä. Mua vähän jännittikin :) Lähdössä pysymisessä ei ollut ongelmia. Se on alkanut sujua paremin nyt, kun olen käskenyt Hermannin maahan. Siinä on ilmeisesti helpompi pysyä. Tällä eka kierroksella hätäilin parissa kohtaa ja saatiin kaksi kieltoa. Reippaana Hermanni teki töitä mun kanssa, eikä ottanut häiriötä mistään. Nää oli ekat agilityt ulkokentällä, mutta eipä ollut eroa sisällä tehtyihin treeneihin. Mä niin tykkään tuon työskentelyasenteesta.

Toisella kierroksella Hermanni jo tuntui osaavan radan ulkoa, eikä enää tullut kieltoja. Yllätyin silti, kun palkintojen jaossa meidät kutsuttiin ykköspallille :)

Tässä välissä oli avoimen putkiralli ja Miia teki mallikkaat suoritukset molempien koirien kanssa, ollen Stellan kanssa sijalla 1. ja Nipsun 2.

Sitten oli vuorossa möllien agilityrata. Miia toimi kontakteilla palkanviejänä. Lähdössä pysyi edelleen hyvin, tavoite saavutettu!
Kakkosena olleesta aasta tuli ensin ohi, koska olin liian pitkällä edessä ja sitten kiipesi sen nurjalta puolelta. Erinäköinen muuri ei tuottanut ongelmia ja puomillekin kiipesi hyvin. Kontakteja ei ole juurikaan tehty, eikä varsinkaan radan osana, joten tyytyäinen sai tähänkin olla. Puomin alastulolla ei huomannut palkkaa, vaan lähti mun liikkeeseen mukaan, kun tein pienen sivuirtoamisen. Yhden hypyn ohitti vielä kun ampui putkesta liian pitkälle enkä ohjannut kunnolla.



Kisaamisen jälkeen Hermanni sai vielä leikkiä Viima-göötin kanssa ja kivaa oli, ainakin ilmeistä päätellen!

Mä oon kyllä onnellinen, kun tuosta ipanastakin on kasvamassa varsin pätevä harrastuskaveri :) Huomenna molemmat pöttöset pääsee Marjon valmennukseen, saas nähdä riittääkö mun kunto :D