31.12.2016

Itsenäisyyspäivän kisojen videot

Sainpahan ladattua vielä tänä vuonna nuokin videot niin laitetaas ne nyt tänne talteen, vaikka ei ne mitään kauniita ole. Bonuksena kuvia vuoden varrelta :) Ja ilokseni laskurikin on siirtynyt uusille tuhansille ja 10000 on mennyt rikki, wohoo!








Tammikuu 2016

Helmikuu -16

Maaliskuu -16

Huhtikuu -16

Toukokuu -16

Kesäkuu -16

Heinäkuu -16

Syyskuu -16

Syyskuu -16

Lokakuu -16

Marraskuu -16

Joulukuu -16

28.12.2016

Vilkaisu olan yli ja katse eteenpäin

Taas on yksi vuosi takanapäin. Viime vuoden lopulla asetetut tavoitteet on taidettu kaikkien osalta saavuttaa!
Yksilötasolla tarkasteltuna vuosi meni jotakuinkin näin:
(Blogger ei tahdo taipua tänään mun kappalejakoihin... Eli kursivoidut on viime vuonna asetetut tavoitteet ja niitten pitäis olla omina kappaleinaan...)


Olgalle onnellisia, kivuttomia päiviä. Lenkkeilyä, myyränkolojen kaivamista, temppuja ja aktivointilelujen tyhjentämistä. Poikien ruodussa pitämistä unohtamatta.

Olgalla on ollut hyviä päiviä, vaikka on se mut muutaman kerran pelästyttänytkin, että joko on tullut aika päästää se pois, mutta vielä olen onneksi sen saanut vierelläni pitää <3. Neiti kantaa mulle joka päivä aktivointipallonsa täytettaväksi, että saa sitä sitten lattialla pyöritellä tyhjäksi. Hermannia kohtaan se osoittaa aika ajoin jopa hellyyttä, taitaa alkaa näin vanhemmiten pehmetä <3. Kaikki aistit pelaa, eikä dementiakaan taida vaivata. Tässäkin yks päivä lupasin sille mummulassa, että saa kotona maksamakkaraa kongiin. No enhän mä sitä sitte enää muistanu. Käytiin lenkillä ja istuin pöydän viereen lukeen lehtee. Siihen tuli sitte Olga viereen ja katto mua aika vaativan näkösenä. Jopas muistin mitä olin luvannu. Ei auttanu muuta ku laittaa maksamakkarat kongeihin nuoltavaks ja pahotella Olgalle huonomuistisuuttani :D Sakari toivon mukaan pysyy edelleen terveenä ja saa jatkaa kisaamista. Voi olla, että tarvitsen terapiakisakoiraa, kunhan Hermannin kanssa aloitetaan kisaaminen. Alkuvuosi menee todennäköisesti vähän vähemmillä starteilla, mutta yksi tavoite olisi saada vielä se nollavoitto karsintoja varten. SM-kisoihin osallistuminen on kalenteriin merkitty. Kisaamisen vastapainona Sakari saa höntsätä metsässä vapaana, tehdä aivojumppaa ja nukkua mun kainalossa.


Sakari on ollut terveenä ja kisoissakin on käyty. Vähän vähemmän startteja sen kanssa, verrattuna edellisvuosiin, kun olen keskittynyt opettelemaan kisaamista Hermannin kanssa. Tällä hetkellä on kuitenkin jo ensi kesän SM-nollat yhtä vaille kasassa. Se puuttuvakin olisi, jos ohjaaja ei olis niin hyvä töpeksimään... Nollavoittoa ei karsintoja varten saatu, joten viimevuotiset karsinnat olivat meidän once-in-a-lifetime- juttu, mutta onpahan kuitenkin se kertakin päästy. SM-kisoihin osui hyvä vire päälle! Ensimmäistä kertaa meidän seurasta saatiin joukkue kasaan ja poika pääsi joukkueeseen. Se tekikin omalla vuorollaan nollan ja kun kaksi muutakin koirakkoa pääsi virheittä maaliin, niin meidän piskuinen seura jätti taakseen isoja ja nimekkäitä seuroja ja sijoituttiin sijalle 6./77!!! Ihan huikeeta ja vieläkin tuntuu ihan unelta, mutta totta se on :D Seuraavana päivänä yksilökisat käytiin hyvin märissä olosuhteissa. Minien rata oli pääosin yhtä isoa lammikkoa, mutta siitäkin huolimatta tehtiin puhdas rata pienellä yliajalla. Loppujen lopuksi meidän sijoitus oli 70./272. Joka vuosi on onnistuttu edellisvuodesta parantamaan, ens vuonna se voi olla jo vaikeeta ;) Gööttimestaruuskisoissa onnistuttiin myös ensimmäistä kertaa molemmilla radoilla ja Sakari olikin mestiskisassa pronssilla. Kaikkiaan Sakari starttasi 39 kertaa, teki 14 nollaa ja 12 hylkyä eli nollaprosentti 35,90% ja hylkyprosentti 30,77%
Kisaamisen vastapainoksi Sakari on saanut höntsäillä metsässä ja se onkin saattanut lukuisia keppejä tiensä päähän tai ainakin silpunnut ne pieniksi tikuiksi :) Ja iltaisin se tulee kainaloon mua lämmittämään <3 Hermanni aloittaa kisauransa. Treeniä, treeniä ja treeniä. Jatketaan ainakin huhtikuun loppuun asti joka toinen viikko Marjon valmennuksessa. Treenaamisen ja kisaamisen vastapainona tietenkin myös metsähöntsäilyt ja lepopäivät, sekä temppujen ja aivojumpan harrastaminen. Ja jospa tuo teiniangstaaminenkin olisi vuoden kuluttua enää muisto vain.

Hermanni aloitti kisauransa suunnitellusti tammikuun puolivälissä ja nousi kakkosiin helmikuun alussa Seinäjoella triplanollalla. Kakkosissa oltiin vähän kauemmin, mutta huhtikuulla kuitenkin pompahdettiin kolmosiin. Aloiteltiin kolmoset käymällä muutamilla hyppäreillä harjoittelemassa samalla kun Sakari valmistautu ässämmeihin. Eka nolla kolmosista saatiin elokuussa ja tupla tehtiin hienosti Tampereella gööttien agimestaruuskisoissa. Tällä tuplalla saavutettiin Gööttien agimestaruuskultaa sekä agiradalta saatiin vielä eka SERT-Akin. Nyt on SM-nollia kasassa kahta aginollaa vaille vaaditut, mutta eiköhän nekin kasaan saada. Yllättävän paljon ollaan tänä ensimmäisenä vuonna saavutettu, ottaen huomioon, että ollaan kamppailtu häiriönsietokykyongelmien lisäksi puomin alastuloongelmien kanssa :D Joskus on näköjään kuitenkin onnistuttukin... Startteja Hermannilla on kaikkiaan 59 (kolmosissa 36) nollia 12 (6) ja hylkyjä 28 (22) eli kokonaisnollaprosentti on 20,34% kolmosten starttien osalta nolla% on 16,67% kaikkien starttien hylkyprosentti 47,46% ja kolmosissa 61,11% Aika karua kieltä, mutta se onnistuminen on joskus niin pienestä kiinni. Ja kaiken kaikkiaan täytyy olla tyytyväinen mitä kaikkea on jo nyt saavutettu :D Treenattukin ollaan, mutta koska mun mielestä kisoista palautumiseen tarvitaan aikaa, niin on sitten lähinnä treenattu sitä kisaamista :P Teiniangstailu on alkanu lopultakin helpottaa, mutta kyllä se vielä muistissa on. Jonkin verran on kuitenkin tapahtunut edistystä siinä, ettei pinna napsahda ihan sekunnin sadasosassa poikki... Ihanan herttainen se kyllä osaa myös olla. Se puoli alkaa mukavasti tulla yhä enemmän esiin.

Hippu pääsee treeneihin mukaan höntsäämään, mutta sen kanssa tuskin enää kisataan.

Hipun kanssa ei kisattu enkä juuri treenannutkaan, mutta on se vielä silloin tällöin päässyt hallille Tainan kanssa aggista tekemään. Virtaa on vieläkin entiseen malliin <3 Minä pidän parhaani mukaan koiristani huolta ja itsestäni myös. Jospa kunto pysyis tässä menossa entisellään :)

Juu, tää on toteutunu. Olisko kunto jopa vähän parempi kun Hermanninkin kanssa ehdin ja Sakari aon alkanut tuntua hitaalta :D

Ja sitten ne tavoitteet:

OLGA

Murulle hyviä päiviä ja mielellään paljon!!!

SAKARI

Kisaillaan ja höntsäillään. Ainakin Lappeenrannassa käydään vielä SM-kisoissa katsomassa mihin rahkeet riittää. Sakarille olen suunnitellut myös Kaverikoiran uraa, alkuvuodesta pitäisi asian nytkähtää eteenpäin. Terveitä päiviä!

HERMANNI

Kovimmat paineet on tällä heebolla. Ekat SM-kisat olis tarkotus käydä kokemassa, sinne ei kuitenkaan aseteta vielä kovin suuria tulospaineita. Muutama Serti voitais saada. Agilityvalion titteliin olis syksyllä mahdollisuus... Ehkäpä me voitais sitä tavotella enkä mä niitä hyppysertejäkään pahakseni panisi. Mutta jos kuitenkin saatais sitä varmuutta paljon lisää, niin tuon kanssa on kyllä mahdollista saavuttaa vielä vaikka mitä. Se on niin huikee ja taitava. Puomin kontaktiin varmuutta myös. Ja ihan kaikista ensiks, terveyttä me toivotaan!


Jatkan samoilla linjoilla ;)

Upeeta uutta vuotta kaikille!

Minna Juustovaaran ottamia kuvia Sakarista SM-kisojen joukkueradalla:

ja loppuun vielä koko lauma :D

18.12.2016

Joulua odotellessa


Sakari on ollu laihiksella ja haaveilee kuvissa siitä kun on kuullu, että jouluna saa yölläkin syödä :P

Ne vuoden viimeiset kisat Tampereelta on jäänyt päivittämättä, mutta tuloslitania oli Sakarilla 0, hyl ja hyl. Olis ollu keskimmäisellä radalla tehtävissä se viimeinen SM-nollaki, mutta ku mä hätäilin taas semmoses paikas missä ei olis tarvinnu, niin yks hyppy jäi hyppäämättä...

Hermannia jännitti uusi ja täynnä meteliä oleva halli, mutta jokainen rata oli edellistä parempi. Ekalta hylky, tokalta kieltovitonen ja vikalla tehtiinki sitten nollaa viimeselle esteelle saakka, mutta mä olin myöhässä ja väärässä paikassa, niin vikasta esteestä ohi ja hyppy väärästä suunnasta = hyl.

Kisojen jälkeen on käyty yhdet treenit ja tänään esiintymässä seuran lajiesittelypäivässä. Molemmilla kerroilla Hermanni on osannut selvittää hankalat keppikulmat täydellisen upeesti. Tänään ei häiriintynyt edes siitä, kun yleisö alkoi taputtaa hienolle kepeille menolle. Kehitystä siis tapahtuu sittenkin :)

4.12.2016

Sakari pitää minkä lupaa

Eilen aamuvarhaisella pakattiin jälleen auto täyteen koiria, ihmisiä, häkkejä ym. kisoissa tarpeellista tavaraa, kun lähdettiin Seinäjoelle Miian ja Stellan sekä Justiinan ja Nalan kanssa. Mulla oli molemmat pojat ilmotettu kaikkiin startteihin. Minien tuomarina oli Anders Virtanen ja tykkäsin radoista kovasti.
Jälleen arpa oli arponut poikien lähtöjärjestykseksi Hermannin alkupäähän ja Sakarin loppuun. Se on oikein hyvä ja toimiva järjestys. Saan Hermannin heti alta pois ja Sakari kerää intoa odotellessa vuoroaan. Hermanni oli halliin mennessä tällä kertaa taas vähän jännittynyt, enkä oikein saanut lämppäesteilläkään siihen parasta mahdollista kontaktia. Oltiin kisapaikalla vähän normaalia lyhyemmällä valmistautumisajalla, joten kuplan rakenteluun jäi liian vähän aikaa. Lämmittelyt ehdittiin kyllä hyvin tehdä, mutta siihen hallissa yhdessä hömpöttelyyn tarvitsisin Hermannin kanssa enemmän aikaa, jotta sen jännitys laantuisi ennen startteja.

Mielentila ei siis ekalle radalle lähtiessä ollut paras mahdollinen ja sen huomasi sitten tekemisessä. Mua jännittää, kun Hermanni jännittää, eikä se yhtälönä ole mikään paras mahdollinen. Mun pitäis tollasessa tilanteessa pystyä olemaan se rauhallinen osapuoli, mutta vaikeeta on :/
No, rämmittiin rata kuitenkin läpi... Hermanni bongaili taas radan ulkopuolisia ääniä, jännitti tuomaria ja ratahenkilötkin häiritsivät. Eli ei pystynyt keskittymään meidän yhteiseen tekemiseen juuri lainkaan. Meiltä puuttui se oma kupla ja se on harmittavaa, koska mä tiedän jo, millaista meidän yhteistyö voi parhaimmillaan olla. Radan positiivisiin puoliin kuuluu se, että puomin kontakti oli kerrassaan bueno!



Sitten Sakarin kanssa radalle. Sen kanssa ei tarvitse murehtia muusta, kuin omasta ohjaamisesta, se hoitaa tonttinsa kyllä. Ennen starttia juteltiin, että rimat vois pitää, niin mä sitten ohjaan kunnolla. Kakkoshypyllä en ollut tarpeeksi selkeä niistossa, niin kiersi esteen eri kautta mitä mä meinasin, mutta ei siinä muuta palanut kuin aikaa. Ei virheitä maaliin tullessakaan, mutta aika ei ihan nollaan riittänyt, vaan yliaikaa 1,75



B-rata oli Hermannin kanssa jo edellistä parempi yhteistyön kannalta. Ennen AAta kuitenkin koira pienen hetken selän takana ja kielto siitä, myöhemmin radalla tuli myös yhdestä hypystä ohi, enkä sitä palannut korjaamaan, joten hylky. Mutta puomin kontakti tälläkin kertaa hienosti! Treeneissä Hermanni bongailee esteitä hyvinkin kaukaa ja irtoaa ja sitten kisoissa (ainakin näissä) ei suorita kohdallekaan osuvia esteitä... Ihan eri koira on hyppysissä, enkä osaa riittävästi reagoida ohjausvalinnoissa tähän. Toisaalta en kisoissakaan haluaisi saatella sitä esteille tai varmistella liikaa



Sakarille jälleen ennen rataa pyyntö pitää rimat ja tällä kertaa muistutin myös vauhdista, että kulkeakin saa :)
No kulkihan se! Tehtiin nolla ihanneaika parilla sekunnilla alittaen. Tällä radalla ehdin ajatella jopa sitä, kuinka rennosti Sakarin kanssa voikaan mennä. Esimerkiksi puomilla ei tarvi jännittää osuuko vai ei, kun pääsääntöisesti se juostaan alas asti :)



Lopuksi vielä hyppäri. Alku meni Hermannin kanssa ihan hyvin, mutta kämmäilyä keppien jälkeisillä hypyillä... En tiedä häiriintyikö se siinä kohtaa ratahenkilöstä niin paljon, ettei kyennyt suoraan edessä olevaan hyppyä hyppäämään? Mun ohjaaminen lopahti sen jälkeen, enkä ehtinyt lyhyen putken jälkeiseen persjättöönkään, joten koira singahti väärälle hypylle.



Mua ei oikeestaan harmita nuo hylkääntymiset, vaan se, että mä tiedän koiran olevan paljon taitavampi, mitä se kisoissa esittää. Onhan se nuori, mutta kun se on väläytellyt sitä osaamistaan kuitenkin ulkokisoissa. Halliahdistuksesta pitäisi jollain konstilla päästä eroon... Toki ymmärrän, että nyt jo ollaan Hermannin kanssa paljon pidemmällä, kuin Sakarin kanssa sen ollessa saman ikäinen. Mä taidan olla vaan liian malttamaton jälleen kerran. Tämä blogi on siitä hyvä, että tänne kirjoittaessa tulee pohdittua myös ongelmien syitä ja kirjoittamisen lomassa kokee ahaa-elämyksiä, miten niistä ehkä voisi päästä yli.

Vielä oli Sakarin vuoro astella lähtöviivalle. Ennen rataa kuiskuteltiin keskenämme ja kysyin Sakarilta, että lupaako se tehdä tuplan? Hetken se mietti ja anto sitten pusun <3 Rennoin mielin radalle ja Sakari teki, minkä lupasi. Saatiin se tupla pois kuleksimasta ja nyt on poikien nollasaldot tasoissa. Tai Hermannilla on yks hyppärinolla enemmän, mutta sitä ei lasketa SM-kisoja varten.

Pari irtonollaa siis pitää molempien poikien vielä tehdä, Hermannin pitää onnistua agiradoilla ja Sakari saa yhden tehdä hyppäriltäkin. Hyvä malli on siis noitten kanssa, kun puoli vuotta on aikaa keräillä niitä. Ylihuomenna mennään Tampereelle tutustumaan samalla Tamskin uuteen halliin ja ne on myös meidän tämän vuoden viimeiset kisat.



25.11.2016

Superkuun vaikutuksen alaisena sekoiltiin Seinäjoella

Marraskuun 13. päivä oli Lagun kisat ja sinne suunnattiin jälleen. Hermannin oli ilmoittanut kaikille kolmelle radalle ja Sakarin vain agiradoille. Osallistujia oli sen verran että kisat käytiin sääluokittain ja päivän viimeisenä kisasivat minit. Puoli viiden maissa oli ekan radan vuoro. Tuomarina Esa Muotka ja radalla mittaa 199m :D
Ensin radalle Hermannin kanssa. Pakka sekaisin alusta alkaen, ja hylkääviä virheitä keräiltiin urakalla. Tuntui että oltiin taas eri maakunnissa, eikä ollenkaan samalla kartalla. Rimpuiltiin kuitenkin koko rata maaliin jollain lailla. Plaah! Jotenkin turhauttavan tuntuista, kun ei löydetty yhteistä säveltä...


Sitten Sakari samalle radalle. Muuten ihan ok menoa, mutta alun putkeen tyyppi päätti livahtaa selän takaa väärään päähän. Voi moro! Luottopakki päätti, että tästä mennään ja siitä se sitten meni... Eli hylky senkin kanssa. Ei päästy ihan tavoitteeseen, kun tuplaa huutais.


B-radalle tuomariksi vaihtui Mikkilän Sari.
Tämä rata kulki Hermannin kanssa jo huomattavasti ensimmäistä paremmin. Kepeille viennissä kuitenkin Hermanni bongasi vieressä olleen putken ja sujahti suoraan keppien ykkösvälistä sinne putkeen. Mutta tosiaan ekaan rataan verraten hyvää menoa.


Sakarin kanssa perusmenoa, kummasti vaan sen kanssa ehtii nykyään olemaan paikka paikoin liiankin edellä. Herra meinasi jo alkupäässä valita jälleen putken väärän pään, mutta huutamalla sain korjattua. Yhdelle putkelle ei irronnutkaan vaan piti käydä paremmin näyttämässä ja sitten loppuradalla oli menossa suoraan väärälle hypylle, vaikka piti kääntyä pituudelle. Korjasi erheensä liian myöhään ja hyppäsi pituuden keppien välistä. Tupla tuli, mutta hylkysellainen :P


Hermannin kanssa vielä hyppäri. Nyt kulki ja melko kovaa. Kepeille viennissä olin myöhässä ja meni ekan kepin väärältä puolelta, korjasin tämän ja muuten onnistuttiin selvittämään rata virheittä. Nyt tekeminen oli sellaista kuin sen pitääkin olla. Tähän oli kiva lopettaa kisapäivä.


Kotimatkalla poikettiin vielä syömään lohturuokaa, kun oli ihan kamala nälkä. Viikon päästä mennään taas Seinäjoelle ja itsenäisyyspäivänä vielä Tampereelle. Noihin molempiin kisoihin ilmoitin molemmat pojat kaikkiin startteihin, jospa onnistuttaisiin edellistä paremmin. Silloin ei ainakaan superkuu hätyyttele :D Joku syyhän huonosti menneisiin kisoihin pitää olla, niin olkoon kuun syytä tällä kertaa ;)

8.11.2016

Maalahdessa

Hermanni aloitti kisauransa tammikuussa Maalahdessa ja voitti silloin lahjakortin. Nyt lauantaina mentiin kolmosluokkalaisina käyttämään se. Miia lähti Stellan ja Nipsun kanssa matka- ja kisaseuraksi. Kisat alkoivat onneksi vasta kymmeneltä, joten ihan aamuyöstä ei tarvinnut lähteä liikenteeseen. Vähän ennen seitsemää oltiin matkassa pakkasen nipistellessä ulkona n. kymmenessä asteessa. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja ehdittiin lämmitellä koirat ja itsemme ennen kisojen alkua.

Tuomarina toimi koko päivän ruotsalainen Veronica Bache. Radat näytti kentän reunalle helpoilta ja melko suoraviivaisilta. Tuloksia ei kuitenkaan millään radalla kovin montaa nakuteltu, nollia vielä vähemmän.
A-radalla onnistuttiin kuitenkin Hermannin kanssa tekemään nolla! Muutama paikka oli kyllä aika hilkulla, mutta tällä kertaa oli tuuriakin matkassa, eikä saatu virheitä. Mikä parasta, puomin kontakti onnistui ja enää on kahden aginollan päässä oikeus osallistua tulevan kesän SM-kisoihin! Luulisin, että ne saadaan tehtyä! Ensi sunnuntaina mennään Seinäjoelle katsomaan onnistuuko kontakti siellä ;) Sakarikin pääsee silloin kahdelle radalle, siltä nollia puuttuu vielä neljä, tupla mukaan lukien.
Tällä A-radalla nollia tehtiin kaikissa säkäluokissa (58 koirakkoa) ainoastaan neljä kappaletta.



B-radalla tulostaso oli edellistäkin heikompi. Nollan teki ainoastaan minien voittaja. Me kuuluttiin tällä kertaa enemmistön joukkoon ja hyllytettiin tämä rata. Heti aluksi putosi eka rima, puomin kontaktin Hermanni loikkasi komeasti yli, ennen keppejä kävi hyppäämässä muurin ylimääräsenä ja kepeille meni kakkosväliin. En sitä sitten korjannut, kun hylky oli alla jo. Toiseksi viimeinen estekin jäi sitten vielä suorittamatta. Eli ihan päinvastoin ku ensimmäinen :D

Viimenen rata oli hyppäri. Itsellä alkoi väsy painaa ja tuntui ettei keskittymiskyky riittänyt kunnolla edes radan opetteluun, vaikka ei rata mikään monimutkainen ollutkaan. (1405555555555555555555555555555555555555555555555555555 <- Hermanni tuli muistuttamaan, että olis iltaruuan aika :D :D :D )
No nyt on koirat ruokittu ja voi jatkaa näpyttelyä :D
Siis en lähtenyt radalle mitenkään skarppina ja hylkyhän tuli heti kakkosesteellä... Koira paineli ihan vallattomasti ja kauheeta kyytiä ja mä olin ihan pihalla, niin tultiin sitten kesken pois :P Koira sai kyllä palkan radan jälkeen ihan normaalisti :) Ei se sen vika oo, jos kartturi on väärällä kartalla ;)

Kiva kisapäivä oli ja sen verran pienet kisat, että oltiin melkein valosalla ajalla kotonakin. Seinäjoella jatketaan sitten tosiaan sunnuntaina.

9.10.2016

Siirtyminen sisäkisakauteen

Syksy on edennyt jo siihen vaiheeseen, että hallikisat ovat alkaneet. Me aloitettiin omamme viime viikonloppuna Porissa tutulla TVAn hallilla molempien poikien kanssa. Ylituomarina oli Hilpi Yli-Jaskari, mutta radat olivat tuomariharjoittelija Jarmo Kumpulaisen käsialaa. Ilmoitin pojat vain agilityradoille ja jätin hyppärin tällä kertaa väliin. Ihan hyvä ratkaisu, sillä olin koko alkuviikon maannut kotona sairaslomalla flunssan kourissa. Olo alkoi onneksi torstaina helpottaa, niin että perjantai sujui töissäkin jo hyvin ja uskalsin lauantaina lähteä kisaamaan. Sakari starttasi toisena radoille ja kun nyt olen jo muutamat kisat käynyt tällä kahden koiran taktiikalla, niin enää ei noin alkupään lähtövuorokaan ahdista :)
Hyllytin radan heti kolmannella esteellä vetämällä Sakarin liikkeen mukana esteen väärälle puolelle... Muu rata menikin sitten hienosti ja Sakarilla oli kiva vauhtikin. Se ilme minkä se ottaa, kun painelee menemään, on kyllä niin ihanaa katseltavaa <3. Ehdin nähdä meidän ajan maaliin tullessa ja etenemä oli inan vajaa 4 m/s. Eli sellaista Sakarin hyvää vauhtia mentiin tämä rata. Jihuu, ehkä se hitaus muutamissa ulkokisoissa tosiaan on ollut sitä ötökkäkammoa!

Hermanni starttasi sitten taas ihan loppupäässä ja sen kanssa tein täysin samanlaisen ohjausvirheen kuin Sakarinkin ja hylky samassa kohtaa. En sitten kerrasta oppinu XD. Hermanni oli selvästi epävarmempi kuin ulkokisoissa, mutta kykeni kuitenkin toimimaan ohjeiden mukaan. Ja puomin alastulo onnistui!!!



B-radalla Sakari teki nollan :) Sieltä niitä pikkuhiljaa plopsahtelee, kolme tienattu :) Aalla se jäi hetkeksi harjalle maisemia ihailemaan, mutta muuten ihan perusmenoa tämä rata



Hermannillakin kohtuullisen sujuvaa menoa, mutta puomilla ei omat jalat enää vaan kyenneet liikkumaan kovempaa, joten Hermanni jäi mua vilkuilemaan ja loikkasi kontaktin. Vitosella maaliin siis. Esteiden välillä esiintyi mun vilkuilua muutenkin enemmän kuin ulkokisoissa on ollut. Halliahdistusta on siis vielä.



Tykkäsin kovasti noista radoista, kivat putkirallattelut ja jouhevat koiran juosta, silti niitä tarkkoja paikkojakin oli :)


Eilen suunnattiin Miian kanssa Lietoon ATTlle kisaamaan. Mulla oli sinne yks lahjakortti, niin kävin käyttämässä sen pois. Nyt mukana oli vain Hermanni. Halliin ekaa kertaa mennessä meni töpö koipien väliin ja pienet tärräykset oli päällä, mutta kun siinä yhdessä vähän touhuiltiin, niin poika alkoi rentoutua. Onneksi nykyään sen meidän kuplan rakentaminen on helpottunut ja saadaan sopivan rento mielentila aikaiseksi molemmille. Käytännössä tehdään se niin, että heittelen Hermannille palloa, jos sopiva tila löytyy ja sitten vähän "tokoillaan". Eli teetän istu- seiso-maahan asennonvaihtoja vaihtelevassa järjestyksessä. Näiden lisäksi laitan Hermannin paikkamakuuseen ja otan siihen etäisyyttä. Välillä kutsun makuusta luokse tai sitten palaan sen luo. Tämä ilmeisesti lisää Hermannin itsevarmuutta, kun se keskittyy käsillä olevaan tehtävään eikä ehdi panikoida hälinästä. Näitä tehtäessä munkin huomio on koirassa ja sitten me ollaankin siinä kuplassamme iloisina toistemme läsnäolosta.
Radat tuomaroi Salme Mujunen ja jälleen tuttuun tapaansa oli tehnyt kivan vinkeät radat joilla riitti putkia ja luukutusta :D
Eka rata oli agirata, jolla ei ollut lainkaan puomia, meidän onnenpäivä siis :D Suoria putkia sitten paineltiin viis peräkkäin, voi vitsi miten kivaa! Tehtiin tällä radalla nolla! Kiva saada noita aginolliakin kirjaan, niin ehkä sinne Lappeenrantaan vielä päästään :D Puomi on kyllä niin epävarma tällä hetkellä, että tarvittaisiin enemmänkin näitä puomittomia agiratoja. Harmi, kun niitä ei juurikaan ole tarjolla X)
Kivasti meni kepeille vienti ja hyvin se kääntyy kun ohjaaja vaan osaa kääntää. Tää tuntu jo treeneistä tutulta menolta, koira luotti muhun ja mä siihen. Etenemä oli 4,24 eli kyllä se kulkeekin. Kärkeen ei kuitenkaan ollut asiaa, kun kärjen koirat kulki yli 5 m/s, meidän sijoitus oli 12.



Toka rata olikin sitten hivenen vaikea, ainakin tulostason perusteella. Tällä radalla oli useampia ansakohtia. Pahimmat ainakin makseilla puomin jälkeinen elämä ja loppusuoran toiseksi viimeinen este. Me selvittiin näistä kohdista, mutta puomin kontaktin loikkasi sivuun ja sitten puomin alla olleen putken jälkeisen hypyn Hermanni hyppäsi oikein, mutta lähti väärään suuntaan ja kiersi hypyn ja hyppäsi sen toistamiseen eli hylky tästä. Kepeille haki hyvin itse ja loppusuoralla teki toiseksi viimeisen hypyn hyvin. Mun vauhti ei vaan tahdo tollasiin suoriin riittää millään...



Viimeisenä oli vielä hyppäri joka alkoi viiden hypyn alku"suoralla" Tässä päätin testata lähdössä pysymistä, kun hyppärinollia ei tarvita. Hyvin pysyi ja kepeille saakka olikin oikein sujuvaa menoa, mutta sitten keppien alku ei tahtonut sujua. Keppien jälkeen jäi pari estettä suorittamatta, joten hylky tästä, mutta voi vitsi miten kivasti se kulki. Ei vilkuiluja, eikä epäröintejä, ehkä sittenkin saadaan homma toimimaan halleissakin :D

Nyt pidetään kisaamisesta n. kuukauden tauko, mutta treenata tarvis montaakin asiaa. Odotetuin koulutus on kuun lopussa oleva juoksukontaktiseminaari Mouhijärvellä, katsotaan löytyykö sieltä mitään ajatusta, miten tota alastuloa aletaan hioa. Tai kyllä mä konsteja tiedän useemmankin, mutta en vaan osaa niitä käyttää...


20.9.2016

Mestaruuskisoja

Toissasunnuntaina (11.9.) ratkottiin Satakunnan Piirinmestaruudet Raumalla. Molemmat pojat ilmotin tietenkin mukaan. Sakarin vain piirinmestaruusradoille ja Hermannin myös lämppäradalle. Kaikki radat tuomaroi Mikkilän Sari ja olikin tehnyt todella kivat radat :)

Päivä alkoi aamulla D-kisalla ja minit menivät kaikki kolme rataa peräkkäin. Toisaalta kiva, mutta kun kisasi kahdella koiralla lähtölistan alussa ja lopussa ja rataantutustumiset alkoivat samantien edellisen radan loputtua, ei vessaan ehtinyt ennen kuin kisat olivat osaltamme ohi :D Normaalisti siellä kuitenkin pitää rampata joka välissä. Selvisin kuitenkin kuivin housuin :D

D-radan alussa tein tyhmän virheen ja lähden liikkeelle, ennen kuin Hermanni ehti lukita kakkosena olleen putken joten siitä kielto. Loppurata olikin oikein sujuvan tuntuista menoa :) Jätkä otti puomin kontaktinkin, jes!
Tällä radalla ei siis Sakari ollut mukana



Sitten oli vuorossa piirinmestiksien hyppäri. Tavoitteena oli Hermannin kanssa ehtiä kahteen persjättöön ja ehdinkin, mutta siinä sivussa taiteiltiin myös nolla, joten ihan kivasti mukana mestaruuskisassa. Nyt alkaa meno tuntua kisoissakin rennolta ja kohtuullisen varmalta.
Sakarille kielto muurilta ja sen korjaamisesta myös reilu pari sekuntia yliaikaa. Ei ole vauhti ihan huipputasolla, mutta parempaa kuin aiemmissa kisoissa Lempäälässä ja Porissa kuitenkin. Nytkin kärpäsiä piti kyttäillä, saapa nähdä mitä hallikauden alkaessa vauhdille tapahtuu...



Lopuksi vielä "finaali"rata. Hermanni ei osunu puomin alastulolle ja kepeille viennissä katto mua ja meni sitte kakkosväliin. Keppien lopussa vielä lähdin sivuun vähän liian aikasin ja se lähti mun perään toiseks viimesestä välistä. Korjasin että saatiin tulos, niinkin huikee ku 20,15, kun yliaikaaki ehti kertyä, mutta yhteistulos kuitenkin. Piirinmestaruuskisassa sija 13.
Sakari teki sitten taas tällä radalla nollan :) Eli yhteistulos sillekin, loppujen lopuksi sija 9.




Tosi tyytyväinen olin päivään, juoksin viis rataa ja kaikilta onnistuttiin poikien kanssa tekemään tulos!

Viime sunnuntaina (18.9.) oli sitten vuorossa gööttien rotumestaruuskisat Tampereella Takut-seuran järjestämissä kisoissa. Ja molemmat pojat tietysti skabailemassa. Me mentiin jo aamupäivällä paikalle kun Jaana kisasi molemmilla tytöillä ja Saimi on kakkosluokkalainen. Nähtiinkin sitten myös Hermannin siskojen Tuiskun ja Rauhan menoa ykkösissä ja Välkkeen kakkosissa. Rauha voittikin ykkösluokkalaisten mestaruuden. Hienoa menoa oli kaikilla tytöillä :)
Minikolmosiin oli ilmottautunut 44 ja 47 osallistujaa o_O..., joten pitkä päivä oli tiedossa, kun kisat mentiin ihan perinteisessä järjestyksessä. No eipä siinä mitään, tuttujen kanssa jutellessa aika kuluu mukavasti :)
Tuomarina oli Pirttikosken Reetan sijasta Jari Suomalainen, kun Reetta oli sairastunut. Jarilla oli kivat radat, sellaset, että tarkkana piti olla, mutta koiralle ne oli tosi reilut.
Ensin pojista starttasi Sakari, tehtiin nippanappanolla, kun ihanneaika alittui 0,18 sekuntia. Merkintä kirjaan kuitenkin. Ei mun luottonollakone taida ihan hyytynyt olla :D


Hermannin kanssa rata tuntui tosi sujuvalta ja oli kuulemma näyttänyt siltä myös radan reunalle. Puomin alastulo meni kerrankin kuin oppikirjassa ja uskalsinpa kokeilla puomin jälkeisille hypyille sen kanssa eri ohjausta kuin Sakarin kanssa. Toimikin vielä. Tulostaululla odottikin sitten jymy-yllätys, sillä Hermanni sijoittui neljänneksi ja ansaitsi sillä ensimmäisen SERT-Aansa. HUHHUH! Omat polvet notkahteli hetken aikaa ja mietinkin, että miten siinä onnenhuumassa enää hyppäristä selvittäisiin :)


Aikaa onneksi oli koota pää ennen hyppäriä uusiin suorituksiin :D
Sakarin kans oli tuplanolla lähellä, yks rima putosi kuitenkin.


Hermannin radalla kuulin kolahduksen samalla hypyllä, missä Sakari pudotti riman, enkä yhtään tiennyt tippuiko rima vai ei... Ei se sitten ollut tippunut, joten Hermannille tupla!!!

Aamulla kotona ajattelin että tuplat olis kiva saada alta pois, mutta en mä nyt ihan tosissani uskonut, että Hermanni sen tekis :D Eikä se Sakarillakaan tosiaan kauas jääny.

Agiradan jälkeen johdettiin rotumestaruuskisaa ja tuplalla myös pidettiin johtopaikka! Huikeeta! Viitenä peräkkäisenä vuonna kisan on voittanut Puttosen Terhi Lanan kanssa, tänäkin vuonna he osallistuivat, mutta tuo mun pieni napero meni ja katkaisi heidän voittoputken. En mä saata uskoa! Lisäksi Sakari sijoittui tuloksellaan pronssille! Voitte arvata että olin suupielet niskan puolella vielä maanantainakin! Ihan uskomattoman huikee päivä! On mulla melkoset pojat <3 <3!

5.9.2016

Juhlapäivä!!!

Pari kuukautta sitten en välttämättä uskonut, että tänään saadaan juhlia, mutta onneksi saadaan!

Oogismoogis, moomoo, muru, typsy ja mitä kaikkia näitä nimiä onkaan vuosien varrella rakkaalle muruselleni kertynyt, täyttää tänään kokonaista
11 vuotta!!!

Se on niin rakas, <3 <3 <3, että sanat ei riitä!

4.9.2016

Toiminnallinen viikonloppu

Eilen oli Wecan kisat Porissa. Päästiin Sakarin kanssa juhlistamaan päivälleen viisivuotista kisauraa :) Sakari kisasi radat A ja B, Hermanni B ja C.
Tuomarina oli Johanna Nyberg, joka oli tehnyt kaikista kolmesta radasta jouhevan etenevät. Sakarilla ei kyllä ollut jouhevan etenevää menoa, vaan ennemminkin tahmean tuntuista :/ A-radalla tippui eka ja vika rima ja pieni yliaikakin saatiin. Pitkään aikaan ei ole tarvinnut taistella ihanneaikojen kanssa, mutta nyt ei kulkenut ollenkaan tuttuun tapaan, höh! Toivottavasti kyse ei kuitenkaan ole muusta, kuin treenin puutteesta. Tässä on nyt parille seuraavalle viikonlopulle kisat tiedossa, katsotaan alkaako kulkea paremmin, kun saadaan rutiinia kisaamiseen laiskan kesän jälkeen, vai aletaanko syitä etsiä jostain muualta... Kaikessa muussa touhuamisessa poika kyllä on täysin oma itsensä ja Hermannin kanssa painelevat niin, että hippulat vinkuu. Toki voi olla myös niin, että ulkokisoissa ei vaan keskittyminen ole samalla tasolla kuin hallikisoissa, kun aina on kaikenlaisia lentäviä ötököitäkin vähän tarkkailtava. Niin kuin esimerkiksi B-radalla keppien jälkeen, joku ihme täysstoppi ja videolta näyttäisi, että jotain pörriäistä siinä ihmetellään... Samalla radalla vielä kielto yhdeltä hypyltä.

Sakarin radat:





Hermannin kanssa taas alkaa vihdoin kulkea ja keskinäinen luottamus ja yhdessä tekeminen toimia :) B-radalla hienoa menoa, mitä nyt lähdöstä varasti :P. Keinulla olisi vaan itse pitänyt ottaa vielä yksi askel. Nyt lähdin kiireellä pois ja Hermanni hyppäsi sivusta pois koskematta kontaktiin. Nolla oli melko liki...
C-rata oli hyppäri ja sekin meni muuten suunnitelmien mukaan, mutta ekan kerran Hermanni jätti renkaan suorittamatta ja hyppäsi vielä seuraavan hypyn väärästä suunnasta, joten hylky. Kaiken kaikkiaan oon kuitenkin äärettömän tyytyväinen, kun se nyt keskittyy siihen mitä ollaan tekemässä, eikä häiriinny ympäristöstä. Nytkin oli yleisö hyvin lähellä radan reunoja ja esteitä suoritettiin ihan liki reunaa, mutta missään sellaisessa kohdassa ei epäröintiä ollut, jee!





Tänään oli vuorossa Kihniön ryhmänäyttely, jonne ilmotin Hermannin, kun alun perin tuomarina piti olla Pekka Teini. No koiramäärästä johtuen arvostelut suoritti ennalta ilmoitettu Maija Mäkinen, ei huono vaihtoehto tämäkään :)
Göötit olivat kehässään toiseksi viimeisenä ja paikalla piti olla jo kahdeltatoista eli parin tunnin odottelu oli tiedossa. Saatiin kuitenkin auto loistavaan paikkaan, josta näki suoraan meidän kehään, joten sateen hetkellä pystyttiin seuraamaan kehän etenemistä autosta käsin :) Taina ja koko koiralauma oli mukana ja käytiinkin kävelemässä Kihniön kylänraitilla kun sade loppui.
Hermanni osasi käyttäytyä hienosti jo ennen kehää ja ihan pienen alkujännityksen jälkeen se jo oli oma itsensä. Kehässä hieno käytös jatkui, eikä tuomarin käsittelykään ollut ihan kamalaa. Muhun piti vähän nojata, mutta ihan rauhassa tuomari sai käydä koko koiran läpi :) Liikkeet se edelleen osaa ihan itse eittää hienosti. Saatiin pitkä ja hyvin Hermannin näköinen arvostelu ja laatumaininta ERI. Uroksia oli kaksi, ja toisellekin ERI. Meidät sijoitettiin toiseksi saatesanoilla: tarvitsee vielä aikaa. Nyt on kuitenkin saatu se, mitä näyttelyistä varsinaisesti tarvitaan, eli vähintään H agivalioitumista varten. Vähän muuta siitä FI AVA/FI AVA-H- titteleistä vielä puuttuu, mutta onpahan ainakin yksi asia hoidettu alta pois ja nyt voidaan keskittyä niiden agisertien metsästykseen ;) Ehkä me vielä joskus vuoden parin päästä kehässäkin pyörähdetään, mutta tärkein on jo saatu :D

Kihniö RN, AVO ERI2, Tuomari Maija Mäkinen:
2-v vielä kesken kehityksen oleva uros, jolla hyvät mittasuhteet ja sukupuolileima. Kevytpiirteinen, pitkä pää, jossa hyvät linjat. Hyvät korvat, kauniit silmät, oikea purenta. Hyvä kaula, etuosa voisi olla paremmin kulmautunut. Ikään riittävä runko. Riittävän pitkä rintakehä, Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä, vahva selkä. Liikkuu yhdensuuntaisesti ja tasapainoisesti, mutta takatyöntö voisi olla voimakkaampi. Hyvä karvanlaatu. hyvä käytös.


21.8.2016

Vihdoin!

Viimeinkin sain aikaiseksi päivittää kuulumiset tännekin. Monta kertaa on pitänyt, mutta aina on joku muu asia vienyt voiton tai sitten ei yksinkertaisesti ole huvittanut.. Agirodun jälkeen ollaan kisattu Raumalla, Lempäälässä ja Sastamalassa sekä osallistuttu Kim Kurkisen valmennukseen. Käyty epistelemässä ja mätsäröimässä sekä molemmat pojat on hierottu. Muutamia kertoja on käyty omalla hallilla omatoimitreenaamassa ja tietenkin ollaan sitten ihan vaan lenkkeilty ja oltu.

No mutta, pieni katsaus menneisiin tapahtumiin.
Raumalla agipitseiltiiin 24.7. Hermannin kanssa kolmen startin verran. Päätin, että sillä kertaa tehdään ainakin yksi tulos. Ja kas, niin tehtiin. Heti eka radalla puomin alastulovitonen oli ainoa virhe :) Toka radalla ei oikein löytynyt yhteistä linjaa tekemiseen, joten hylkyihin johtaneita virheitä useampiakin. Kolmannella radalla jätin itse yhden valssin tekemättä, typerys, ja koira ehti ihan oikein tulkita ohjauslinjaa ja mennä yhden suoraan mentävän hypyn takaakiertona. Jos en olisi ollut niin iloinen siitä, että vihdoin aletaan tehdä kisaradoillakin yhteistyötä, niin vähän olisi voinut sapettaakin. Valssin tekemättä jättäminen nimittäin todennäköisesti maksoi meille menetetyn nollan, kakkossijan ja agisertin... No oma vika ja koira toimi hienosti!

25.7. ajeltiin poikien kanssa Hämeenkyröön hierojalle. Hermanni oli huomattavasti paljon paremmassa kunnossa, kuin edellisellä kerralla ja vähäiset jumit saatiin tällä kerralla helposti pehmiteltyä. Sakarilla ei mitään isompia jumeja ollut, lähinnä takareisissä oli kireyttä.

27.7. Hermanni esiintyi upeasti Porissa järjestetyssä mätsärissä. Voitti parinsa ja pääsi vielä punaisten kehässä kahdeksan parhaan joukkoon. Pieniä aikuisia oli paljon ja punaisten nauhan saaneiden kehässä oli 22 osallistujaa :) Tuomarilta Hermanni sai erityiskehuja esiintymisestään liikkeessä. Sen se kyllä hoitelee hienosti ihan itse, mä vähän remmistä ohjaan suuntaa mihin pitää mennä.

3.8. Käytiin epistelemässä Paha-Cupissa, siellä Hermanni tekaisi kivan nollan ja päästiin palkinnoillekin :)

6.8. Kim Kurkisen valmennuksessa pingoin jalkani niin hapoille kuin olla ja voi, mutta sainkin sitten kehuja peräänantamattomuudesta ja rohkeasta ohjaamisesta. Hermannia Kim kehui hyvällä mallilla olevaksi ja lähinnä pienten juttujen hiomista saatiin kotiläksyksi :) Oli kyllä tosi kiva valmennus, josta jäi hyvä maku ja antoi todella paljon itseluottamusta mulle meidän tekemisen suhteen.

7.8. sitten suunnattiin Lempääläään molempien poikien ja mun tönkköjen jalkojen kanssa. Pitkän viileän kauden jälkeen kisakentälle osui kunnon lämpöaalto ja kentällä taisi helleraja paukkua ihan kunnolla. Päivän parasta antia oli tuttujen tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen ;) Sakari oli löysä ja hidas. Rimoja lenteli, eikä meidän suoritusvarmuudesta ollut tietoakaan. Eka radalta virheitä 15 (2xrima ja puomin alastulo) sekä hieman yliaikaa.
Hermannille tältä radalta haahuiluhylky, kun se jäi heti alussa haaveilemaan edellisenä menneen Saara-göötin perään...
Toka rata nurmella ja Sakarille putken ohituskielto, rima ja yliaikaa. Hermannin kanssa saatiin oikein tulos taisteltua... Rima, 2xkielto ja puomin alastulovirhe +yliaikaa. No joo, toinen kielto viimeiseltä esteeltä, mutta korjasin sen kuitenkin, enpä tiedä oliko mitään hyötyä X)

Tänään suunnattiin Sastamalaan Ellivuorigames-kisoihin Hermannin kanssa. Sakaria en ilmottanut, koska ihan kentän vieressä oli järvi ja mulla epäilys, että noinkohan olis jätkä ollu mieluummin uimassa :D Matka-ja kisaseuraksi saatiin Jaana Saimin ja Maisan kanssa. Saimi kisasi minikakkosten radat ollen ekassa startissa 3. ja voittaen toisen :D Nollia ei tällä kertaa, kun vauhti ei ollut ihan parasta Saimia. Palkintoja kuitenkin autonperä täyteen :)
Matkalla kisoihin juttelin Jaanan kanssa, kuinka kiva olisi viimein onnistua Hermannin kanssa kisoissakin tekemään ehjä suoritus. Treenatessa se taipuu vaikka mihin, mutta kisatilanteessa jännitys nousee, eikä se pysty toimimaan niin kuin se oikeasti osaa. Eka radalla oli kuitenkin tänään se treeneistä tuttu tyyppi mukana radalla ja sitten mä onnistuin pieneksi hetkeksi hukkaamaan koiran selän taa, jolloin se kävi hyppäämässä yhden ylimääräisen hypyn, joten hylyllä aloitettiin kisat. Samoin Maisalle hylky.


Toka rata oli hyppäri, jolla rataantutustumisaika tuntui loppuvan vähän kesken... Muutama kinkkinen kohta oli tiedossa. Maisalle keppien aloituksesta vitonen, mutta muuten oikein mallikas rata.
Radan vaikeimmat paikat omasta mielestäni olivat seuraavat: Heti alkupäässä piti onnistua tekemään kunnon putkijarru kolmosputkella, ettei koira ajaudu hypylle viisi nelosen sijaan. Onnistui :)
Putkihässäkästä piti päästä liikkeelle niin että ehtii tehdä persjätön suoran putken jälkeen ennen rengasta. Onnistui :) Kepeille vienti oli pahin paikka tällä radalla ja siinä suurin osa teki virheen/virheitä. Mä päätin luottaa siihen, että pienellä tyrkkäsyavulla Hermanni osaa mennä avokulmasta sisään ja jatkaa pujottelua oikein. Onnistui :) Sitten vielä oli toiseksi viimeisenä hyppynä sellainen poikittain oleva takaakierto, joista Hermanni on monesti juossut mun liikkeen mukana suoraan ohi. Onnistui :) Melkoiset tuuletukset päästelin maalissa ja riemu oli rajaton. Oltiinhan me tehty meidän eka kolmosten nolla! Jihuu!!! Tällä radalla kaikkien säkäluokkien 51 koirakosta kuusi teki nollan ja me oltiin siinä joukossa! Huikeeta!! Kaiken kukkuraksi oltiin minien toiseksi paras Kulmalan Johannan supernopean Ulpu-villakoiran jälkeen. Hermannin etenemä oli 4,27 eli ei ihan hidaskaan :) Palkintojen jaossa tuomari Jari Helin kehui hyvää hermojenhallintaa. Vielä autolle kävellessä saatiin kehuja Mäkelän Markolta upean näköisestä radasta ja mielettömän hienosta yhteistyöstä! Ihan huippua, me onnistuttiin vihdoin kisoissakin!!!


17.7.2016

Kuinkas sitten kävikään?

Viime viikonloppuna oli tämänvuotinen Agirotu Teivon raviradalla. Ilmoitin Hermannin lauantaille kahteen tarjolla olleeseen starttiin, jotta tottuisi hälinään ennen sunnuntain joukkueviestiä. Vähän jännitti etukäteen, että kuinkahan tuo ipana moisessa häiriössä toimisi, mutta ei kai sitä voi kotiinkaan jäädä, jos meinaa saada sen tottumaan kisapaikkojen ääniin ja vilinään. Heti aamuksi suunnattiin paikalle ja sain kyllä yllättyä positiivisesti heti ensimetreillä, kun ihan reippaana poika kulki töpö tötteröllä :) Vietiin tavarat ja häkki jo paikalla olleeseen seuramme telttaan ja sitten kisakenttien reunoille hengailemaan. Toisessa päässä nurmialuetta oli hyvin vapaata tilaa ja kävin Hermannin kanssa siellä heittelemässä palloa ja vähän verkkaesteillä hyppimässä, kun oli ensin lämmitelty. Päästiin omaan kuplaan ja saatiin heti hyvä mielentila molemmille kun yhdessä touhuiltiin muista välittämättä :)
Aamun rata oli Mika Moilasen tuomaroima, melko suoraviivainen rata. Meidän starttivuoro oli jossain 40. koirakon paikkeilla. Aikataulu vähän paukkui, kun tuomariakin jouduttiin rataantutustumisten jälkeen odottelemaan radalle. Toisaalta meille pitkä odotusaika on hyväkin, kun vain saadaan kupla pidettyä puhkeamatta. Radalle lähdin rennoin mielin, tavoitteeksi olin asettanut lähdössä pysymisen ja edes jonkun kohdan sulavan suorittamisen. Mutta eikä mitä, mehän tehtiin se rata yhdessä! Oli yksi parhaista kisasuorituksista Hermannin kanssa, vaikka hylky saatiinkin Loppupäässä rataa Hermanni ohitti yhden hypyn ja sen jälkeen hyppäsi sen nurinpäin. Lähdössä pysyi hyvin, ja kepeille meno oli oikein hieno! Kelpo jätkä :)



Sitten olikin aikaa oleskella, kun toinen rata oli vasta illalla. Ehdittiin hyvin seurata avo-SM-radat. Hermanni lepäili omassa häkissään ja siellä se oli nukkunut ihan rauhassa, kertoi seurakaveri kun oli ollut teltassa huilaamassa itsekin.

Illan Arto Laitisen tuomaroimalle radalle mentiin yhtä rennoin mielin, kuin aamullakin. Samat tavoitteet pidettiin. Heti alussa poika irtosi komeasti putkeen kepeille kääntymisen sijaan ja loppupään hypyllä aan jälkeen ei kestänyt mun takaaleikkausta, mutta muuten varsin kivaa menoa :) Tällä radalla olin erityisen tyytyväinen alussa tekemääni pakkovalssiin, kerrankin osasin ajoittaa sen oikein. Lopussa nauratti kun muutama tuttu alkoi maalin tultuamme taputtaa ja Hermanni kääntyi katsomaan, että "saanko mä oikein aplodeja?" :D Vauhtikin oli jo ihan hyvää tällä radalla


Ajeltiin yöksi kotiin ja mä hyrisin tyytyväisyydestä, kun koko päivänä Hermanni ei jännittänyt mitään eikä mikään aiheuttanut sille panikointia. Ilmeisesti oli jo niin isot häiriöt, että paras oli hengailla mun kanssa kaikessa rauhassa. Ehkäpä se jännitys helpottaa sitten pienemmissäkin kisoissa, kun tuoltakin hengissä selvittiin.

Sunnuntaina kurvailtiin kisapaikalle vasta iltapäiväksi. Nyt oli Sakarikin mukana. Ensimäiseksi osallistuttiin pukukulkueeseen ja mä esiinnyin Sakarin joukkueessa lehmänä. Pikkasen oli lämmin puvun kanssa, mutta onneksi sen sai riisua ennen radalle menoa. Sakari starttasi oman joukkueen kolmantena ja tehtiin sen kanssa puomin alastulovitosen arvoinen suoritus. Jätkä veteli korvat luimussa hyvällä ilmeellä. Kilpailevien minien rata oli hauska putkirallattelu keinulla ja puomilla höystettynä. Just sellanen rata, mikä mun mielestä tollasessa leikkimielisessä taistossa pitääkin olla :) Sakarin kanssa on niin hauska mennä kun se tekee ne jutut mitkä sille on ohjeistettu, vaikka mä ehdinkin olla sitä aika paljon edellä, vois sanoo että se on kyllä varma tekijä nykyään :)



Hermanni oli äidillä vahvistetussa sisarusjoukkueessa, mutta Rauhan aloitettua juoksut sen paikalla kisasi varakoira Zippi. Hermanni sai kunnian olla meidän joukkueen ensimmäinen lähtijä (mun pyynnöstä, kun en tiedä miten lentävä lähtö sen kanssa olisi sujunut) Vauhti oli edellispäivästä vähän hiipunut, mutta yhdessä tehtiin tämäkin rata :) Yksi rima tuli alas ja pituudesta ponnistettiin vähän vauhtia, mutta muuten selvittiin virheittä. Jos Hermannilta vauhdista puuttui se viimeinen vauhti, samaa ei todellakaan voi sanoa Tuisku-siskosta, joka starttasi heti meidän perään. Mahdotonta kyytiä se kyllä painelee!



Oli kyllä kiva viikonloppu! Tietenkin ne joukkue- ja sisaruskuvat jäi ottamatta, mutta tärkeintä on se upea onnistumisen fiilis, joka Hermannin kanssa saatiin, puhukoon tuloslistat sitten mitä tahansa! Seuraavaksi kisataan Rauman agipitseillä viion päästä sunnuntaina.


8.7.2016

Pikkupoika 2-v

Meidän rääppöö, nökkönen, ipana, Hertsi Hertsyygeli Hermansson täyttää tänään kokonaista kaksi vuotta. Se tuntuu ja näyttää aina vaan pieneltä, mutta kun Tainan kanssa otettiin poseerauskuvat kaksivuotiaasta, niin kyllä siinä jo miehistymisenkin merkkejä näkyy :) Koskaan ennen ei kuvaaminenkaan ole sujunut niin helposti kuin tänään, siinä se tonotti kun käsky kävi eikä hötkyillyt yhtään. Kuvaamissession päätteeksi meni vielä reen viereen, että täällähän vois kans pari kuvaa ottaa :) No mehän sitten tehtiin niin :)
Synttärilahjat ipana sai etukäteen kun facen yhdestä ryhmästä sain ostettua kaksi BoT-takkia, toinen on fleeceloimi ja toinen perusBoT. Huomenna ja ylihuomenna suunnataan auto Ylöjärvelle ja käydään kokeilemassa Agirodussa, kuinka kisaaminen noin isoissa ympyröiisä sujuu. Parit epikset on saatu alle ja niissä onkin kuljettu kovaa, viimeksi tiistaina Wecan epiksissä mölliradalla yhden ylimääräisen esteen suorittamisesta huolimatta etenemä oli 4,55m/s. Laskin, että ilman ylimääräistä kieppausta etenemä oli 5,19m/s. Toki rata oli hyvin suoraviivainen eikä siellä ollut keppejä tai keinua, mutta siitä huolimatta ihan kelpo vauhtia mentiin :)

20.6.2016

Onnistumiset oikeassa paikassa

Nokian kisaraportti kesäkuun alusta on kirjoittamatta, vaikka siellä kisattiin viimeistelykisat ennen tämän vuoden SM-kisoja. Sakari kisasi agiradoilla ja Hermanni hyppärillä. Kisoissa oli ysäriteema ja teemaan sopivasti pukeuduin Mighty Ducks- collegeen ja Tainalta lainattuun verkkapukuun. Tyyli ennen kaikkea :D Näytin muuten aivan hirveältä :D :D Ulkoisesta habituksesta huolimatta fiilis oli hyvä ja Sakarille tulokset 5 (puomin alastulokontakti) ja nolla (-1,01, sija 5.)! Eli oikein hyvä kenraali ennen arvokisoja. Hermannille hyppäriltä hylky, mutta ihan hyvääkin menoa jo paikoitellen. Kisojen äänimaailma sai pojan jälleen jännittämään, mutta siihen nähden toimi oikeinkin hyvin.

Vihdoin koitti odotettu SM-viikonloppu, ja töiden jälkeen startattiin Miian ja koirien kanssa kohti Nastolaa. Yhden pissapysähdyksen taktiikalla oltiin majapaikassa vähän kahdeksan jälkeen. Kun oltiin saatu avaimet, lähdettiin vielä käymään kisapaikalla ilmottautumassa viikonlopun kisoihin. Iltatoimien ja pienen kävelyn jälkeen olikin aika mennä nukkumaan, että oltaisiin aamulla pirteinä Sakarin kanssa starttaamassa joukkuekisassa seuramme ensimmäisenä koirakkona. Kuten osasin aavistaakin, en juurikaan nukkunut, mikä on tyypillistä mulle vieraassa paikassa.

Aamulla kuudelta soitti kello ja hyvissä ajoin oltiin kisapaikalla. Mukavasti saatiin autokin urheilukeskuksen omalle parkkipaikalle.
Minien joukkuekisan tuomarina toimi Jari Helin, joka olikin piirtänyt kivan radan meidän tehtäväksemme. Muutama tarkka paikka, mutta jouhevasti etenevä rata. Kisasimme n. kolmantenakymmenentenä eli hetken saimme rataantutustumisen jälkeen odotella vuoroamme. Sakarin kanssa tehtiin nolla (-2,66) pohjaksi muulle joukkueelle ja loppupäivä saatiinkin nauttia rennosti muiden katselemisesta.
Toisena koirakkona seuraamme edustivat Minna ja Taika tehden myös hienosti nollan (-0,33)! Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännitys nousta, vaikka mitään tavoitteita ei oltu asetettukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun seuramme osallistui myös joukkuekisaan ja osallistuminen oli se tärkein juttu.
Kolmannelle kierrokselle starttasivat Sonja ja Aida, jotka tykittivät upealla vauhdilla radan läpi, mutta yhdessä kohtaa Aida puski Sonjan selän takaa yhden hypyn väärinpäin, joten tälle parille hylky.
Se tiesi vähän lisäpainetta Miialle ja Stellalle ankkuriosuudelle, jolle startattiin sijalta 15! Ihan uskomaton sijoitus tässä vaiheessa kisaa ja olimme jo tyytyväisiä tähän. Täytyy myöntää, että kyllä jännitti katsella parivaljakon menoa, varsinkin kun samalla kuvasin rataa. Varmasti ja tarkasti Miia ja Stella tekivät hienon nollan (-5,70), joten meidän seuralla oli tulos! Sitten pitikin jännittää hetken sitä mihin se riitti... Kukaan meistä ei tainnut uskoa korviaan, kun Sonjan mies kertoi sijoituksemme olevan 6.!!! Ihan uskomatonta! Pienen seuran koirakot jättivät taakseen huippukoirakoita ja isoja seuroja. Huikeet oli tunnelmat ja illalla sihahti majapaikassa siiderit menestyksen kunniaksi! Käytiin myös saunassa ja leviteltiin koko päivän sateesa lionneita vaatteita kuivumaan.


Aamulla puoli kuudelta soitti kello, jotta ehdittiin pakata tavarat kasaan ja autoon ennen kisapaikalle lähtöä. Miia ja Stella starttasivat Lee Gibsonin hyppärille numerolla 28. Sade oli tehnyt kentästä yhden ison lätäkön, mutta säälle ei mitään voi ja ulkokisoissa kaikki on mahdollista. Stella viiletti kurasta huolimatta kovaa, mutta kepeiltä bongasi putken umpikulman ja solahti sinne kesken keppien.
Seuraavana oli vuorossa Nipsu numerolla 99. Ratavirheetön rata, mutta reilu kuusi sekuntia yliaikaa. Miia meinasi lopussa viedä Nipsun väärälle esteelle, mutta ehti korjata ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua.
Sakari starttasi numerolla 165. Jo rataantutustumisessa olin sellaisella mielellä, että nolla tehdään, kunhan vain mun keskittyminen pysyy yllä koko radan. Ja tehtiin! Yliaikaa 3.16, kun tapissa olevat rimat ja lätäköt verottivat vauhtia entisestään. Oikein hyvällä lykyllä oltais voitu päästä 4,0 etenemään, mutta nyt ei ollut se päivä. Silti mä olin ihan supertyytyväinen. Se mielentila mihin itseni sain oli jotain ennen kokematonta. Kepeillä huomasin toisen kengän nauhojen olevan auki, mutta en antanut senkään haitata. Tuntui tosi hyvältä, eikä se videolta katsottunakaan ihan kamalalta näytä :D Erityisen tyytyväinen olen lopun niistoon, ne kun ei ole meidän vahvuus koskaan ollut, mutta nyt se meni niin kuin pitikin. Ainoa asia johon olisin toivonut parannusta on tuo Sakarin lähdössä hiipiminen. Arvokisoissa ei vaan lähdetä palauttelemaan koiraa, joten antaa olla nyt sitten tämän kerran :)Yllettiin tällä suorituksella sijalle 70. /272! Joka vuosi on parannettu edellisvuoden tulosta ja on joka vuosi onnistuttu tulos tekemään. Mun mielestä sekin on huippua! Tosin näin isoissa kisoissa mua ei juurikaan jännitä, kun oikeasti ei olla huipputasoa, eikä meidän parhaammekaan riitä Suomen kärkeä lähellekään. Näistä kisoista selvittiin kuitenkin ilman yhtään ratavirhettä eli onnistuminen tuli juuri oikeassa paikassa! Kai sitä pikku hiljaa voisia alkaa uskoa, että me todella osataankin jotain :)

Aina sitä kuvittelee, että me ollaan Sakarin kanssa saavutettu kaikki mihin pystytään, mutta aina Sakari osoittaa että pystytään entistäkin parempaan. Mun kiitollisuutta Sakarista ei voi sanoin kuvata! Se vaan on niin <3 !!!

Päivän loppuhuipennuksen tarjosivat Minna ja Taika, kun tekivät karsintaradalla ihanneaikaan riittäneen nollan ja pääsivät finaaliin! Muutettiin lennosta suunnitelmaa lähteä aikaisin kotiin ja jäätiin katselemaan minien finaali, joka oli maksien finaalin jälkeen. Minnalle ja Taikalle hylky, mutta hienot fiilikset oli saada kannustaa seurakaveria.

Kotiin lähdettin seitsemän jälkeen ja turvallisesti päästiin kotiin vaikka melkoisesti jo väsyttikin. Tänä aamuna reippaana töihin kirjaimellisesti väsyneenä, mutta äärettömän onnellisena, olipa huippu viikonloppu!!!

29.5.2016

Hyytynyt nollakone ja kehittyvä kakara

Viime päivityksen jälkeen on vietetty mukava Cimillan-kasvattiviikonloppu Lempäälässä ja käyty kisaamassa Sastamalassa. Kasvattipäivillä oli molemmat pojat mukana, mutta vain Hermanni osallistui treeneihin. Olga vietti rentouttavan mökkiloman Tainan ja Hipun kanssa.
Lauantaiaamupäivä aloitettiin rallytokon noviisiryhmässä. Aika hyvin selvitettiin meidän melko olemattomalla tokokokemuksella esillä olleet kyltit. Paljon saatiin vinkkejä ja ohjeita yleisellä tasolla rallytokon kylttien suorittamisiin ja asioihin joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Seuraaminen meillä on vielä vaiheessa, paljoa ei ole siihen muutenkaan panostettu. Saatiin kuitenkin asiaan hyviä neuvoja kouluttajalta. Hermannin kanssa on oltu oman seuran kuuden kerran tokon perustaidot-kurssilla ja sieltä on saatu Marialta erittäin näppäriä vinkkejä eri tokoliikkeiden opettamiseen. Hermanni on ollut hyvä oppilas ja meidän keskinäinen yhteys on kurssilla ottanutkin roiman harppauksen eteenpäin. Molempien lajien treenaamattomuuteen löytyy syy ohjaajasta, joka ei vielä ole saanut kipinää leimahtamaan liekkeihin. Pohjia on kuitenkin työstetty siltä varalta, että syystä tai toisesta joudutaan joskus agilitystä luopumaan. Toki noista taidoista on hyötyä ihan arjessakin. Tänäänkin metsälenkillä vastaan tuli koira omistajineen ja ilman sen kummempia karjumisia sain Hermannin tulemaan luokse! Sitä voisi kutsua jo työvoitoksi :) Ilman häiriöitä pojat ovat välittömästi kytkettävissä, mutta tähän saakka vastaantulevat ihmiset ovat vielä aiheuttaneet korvattomuutta. Tänään kuitenkin onnistuttiin ja Hermanni sai namipalkan lisäksi vuolaat kehut hienosta tottelemisesta :)
Takaisin kasvattipäiville viikon taakse... Illalla meillä oli vuorossa Silja Larmun vetämät agilitytreenit. Hyvin Hermanni jaksoi vielä pitkän päivän jälkeen treenata, vaikka vauhti ei ihan huippulukemiin yltänytkään. Hyvät treenit oli, mutta miksi ihmeessä mun pitää kiirehtiä sellasissa paikoissa, missä ei oikeasti ole kiire mihinkään? Monta asiaa oon oppinut vuosien varrella, mutta tätä tyyppivikaa en ole saanut karsittua pois... Koiraa odottamalla ja yhdessä menemällä saatais sitä vauhtia koiraankin lisää. Hermannin pää kesti hyvin, eikä sitä häirinnyt kuin ihan alussa Mari, joka oli kameran kanssa putken takana. Tämäkin saatiin korjattua.

Hyvillä mielin ajelin kotiin ja sunnuntaina uudestaan Lempäälään, tällä kertaa SDPn hallille. Siellä meitä odotti Huittisen Anne oheisen radan kanssa:

Ohjeeksi saatiin ennen rataantutustumista ainoastaan, että rata on suoritettava kävellen. Juoksuaskeleet ohjaajalta kielletty ja voitte uskoa että treenissä tuli kovempi hiki, kuin jos olisi juossut :) Ajatustyö oli rankkaa :) Piti miettiä omaa sijoittumista eri tavalla ja olla kuitenkin ajoissa kertomassa koiralle, mitä seuraavaksi on tulossa. Lopulta
saatiin ihan huikeita onnistumisia aikaan. Oli ilo huomata, että Hermanni suoriutuu tehtävistä jo melko itsenäisesti, eikä tarvitse mun liikettä siihen. Tämän treenin tarkoituksena olikin saada koira lukitsemaan esteet ja suorittamaan ne vaikka mä olisin menossa jo toisaalle. Hieno pieni mies!

Eilen oli vuorossa Sastamalan kisat, joihin sitten lopulta ilmoitin Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Helin ja aamulla minit kisasivat kaikki kolme rataa peräkkäin. Kivoja ratoja, mutta meillä onnistumiset eivät osuneet tähän päivään Sakarin kanssa. Tuolla kentällä on ennenkin taisteltu osaamisen kanssa, mutta viime elokuussa kyllä onnistuttukin :) Vieressä on järvi ja sekö sitten Sakarin ajatukset harhauttaa? Tällä kertaa keppien aloituksissa oli ongelmia ja kävipä se toisella radalla ratahenkilöitäkin tervehtimässä... Eka radalta hylky. Alla oli jo kymppi kepeiltä ja kuulemma puomin alastulovirhekin, ennen kuin yksi hyppy mentiin nurjasta suunnasta. Toka radalla takuttiin keppien aloitusta kahden kiellon verran ja heti kakkosesteen jälkeen karjuin koiraa pois sieltä ratahenkilöiden luota. Yliaikaa melkein kymmenen sekuntia... :P Ensi sunnuntaina kisataan vielä Noikialla kaksi agirataa ja sitten olisi vuorossa SM-kisat. Toivottavasti nollakone käynnistyy oikeaan aikaan, vaikka sen suurempia tavoitteita ei olekaan. Olisi silti kiva tehdä puhdasta rataa sielläkin, kun tuo koira kyllä osaa!

Hermanni starttasi hyppärille ja mua ensin vähän jännitti. Oltiin onneksi hyvin ehditty hengailla kisapaikalla ja nyt mulla oli tuttu koira mukana. Alku sujui radasta oikeinkin hyvin, mutta kasihyppy olisi pitänyt mennä takaakiertona ja Hermanni meni suoraan. Muutama seuraava este ohitettiin ja jatkettiin sitten taas niin kuin piti. Hermanni ei huomannutkaan ratahenkilöitä, eikä häiriintynyt yleisöstäkään, vaikka aika lähellä kentän reunaa olivat, eikä radalla ollut muuta rajausta kuin nauha maassa :D Taisinkin maalissa päästää ilmoille isommat tuuletukset, kuin kukaan nollaradan tehneistä. Tuntui tosi hienolta mennä, kun ei tarvinut miettiä, että tehdäänkö yhdessä vai ei! Huippua! Kisahermot alkaa kehittyä! Ensi viikolla jatketaan Nokialla samalla systeemillä, eli osallistutaan hyppärille. Pikkuhiljaa opitaan meille sopivat kisarutiinit ja uskon että se yhteinen kupla on vahvistumassa :) !

15.5.2016

Treenilistan lyhennystä loppupäästä

Viime aikoina on tullut treenattua aika vähänlaisesti, vaikka etenkin Hermannin kanssa treenattavien asioiden lista pidentyy jatkuvasti. Treenaamattomuuteen on myös osasyynä jumittunut koira, jota on huollettu ja pidetty kevyemmällä treenillä senkin vuoksi. Aloitin jälleen puolen vuoden työrupeaman, eikä enää pystytä menemään hallille päiväsaikaan valmiille radalle. Siispä piirtelin omatoimitreeniä varten itselleni radanpätkän, joka koostui edellisten kisojen epäonnistuneista kohdista ja varasin hallilta ajan eiliselle.

Radan alku esteelle 4 saakka oli mukaelma Anders Virtasen hyppäristä Vaasasta. Hermanni ei osannut mennä poikittaisia hyppyjä takaakiertona kisoissa, eikä se osannut niitä nytkään. Tarvitsi paljon isomman ohjauksen, mitä aluksi tein. Jos yhtään huonosti vaan huitaisin, se tuli aina mun puolelta ja pyrki tosi ahtaasta välistäkin tulemaan väärälle puolelle. Mun mielestä tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut. Ennemminkin Hermanni on mielellään ollut musta kauempana kuin pyrkinyt lähelle.
Kepeille haki hyvin itse, kun kakkosesteen ylihuolellisen ohjauksen takia en vaan ehtinyt edelle. Kepit oli myös hyvän vauhdikkaat joka toistolla. Putkiansaan keppien lopussa ei edes yrittänyt mennä, vaan hyvin haki takaakierrolle :). Kolmella takaakierrolla oli samaa ongelmaa, että mielellään tunki mun puolelta hypyille, vaikka yritin saada tarkasti ohjattua oikein. Treenien lopuksi saatiin kuitenkin tehtyä pätkä nopeana nollana läpi. Hermanni vaatii multa ihan erilaista keskittymistä ohjaukseen, kuin Sakari ja mä aina meinaan sen unohtaa :P. Sitten kun skarppaan ja oikeasti ohjaan, sujuu yhteistyö loistavasti!

Sakaria varten oli radalle laitettu putkiansoja todella lähelle esteitä. Keppien aloituksessa putki ei aiheuttanut ongelmia, mutta lopussa putki oli niin iso häiriö, että jätti pari keppiväliä pujottelemattakin ja sujahti putkeen. Muutamalla toistolla saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan. Muita pahoja paikkoja ei Sakarille tällä pätkällä ollut. Takaakierroile riittää pieni tönäisy ja mä pystyn olemaan tosi paljon koiraa edelläkin. Rimat oli tapissa ja vain kerran tiputti ekan riman. Se hiipi lähdössä perään, joten ei sitten pystynyt kokoamaan itseään hypylle kunnolla. Ekan riman nostin neljäänkymppiin viimeiselle toistolle ja hyvin pysyi silti.

Jälleen piti paikkansa vanha sanonta: hyvä treeni, parempi mieli :) Ensi viikonloppuna mennään Hermannin kanssa kasvattipäiville treenaamaan ja yritän sitten päättää ilmoitanko Hermanninkin Sastamalaan yhdelle radalle vai kisaako vain Sakari...

7.5.2016

Glabaznan käppyrät ja Virtasen vänkyrät

Vappupäivänä lähdettiin perinteisesti Seinäjoelle kisaamaan. Ilmoitin vain Sakarin, kun Hermanni oli vielä toipumassa torstaisesta hieronnasta (jossa löytyikin jumeja selän vasemmalta puolelta koko matkalta niskasta takapuoleen ja molemmin puolin räätälinlihakset olivat juntturassa myös)

Minit kisasivat aamulla ensimäisenä kaikki kolme rataa peräperää, joten kisapäivä meni nopeasti meidän osalta. Lisäksi kisamatka oli normaalia lyhyempi, kun oltiin yötä Tainan mökillä Karviassa. Taina ja kaikki kolme muuta koiraa lähti meille kannustusjoukoiksi :) Kaikilla radoilla oli tuomarina tsekkiläinen Tomaz Glabazna, jonka tyyli poikkesi monellakin tapaa suomalaisesta. Radat syntyivät miehen päästä ilman ratapiirroksia siinä tekovaiheessa ja ne olivat aikalailla kimurantteja.
Hyppärillä aloitettiin. Me hylkäännyttiin heti esteellä nro kolme, kun sijoituin alun suoralle huonosti ja Sakari luki sijoittumiseni niin, että hyppäsi hypyn väärinpäin. Tällä radalla kepit olivat kahden putken välissä piilossa ja kohta vaikutti hankalalta. Me kuitenkiin selvittiin tuosta kohdasta kunnialla ja muukin rata meni hyvin lukuunottamatta hylkääntymiskohtaa :)

Keskimmäisellä radalla uskalsin tehdä jotain "normaalista" poikkeavaa kun leijeröin puomin lähetettyäni Sakarin suorittamaan kahta putkea, joista toinen oli puomin alla. Tällä radalla hylkäännyttiin kuitenkin keppien jälkeen, kun Sakari sujahti n. metrin-puolentoista päässä keppien lopusta olleeseen putkeen, johon ei pitänyt mennä. Sinne upposi suurin osa muistakin osallistujista. Tällä radalla osallistujia oli 30, joista Mikkilän Sari teki Sumun kanssa ainoan nollan. Tuloksiakin tehtiin ainoastaan neljä.

Viimeisellä radalla hylkäännyttiin myös, mutta tästä radasta ei ole kummoistakaan mielikuvaa, kun radan taltioinnit on vielä Tainan kamerassa... Sakari tuntui kuitenkin jo aika tahmealta, eikä ihan parasta vauhtiaan kulkenut.

Tänään lähdettiin Miian kanssa aamulla puoli seitsemän aikaan Vaasaan kisaamaan. Olin ilmoittanut Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Sakari siis ensin vuorossa. Virtasen Anders oli tehnyt kivat radat, joilla oli kuitenkin takaakiertoja ja kipparaakin tarjolla. Kuitenkin sellaiset koiralle kivat linjat oli joka radalla. Meille tuli ekalla radalla heti radan alkupäässä keppivirhe, kun tapani mukaan ryntäilin liikkéelle liian aikaisin ja Sakari tuli kakkosväliin. Mikään kiire mulla ei tuossa kohtaa olis kyllä ollut... Heti kohta sen jälkeen kompastuttiin puomi-putki erotteluun, kun en tehnyt mitään ja Sakari meni sinne putkeen puomin sijaan. Tyypillistä tämäkin mulle :P Mutta mielestäni onnistuin valitsemaan Sakarille sopivat ohjaukset hyppysyheröihin. Tämä mielikuva on kyllä taltioitu vain mun päähän kun ei Miian kanssa kuvattu toisiamme, sillä Stella lähti ekana ja mä kolmantena :D

Toisella radalla kulki ihan hyvin, mutta Sakari loikkasi epätyypillisesti aan kontaktin ja tipautti yhden rimankin. Kympillä maaliin siis. Siellä ne SM-kisat kolkuttelee reilun kuukauden päässä ja meidän tulostaso heikkenee kovaa vauhtia :D Parit kisat olisi vielä tarkoitus Sakarin kanssa käydä kisaamassa ennen ässämmiä, jotta kisavire pysyy yllä.

Viimeisenä oli sitten hyppärin ja Hermannin vuoro. Kun rataa rakennettiin, mä meinasin nukahtaa pystyyn. Aamuviiden herätys yhdistettynä lämpimästi paistaneeseen aurinkoon sai energiatason romahtamaan totaalisesti just silloin, kun olis pitänyt olla skarpeimmillaan :) No eihän meiltä sitten tainnut sujua ykskään takaakierto, vaan Hermanni hyppäs ne kaikki mun puolelta :P Eli hylky tuli jo kakkosesteellä. Hienosti Hermanni kuitenkin oli koko päivän reippaalla mielellä, eikä turhia jännitellyt, ihanaa. Yhtään ratahenkilöäkään ei käyty tänään haukkumassa. Nämä oli ekat ulkokisat, liiemmin ei olla edes ulkona treenailtu. Äkkiseltään laskin että yhdet epikset on käyty ulkona kisaamassa ja viime elokuun gööttileirin treenit oli ulkona...

Hermannille ei ole nyt suunniteltuna kisaamista, kun ajattelin, että SM-kisoihin asti kisaan Sakarin kanssa ja niiden jälkeen se siirtyisi kisatauolle joksikin aikaa. Sitten voisi olla taas Hermannin vuoro hankkia kisakokemusta enemmän. Mutta näkee nyt miten mieli muuttuu tässä matkan varrella.

Olgakin pääsi taas "harrastamaan" kun osallistumme kolmen kerran virikejälkikurssille. Keskiviikkona käytiin ekan kerran ja on se uskomatonta miten lähes kolmen vuoden tauon jälkeen päälle laitetut valjaat saivat koiran todella hyvään työmoodiin :) Melkonen nenäkoira tuo mun Ookelo <3 .

22.4.2016

Tunteet Tornadon pyörteissä

Särkänniemessä on Tornado-niminen vuoristorata, joka pyörittää kyydissä istujaa vuoronperään pää ylös- ja alaspäin. Joskus olen kyseissä laitteessa istunut ensin kädet jännityksestä hikoillen ja sitten vauhdin hurmasta nauttien.



Mennyt viikko on ollut tunteiden osalta samankaltaisessa pyörityksessä. Kaikki alkoi sunnuntaina, kun tultiin Hermannin kanssa kotiin Panu Erolan tehoviikonlopun toisista suuntakäännöstreeneistä. Itse treenit menivät molempina päivinä hyvin ja Hermanni sai kehuja! Otin koiran autosta ja sepä ei astunutkaan vasemmalle takajalalleen lainkaan. Venytti sitä vain taaksepäin ikään kuin se olisi puutunut. Hetken päästä se kuitenkin käveli normaalisti. Tilanne eteni niin, että aina kun Hermanni nousi levolta, se ensin venytteli ja kinkkasi hetken ja sen jälkeen alkoi kävellä normaalisti. Jalasta en löytänyt mitään aristavaa kohtaa, sitä sai kevyesti taivutella, eikä aiheuttanut kipureaktiota. Jalka ei myöskään kuumottanut kuten ei selästäkään löytynyt mahdollista venähdyksen aiheuttamaa kuumotusta. Tässä vaiheessa alkoi huoli jo pikkuisen nostaa päätään.

Maanantaina meno oli samanlaista, mutta venyttelyihin ja "jalattomuuteen" meni enemmän aikaa kuin edellisenä päivänä. Seurasin tilannetta, eikä siinä tapahtunut mitään muutosta parempaan. Omituista oli kuitenkin se, että hetken käveltyään liike oli puhdasta eikä Hermanni ontunut kävelyillä. Teimme pelkästään kevyitä hihnalenkkejä sunnuntaista alkaen. Sakari sai olla vapaanakin ja se ihmetteli miksei Hermannia päästetä sen kanssa riekkumaan. Tässä vaiheessa mielessä oli jo piinaamassa ajatus, että selässä oli tapahtunut jotain ja siellä esim. joku kalkkeutuneista välilevyistä olisi pullistunut aiheuttaen jalkaan moisia oireita.

Tiistaiaamuna soitin eläinlääkärille, eikä mieltä rauhoittanut se, että lääkärin mukaan tosiaan lannerangassa oleva pullistuma voi aiheuttaa hermojuurisärkyä, joka sitten liikkeessä lieventyy. Hoito-ohjeeksi sain kehotuksen pitää koira riekkumatta ja hyppimättä, mutta kuitenkin liikkua saa tasaisesti. Tiistai meni sekavassa mielentilassa, päällimmäisenä ajatus, että tässäkö kaikki nyt oli? Nyt jo? Ihan liian aikaisin... Itku purskahteli ilmoille tämän tuosta ja ehdin jo miettiä sitäkin, että pystyykö Hermanni elämään onnellista elämää, jos se on kovin rajoitettua... Onneksi viestittelin kavereiden kanssa tilanteesta ja sain asioita päässäni järkevämpiin mittasuhteisiin. Tähän asti olin pyöritellyt hirveitä kauhuskenaarioita itsekseni ja tietäähän sen että ne siinä sitten paisuivat kuin pullataikina. Illalla sohvalla Hermannia silitellessäni huomasin, että sen niska tuntuu todella jäykältä. Hieroin sitä kevyesti jonkun aikaa ja kun se nousi ylös, näytti, että se olisi alkanut käyttää jalkaa nopeammin, eikä se venytellyt sitä samaan tapaan kuin aiemmin. Samassa muistin, että ennen treeneihin lähtöä lenkkeillessämme oli vastaan tullut yksi uros, josta Hermanni ei pidä. Koiran omistaja on tuttu ja jäätiin hetkeksi juttelemaan. Hermanni siinä tempoili pannassa railakkaasti ja mieleen tuli, että kyllähän siinä niska aikamoisia tärskyjä sai. Pieni toivon pilkahdus epätoivoisiin tunnelmiin oli tervetullut.

Keskiviikkona alkoi näyttää paremmalta. Liikkeelle lähdöt olivat jo toisinaan ontumattomia, välillä sitten mentiin venyttelyn ja kinkkaamisen kautta. Hieroin niskan lihaksia lisää ja se tuntui auttavan! Toivo heräsi, ehkä tässä ei vielä kannatakaan heittää kirvestä kaivoon. Ehkä kaikki onkin "vain" lihasjumista johtuvaa. Vähän kuin olisi herännyt painajaisesta ja saanut todeta, että se olikin vain pahaa unta. Jatkoin kuitenkin lenkittämistä hihnassa, en todellakaan halunnut ottaa mitään riskiä tässä kohtaa.

Torstaina Hermanni ei ontunut kertaakaan!!! Voi ilon päivää! Sakaria sapetti edelleen, ettei saanut riekkumiskaveria, kun edelleen lenkitin Hermannin hihnassa. Hermannille oli myös kerääntynyt virtaa näiden "kevyiden" päivien vuoksi. Sen hillitseminen alkoi jo käydä työstä, kun kuitenkin varoin, ettei tulisi mitään takapakkia jonkun riekkumistuokion takia.

Tälle päivälle Hermannilla oli varattuna osteopaattiaika Kaiperlalle. Hän totesikin heti alkuun kerrottuani kuulumiset, että
niskasta yleensä johtuu tämäntyyppiset takajalkojen ontumat. Hän käsitteli koko rangan ja Hermanni rentoutui käsittelyyn paljon edelliskertaa nopeammin. Niskan alueella oli kiertymää ja nikamat olivat myös hieman siirtyneet sivuttaissuunnassa. Muuten ranka oli edelliskertaa joustavampi ja paljon parempi! Huh! Nyt uskalsin huokaista helpotuksesta oikein kunnolla. Lisäksi Kaiperla kertoi, että pienikin pullistuma voi aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta liikkeessä ne pahenevat, eikä niin kuin nyt meillä, kun ne paranivat. Hän käski minun olla murehtimatta selän tilannetta liikaa, sillä osteopatialla saadaan hoidettua tämän kaltaisia vaivoja hyvin, eikä selkä välttämättä koskaan tule vaivaamaan.
Aika lailla hymy korvissa sai ajella kotiin, kun mielen vallannut paha peikko saatiin karkotettua näin nopeasti ja selvisin piinaviikosta vain pelkällä isolla säikähdyksellä!

Ensi viikolle on varattu hieronta-aika vielä varmuuden vuoksi, että saataisiin jumit varmasti kunnolla auki. Nyt mä menen rapsuttamaan mun rakkaita karvanaamoja ja täytän mieleni kiitollisuudella <3 !

11.4.2016

Tätä se mun uneni tiesi

Eilen koitti odotetut Noormarkun kisat. Kasasin itselleni pienet onnistumisen paineetkin Hermannin kanssa, kun päätin että se nousunolla saataisiin. Edellisyönä näin jo untakin että nolla saatiin ja noustiin :) Paineet ei olleet pakottavia, onhan tuolla aikaa, mutta kun kisat pidettiin tutussa hallissa, ajattelin, että nyt häiriöt olisivat normaalia pienemmät. Esteosaaminen ja ohjausten lukutaito ovat kuitenkin todella hyvällä mallilla. Mun vastuulla on sitten ohjata koiraa niin, että se tietää mitä on ohjelmassa seuraavaksi.

Kisat käytiin perinteisessä järjestyksessä taso- ja säkäluokka kerrallaan. Tunnelma oli leppoisa ja tuttuja vilisi kisapaikalla. Kisat olivat melko reippaasti etuajassakin, mutta koska oltiin paikalla hyvissä ajoin, ei lämppäämisissäkään tullut silti liian kiire. Kaikilla radoilla oli tuomarina Asko Jokinen. Aloitettiin agilityradalla A. Hermanni oli reipas ja meno oli normaalia. Puolivälin paikkeilla jäin turhaan odottelemaan koiraa putkesta ja seuraavaksi aiottu valssi myöhästyi reippaasti. Niinpä koira vilahti selän takaa aalle, enkä saanut käännettyä tarpeeksi ajoissa keinulle niin kuin suunnitelmissa oli. Hylky siis tästä. Kerran piti haukahtaa ratahenkilölle puomin jälkeen, mutta matka jatkui radan mukaisesti ilman, että olisi käynyt henkilön luona :) Hyvä fiilis tästä radasta!



Toka rata oli hyppäri. Radalla oli useampi este jotka mentiin kahteen kertaan niin, että välissä tehtiin yksi muu. Niinpä sitten seiskaesteen jälkeen olin jo viemässä koiraa kymppihypylle. Tajusin siinä onneksi nopeasti, että nyt ollaan menossa väärälle esteelle ja ehdin korjata tilanteen ennen kuin ehti tapahtua mitään vääjäämätöntä :) Korjauksen jälkeen oli kyllä omat pasmat hetken ihan sekaisin, mutta ilmeisesti reagointikyky kuitenkin vielä pelaa, koska selvittiin lopulta virheittä maaliin. Sitten jännitettiinkin hetken aikaa mihin suoritus riitti. Osallistujia oli 9, joten kahdelle ensimmäiselle oli LUVA tarjolla. Meidän suoritus oli lopulta porukan nopein, joten voitolla käytiin pokkaamassa SERTiruusuke ja palkinnot. Se on nyt sitten ipana 1v 9kk iässä kolmosluokkalainen. Kisatahti kevenee nyt ja treenaillaan asioita kuntoon. Lähinnä puomin alastulokontakti vaatii vielä paljon työtä sekä kepeillä saisi olla vauhtia lisää. Puhumattakaan mun ohjaustarkkuudesta ja siitä että opitaan lukemaan toisiamme saumattomasti.


Hermanni sai palkinnoksi oman turvalonkeron :)



Hyvin aloitetun päivän kruunasi rallattelut Sakarin kanssa <3 Aloitettiin myös agilityradalla A. Tarjolla oli ansaesteitä useammassakin kohtaa. Sakarin kanssa meno on kyllä nykyään helppoa ja meillä onkin keskinäinen diili. Sakari pitää rimat ja mä ohjaan huolella. Diili piti tänäänkin mainiosti! Aan jälkeiselle hypylle en ihan tuollaista ohjausta suunnitellut, mutta kilttinä poikana Sakari suoritti esteen kuitekin oikein :) Jos mun osuuteni sopimuksesta vähän petti tässä kohtaa, niin Sakarille voisi kyllä laittaa listaan vielä lähdössä pysymisen. Useampaan kertaan jouduin käskemään odottamaan lähtölupaa, kun hiipii ja hiipii vaan. Puomin kontakti oli hiinä ja hiinä, mutta tuomarin käsi ei kuitenkaan virheen merkiksi noussut, joten nollalla pingottiin sijalle 6./28

Päivän lopuksi vielä hyppärille B. Tälläkin radalla lähinnä nautittiin yhteistyön hurmasta ja tuplanolla (jälleen) plakkarissa. Tässäkin hiipii lähdössä perään, mutta katsomosta huudettiin mulle "lähti", joten sain sen pysymään lupaan saakka ykkösesteen takana. Tämä oli meidän viides tupla tällä SM-nollien keruukaudella, yksittäisiä nollia on kerättynä neljä. Joskus on tuplan tekoa voivoteltu ja tuskasteltu, nyt niitä vaan plompsahtelee noin vain. Kyllä mun kelpaa, kun saan vain nautisekella radoilla Sakarin kanssa. Luottopakki <3. Tämä suoritus riitti sijaan 4./27

Melko onnistunut kisapäivä takana ja mulla hymy korvissa :D Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että mulla on näin mahtavat pojat!

5.4.2016

Ei kulje, kulkee...

Lauantaina järjestettiin gööttien agilitypäivä Lempäälässä. Hermannin kanssa osallistuttiin Päivin vetämiin ratatreeneihin. Radan alku sujui ihan kohtuuhyvin. Sitten mun tuttu koira hävis jonnekin sfääreihin ja kentällä heeboili joku ihan laama. Vois sanoo, että siinä sitten jäädyttiin molemmat. Treenata yritettiin, mutta kun Hermanni esimerkiksi käveli kepit ja jopa pysähty kesken keppien ihmettelemään muita ihmisiä, niin eihän siitä mun ohjauksestakaan mitään tullut. Jätkä ohitteli myös linjalla olleita hyppyjä, kun ei vaan kertakaikkisesti pystynyt keskittymään muuhun, kuin viereisen kentän treenaajaan/ toisella puolella kenttää olleisiin vuoronsa odottelijoihin... Vein sen sitten hetkeksi autoon odottelemaan ja päästiin vielä seuraavan ryhmän aluksi ottamaan pientä pätkää. Tutumpi kaveri oli nyt matkassa ja sain sen jopa irtoamaan (väärään) kaukana olevaan putkeen.
Kotimatkalla yritin lievittää huonoa fiilistä, muistuttamalla itselleni, että ihan kakarahan tuo vielä on ja mun pitää olla kärsivällinen. Kärsivällisyys ei vaan ole mun parhaimpia puolia. Täytyy vaan toivoa, että miehistymisen aiheuttama myllerrys iski jälleen tänään ja se vaikutti keskittymiseen.
Rata oli kiva ja olisi ollut kivaa kokeilla, miten normiHermannin kanssa olisi suoriuduttu. Tämä kerta oli nyt vaan tällainen ja kuitenkin antoi taas ajateltavaa ja mietittävää miten tuollaisissa tilanteissa on paras toimia. Treenin keskeytys ja hetkellinen jäähylle vienti palautti toimintakykyä, olisi vaan pitänyt keskeyttää jo aiemmin.
Saatiin kuitenkin muutama kuva sisarusparven neljästä jäsenestä, jotka olivat paikalla :)
Edda, Rauha, Hermanni ja Tuisku
Edda, Rauha ja Hermanni
Hermanni meinaa, että mua ei huvita enää mikään :) Tuisku poseeraa

Sunnuntai oli sitten monitoimipäivä. Aamupäivällä mentiin Hermannin kanssa melkein naapurissa järjestettyyn mätsäriin. Lähdettiin treenaamaan häiriönsietokykyä. (Jotenkin musta tuntuu, että toistan itteeni :) ) Kas kummaa, mulla olikin oikein reipas poika mukana. Ei jännitystä, ei turhaa pöhinää muille koirille, vaan reipasta ympäristön tarkkailua! Sitä turhaa louskuttamista oli aluksi, mutta pitkän odotteluajan lomassa sekin väheni huomattavasti. Mä pystyin jopa hengailemaan niin, ettei koko ajan tarvinnut olla jostain kieltämässä tai pitää koiraa kontaktissa. Tää tietenkin saattaa mennä myös niin, että kun mä olin rento niin koirakin oli. Ehkä paras hetki oli, kun oltiin Uuno-käppänän (Hermanni on saanut Uunosta ihan älyttömät kilarit aina sen nähdessään, syystä jota en tiedä) lähellä ja jätkä söi multa nameja. Pystyi jopa kääntämään selkänsä Uunolle :) Pientä murinaa piti pitää, mutta isottelu jäi siihen ja murinakin loppui, kun asiasta mainitsin.
Kehässä Hermanni liikkui jälleen hyvin. Mun tehtävänä on lähinnä pitää hihnasta kiinni ja ohjata oikeaa reittiä. Pöydällä jännitti ja tuomaria väisti. Pöydällä käsittelyä tarttis kyllä treenata, paljon. Punainen nauha saatiin kuitenkin. Punaisten kehässä meidät poimittiin kolmen parhaan joukkoon ja sijoitus oli kolmas. Saatiin siis vielä palkintojakin kotiinviemisiksi, vaikka repussa oli jo hurjan paljon hyvää mieltä onnistuneen treenin vuoksi.


Kotiin päästyämme kävin tekemässä tonnikalajäljen Olgalle meidän "takapihan" metsikköön ja pellolle. Jälki sai hetken vanheta ennen kuin laitoin Olgalle valjaat ja lähdettin ajamaan jälki. Olga on taitava nenänkäyttäjä ja nauttii saadessaan jäljestää. Nyt kun lumet on sopivasti sulaneet päästiin senkin kanssa viettämään hetkeksi laatuaikaa <3 . Olga jäljesti tuttuun varmaan tyyliinsä. Pari kertaa piti harhautua ihan vähän kun naapureiden kissat olivat jättäneet makoisia kakkaläjiä Olgan löydettäviksi. Kun nämä herkkuhoukutukset saatiin ohitettua pysyttiin jäljellä hienosti loppupalkalle saakka.

Illalla Sakari sai oman laatuaikansa, kun otin sen mukaan radanrakennukseen ja kouluttajien treeneihin. Sakari meni ensin Kirsin kanssa ja vauhtia oli! Sen jälkeen mentiin vielä yhdessä ja Katri Helenan laulua tapaillen: göötillä vain voi silmät niin loistaa, kahdestaan kun vaan treenata saa :)

Eilen maanantaina oli sitten vuorossa Marjon treenit Noormarkussa. Hermannin kanssa on käyty näissä siis joka toinen viikko, mutta nyt alla oli vähän pidempi tauko, kun osteopaatin käsittelyn jälkeen pidettiin välikerta eikä pääsiäismaanantaina ollut treenikertaa. Vähän mua mietitytti että mitkä vauhdit tänään on päällä... Pelko oli kuitenkin täysin turha! Jätkä liiteli kovaa ja hienosti! Hermanni sai vielä erityiskehuja hyppytavastaan. Marjo kouluttaa myös hyppytekniikkaa, joten osaa katsoa sitäkin siinä treenin lomassa. Tässä treenissä oli okseri ensimmäisenä esteenä, mutta meillä ei sen suorituksessa ollut mitään ongelmaa, vaikka makuulta lähteekin. Hermanni hahmottaa hyvin mitä on tekemässä, ja se hyppää taloudellisesti erilaisia esteitä. Kotiläksyksi saatiin niistokäden paikka ja sellaiset niistot, missä mun pitää lähteä ajoissa koiran tulosuuntaan. Näissä Hermanni helposti ottaa kiellon, kun ei vielä kestä mun liikettä, vaan lähtee mun mukaan. Sama ongelma on ollut aikanaan Sakarin kanssa, pitää palkkailla Hermannia näissä esteen suorittamisesta, vaikka mä olisin jo menossa esteeltä pois.

Sunnuntaina kisaillaan sitten taas.