29.1.2013

Kirkkaat kiikarit

Tuomas Illukka peilasi tänään Sakarin silmät. Terveet näkimet on pojalla. Lääkärin sanoin "viimosen päälle komiat". Ja poika antoi hienosti tutkia.

28.1.2013

Takaisin ruotuun

Tässä on nyt löysäilty koko alkuvuosi enemmän ja vähemmän pakon sanelemana. Sakarin kuukauden agilitytauko on venynyt kahteen. Ei siitä toki mitään haittaa ole, mutta huomaan, että on vaikeampi saada itseään takaisin ruotuun.

Olga on parantunut leikkauksen jälkeen todella hyvin. Haava parantui melkein kuin itsestään ja neidillä piisaa virtaa entistä enemmän.

Kun Olgan vointi parani, iski itselleni kauhea flunssa. Ja taas jäi Sakarin treenit ja omat kahvakuulailut väliin... Flunssa ei ole antanut periksi vieläkään, eli omat kunnonkohotuspyrkimykset saavat odottaa vielä ensi viikkoon.

Sakarin kanssa mentiin eilen kuitenkin Marjon treeneihin. Rata oli kiva, vaikka ihan omalla mukavuusalueella ei ohjausten suhteen liikuttukaan. Tehtiin sylkkäreitä ja poispäinkäännöksiä, jotka menivät hienosti. Sakari vastasi niihin oikein hyvin, vaikka ei niitä kovin paljoa ole treenailtu. Mutta kun on taitava koira niin on. Lisäksi erityinen ilon aihe itselle oli, kun radalla oli kohta jossa mentiin ensin kepit, sitten aa ja kepit uudestaan. Sakarin pystyi lähettämään aalle niin, että leijeröin kepit, eikä mitään ongelmaa. Ihanaa, kun se osaa irrota ja suorittaa itsenäisesti asioita!
Viskileikkaukset saatiin harjoitusohjelmaan, ne eivät sujuneet. Koirakin tosin väsähti tosi nopeasti, niin ettei jääty tätä hinkkaamaan. Taisi innostus treeneihin pääsystä purkautua ja energiat karkasivat riemun mukana taivaan tuuliin :)

Huomenna on ohjelmassa Sakarin silmäpeilaus ja sunnuntaina olisi tarkoitus aloittaa tämän vuoden kisailut Lempäälässä. Vihdoin! Jospa nyt päästäisiin kisoihin asti ilman yllätyksiä.

14.1.2013

Toipilas, osa 2

Jotenkin tuntuu, että toistan itseäni noissa otsikoissa. Viime vuoden tammikuun 5. päivä kirjoittamani päivitys nimittäin kulkee samaisen Toipilas-otsikon alla. Täytyy toivoa, ettei ensi vuonna enää toisteta samaa virttä...

Olgalle kuuluu hyvää. Perjantain eli leikkausta seuraavan päivän se oli vähän kipeän oloinen, mutta siitä onkin sitten olo kohentunut aimo harppauksin. Jo perjantaina se söi ja teki asiansa normaalisti, nyt varmasti lähtisi lenkille, jos vain pääsisi. Vähän turhauttavaa taitaa sisällä makoilu olla, kun heti ulosmentäessä alkaa haukkua, oli syytä tai ei. Hihnan saa pitää tiukalla, ettei neiti ala liikaa riekkua.

Haavan Olga on antanut olla rauhassa. Kauluri otettiin eilen pois ja laitettiin vain t-paidat päälle molemmista päistä, niin että saatiin aikaiseksi haalari. Tänään löytyi kirppikseltä lasten vetoketjullinen puuvillahaalari ja se saa olla nyt vielä suojana varmuuden vuoksi. En halua ottaa tässä vaiheessa kuitenkaan riskiä, että Olga repii sittenkin tikit irti ja haavan auki.

Tässä t-paita viritykset ja haalarihemmo:








11.1.2013

Sanatonta viestintää

Olgalla piti olla eilen fyssari ja polvikontrolli sekä uusintapiikitys. Fyssarilla ja lääkärissä kyllä käytiin, mutta suunnitelmat muuttuivat "pikkuisen", kun keskiviikkona aloin epäillä, että Olgalla on kohtutulehdus. Jo jonkun aikaa mulla oli ollut sellainen tunne, että kaikki ei ole ihan niin kuin pitää, vaikka Olga oli ihan normaali, eikä oireillut sen kummemmin.

Keskiviikkoaamuna Olga ei syönyt, mutta joi epätavallisen paljon. Olin jo netistä tutkaillut kohtutulehduksen oireita ja varsinkin tuo juominen on yksi oireista. Päivän olin töissä ja käskin isän tarkkailla päivän aikana Olgan vointia ja ilmoittaa mulle heti, jos jotain ilmenee. Päivä oli mennyt kuitenkin ihan hyvin ja illalla käytiin lenkilläkin. Olga oli oma itsensä. Kotona se kuitenkin nuoleskeli takapäätään ja kävi juomassa. Kahdentoista aikaan illalla tarkistin vielä kerran sen peräpään ja nyt sieltä tuli selvästi paksua visvaa. Aamulla ja päivällä värkki oli vain hieman turvonnut ja aavistuksen normaalia kosteampi. Vatsan seutu tuntui omaan käteen olevan turvoksissa. Soitin kasvattajalle ja päivystävälle eläinlääkärille, joka kuitenkin sanoi, että uskallamme odottaa seuraavaan päivään koska mätää valuu ulos. Yö meni levottomasti nukkuessa ja aamua odotellessa.

Aamulla ennen Raisioon lähtöä soitin vielä klinikalle muuttuneesta tilanteesta. Kahdeltatoista Olgalla oli fyssari, joka kehui Olgan käytöstä ja totesi, että jos jokainen asiakas olisi noin mukava käsiteltävä, olisi hänen työnsä helppoa <3 Jumeja ei löytynyt ja sekä fyssari, että eläinlääkäri tutkiessaan totesivat liikkeiden olevan melko hyvät. Saatiin jumppaohjeita kotiharjoittelua varten. Niitä käytetään sitten kun on muusta toivuttu. Eläinlääkäri tosiaan katsasti ensin kävelyn ja polven tilanteen ennenkuin käytiin akuutimman tilanteen kimppuun. Lääkärin ei tosin tarvinnut kuin kokeilla Olgan vatsaa todetakseen, että se tuntuu todella turvonneelta. Saman tien hän alkoi valmistella Olgaa leikkaukseen ja sanoi leikkaavansa puhelinajallaan. Niin puoli kolmen aikaan jätin neidin leikattavksi ja lähdettiin Tainan kanssa kuluttamaan neljää tuntia lähellä sijaitsevaan Myllyyn. Ei ihan ollut shoppailufiilikset, mutta kuluipa aika kuitenkin edes jotenkin. Puoli seitsemältä saimme vihdoin hakea Olgan. Poistettu kohtu painoi 1,3 kg, eli oli sinne ehtinyt jonkun verran märkää kertyä. Nyt me sairaslomaillaan viime vuoden alun tapaan mummulassa ainakin nämä ensimmäiset päivät. Kotiin menoa ei kielletty, mutta portaissa pitää olla varovainen. Olga on vielä vähän kipeän oloinen, mutta ruoka on maistunut ja pissalla käyty hyvin. Onneakin oli kyllä matkassa. Harvemmin taitaa olla niin, että koiran sairastuessa on lääkäriaika jo valmiiksi varattuna. Lisäksi mulla alkoi juuri eilen vähän pidempi vapaapäivien putki, joten olen ihan luvan kanssa poissa töistä, eikä sitä tarvinnut erikseen järjestää. Huomiset kisat jäävät kyllä väliin, mutta tuleehan noita kisoja. Ja se se vasta onni on, että oman koiran kanssa on sellainen yhteys kuin minulla ja Olgalla on! Rakas pönttöpää