Mä oon tällä viikolla harrastanut aksaa oikein urakalla :) Sunnuntaina oli Hermanni Marjon valmennuksessa, maanantaina Sakari pääsi viettämään mun kans laatuaikaa, eilen Hermannilla omatoimitreenit ja tänään kävin vielä omatoimiajalla kaikkien neljän (Hippu on päivähoidossa Tainan ollessa koulussa) kanssa hallilla. Perjantaina on vielä kisat Seinäjoella :D No, tää on viimenen viikko ennen töitten alkamista, joten piti ottaa ilo irti. Koiria ei silti oo rasitettu liikoja, kun on useempi treenikaveri.
Tämä rata on ollut jokaisella treenikerralla työn alla, alkaa ohjauskuviot painua munkin päähän :D
Aloitetaan Hermannin sunnuntain valmennuksesta. Ipana tekee ikänsä mukaan, eli treenit on melko lyhyitä ja sen jaksamista seurataan tarkasti. Väsymisen näkee siitä, että alkaa keittää yli. Kierrokset lisääntyy ja korvat menee lukkoon. Eikä luonnollisesti pysty keskittymään, varsinkaan tottelemiseen.
Tehtiin radasta esteet 1-8. Pussin oikeaa suoritustapaa palauteltiin aluksi mieleen, että meni suoraan, eikä kääntynyt mun jalkoihin. Alku tehtiin niin, että ohjaaja meni 2 ja 3 esteen väliin ja sitten kakkoselle ja kolmoselle molemmille persjättö. Toimi hienosti, kun vaan muistin ohjata myös kolmosen pienellä askeleella :) Alun pussitreenien jälkeen irtosi hyvin vitoselle, vitos-kutosväliin flippi ja hyvin luki senkin. Treenilistalle saatiin poikittaisten hyppyjen treenaamista ja lisää eteen irtoamista. Eteenmeno on kyllä jo parantunutkin, mutta vielä ajoittain jää kattelemaan mua. Marjo palkkas muurille irtoamisesta, että sain tehtyä takaaleikkauksen siihen. Pieni poika on kyllä melkoisen pätevä ja vauhtiakin löytyy.
Maanantaina meillä on kouluttajien omat treenit ja samalla rakennetaan viikon treenirata valmiiksi. Rata saa olla hallilla keskiviikkoon saakka ja kun itse on tehnyt koiran kanssa rataa, on helpompi kouluttaa muita. Tällä kertaa en ottanut mukaan muita kuin Sakarin. Hipun yleensä otan näihin treeneihin myös. Sakari kuitenkin sai nyt laatuaikaa ja kyllä se tykkäsikin!
Se on jo niin taitava, että sen kanssa tekeminen saa hymyn huulille. Jos virheitä tulee, on ne mun huonosta ohjauksesta johtuvia. Alku meni loistavasti. Sakari lukee esteitä hyvin ja mä pääsin etenemään reippaasti alta pois. Flippi meni hyvin, mutta kepit ei meinanneet aluksi löytyä vaan irtosi putkeen nro 11. Pari kertaa otin pelkästään muurilta ja sitten alkoi löytyä kepit kovastakin vauhdista. Takaaleikkauksen kepeillä kesti hyvin. Kepeille on tullut huimasti lisää vauhtia ja varmuutta verrattuna esim. viime kevääseen. Hypylle 16 irtosi tosi hyvin, ei tarvinnut käydä saattelemassa. 18 hypyn jälkeen taas flippi putkelle, putken jälkeen hypylle sylkkäri ja sitten saikin painattaa radan loppuun. Sakari on kyllä sellanen luottokaveri, jonka kanssa saa treenata omaa ohjaamista, kun tietää että se tekee mitä pyydetään :)
Tiistaisin mä vedän treenit ryhmälleni ja olen ottanut niitten päälle omatoimiajan Hermannia varten. Aikaa on puolisen tuntia ja treenikaverina on ollut Hermannia muutaman kuukauden vanhempi Hemmo-russeli, jonka omistaja Vilma on ryhmässäni. Pennut ovat samaa tahtia opetelleet asioita ja on hauska huomata, kuinka samanlaisia ne ovat. Molemmilta löytyy samanlainen tekemisen palo ja molemmat ovat nopeita oppimaan. Ikäväkseni Vilma muuttaa Kuopioon toukokuun jälkeen, eikä me sitten enää saada treenata yhdessä. Tässä pätkä Hermannin tekemistä:
Ohjaaja ei vaan ehdi kunnolla ohjaamaan, lisää juoksutreeniä tarvitsisin :)
Tänään sitten tosiaan varasin tunnin omatoimiaikaa. Seniorit saivat virkistyspäivän. Olgan kanssa tehtiin matalilla rimoilla hyppyjä ja putkia. Toinen oli innoissaan ja teki hommia antaumuksella. Pari kertaa tehtiin lyhyttä pätkää, niin että muut koirat teki välissä.
Hipun kanssa tehtiin kaksi kertaa koko rata, mutta matalilla rimoilla. En sitäkään ole maksirimoilla hyppyyttänyt, kun pääasia on kuitenkin hauskan pitäminen. Hippu lukee nykyään ohjausta hyvin, eikä nytkään ollut paljoa korjailtavaa. Hippu haki yllätyksekseni kepitkin heti kerrasta oikein :) Hipunkin suoritusten välissä oli tauko muitten kanssa tehdessä.
Sakari teki taas loistavaa rataa. Sen kanssa myös kaksi kertaa samalla metodilla.
Hermannin treeni oli kokeilla muutama kerta keppejä. Päätin sittenkin laittaa ohjurit, kun aluksi mietin opettaa hihnalla. Hihnan kanssa Hermanni on opetellut miten kepit suoritetaan, mutta koska haluan, että se oppii tekemään ne itsenäsesti, niin laitoin ohjurit. Aiemmin niitä jo kokeilin, mutta se meni täysin niitten yli hyppimiseksi, vaikka oli hihnakin tukena. Nyt kuitenkin hoksasi, ettei niitten yli kuulu hyppiä. Keppitreeni ei kuulu vielä varsinaisesti ohjelmaan, mutta sen verran on kokeiltu, että tietää mitä niillä kuuluu tehdä. Ja kovin nopeasti on hoksannut idean.
29.4.2015
25.4.2015
Junnu
Tänään koitti Harjavallan ryhmänäyttelypäivä. Pikkumies ekaa kertaa junnuluokassa eli tästä eteenpäin tulokset tulevat myös KoiraNettiin ja tarpeeksi hyvällä laatuarvostelulla on mahdollisuudet myös SERTeihin. Ollaan siis matkalla kohti muotovalioutta :D . No siihen on pitkä matka, eikä tänään hankittu muuta, kuin kokemusta ja hyvä arvostelu :)
Ilma oli kaunis ja kehä ulkona, mikäpä sen mukavampaa, kuin auringonpaisteessa höpistä hyvässä porukassa. Hermanni sai myös harjoitusta kuinka käyttäytyä juoksunarttujen seurassa, kun kahdella junnunartulla oli juoksu. Tuisku-siskolla aika herkullisessa vaiheessa ja Susannan Hileellä juuri alkaneena. Poika käyttäytyi hienosti, eikä tyttöjen läsnäolo häirinnyt liikoja. Lisäksi turha kommentointi oli jäänyt pois, ihanaa!
Hermanni oli ensimmäinen göötti kehässä, joten päästiin nopeasti pälkähästä. Esiintyminen oli mun mielestä aavistuksen ujoa. Ihan niin rinta rottingilla ei esiintynyt, kuin taannoin mätsärissä, mutta todella hyvin kuitenkin :)
Saatiin tuomari Markku Mähöseltä laatuarvosanaksi EH ja seuraavanlainen arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Pää saisi olla jo nyt voimakkaampi. Hyvät silmät. Hyvä kaula, lupaava eturinta. Nyt jo hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät edestakaiset liikkeet. Taka-askelien pituus saa parantua. Hyvä karva. Erittäin miellyttävä käytös.
Junnu-uroksia oli 4 ja yhdelle ERI, muille EH, kilpailuluokassa meille viimeinen sija eli 4. Taisi poika olla tuomarin mielestä vielä liian kakara. No eipä tuomari ERIn suhteen ollut kovin antelias muutenkaan. 16:sta koirasta kolme sai ERIn, yksi junnu-uros, avo-uros ja avo-narttu. Uroksille taisi molemmille antaa SAn.
Eli häpeämään me ei jäädä vaan viikon päästä suunnataan Tampereelle KV-näyttelyyn :)
Ilma oli kaunis ja kehä ulkona, mikäpä sen mukavampaa, kuin auringonpaisteessa höpistä hyvässä porukassa. Hermanni sai myös harjoitusta kuinka käyttäytyä juoksunarttujen seurassa, kun kahdella junnunartulla oli juoksu. Tuisku-siskolla aika herkullisessa vaiheessa ja Susannan Hileellä juuri alkaneena. Poika käyttäytyi hienosti, eikä tyttöjen läsnäolo häirinnyt liikoja. Lisäksi turha kommentointi oli jäänyt pois, ihanaa!
Hermanni oli ensimmäinen göötti kehässä, joten päästiin nopeasti pälkähästä. Esiintyminen oli mun mielestä aavistuksen ujoa. Ihan niin rinta rottingilla ei esiintynyt, kuin taannoin mätsärissä, mutta todella hyvin kuitenkin :)
Saatiin tuomari Markku Mähöseltä laatuarvosanaksi EH ja seuraavanlainen arvostelu:
Oikeat mittasuhteet. Pää saisi olla jo nyt voimakkaampi. Hyvät silmät. Hyvä kaula, lupaava eturinta. Nyt jo hyvä runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät edestakaiset liikkeet. Taka-askelien pituus saa parantua. Hyvä karva. Erittäin miellyttävä käytös.
Junnu-uroksia oli 4 ja yhdelle ERI, muille EH, kilpailuluokassa meille viimeinen sija eli 4. Taisi poika olla tuomarin mielestä vielä liian kakara. No eipä tuomari ERIn suhteen ollut kovin antelias muutenkaan. 16:sta koirasta kolme sai ERIn, yksi junnu-uros, avo-uros ja avo-narttu. Uroksille taisi molemmille antaa SAn.
Eli häpeämään me ei jäädä vaan viikon päästä suunnataan Tampereelle KV-näyttelyyn :)
19.4.2015
Kruisailua Kauhajoella
Muokattu 20.4. Lisätty kuvia
Tuli korkattua ulkokisakausi ja uusi kisapaikkakin, kun tänään lähdettiin Kauhajoelle kisaamaan. Matkaseurana oli Justiina ja Nala, mun ryhmässä aiemmin treenanneet, nyttemmin Joensuussa asuvat kolmosluokan korkkaajat. Meillä oli siis tietysti kova keskinäinen kisa, kumpi voittaa kumman :)
Kisat olivat pienet ja mukavan leppoisat, tuollaisesta kisatunnelmasta mä kyllä niin tykkään, taitaa olla pohojammaa-efekti. Miniluokissa starttasi ekassa 10 ja kahdessa muussa 11 osallistujaa. Mentiin maksi-medi-mini- järjestyksellä. Makseja taisi olla 14 ja medejä 7.
Justiina ja Nala starttasivat kolmansina ja me Sakarin kanssa kuudensina. Heti eka radalla meinasivat tehdä nollan, mutta toiseksi viimeisen hypyn Nala hyppäsi nurinpäin, joten hyl. Meni ohjaajan piikkiin.
Meillekin tuli hyl. Sakari veti korvat luimuun ja nupit kaakkoon, päästeli menemään vähän minne sattuu :) Noin vallaton se harvoin on, taisi ulkokisailu tuntua pitkästä aikaa hyvältä :) Keinulta vetäisi turvalleen, mutta onneksi ei loukannut!
Hermanni oli mukana hengailemassa ja käyttäytyi melko hyvin. Sillä on tapana haukahdella ja ilmoitella olemassaolostaan, mutta tänään oli jopa ajoittain hiljaa. Se on varmaan sitä Teinin Pekan näyttelyarvosteluun kirjoituttamaa määrätietoisuutta. Pikkumies ei todellakaan nyhjää mun lähellä tai jännitä mitään, vaan tutkailee reippaana ja tarkkana, mitä ympärillä tapahtuu.
B- radalta Justiinalle ja Nalalle tulokseksi keppivitonen ja meille sitten taas kahden ensimmäisen riman tippumisen ja puomin alastulon loikkauksen vuoksi 15. Eli tämän kisan voitti nuorempi sukupolvi :) Tulostaululla mun leuka kopahti polviin, kun näin meidän etenemän, 4,27! Toki radalla oli paljon suoraa, millä sai painattaa, mutta silti. Sakari oli tämän kisan minien nopein tuloksia tehneistä, joten ykköspallille olis ollu asiaa ilman virheitä. Mä olin niin tyytyväinen, en olis uskonu, että Sakari kulkee noin kovaa, viime keväänä ei tahdottu päästä edes 3,5 etenemiin. Kehitystä, JES! Tällä radalla olen erityisen tyytyväinen keppien tarkkaan suorittamiseen ja renkaalle kääntymiseen. Oli sellainen kohta, jossa monella oli vaikeuksia ja monenlaista ohjaustapaa tuohon kokeiltiinkin.
C-rata oli hyppäri. Jsutiinalle ja Nalalle tulokseksi 15, yksi rima alas ja tokavikalla hypyllä kaks kieltoa, kun Justiina ei ehtinyt persjättöön.
Keppien jälkeisillä hypyillä mua mietitytti, että kuinka oikein ohjais. Moni teki tuplasylkkärillä, mutta mä päätin kierrättää pitemmän kautta. En sitten osannut tehdä kyseisessä kohdassa mitään ja Sakari meinas tulla kokonaan ohi, sain kuitenki pelastettua. Yks rima tippui jo kuitenkin ennen tätä. Videolla näkyy toinenkin rima maassa, mutta se on tuulen tiputtama. Ajoittain tuuli niin kovaa että esteitä meni sen voimasta nurinkin. Lopun persjättöönkin ehdin koutsi-Marjon kannustamana :) Meille siis tulos 5, tämä erä meille. Tasoihin jäätiin, täytyy ottaa revanssi Justiinan kanssa joskus :) Mutta tälläkin radalla Sakari meni myös lujaa, etenemä oli 4,28!! Ja vielä tuo pieni kuprukin mun takia.
Sanna Kääpä oli ottanut kisoissa kuvia:
Tästä kelpaa kyllä jatkaa, seuraavaksi vappupäivänä Seinäjoella :)
Tuli korkattua ulkokisakausi ja uusi kisapaikkakin, kun tänään lähdettiin Kauhajoelle kisaamaan. Matkaseurana oli Justiina ja Nala, mun ryhmässä aiemmin treenanneet, nyttemmin Joensuussa asuvat kolmosluokan korkkaajat. Meillä oli siis tietysti kova keskinäinen kisa, kumpi voittaa kumman :)
Kisat olivat pienet ja mukavan leppoisat, tuollaisesta kisatunnelmasta mä kyllä niin tykkään, taitaa olla pohojammaa-efekti. Miniluokissa starttasi ekassa 10 ja kahdessa muussa 11 osallistujaa. Mentiin maksi-medi-mini- järjestyksellä. Makseja taisi olla 14 ja medejä 7.
Justiina ja Nala starttasivat kolmansina ja me Sakarin kanssa kuudensina. Heti eka radalla meinasivat tehdä nollan, mutta toiseksi viimeisen hypyn Nala hyppäsi nurinpäin, joten hyl. Meni ohjaajan piikkiin.
Meillekin tuli hyl. Sakari veti korvat luimuun ja nupit kaakkoon, päästeli menemään vähän minne sattuu :) Noin vallaton se harvoin on, taisi ulkokisailu tuntua pitkästä aikaa hyvältä :) Keinulta vetäisi turvalleen, mutta onneksi ei loukannut!
Hermanni oli mukana hengailemassa ja käyttäytyi melko hyvin. Sillä on tapana haukahdella ja ilmoitella olemassaolostaan, mutta tänään oli jopa ajoittain hiljaa. Se on varmaan sitä Teinin Pekan näyttelyarvosteluun kirjoituttamaa määrätietoisuutta. Pikkumies ei todellakaan nyhjää mun lähellä tai jännitä mitään, vaan tutkailee reippaana ja tarkkana, mitä ympärillä tapahtuu.
B- radalta Justiinalle ja Nalalle tulokseksi keppivitonen ja meille sitten taas kahden ensimmäisen riman tippumisen ja puomin alastulon loikkauksen vuoksi 15. Eli tämän kisan voitti nuorempi sukupolvi :) Tulostaululla mun leuka kopahti polviin, kun näin meidän etenemän, 4,27! Toki radalla oli paljon suoraa, millä sai painattaa, mutta silti. Sakari oli tämän kisan minien nopein tuloksia tehneistä, joten ykköspallille olis ollu asiaa ilman virheitä. Mä olin niin tyytyväinen, en olis uskonu, että Sakari kulkee noin kovaa, viime keväänä ei tahdottu päästä edes 3,5 etenemiin. Kehitystä, JES! Tällä radalla olen erityisen tyytyväinen keppien tarkkaan suorittamiseen ja renkaalle kääntymiseen. Oli sellainen kohta, jossa monella oli vaikeuksia ja monenlaista ohjaustapaa tuohon kokeiltiinkin.
C-rata oli hyppäri. Jsutiinalle ja Nalalle tulokseksi 15, yksi rima alas ja tokavikalla hypyllä kaks kieltoa, kun Justiina ei ehtinyt persjättöön.
Keppien jälkeisillä hypyillä mua mietitytti, että kuinka oikein ohjais. Moni teki tuplasylkkärillä, mutta mä päätin kierrättää pitemmän kautta. En sitten osannut tehdä kyseisessä kohdassa mitään ja Sakari meinas tulla kokonaan ohi, sain kuitenki pelastettua. Yks rima tippui jo kuitenkin ennen tätä. Videolla näkyy toinenkin rima maassa, mutta se on tuulen tiputtama. Ajoittain tuuli niin kovaa että esteitä meni sen voimasta nurinkin. Lopun persjättöönkin ehdin koutsi-Marjon kannustamana :) Meille siis tulos 5, tämä erä meille. Tasoihin jäätiin, täytyy ottaa revanssi Justiinan kanssa joskus :) Mutta tälläkin radalla Sakari meni myös lujaa, etenemä oli 4,28!! Ja vielä tuo pieni kuprukin mun takia.
Sanna Kääpä oli ottanut kisoissa kuvia:
Tästä kelpaa kyllä jatkaa, seuraavaksi vappupäivänä Seinäjoella :)
12.4.2015
Tunne on tärkein
Tänään päästiin Sakarin kanssa taas kisaamaan. Tuntuu, että pitkästä aikaa, vaikka maaliskuun alussa oltiin Liedossa. Ehkä se tuntuu siltä, kun alkuvuonna ei ole kovin monissa kisoissa käyty. Nyt onkin sitten enää muutamat kisat ennen SM-kisoja, hui!
Tänään suunnattiin Noormarkkuun, Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroimille radoille. Hyppärillä aloitettiin. Kokonaisuutena rata meni hyvin, mutta toiseksi viimeisellä esteellä en taaskaan (!) malttanut odottaa, joten saatiin kielto putken ohituksesta. Vitosella maaliin siis. Etenemä oli kelpo 3,98 :)Tuohon kieltoon tuhrautui n. kaksi sekuntia videolta laskien, joten etenemä olisi saattanut olla yli 4 m/s. Kiva aloitus! Tuntui hyvältä, koska mielessä on pyörinyt kastroinnin vaikutukset suorituksiin. Bonuksena olen tyytyväinen, kun ehdin hyvin loppupuolella rataa olleeseen persjättöön, enkä jäänyt Sakarin tielle.
B-radalla heti muurilta tippui palikat, mutta kepeillä kesti hyvin mun persjätön, ja mikä hienointa mä uskalsin kokeilla sitä. Kieputuksissa olin myös normaalia rohkeampi ja ohjasin kunnolla. Ehkä mäkin olen kehittynyt :) Tietysti nyt, kun ei ole mitään nollapaineita, niin uskaltaa paremmin myös kisoissa kokeilla sopiiko joku ohjauskuvio meille vai ei. Tällä radalla tuli vielä viimeinen rima alas, joten tulokseksi 10. Etenemä oli 3,96. Eli tasaista kyytiä Sakari paineli.
A-radalla oli alussa putken pään ohitus ja ne on mulle vähän paineita aiheuttavia. Ei niinkään keskellä rataa, mutta aloituksissa. Sakari helposti lipsahtaa kuljetuksessa selän takaa väärään päähän, joten nyt ajattelin mennä sinne mentävään päähän odottamaan ja tehdä pakkovalssin. Tiesin, että ajoituksen olisi osuttava nappiin tai se olisi siellä väärässä päässä. Tällä kertaa Sakari ei pysynytkään istumassa, vaan meinasi varastaa. Hetken mietin, että pyydänkö siitä mukaan vai käskenkö takaisin istumaan. Annoin lähtöluvan kuitenkin ja todennäköisesti olin tossut väärään suuntaan, eli sinne ohitettavaan päähän ja sinnehän se sitten meni. Jatkettiin kuitenkin rataa ilman mitään korjailuja, koska mun vika. Mitä sitä turhaan koiraa paineistamaan sillä korjaamisella. Koko muu rata menikin sitten mallikkaasti. Vauhtikin oli videolta laskien suurin piirtein samaa luokkaa, kuin kaksi aiempaakin. Tällä radalla toiseksi viimeisen hypyn suoritus saa mut tosi iloiseksi. Ei enää tiukemmin voisi tuota tehdä :)
Tänään ei saatu kisakirjaan merkintöjä, mutta mahtavalta tuntui yhdessä tekeminen. Ja sehän se on tärkeintä!
Tänään suunnattiin Noormarkkuun, Hilpi Yli-Jaskarin tuomaroimille radoille. Hyppärillä aloitettiin. Kokonaisuutena rata meni hyvin, mutta toiseksi viimeisellä esteellä en taaskaan (!) malttanut odottaa, joten saatiin kielto putken ohituksesta. Vitosella maaliin siis. Etenemä oli kelpo 3,98 :)Tuohon kieltoon tuhrautui n. kaksi sekuntia videolta laskien, joten etenemä olisi saattanut olla yli 4 m/s. Kiva aloitus! Tuntui hyvältä, koska mielessä on pyörinyt kastroinnin vaikutukset suorituksiin. Bonuksena olen tyytyväinen, kun ehdin hyvin loppupuolella rataa olleeseen persjättöön, enkä jäänyt Sakarin tielle.
B-radalla heti muurilta tippui palikat, mutta kepeillä kesti hyvin mun persjätön, ja mikä hienointa mä uskalsin kokeilla sitä. Kieputuksissa olin myös normaalia rohkeampi ja ohjasin kunnolla. Ehkä mäkin olen kehittynyt :) Tietysti nyt, kun ei ole mitään nollapaineita, niin uskaltaa paremmin myös kisoissa kokeilla sopiiko joku ohjauskuvio meille vai ei. Tällä radalla tuli vielä viimeinen rima alas, joten tulokseksi 10. Etenemä oli 3,96. Eli tasaista kyytiä Sakari paineli.
A-radalla oli alussa putken pään ohitus ja ne on mulle vähän paineita aiheuttavia. Ei niinkään keskellä rataa, mutta aloituksissa. Sakari helposti lipsahtaa kuljetuksessa selän takaa väärään päähän, joten nyt ajattelin mennä sinne mentävään päähän odottamaan ja tehdä pakkovalssin. Tiesin, että ajoituksen olisi osuttava nappiin tai se olisi siellä väärässä päässä. Tällä kertaa Sakari ei pysynytkään istumassa, vaan meinasi varastaa. Hetken mietin, että pyydänkö siitä mukaan vai käskenkö takaisin istumaan. Annoin lähtöluvan kuitenkin ja todennäköisesti olin tossut väärään suuntaan, eli sinne ohitettavaan päähän ja sinnehän se sitten meni. Jatkettiin kuitenkin rataa ilman mitään korjailuja, koska mun vika. Mitä sitä turhaan koiraa paineistamaan sillä korjaamisella. Koko muu rata menikin sitten mallikkaasti. Vauhtikin oli videolta laskien suurin piirtein samaa luokkaa, kuin kaksi aiempaakin. Tällä radalla toiseksi viimeisen hypyn suoritus saa mut tosi iloiseksi. Ei enää tiukemmin voisi tuota tehdä :)
Tänään ei saatu kisakirjaan merkintöjä, mutta mahtavalta tuntui yhdessä tekeminen. Ja sehän se on tärkeintä!
4.4.2015
Kehäketunpenikka
Hermanni on pienestä pitäen muistuttanut kettua:
Ja koska me ollaan nyt mätsäröity oikein urakalla kahtena päivänä peräkkäin(!), niin kai sitä voi kutsua kehäketunpenikaksi :D
Eilen mentiin tuohon parin kilometrin päähän Kankaanpään Koiraharrastajien järjestämään mätsäriin, kun kerran lähellä oli. Alun perin se ei meidän pyhien ohjelmistossa ollut, mutta kun ei ollut muutakaan ohjelmassa, niin päätettiin mennä. Ratsastusmaneesissa pidettiin, joten saatiin samalla harjoitusta jälleen uudenlaisesta paikasta.
Pienissä pennuissa esiinnyttiin tietenkin. Tuomarina oli Peltolan Tarja, gööttikasvattaja itsekin siis. Tarja tykästyi ipanaan ja niinpä saatiin ensin punainen nauha, punaisten kehä voitettiin ja päästiin BIS-kehään. Poika kyllä esiintyi aivan mahtavasti ihan itsekseen, ei mulle oikein muuta tehtävää jäänyt, kuin pitää narun päästä kiinni. Liikkeistä erityisesti saatiin kehuja, myös yleisön joukosta :)
BIS-kehän järjestyksen päätti Tarjan kanssa Hietaojan Sanna, jolla itsellään on afgaaneja. Hermannin esiintyminen vakuutti edelleen molemmat tuomarit. Kymmenestä BIS-kehäläisestä sijoitettiin kolme ja huomasin meidän olevan kehässä tuossa kolmen parhaan joukossa. Meidät ohjattiin kakkospaikalle! Aivan huikeeta! Lisäksi oli kiva kuulla yleisöstäkin kehuja Hermannin hienosta esiintymisestä. Itse olin lähinnä hämmästynyt, kuinka se otti kehän haltuun :)
Huikeat oli palkinnotkin!
Ruokasäkin, pokaalien ja ruusukkeiden lisäksi saatiin lahjakortteja paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen 20 € arvosta ja lisäksi lahjakortti tunnin miljöökuvaukseen. Paikan päällä Hermanni kuvattiin myös kuten muutkin BIS-kehäläiset. Kuvattavaksi olisi päässyt muutenkin, kun tapahtuman yhteydessä oli kuvaaja kalustoineen paikalla
Tänään sitten lähdettiin Poriin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Otin matkaan myös Hipun, koska Porin Seudun Agilityharrastajien järjestämässä tapahtumassa oli veteraaneillekin oma luokka.
Kehiä oli neljä yhtä aikaa, mikä takasi tapahtuman sujuvan etenemisen :) Veteraanit ja pienet pennut olivat vielä sopivasti samassa kehässä peräkkäin. Veteraanit aloittivat ja seitsemän koiraa oli kehässä. Näitä ei otettu pareittain, vaan tuomari sijoitti neljä. Hippu esiintyi tosi hienosti, mutta ei tänään yltänyt palkinnoille saakka. Kivaa oli silti sen kanssa kehässä :)
Hermanni hurmasi jälleen, parina ollut pomeranian voitettiin ja jatkettiin punaisten kehässä. Siellä meidät sijoitettiin jälleen, tällä kertaa sijalle 3. On se aikamoinen hurmuri!
Vähän jo alkoi komeana olo väsyttää. Komistus ja päivän palkinnot :)
Muutaman viikon päästä mennään sitten Harjavaltaan ryhmänäyttelyyn korkkaamaan junnuluokka, jännää!
Ja koska me ollaan nyt mätsäröity oikein urakalla kahtena päivänä peräkkäin(!), niin kai sitä voi kutsua kehäketunpenikaksi :D
Eilen mentiin tuohon parin kilometrin päähän Kankaanpään Koiraharrastajien järjestämään mätsäriin, kun kerran lähellä oli. Alun perin se ei meidän pyhien ohjelmistossa ollut, mutta kun ei ollut muutakaan ohjelmassa, niin päätettiin mennä. Ratsastusmaneesissa pidettiin, joten saatiin samalla harjoitusta jälleen uudenlaisesta paikasta.
Pienissä pennuissa esiinnyttiin tietenkin. Tuomarina oli Peltolan Tarja, gööttikasvattaja itsekin siis. Tarja tykästyi ipanaan ja niinpä saatiin ensin punainen nauha, punaisten kehä voitettiin ja päästiin BIS-kehään. Poika kyllä esiintyi aivan mahtavasti ihan itsekseen, ei mulle oikein muuta tehtävää jäänyt, kuin pitää narun päästä kiinni. Liikkeistä erityisesti saatiin kehuja, myös yleisön joukosta :)
BIS-kehän järjestyksen päätti Tarjan kanssa Hietaojan Sanna, jolla itsellään on afgaaneja. Hermannin esiintyminen vakuutti edelleen molemmat tuomarit. Kymmenestä BIS-kehäläisestä sijoitettiin kolme ja huomasin meidän olevan kehässä tuossa kolmen parhaan joukossa. Meidät ohjattiin kakkospaikalle! Aivan huikeeta! Lisäksi oli kiva kuulla yleisöstäkin kehuja Hermannin hienosta esiintymisestä. Itse olin lähinnä hämmästynyt, kuinka se otti kehän haltuun :)
Huikeat oli palkinnotkin!
Ruokasäkin, pokaalien ja ruusukkeiden lisäksi saatiin lahjakortteja paikalliseen eläintarvikeliikkeeseen 20 € arvosta ja lisäksi lahjakortti tunnin miljöökuvaukseen. Paikan päällä Hermanni kuvattiin myös kuten muutkin BIS-kehäläiset. Kuvattavaksi olisi päässyt muutenkin, kun tapahtuman yhteydessä oli kuvaaja kalustoineen paikalla
Tänään sitten lähdettiin Poriin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Otin matkaan myös Hipun, koska Porin Seudun Agilityharrastajien järjestämässä tapahtumassa oli veteraaneillekin oma luokka.
Kehiä oli neljä yhtä aikaa, mikä takasi tapahtuman sujuvan etenemisen :) Veteraanit ja pienet pennut olivat vielä sopivasti samassa kehässä peräkkäin. Veteraanit aloittivat ja seitsemän koiraa oli kehässä. Näitä ei otettu pareittain, vaan tuomari sijoitti neljä. Hippu esiintyi tosi hienosti, mutta ei tänään yltänyt palkinnoille saakka. Kivaa oli silti sen kanssa kehässä :)
Hermanni hurmasi jälleen, parina ollut pomeranian voitettiin ja jatkettiin punaisten kehässä. Siellä meidät sijoitettiin jälleen, tällä kertaa sijalle 3. On se aikamoinen hurmuri!
Vähän jo alkoi komeana olo väsyttää. Komistus ja päivän palkinnot :)
Muutaman viikon päästä mennään sitten Harjavaltaan ryhmänäyttelyyn korkkaamaan junnuluokka, jännää!
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)