Keskiviikkoaamuna Olga ei syönyt, mutta joi epätavallisen paljon. Olin jo netistä tutkaillut kohtutulehduksen oireita ja varsinkin tuo juominen on yksi oireista. Päivän olin töissä ja käskin isän tarkkailla päivän aikana Olgan vointia ja ilmoittaa mulle heti, jos jotain ilmenee. Päivä oli mennyt kuitenkin ihan hyvin ja illalla käytiin lenkilläkin. Olga oli oma itsensä. Kotona se kuitenkin nuoleskeli takapäätään ja kävi juomassa. Kahdentoista aikaan illalla tarkistin vielä kerran sen peräpään ja nyt sieltä tuli selvästi paksua visvaa. Aamulla ja päivällä värkki oli vain hieman turvonnut ja aavistuksen normaalia kosteampi. Vatsan seutu tuntui omaan käteen olevan turvoksissa. Soitin kasvattajalle ja päivystävälle eläinlääkärille, joka kuitenkin sanoi, että uskallamme odottaa seuraavaan päivään koska mätää valuu ulos. Yö meni levottomasti nukkuessa ja aamua odotellessa.
Aamulla ennen Raisioon lähtöä soitin vielä klinikalle muuttuneesta tilanteesta. Kahdeltatoista Olgalla oli fyssari, joka kehui Olgan käytöstä ja totesi, että jos jokainen asiakas olisi noin mukava käsiteltävä, olisi hänen työnsä helppoa <3 Jumeja ei löytynyt ja sekä fyssari, että eläinlääkäri tutkiessaan totesivat liikkeiden olevan melko hyvät. Saatiin jumppaohjeita kotiharjoittelua varten. Niitä käytetään sitten kun on muusta toivuttu. Eläinlääkäri tosiaan katsasti ensin kävelyn ja polven tilanteen ennenkuin käytiin akuutimman tilanteen kimppuun. Lääkärin ei tosin tarvinnut kuin kokeilla Olgan vatsaa todetakseen, että se tuntuu todella turvonneelta. Saman tien hän alkoi valmistella Olgaa leikkaukseen ja sanoi leikkaavansa puhelinajallaan. Niin puoli kolmen aikaan jätin neidin leikattavksi ja lähdettiin Tainan kanssa kuluttamaan neljää tuntia lähellä sijaitsevaan Myllyyn. Ei ihan ollut shoppailufiilikset, mutta kuluipa aika kuitenkin edes jotenkin. Puoli seitsemältä saimme vihdoin hakea Olgan. Poistettu kohtu painoi 1,3 kg, eli oli sinne ehtinyt jonkun verran märkää kertyä. Nyt me sairaslomaillaan viime vuoden alun tapaan mummulassa ainakin nämä ensimmäiset päivät. Kotiin menoa ei kielletty, mutta portaissa pitää olla varovainen. Olga on vielä vähän kipeän oloinen, mutta ruoka on maistunut ja pissalla käyty hyvin. Onneakin oli kyllä matkassa. Harvemmin taitaa olla niin, että koiran sairastuessa on lääkäriaika jo valmiiksi varattuna. Lisäksi mulla alkoi juuri eilen vähän pidempi vapaapäivien putki, joten olen ihan luvan kanssa poissa töistä, eikä sitä tarvinnut erikseen järjestää. Huomiset kisat jäävät kyllä väliin, mutta tuleehan noita kisoja. Ja se se vasta onni on, että oman koiran kanssa on sellainen yhteys kuin minulla ja Olgalla on! Rakas pönttöpää
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti