14.10.2012

Onnistumisen iloja

Tiistain treenit meni hienosti. Molemmat, Sakari ja minä, puhkuttiin intoa ja se näkyi ja tuntui!

Eilisissä kisoissa Liedossa jatkettiin puhkumista ja vaikka se ei ehkä tuloslistoissa tai katselijoiden silmissä ollut täydellistä menoa, niin tuntui todella hyvältä.
Eka rata oli hyppäri, sieltä pelastelin yliaikanollan. Parissa kohtaa koira meinasi lipsahtaa väärälle esteelle, mutta äänen avaukset noissa kohdissa pelastivat tilanteen :) Aikaan olisi ehditty jos linjat olisivat olleet paremmat. Molemmilta agiradoilta hylyt. Monta kohtaa meni kuitenkin hyvin. Tahtoo tällaista fiilistä lisää!






Tänään oli aluevalmennus ja ja siellä paineltiin menemään rata nollana läpi kakkoskierroksella! Ei olla ennen onnistuttu moista tekemään, joten hyvältä tuntui. Eka kierroksella kävin kyllä mahallanikin, yritin olla tallomatta koiraa, kun meinasin juosta päälle. Sakari kuitenkin pelastui moiselta kohtalolta ja taisin itsekin välttyä mustelmilta. Taitaa kahvakuulatreenit tuottaa tulosta, juokseminen ei nimittäin ollut raskasta ja jaksoin hyvin radan loppuun saakka, eikä tarvinnut pelkän sisun avulla ponnistella. Poispäinkäännöstä puomilta putkeen (4-5) otettiin muutama toisto vahvistukseksi. Se olikin ainoa kohta radalla, mikä ei ollut ihan niin sujuva. Sakarin kontaktit sai erityiskehuja, se kun tekee ne loppuun mun sijainnista huolimatta. Esimerkkinä radalla kohta 9- 11. Sinne vaan lähettelin pojan aata suorittamaan ja leijeröin puomin, ollen putken nro 11 puolessa välissä sitä ohjaamassa. Ei meinannutkaan loikata tai hypätä sivuun, vaan suoritti kauniit juoksukontaktit loppuun saakka! Eikä mulla ollut mitään kiirettä seuraavaa hyppykuviota ohjaamaan. Ja ne kepitkin sujuu taas!


Iltapäivällä lähdettiin Tainan ja koirien kanssa metsään tekemään tytöille jäljet teerensiivillä, kun Tainalla oli pari jemmassa. Hyvin molemmat jäljestivät, Olgalle tuli kunnon häiriökin jäljelle, kun rusakko oli pyörinyt siinä, minne jälkeä vedin. Pupu sai jalat alleen, kun tepsuttelin pitkin metsää siipi perässä. Siinä kohtaa Olga hairahtuikin jäljeltä, mutta loppupalkalle löydettiin kuitenkin. Siinä meinasi siipi kadota parempiin suihin, mutta ehdin onneksi hätiin :)
Hippu jäljesti myös hienosti ja lopuksi Sakari sai kokeilla myös Hipun jäljellä ja niin sekin veti samat kiemurat hienosti! Harjoiteltu ei pahemmin moista ole, mutta niin vaan on nenänkäyttö luontaista, ettei siinä paljon tarvitse koiran miettiä, mitä pitää tehdä.

Hippu ja Sakari saivat vielä hömpötellä vapaana, kun tehtiin pieni lenkki. Olgaa en uskaltanut päästää irti jalkansa kanssa riekkumaan, vaan se sai tyytyä hihnalenkkiin.

Tässä vielä muutama kuva onnellisista hömpöttelijöistä.










9.10.2012

Fifty-fifty

Mulla on kova agilityhinku just nyt. Viime viikon treenit jäi välistä, kun talviharjoittelupaikan valot ei suostuneet menemään päälle. Sade oli tehnyt tepposet, kastellut ulkovalon johdot ja vikavirtakytkin oli mennyt päälle. Onneksi Miian isä oli käynyt korjaamassa vian ja valot toimivat taasen. Päästään tänään treenaamaan, jei!
Lauantaina on kisat Liedossa, niin on mukava päästä ottamaan vähän tuntumaa, kuinka yhteistyö kulkee, vai kulkeeko?

Sakarilla on ilmeisesti nyt menossa se vaihe, kun kokeillaan lauman sisäistä järjestystä ja kasvetaan pojasta mieheksi. Viime viikolla murisi Olgalle kahteen eri otteeseen. Ensimmäisen kerran syytä en tiedä, toisella kertaa ei suostunut syömään ja murisi sitten, kun Olga katseli kuppiin päin. Sen jälkeen ollaan kyllä palattu tässä asiassa normaaliin päiväjärjestykseen. Lisäksi jätkä on alkanut "pelätä" mitä kummallisempia asioita. Esimerkkinä viime viikolla heitin lelukoppaan työhuoneesta löytyneen aktivointipatukan, jonka ulkopuolella oleviin uurteisiin saa laitettua nameja. Kaiketi se haisi Sakarin nenään pahalta, mutta en olisi uskonut, että siitä tulee sellainen mörkö. Hetken ehdin ihmetellä, että mikä sille tuli, ennenkuin tajusin, että lelukopassa oli se uusi juttu. Metriä lähemmäs Sakari ei ensin uskaltanut, ei vaikka Olga haisteli lelua tai lelu oli mulla sylissä. Käytiin noin puolen tunnin taistelu, että lelua uskalsi edes vähän lähestyä. Kun laitoin makkaraa uriin, niin sitten yhtäkkiä Sakari otti sen suuhunsa, vei keittiöstä olohuoneeseen ja söi makkarat. Hiukan oli jännää!

Gigantus Gauhius



Eli kisojen suhteen on fiilikset vähän fifty-fifty, kun nyt saataisiin edes joku juttu onnistumaan. Samoin meidän tämän vuoden kisailutulokset on fifty-fifty, 36 starttia joista puolet tuloksia ja puolet hylkyjä.
Odotukset ei siis kovin korkealla ole, mutta onpa kiva päästä kisaamaan! Ensin kun vedettiin kolme viikonloppua putkeen, niin tämä melkein kuukauden tauko tuntuu iäisyydeltä.

Olga sai viime viikolla ensimäisen cartrophen-pistoksen ja Ventelä tutki polven vielä kertaalleen, eikä löytänyt siitä aristuksia, mikä on tietysti hienoa. Ontuman syy ei siis todennäköisesti ole polvessa, mutta cartrophen-kuuri annetaan varotoimenpiteenä. Ontuminen on kyllä helpottanut, eikä Olga ole enää makuulta ylösnousun jälkeen ollut kolmijalkainen. Lenkeillä kävely sujuu normaalisti ja Ventelä mainitsi Olgan käyttävän jalkaa hyvin. Kipeän puolen kyljestä löysin kyllä kohdan, jonka kosketusta aristaa kovin. Oliskohan se kuitenkin jotenkin onnistunut reväyttää sieltä jotain? Arvailla vaan pitää, kun toinen ei osaa kertoa mihin sattuu ja kuinka. Pirteä neiti kyllä on ja aina valmis lähtemään lenkillekin. Mun muru <3