Göötit olivat kehässä ensimmäisenä, joten Hermanni korkkasi koko kehän. Ennen kehää käytin sitä pöydällä nameja syömässä ja melko rento se jo olikin.
Tuomarina oli Susanne Wendell ja harjoitusarvostelijana Reino Korpela.
Aluksi seisottaessa Hermanni tarjoili myös istumista, mutta alkoi jo loppuvaiheessa pönöttää paremmin. Tämä tuomari katsoi koiran kokonaan maassa. Hermannia vähän jännitti, kun molemmat tuomaroijat tulivat iholle. Ei mitään paniikkia kuitenkaan. Sen verran kuulin, kun tuomari sanoi harjoittelijalle, että Hermannilla on erinomainen turkin laatu ja pyysi kokeilemaan, miltä se tuntuu käteen.
Tuomari piti pojasta paljon ja saimme Kunniapalkinnon ja koska muita ei pentuluokassa ollut, oli Hermanni myös ROP-pentu. Olipas hieno näyttelyuran aloitus! Nyt on virallisesti mustaa valkoisella, että jätkä on hieno muittenkin kuin mun mielestä. Mä nyt ehkä hieman oon puolueellinen :)
Erinomaisen rodunomainen pentu. Oikeamuotoinen pää, kauniit silmät. Hyvä purenta. Hyvät korvat. Hyvä, vahva ylälinja. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä raajojen luusto ja kulmaukset. Kauniit, tiiviit käpälät. Erinomainen karvapeite ja väri. Erittäin lupaava pentu.
Hermanni on ilmoitettu myös Jämijärven ryhmikseen pentuluokkaan tasan kuukauden päähän. Katotaan, mitä siitä silloin sanotaan.
Pönötysten päälle Hermanni pääsi läheiseen metsään rallattamaan Suttu-äidin kanssa ja kaiken juoksemisen ohella otettiin vähän kuviakin. On ne kyllä samannäköisiä.
Ja loppuun perinteinen palkintokuva:
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti