On taas se aika vuodesta, kun tutkaillaan, mitä piti vuoden aikana tehdä ja mitä tavoitellaan tulevana vuonna :)
Ja näin siinä sitten kävi:
Ensimmäinen, suurin ja tärkein on saada Olgalle toimiva jalka!
Jalka toimii. Syksyllä tosin alkoi ontuminen, ja lopulta mentiin kuvauttamaan polvi. Lievä nivelrikko löytyi. Hoitona piikitettiin hyaluronihapon ja kortisonin yhdistelmää niveleen ja hoito tepsi heti. Uusintapiikitykselle mennään tammikuun kymmenes päivä, samalla saadaan fysioterapeutilta ohjeita vielä lihasten kehittämiseen.
Sen jälkeen tavoitellaan Sakarin nousemista kolmosluokkaan, haaveillaan siitä, että voitais osallistua piirinmestaruuskisoihin.
Alkuvuosi oli agilityssä enimmäkseen hylkyjä, hylkyjä ja hylkyjä. Taisi siellä joukossa muutama tulos tulla, mutta ohjaajana vaivuin varsinaiseen agilitymasennukseen, kun mikään ei tuntunut sujuvan. Toukokuun alussa Porissa tehtiin vuoden ensimmäinen nolla ja vaikka se ei osallistujamäärän vuoksi LUVAan oikeuttanutkaan, niin saatiin mun päästä lukko auki ja kesäkuun lopussa Agirodussa noustiin vihdoin kolmosiin syntymäpäivänäni :) Lukon aukeamista edesauttoi myös suuresti se, että päästiin mukaan Satakunnan alueelliseen valmennukseen Training to Compete- ryhmään. Heinon Marjon treeneistä sain hurjasti itseluottamusta ja opin jopa uusia ohjauskuvioita :) Olen myös oppinut soveltamaan oppimaani kisaradoilla ja sekin on tehnyt kisaamisesta kivaa.
Kolmosissa ehdittiin kisata muutama kisa ennen piirinmestaruuksia, joihin olimme oikeutettuja osallistumaan. Tuloksilla ei kolmosissa paljoakaan juhlittu, mutta yhdessä tekemisen ilo löytyi jälleen ja kisaaminen tuntui todella kivalta. Vuoden viimeisissä kisoissa tehtiin nopeusennätyskin, joten ensi vuonna jatketaan entistä innokkaampina!
Ja toivoisin myös, että löydettäis meille uusi koti. Sellainen jota pystyttäis näillä mun tuloilla ylläpitämään. Tällä hetkellä harmittaa ihan suunnattomasti, ettei Olga voi olla kotona hoidettavana noiden lukuisten rappusten takia, enkä mä voi olla sen kanssa vaikka se olisi juuri nyt tarpeen. Ja leikkauksen jälkeen varsinkin.
Samassa osoitteessa asutaan edelleen. Kaipa se uusi kotikin löytyy, kun on sen aika.
Kuitenkin kolmesta tavoitteesta kaksi saavutettiin ja toiveita myös ylitettiin. Sen verran vielä tuosta uuden kodin haaveesta, että asuttiin kaikki kolme vanhempieni luona Olgan toipumisen ajan, tuosta kun saa sen käsityksen, että olisimme olleet eri osoitteissa. Vähän meinasi kaikilla osapuolilla pinna kiristyä kahden kuukauden aikana, mutta hengissä selvittiin!
Sitten niitä tulevan vuoden tavoitteita:
Olga
Nautitaan elämästä.
Jatketaan kuntoutusta.
Jos mulla kantti kestää ja koira pysyy kunnossa, saatetaan käväistä Mejä- kokeessa. Saapi nähdä. Kaksi hirvenjalkaa ja muutama veripullo odottavat pakastimessa kevättä, että päästään treenailemaan ja sitten katsotaan osallistutaanko kokeeseen.
Sakari
Sakarin pääasiallinen tehtävä on olla meidän porukan pelle ja tuoda iloa elämään.
Treenataan lisää agilityä. Marjo jatkaa onneksemme vielä kevään ajan valmennusta, vaikka virallinen alueellinen valmennus loppuikin.
Kisataan. Vielä ei tavoitella osallistumisoikeutta SM-kisoihin, ehkä ensi vuonna. Muutama nollakin olis kuitenkin kiva tehdä.
Keväällä olisi tarkoitus myös peilauttaa Sakarin silmät.
Sakarikin pääsee jälkeä harjoittelemaan omaksi iloksi.
Minä
Kunnonkohotus kahvakuulaillen jatkuu...
Hippukin pääsee kisaamaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti