25.2.2015

Juhlapäivä

Sakarille tuli mittariin viisi vuotta! Viiteen vuoteen mahtuu roppakaupalla ihania hetkiä arjessa ja mahtavia elämyksiä harrastusrintamalla. Juhlan kunniaksi pieni, mutta ytimekäs palindromi: Sakarirakas on, no Sakarirakas! :)
Päivää juhlittiin asianmukaisesti kaverisynttäreitten merkeissä ja sankari kavereineen sai syödä kakkuleivokset, leikkiä ja lenkkeillä yhdessä. Piipahdettiinpa pitkästä aikaa koirapuistossakin.

Kuvat kertokoon päivän tunnelmat:

Juhliminen alko väsyttää, mutta onneks sai ottaa tirsat Tainan sylissä :)


Onnea muru!

21.2.2015

Erittäin lupaava pentu

Tänään aamulla aikaisin oli lähtö jälleen Seinäjoelle. Tällä kertaa vuorossa Hermannin ensimmäinen virallinen näyttelyesiintyminen ryhmänäyttelyn pentuluokassa. Eilen heivasin Olgan ja Sakarin mummulaan yökylään, niin ei tarvinnut kiepata sitä kautta.
Göötit olivat kehässä ensimmäisenä, joten Hermanni korkkasi koko kehän. Ennen kehää käytin sitä pöydällä nameja syömässä ja melko rento se jo olikin.
Tuomarina oli Susanne Wendell ja harjoitusarvostelijana Reino Korpela.
Aluksi seisottaessa Hermanni tarjoili myös istumista, mutta alkoi jo loppuvaiheessa pönöttää paremmin. Tämä tuomari katsoi koiran kokonaan maassa. Hermannia vähän jännitti, kun molemmat tuomaroijat tulivat iholle. Ei mitään paniikkia kuitenkaan. Sen verran kuulin, kun tuomari sanoi harjoittelijalle, että Hermannilla on erinomainen turkin laatu ja pyysi kokeilemaan, miltä se tuntuu käteen.
Tuomari piti pojasta paljon ja saimme Kunniapalkinnon ja koska muita ei pentuluokassa ollut, oli Hermanni myös ROP-pentu. Olipas hieno näyttelyuran aloitus! Nyt on virallisesti mustaa valkoisella, että jätkä on hieno muittenkin kuin mun mielestä. Mä nyt ehkä hieman oon puolueellinen :)
Arvostelu oli upea:
Erinomaisen rodunomainen pentu. Oikeamuotoinen pää, kauniit silmät. Hyvä purenta. Hyvät korvat. Hyvä, vahva ylälinja. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä raajojen luusto ja kulmaukset. Kauniit, tiiviit käpälät. Erinomainen karvapeite ja väri. Erittäin lupaava pentu.

Hermanni on ilmoitettu myös Jämijärven ryhmikseen pentuluokkaan tasan kuukauden päähän. Katotaan, mitä siitä silloin sanotaan.

Pönötysten päälle Hermanni pääsi läheiseen metsään rallattamaan Suttu-äidin kanssa ja kaiken juoksemisen ohella otettiin vähän kuviakin. On ne kyllä samannäköisiä.

Ja loppuun perinteinen palkintokuva:

15.2.2015

Lainaillen

Sakari viettää kisaelämästä antibioottikuurin karenssiaikaa, mutta mä kävin taas kisaamassa. Koska omista yks on eläkkeellä, yks "saikulla" ja yks aivan liian pieni, turvauduin lainakoiriin, Hippuun ja Perlaan. Eli Seinäjoelle suunnattiin eilen auton nokka jo aamusta, kun Miia meni pari rataa Nipsun kanssa mineissä ja aikataulut oli meidän kannalta sellaiset, että koko päivän reissu piti tehdä. Miia ja Nipsu aloittivat hienolla nollaradalla ja hetken jo luultiin, että tulos oli voiton, sertin ja mm-karsintakisalipun arvoinen. Mutta ikävästi Miialle juuri ennen toista starttia käytiin kertomassa, että voitto kuuluikin toiselle koiralle, koska toimistossa oli sattunut joku virhe. Toiselta radalta heille sitten hylky, kun Miian keskittyminen ei ollut parhaimmillaan. Minien ratojen jälkeen ehdittiin hyvin käydä syömässä keskustassa, koska en ollut ilmoittanut kumpaakaan koiraa hyppärille.

Onnekseni sain mennä molemmat radat ensin Hipun kanssa, joka on tutumpi ohjattava. Ratojen järjestys oli B ja A. Tuomarina molemmilla oli Kari Jalonen. Hippu oli hienosti kuulolla jo heti ekalla radalla ja vain puomin alastulokontaktilta tuli vitonen. (sija 8./32) Muuten tehtiin rataa yhdessä! Ei niin tuttua kauraa meille :)
Perlan kanssa jännitti että mahtaako pysyä lähdössä. Kisoissa Perla käy sen verran kuumana, että saattaa varastaa. Ennen starttia teetätin Perlalle aika paljon odottamisharjoituksia ja pysyttelin itse rauhallisena. Toimi. Ei meinannutkaan varastaa. Muuten eka rata meni hyvin, mutta keppien jälkeen Perla kävi hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn. Kontaktit otti, mutta lähti aavistuksen ennen kuin annoin lupaa. Tyytyväinen kuitenkin tähän rataan!
Toka rata oli Hipun osalta lähes ekan toisinto. Tosi hyvin kuulolla ja ohjauksissa mukana. Tuloskin oli sama, puomin alastulovitska. (sija 11./39) Nämä kisat taisi olla meidän uran parhaat kokonaisuutena. En muista, ollaanko koskaan oltu noin tasaisia :)
Perlan kanssa olin sata vuotta myöhässä monessa paikassa ja siinä missä Hippu painattaa eteenpäin, Perla kääntyy kysymään, minne sitten mennään. Melkoisia pyörähdyksiä ehti tekemään ennen kuin mä pääsin ohjausetäisyydelle. Videolla näkyy kaks kieltoa ja yks rima, mutta tulos (!) oli 21,89. Olisko sitten muurin palikka pudonnut, kun kolmannesta kiellosta olis tullu hylky. Kiellon arvoisia pyörähdyksiä näkyy kyllä useampikin. Kontaktit otti ja nyt pysyi lupaan saakka, jee! Saattaa toki olla, että meille on joku kielto kirjattu vitosena, No kyllä mä ton tuloksen ostan, onpa nyt sitten tullut tehtyä kisatuloksia viiden koiran kanssa :)Yliaikaakin tuli, muta se ei oo ihme noilla kiepahduksilla, lisäksi pidin kontakteilla aika kauan.

Hermanni oli mukana hengailemassa ja se oli kyllä tosi reipas. Saatiin samalla treenattua ens viikonlopun näyttelyäkin varten. Meille haettiin Sonjan toimesta pöytäkin, niin saatiin sitäkin harjoitella. Hetki meni jännittäessä, mutta lopulta alkoi namitkin maittaa. Saas nähdä, mitä tuomari pojasta tuumaa, musta se on kyllä komea.



8.2.2015

Ipana 7 kk

Otettiin pönötykset ja vähän muitakin kuvia sekä sankarista, että lauman vanhemmista jäsenistä.


Erosen Ella :)

ps. Hermannilla ei ehkä sittenkään ole ongelmaa keinulla. Eilen käväistiin kokeilemassa niin, että keinu oli säädetty matalaksi ja tyyny oli vaimentamassa tärähdystä. Laitoin namin (jauhemaksapihviä) kontaktin loppuun ja kun Hermanni pääsi namille heitin vielä heti pallon palkaksi. Ensin tuin pannasta, mutta sitten se meni sen jo ihan yksin! Taisin löytää sellaisen palkkaustavan, että tällä päästään hyvin eteenpäin. JEE!

5.2.2015

Paluu normiarkeen

Viime sunnuntaina sain poistaa Sakarilta tikit ja remmilenkityksestäkin päästiin eroon. Tikkejä oli jäljellä kolme neljästä, hyvin sain poistettua ja haava oli siisti. Suurin ongelma operaation jälkihoidossa on ollut takaisin kasvavien karvojen aiheuttama kutina. Onneksi karvat alkavat olla jo sen verran pitkiä, ettei lenkeillä tarvi koko aikaa pysähtyä nuolemaan, vaan päästään eteenpäinkin. Ollaan taas päästy metsälenkeillekin niin, että pojat on saaneet olla vapaana. Hippu on ollut meillä päivähoidossa maanantaina ja keskiviikkona, joten juostukin on.

Hermanni oli mummulassa reilun viikon, kerran siinä välissä käytiin treenaamassa agilityä. Kotona oli hyvin hiljaista ja aikakin tuntui kuluvan hitaammin, kun poika oli poissa. Perjantaina hain pojan vihdoin kotiin. Viime lauantaina (31.1) käytiin Nokialla mätsärissä. Paikka oli tosi pieni ja ahdas halli. Alkuun Hermannia vähän jännitti ja se purkautui haukkumalla, mutta kun hetki oltiin oltu paikan päällä ja oli saanut vähän makupaloja, hävisi jännitys. Kehässä Hermanni käyttäytyi hienosti, mutta pöytä oli hirvittävän jännittävä. Ei maistuneet edes namit. Saatiin kuitenkin punainen nauha ja kehuja hienosti liikkumisesta. Punaisissa sijoituttiin toiseksi ja silläkin pääsi tässä mätsärissä BIS-kehään. Siellä ei enää sijoituttu. Hyvää kokemusta virallisia näyttelyitä varten saatiin taas. Tuo pöytää jännittäminen luultavasti johtuu siitä, että ollaan yritetty totutella keinun heilumiseen. Hermannia hirvittää keikkuva alusta. Keinua en siis ole mitenkään kovasti heilutellut, mutta sen verran, että vähän on liikettä. Toivottavasti ajan kanssa kammo hälvenee.
Sunnuntaina oltiin Strömbergin Teron valmennuksessa omalla hallilla. Saatiin taas paljon eväitä koulutuksen eteenpäin viemiseen. Pääasiassa pitää treenata lisää esteiden itsenäistä tarjoamista. Hermannilla on tapana tekemisen lomassa vilkuilla mua ja se häiritsee esteiden suorittamista. Pojalla on kuitenkin hoksottimet paikoillaan ja se oppii nopeasti. Mitään kiirettä sen kanssa ei ole, joten vähän kerrallaan opetellaan uusia asioita ja vahvistetaan sitä, mitä se jo osaa. Sen kanssa on kiva tehdä ja se tykkää tehdä. Halliin on kova veto, kun sen pihaan päästään.

Kun Sakari oli saikulla, kehitti Olga jostain itselleen niskaan märkivän ihotulehduksen. Eikä mitään pientä, koko oli n. 5x7 cm. Omassa mielessä pyöri jo ajatukset ihosyövässä ym. vakavassa. Lääkärissä ei käyty, koska antibiooteilla on myös ne haittavaikutuksensa. Olgan kasvattajalta saatiin hoitoon hyvä vinkki, jolla tulehdus saatiin kuriin ja paranemaan. Hoidin mätivää kohtaa eteerisellä laventeliöljyllä. Ensiksi märkivä kohta näytti vaan kasvavan, mutta sitten alkoi reunoilta pienetä ja nyt niskassa on enää suuri rupi, joka alkaa pikkuhiljaa irrota. Ehkä se oli joku empatiatulehdus, joka parani sitä mukaa kuin Sakarikin. Olga on aina ollut hyvä kehittelemään mystisiä pieniä vaivoja (ja vähän isompia, ei-niin-mystisiä) joista on onneksi aina selvitty.

Pitkästä aikaa otin kameraakin mukaan lenkeille, tässä muutamia otoksia: