9.4.2017

Treenifiilis löytyi kisoissa

Eilen päästiin viimein pitkältä tuntuneen tauon jälkeen taas kisaradoille Hermannin kanssa. Eihän edellisistä starteista ole kuin reilu kuukausi, mutta pitkältä ajalta se on silti tuntunut. Tässä välissä ei ole oikein treenattukaan, kun tuo oma koipi ei tykkää tällä hetkellä edes kävelemisestä, saati sitten juoksemisesta. Se vähä mitä hallilla on käyty, ei ole ollut kovinkan mieltä piristävää. Puomin alastulo-ongelma on vaan pahentunut ja on pitänyt miettiä, miten sitä lähtisi työstämään. Mitkään hidastus- tai pysäytyskontaktit ei houkuttele, kun ei tuo kuitenkaan niiiin nopea ole. Juoksarin kunnolla opettaminen vaatisi multa rautaisen motivaation, ja se on ollut kyllä hukassa..

Näihin Maalahden kisoihin olin päättänyt lähteä vaikka yksjalkasena. Aginollia puuttuu vielä kaks, ja kun miettii millanen hylkyputki meillä on alla, niin eipä tässä liiemmin ole aikaa näillä spekseillä niitä saada, jos joutuu suunniteltuja kisoja jättämään väliin. Päällimmäisenä mietteissä oli kisoihin lähtiessä, kuinka itse pystyn liikkumaan. Tällä kertaa matkaseuraksi lähti äiti, kun seurakaveri ei päässytkään kisaamaan loukattuaan oman jalkansa.

Tuomarina oli Anne Viitanen. Etukäteen vähän pelkäsin millaisia syheröitä radalla on, mutta molemmat radat olikin oikein kivat.
Hermanni starttasi heti ensimmäisenä, mutta radat oli helppo muistaa, joten sen suhteen ei tullut paniikkia. Poikakin oli hallissa jännittämättä, vaikkakin kierroksia oli melkoisesti.

Eka radalla tippui heti eka rima, eikä siihen puomin kontaktiin osuttu... Mutta me tehtiin kuitenkin tulos, eikä ollut edes vaikeeta selvittää rataa numerojärjestyksessä :). Lähdettiin Sonjan ja Sutun kanssa jäähdyttelylenkille heti kun he olivat viidensinä suorittaneet radan. Näin jäi sopivasti medien ja maksien ajaksi aikaa valmistua seuraavaan starttiin. Tällä radalla aika olisi riittänyt voittoon, mutta kympillä oltiin sijalla 9.



Otin Hermannin autosta kävelemään maksien puolivälin paikkeilla ja käytiin vähän heittelemässä palloa läheisellä parkkipaikalla. Juttelin siinä kävellessä samalla, että olisit voittanut, jos olisit jättänyt ne virheet tekemättä. Lisäksi korostin, että siihen puomin alastuloon kuuluu osua, eikä loikata yli :D Hyvällä fiiliksellä oltiin molemmat ja äitikin lupasi pojalle pannaria jos tekisi nollan.
Taas lähdettiin ekana ja vitsit, miten kivan tuntuista menoa. Sellaista varmaa tekemistä hyvällä draivilla. Puomin alastuloa en nähnyt enkä tuomarin kättäkään, mutta muita virheitä ei tehty. Siitä sitten nopeasti kysymään äidiltä, että nousiko tuomarin käsi puomilla? Vieressä olleet katsojat onnittelivat heti hienosta radasta ja kaikki vakuuttivat, että ei noussut käsi puomillakaan! Me siis tehtiin se nolla!!! Wau!



Lähdettiin taas jäähdyttelemään Sonjan ja Sutun kanssa ja kun tultiin takaisin niin oli just palkintojenjako alkamassa. Kuuluttajalla heilui tämän radan tuloslista kädessä, mutta mitään hajua siitä, kuinka muilla oli mennyt, ei ollut. Äiti ei ollut kauhean tarkasti seurannut, mutta sanoi että kyllä siellä nolliakin oli tehty. Sitten kuuluttaja sanoo ensimmäisenä mun ja Hermannin nimet... Vesi nousi silmiin, kun tajusin, että me saatiin nollan lisäksi vielä SERTikin :D!!! Rata tuntui hyvältä, mutta että me sillä nollalla pidettiin johtopaikka koko kisan ajan, on kyllä huikeeta! Sitä viimeistä Sert-Aata saadaan sitten alkaa jahdata syksyllä, kun vuoden ja päivän aika kuluu umpeen. Ensimmäisen ja toisen välillä oli melkein 7 kuukautta ja sinä aikana on tehty vaan kolme nollaa... Tulospuoli ei silti kerro kaikkea siitä, kuinka paljon ollaan menty monessa asiassa eteenpäin, mutta näin onnistumisen hetkellä miettii, että miksi se ei aina tunnu yhtä helpolta? Tälläkin radalla tuli vain neljä puhdasta nollaa, joten mikään läpihuutojuttu se ei kuitenkaan ollut. Silti se tuntui niin helpolta ja vaivattomalta radalta. Kyllä tää mulle kelpaa, ehkä mäkin osaan sittenkin jotain ja Hermannikin oli tosi varman tuntuinen eikä jännitellyt turhia. Niin vaan sekin alkaa sitä kisavarmuutta saada <3 Tehty työ kantaa taas eteenpäin ja antaa uskoa tulevaan.

Sakarin kontrollipissanäyte tutkittiin perjantaina ja antibiootit oli purreet ja näyte näytti hyvältä. Jospa nämä sairastelut ja säikäyttelyt nyt riittäis hetkeks aikaa, jos sais vienosti pyytää...