30.5.2015

Hermanni korkkaa ulkokentät

Eilen lähdin melkein suoraan töistä Raumalle epistelemään Hermannin kanssa. Miia lähti mukaan Stellan ja Nipsun kanssa. Olin ilmottautunut ennakkoon möllien putkiralliin x2 ja kerran möllien agilityradalle. Ennakkoilmottautuneiden kesken arvottiin 12 kg:n Racinel Black Label-koiranruokalahjakortti ja arpa suosi mua! Eli mentiin kisoihin jo voittaneina :)
Pääasiallinen tarkoitus oli treenata lähdössä pysymistä. Ekalle putkiralliradalle startattiin ensimmäisinä. Mua vähän jännittikin :) Lähdössä pysymisessä ei ollut ongelmia. Se on alkanut sujua paremin nyt, kun olen käskenyt Hermannin maahan. Siinä on ilmeisesti helpompi pysyä. Tällä eka kierroksella hätäilin parissa kohtaa ja saatiin kaksi kieltoa. Reippaana Hermanni teki töitä mun kanssa, eikä ottanut häiriötä mistään. Nää oli ekat agilityt ulkokentällä, mutta eipä ollut eroa sisällä tehtyihin treeneihin. Mä niin tykkään tuon työskentelyasenteesta.

Toisella kierroksella Hermanni jo tuntui osaavan radan ulkoa, eikä enää tullut kieltoja. Yllätyin silti, kun palkintojen jaossa meidät kutsuttiin ykköspallille :)

Tässä välissä oli avoimen putkiralli ja Miia teki mallikkaat suoritukset molempien koirien kanssa, ollen Stellan kanssa sijalla 1. ja Nipsun 2.

Sitten oli vuorossa möllien agilityrata. Miia toimi kontakteilla palkanviejänä. Lähdössä pysyi edelleen hyvin, tavoite saavutettu!
Kakkosena olleesta aasta tuli ensin ohi, koska olin liian pitkällä edessä ja sitten kiipesi sen nurjalta puolelta. Erinäköinen muuri ei tuottanut ongelmia ja puomillekin kiipesi hyvin. Kontakteja ei ole juurikaan tehty, eikä varsinkaan radan osana, joten tyytyäinen sai tähänkin olla. Puomin alastulolla ei huomannut palkkaa, vaan lähti mun liikkeeseen mukaan, kun tein pienen sivuirtoamisen. Yhden hypyn ohitti vielä kun ampui putkesta liian pitkälle enkä ohjannut kunnolla.



Kisaamisen jälkeen Hermanni sai vielä leikkiä Viima-göötin kanssa ja kivaa oli, ainakin ilmeistä päätellen!

Mä oon kyllä onnellinen, kun tuosta ipanastakin on kasvamassa varsin pätevä harrastuskaveri :) Huomenna molemmat pöttöset pääsee Marjon valmennukseen, saas nähdä riittääkö mun kunto :D

24.5.2015

Eheytymistä

Eilinen lauantaiaamu alkoi sääennusteen mukaisesti sateisena ja hyvin tuulisena. Taisi olla viikon ainoa päivä, jolle oli luvattu kurjaa keliä. Kalenteriin oli kuitenkin merkattu AK-6:n järjestämät lähikisat Noormarkussa. Puolen tunnin ajomatka on niin luksusta, että sinne tietysti lähdin Sakarin kanssa. Muita seurakavereita ei tällä kertaa lähtenyt mukaan, mutta kisapaikalta löytyy kyllä aina tuttuja. Mukavaa, kun ei tarvitse yksin pähkäillä ja kuvaajankin saa tallentamaan radat.
Varasin mukaan kunnolla varusteita ja matkaan lähdin kumisaappaat jalassa. Sade kuitenkin lakkasi ennen kuin pääsin kisapaikalle, vain kova tuuli jäi. Iltapäivästä pilkahteli jo aurinkokin. Aamun sade oli kuitenkin jättänyt isot lammikot kisakentän yhteen kulmaan. Järjestävän seuran talkooväki ahkeroi kuitenkin kovasti ja pahimmat lammikot oli lanattu pois kisojen alkaessa. Toki vettä ja kuraa oli vielä radalla, mutta omat tossut säilyivät kuivina. Keinu otettiin radalta pois, kun tuuli heilutteli sitä niin, että alapää nousi kymmeniä senttejä ilmaan. Olosuhteet ei siis olleet ihan hallitasoa, mutta kaikille kuitenkin samat.

Kaikki radat tuomaroi Johanna Wüthrich, joka oli tehnyt kivat jouhevat radat.
A-kisassa Sakarille tuli pieni epäröinti kurakohdassa, mutta ei saatu kieltoa kuitenkaan, kun sain vinkaistua sille hyppykäskyn ajoissa. Loppuosassa rataa olisi kuulunut mennä aalle, mutta koira tuli kuuliaisesti mun ohjauksen mukaisesti putkeen. En korjannut vaan jatkoin loppuun saakka vastatuuleen juosten. Ei meinannut päästä edes omaa normaalia vauhtia, joten meno näyttää tosi hitaalta :)

B-radalla sain tehtyä varman tuntuisen ohjauksen kautta koko radan ja pitkästä aikaa päästiinkin nollalla maaliin :) Radan jälkeen tuomari ohi kävellessään onnitteli ja sanoi että "Hienosti meni!" No tulostaululla sitten selvisikin, että radalla tulikin vain kaksi nollaa. Meille ja meidän jälkeen viimeisenä lähteneelle koirakolle. Mukavasti kävi vielä niin, että me oltiin toisia ja voittajakoirakko sai SERTin. Me ei olisi voitu sitä vastaanottaa ja koska osallistujia oli vain 10 se ei olisi siirtynyt kakkoselle. Voittajaa onnitellessa selvisi, että kuusi vuotta oli SERTiä jahdattu, joten heille sen kuuluikin mennä :)

C-rata oli hyppäri ja nytkin sain varman tuntuisesti ohjattua. Maalissa luulin, että nolla tuli tästäkin, mutta yksi rima olikin pudonnut, joten 5 oli oikea tulos. Pääasia kuitenkin, että nyt tehtiin rataa yhdessä helpon oloisesti. Kummasti viikossa muuttuu asiat. Viime vuonnakin käytiin Sastamalassa tekemässä pahan mielen kisat ja sen jälkeen asiat loksahtivat oikeisiin mittasuhteisiin ja tulosta alkoi syntyä. Tänä vuonna taisi käydä samoin. Omasta pääkopasta on kuitenkin niin paljon kiinni!
Nyt tuli kyllä onnistumisen tunne oikeaan paikkaan, kolme viikkoa ja SM-kisat on taputeltu, HUI! Vielä on harkinnassa käydäänkö ennen niitä kisaamassa yhdet kisat.

16.5.2015

Tuloksetonta tunarointia

Tällä viikolla on käyty kisaamassa peräti kahdet kisat. Helatorstaina suunnattiin Nokialle Kirsin ja Miian kanssa. Tarjolla kaksi rataa, tuomarina Jari Helin. Melkoiset kiemurat oli Jari kehitellyt kolmosten pään menoksi.
A-rata näytti tältä:

Meillä meni Sakarin kanssa ihan hyvin esteelle 9 saakka. Siellä kieputin ja enkä lähtenyt liikkeelle tarpeeksi ajoissa ja Sakari kävi hyppäämässä esteen nro 12. Tää oli selkeesti mun sijoittumisesta johtuvaa.

B-rata oli hyppäri ja siellä riittikin kurvia ja kieputusta, niin että pelkäsin jo unohtavani radan. Este nro 14 mentiin kuvasta poiketen toisesta suunnasta.

Tällä radalla alku meni kivasti ja erityisen iloinen olin kepeistä, kun itse pystyin menemään reilusti edellä ja Sakari teki ne silti hyvin loppuun asti. Ja sitten jostain syystä jo mainitulla esteellä nro 14 Sakari ei tullut mun kieputukseen mukaan, vaan singahti 16 putkeen 14 hypyn puoleisesta päästä. Korjasin tekemään oikein ja loppusuoralla ehdin tehdä kaks persjättöökin. Tosin rima tippu hypyltä 19.

No tässä vaiheessa ei ottanut vielä päähän, vaan siirsin odotukset tulosten tekemisestä tälle päivälle Sastamalan kisoihin. Kolme rataa, keskimmäinen rata oli hyppäri. Kaikki tuomaroi Reetta Pirttikoski.
Kivat radat oli Reetta tehnyt ja näiltä olisi voinut olla jopa nollat tehtävissä, vaan eipä ollut meidän päivä :( Eka radalla sijoituin kepeille viennissä huonosti ja kakkosväliin. Loppuradalla tuli myös ohi pituudesta putken jälkeen, kun pingoin edellä. Ei löytänyt putken suuta vaikka sinne oli suora linja. Lähti mun perään ja menikin putken sijaan puomille. Se putken suu ei meinannut sen jälkeen löytyä lainkaan. Teki vielä aivan jäätävän lentokeinun. Keinu ei ehtinyt laskea lainkaan ja tuli sieltä sitten onneksi jaloilleen maahan. Loistava aloitus kisapäivälle siis.
Hyppärillä oli pari haastavaa ansapaikkaa ja medeille sateli hylkyjä. Menivät siis ennen minejä. Este nro 2 oli kepit ja siellä etsittiinkin Sakarin kanssa sitä oikeaa aloitusväliä kolmen kiellon eli hylyn arvoisesti. Myöhemmin tuli muurista ohi, kun en sille ohjannut kovin hyvin. Loppurata taisi mennä virheittä.
Kolmas rata oli nopsa ja kivan oloinen. Yritin nostattaa omaa sisua ja tehdä nollan, mutta ei! Sakari löysi ennen aata olleen putken väärän pään ja hylky taas. Tällä radalla teki sentään muuten kaikki oikein ja kepitkin osasi nyt.

Olin yksi liikenteessä, ja otin koko koiralauman mukaan. Päivän parasta antia olikin hyvä seura kentän laidalla ja Hermannin kanssa onnistuneesti tehty lähdössäodottamistreeni lämppäesteillä. Se pysyi nyt hyvin ja pääsin palkkaamaan paikallapysymisestä. Häiriötä oli kuitenkin melkoisesti, kun koiria ja ihmisiä meni ja tuli. Poika ei kuitenkaan häiriintynyt, vaan teki pyydetyt työt mun kanssa.

Vielä on yhdet kisat ensi viikonloppuna Porissa ennen kesäkuun isoja kisoja. Kiva olis saada onnistunen alle ennen kuin matkataan Ouluun. Tosin jos Porin kisat menee tähän tyyliin, niin Ylöjärvellä olisi yhdet kisat viikkoa ennen ässämmejä. Saa nähdä, fiilikset ei just nyt oo kovin katossa.

Videoitakin on, mutta nähtäväksi jää julkaisenko niitä koskaan.

8.5.2015

Miehistymistä

Hermanni Hertsyygeli Hertsileijaa täyttää jo 10 kk ja alkaa näyttää jo ihan isolta mieheltä, ainakin kuvissa ;) Pentumaisuus pilkahtelee esiin kyllä vielä. Hurmaava on edelleen. Vielä ollaan vältytty pahimmalta murrosiältä ja järkeä on tullut lisää päähän.

Kuvatessa töpö jää alas, kun keskittyminen menee namin tuijottamiseen :D

3.5.2015

Kv & Kv

Perjantaina oli Seinäjoella perinteisten vappukisojen eka päivä. Kolmosille iltakisana kaks rataa.
A rata oli hyppäri, tuomarina Anne Tammiksalu. Näytti ensin radan reunalle melko kimurantille, mutta olikin sitten ihan kivasti vietävissä. Etenemävaatimus oli tasan 4m/s. Pari välistävetokohtaa ja keppien jälkeen hypylle tarkka vienti. Sain kerrankin omat ajoitukset kohdalleen ja Sakari teki rataa mallikkaasti aina neljänneksi viimeiselle esteelle saakka. Siinä kävi tekemässä vasta seuraavana vuorossa olleen putken. Koutsi-Marjon kannustamana mäkin yritin kipittää parhaani mukaan. Aika jäi nyt sitten saamatta, joten en tiedä olisiko ehditty aikaan. Alku oli hitaahko. Tyytyväisin mielin olin kuitenkin, kun selvittiin kaikki pahat paikat kunnialla.
B rata oli Anne Saviojan tuomaroima KV-rata. Tälle radalle etenemävaatimuksena 3,6. Radalla oli kieputusta jonkun verran ja tarkkoja paikkoja, mutta selvittiin niistä. Mä oon tainnu oppia jo ohjaamaan Sakaria jotenkin :) Nollalla ei kuitenkaan maaliin selvitty, vaan ensimmäisellä aan alastulolla nousi tuomarin käsi. No ei se mitään, aikaan ehdittiin ihan hyvin. Sakarin etenemä oli 3,89. Ihan ok kieputuksiin nähden. Kepitkään ei ollu ihan nopeimmasta päästä. Ja kaikki rimat pysy tällä kertaa. Kivat kisat vaikkakin ilta meni vähän myöhäiseksi, kun aamulla oli tiedossa aikainen lähtö Tampereelle näyttelyyn, kotona oli puoli yhdentoista jälkeen.



Aamulla siis seitsemän jälkeen otin Mahlamäen Justiinan Iskun kanssa kyytiin ja suunnattiin Tre Kv- näyttelyyn. Mulla oli Hermanni mukana. Oltiin paikalla todella hyvissä ajoin, mutta eipä tuo haitannut. Mieluummin niin, kuin myöhässä. Paikalla ei ollut oletettua ruuhkaa, joten päästiin kehän laidalle odottelemaan. Hermanni oli kehän ensimmäinen koira, kun kehä kymmeneltä alkoi. Sitä ennen ehdin hetken treenata kehässä olemista, seisomista ja pöydällä oloa. Kaikki sujui hyvin. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulla tuttujakin, kun sisaruksia oli paikalla kolme Hermannin lisäksi. Kiva oli nähdä, millaisiksi tyypit on kasvaneet, ja kyllä ne toisensa selkeästi tunnistivat :) Tytöistä paikalla olivat Tuisku, Rauha ja Edda. Kaikilla sattui vielä olemaan juoksu jossain vaiheessa. Hermannilla vähän hormonit pöhisivät siis myös, mutta kehässä sujui silti ihan hyvin. Heti pöydällä tuomari kehui, ettei tyyppi ollut moksiskaan kopeloinneista. Lattialla seisotuksissa oli vähän rauhaton, kun ihmiset ja koirat jäivät takapuolelle. Tuomari kehui Hermannia, mutta totesi sen vielä tarvitsevan aikaa. Junnu-uroksia esitettiin kaksi muutakin ja ne olivat selvästi valmiimpia, mutta ne olivatkin täyttäneet maaliskuussa jo vuoden.
Kirsi Honkanen antoi pitkän ja hyvin Hermannia kuvaavan arvostelun sekä laatuarvosanan Erittäin Hyvä:
"Sopivan kokoinen, iänmukaisesti vielä kehitysvaiheessa. Oikealinjainen pää, sukupuolileima saa vielä iän myötä vahvistua. Hyvät korvat ja kaula. Vielä hieman pehmeä selkä. Eturinta ja rintakehä saavat vielä täyttyä. Niukat etukulmaukset, pystyt olkavarret. Riittävät takakulmaukset. Liikkeissä riittävä askelpituus. Edessä vielä pentumaista löysyyttä. Hyvä karvapeite. Hyvä lihaskunto. Miellyttävä käytös. "
JUK EH3 oli siis tulosrimpsu.

Justiinalla oli ohjelmaa kolmeen saakka, joten hengailtiin Hermannin kanssa näyttelypaikalla. Välissä käytiin ulkona kävelemässä pieni lenkki. Mulla oli mukana ihan älyttömän reipas poika, joka ei välitänyt ihmis- tai koiramäärästä, hälystä tai mistään muustakaan. Shoppailtiin Hermannille uus panta ja koko laumalle reilu kaks kiloa puruluita, kun halvalla sai :)