Viime viikon saldo oli kolme eläinlääkärikäyntiä ja jokainen eri lääkärillä. Maanantaina käytin Olgan verikokeissa, koska se kutisee. Ihan aluksi luulin kutinan liittyvän karvan vaihtumiseen, kun turkki on steriloinnin jälkeen mennyt todella pehmeäksi, eikä karva irtoa vaan huopuu. Hälytyskellot alkoivat soida siinä vaiheessa, kun Olga raapi, puri ja nuoli itseään verille, enkä kuitenkaan löytänyt takkuja tms.
Verikokeet otti kunnaneläinlääkäri ja tulokset sain suoraan omaan sähköpostiin. Torstaina käytiin sitten tuloksia ihmettelemässä Hämeenkyrössä. Eniten pelkäsin, että maksa tai munuaiset ovat tulleet tiensä päähän. Niissä ei kuitenkaan verikokeiden perusteella ollut mitään suuremmin vialla, vaan arvot olivat viitearvojen rajoissa. Kilpirauhasarvoissa oli pientä häikkää, mutta eläinlääkärin mukaan vika ei ole pelkästään siinä. Olgalta otettiin samalla vielä virtsanäyte, joka lähetettiin Kuopioon tutkittavaksi. Siitä tutkittaisiin munuaisten tila tarkemmin. Epäilynä oli Addisonin tauti ja sovittiin että testataan sen mahdollisuus tällä viikolla. Mitään varmuutta kutinan aiheuttajasta ei tässä vaiheessa selvinnyt, kuin se että jossain nyt on häikkää.
Perjantaina oli Hermannin luustokuvauspäivä. Mentiin tutkittavaksi tuohon naapuriin Kari Ventelälle. Jännitti mitä löytyy. Ventelä on arvioissaan tarkka ja pitkälti tulokset tulee samoina Kennelliitosta takaisin. Polvet tutkittiin nolliksi heti kättelyssä, ennen kuvauksiin rauhoittamista. Kuvaustulokset Ventelä arvioi seuraavasti: Lonkat saivat kehuja, A/A (Kennelliiton lausunto sama), kyynärät joko 0/0 tai mahdollisesti 1/1, jotain pientä varjostumaa näkyi (tuli takaisin 0/0), selässä kaikki muuten hyvin, mutta kalkkeutuneita välilevyjä oli useampi. Välimuotoinen lanneristinikama oli Ventelän silmiin joko lievä 1 tai 0 (Kennelliitto LTV0), nikamien epämuotoisuutta ei ollut ja nikamia oli oikea määrä (VA0). Spondyloosia ja välilevyjen kalkkeutumista ei Kennelliitossa lausuta alle kaksivuotiaalta, joten missään ei nyt virallisesti näy, että selkä ei ihan niin puhdas ole kuin virallisesti näyttää. Spondyloosia ei ollut havaittavissa, mutta IDD lausunto ei olisi puhdas. Välilevyjen kalkkeutuminen/rappeuma on kondrodystrofisten (lyhytraajaisten) rotujen ongelma ja perinnöllinen. Se altistaa normaalia enemmän välilevytyrälle, joka saattaa pahimmassa tapauksessa halvaannuttaa koiran. Minkäänlaisia rajotteita ei Ventelältä saatu ja harrastamista saadaan jatkaa niin kuin tähänkin saakka. On kuitenkin itselle hyvä tietää selän tilanne, jotta osaa reagoida ajoissa, jos alkaa jotenkin oireilla. Hermanin tilanne on siinä mielessä hyvä, että nikamat ovat oikeanlaisia ja välilevyt oikeilla paikoillaan.
Sunnuntaina käytiin kisaamassa Noormarkussa. Mukana oli Sakari ja Hippu. Koska mielessä oli niin paljon noita terveysjuttuja, ei itsellä ihan hirveän hyvää kisafiilistä ollut. Ilmeisesti sopivan rennosti kuitenkin mentiin ja nautittiin siitä, mikä murheisiin parhaiten auttaa, sillä tehtiin Sakarin kanssa heti eka radalta nolla, jolla sijoituttiin toiseksi :) Kaikkiaan startanneita minejä oli 28.
Hipun kanssa tehtiin jälleen vähän omanlainen rata, mutta sen kanssa pääasiallinen tavoite on pitää hauskaa.
Toka radalla tehtiin Sakarin kanssa nolla jälleen, joten nyt on oikeus osallistua ensi vuonnakin SM-kisoihin. Tämä oli meidän kauden toinen tupla, joten jos vielä sattuu käymään hyvä tuuri ja onnistutaan nappaamaan vielä nollavoitto, olisi MM-karsintoihinkin osallistumisoikeus. Voitto voi kyllä jäädä haaveeksi, mutta ei se tälläkään reissulla kauas jäänyt.
Hipun kanssa rallateltiin taas ihan omannäköinen rata, mutta tavoite täyttyi :D
Sakarin radat
Maanantaina lähdettiin Tainan kanssa pienelle arjestairtautumisreissulle Amsterdamiin. Matka oli varattu syksyllä ja tavallaan se tuli hyvään saumaan.
Torstaina tultiin takaisin ja eilen käytiin Olgan kanssa uudestaan lääkärissä. Tarkoitus oli tehdä Addisonin taudin todentava testi, mutta tultiin lääkärin kanssa siihen tulokseen, että se saattaa vain poissulkea yhden nahdollisuuden ja on tavallaan hakuammuntaa. Päädyttiin siihen, että nyt lievitetään oireita ja katsotaan mitä tuleman pitää. Kun koira on kuitenkin jo iäkäs, voi osa vaivoista olla iän tuomaa ja osa olla oireita jostain esim. hormonaalisesta häiriöstä. Nyt siis katsotaan elämää eteenpäin päivä kerrallaan ja kun huonot päivät vievät voiton hyvistä, on aika päästää irti ja tehdä se viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle <3 Siihen saakka nautitaan toisistamme ja jäljellä olevasta ajasta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti