Syksy on edennyt jo siihen vaiheeseen, että hallikisat ovat alkaneet. Me aloitettiin omamme viime viikonloppuna Porissa tutulla TVAn hallilla molempien poikien kanssa. Ylituomarina oli Hilpi Yli-Jaskari, mutta radat olivat tuomariharjoittelija Jarmo Kumpulaisen käsialaa. Ilmoitin pojat vain agilityradoille ja jätin hyppärin tällä kertaa väliin. Ihan hyvä ratkaisu, sillä olin koko alkuviikon maannut kotona sairaslomalla flunssan kourissa. Olo alkoi onneksi torstaina helpottaa, niin että perjantai sujui töissäkin jo hyvin ja uskalsin lauantaina lähteä kisaamaan. Sakari starttasi toisena radoille ja kun nyt olen jo muutamat kisat käynyt tällä kahden koiran taktiikalla, niin enää ei noin alkupään lähtövuorokaan ahdista :)
Hyllytin radan heti kolmannella esteellä vetämällä Sakarin liikkeen mukana esteen väärälle puolelle... Muu rata menikin sitten hienosti ja Sakarilla oli kiva vauhtikin. Se ilme minkä se ottaa, kun painelee menemään, on kyllä niin ihanaa katseltavaa <3.
Ehdin nähdä meidän ajan maaliin tullessa ja etenemä oli inan vajaa 4 m/s. Eli sellaista Sakarin hyvää vauhtia mentiin tämä rata. Jihuu, ehkä se hitaus muutamissa ulkokisoissa tosiaan on ollut sitä ötökkäkammoa!
Hermanni starttasi sitten taas ihan loppupäässä ja sen kanssa tein täysin samanlaisen ohjausvirheen kuin Sakarinkin ja hylky samassa kohtaa. En sitten kerrasta oppinu XD. Hermanni oli selvästi epävarmempi kuin ulkokisoissa, mutta kykeni kuitenkin toimimaan ohjeiden mukaan. Ja puomin alastulo onnistui!!!
B-radalla Sakari teki nollan :) Sieltä niitä pikkuhiljaa plopsahtelee, kolme tienattu :) Aalla se jäi hetkeksi harjalle maisemia ihailemaan, mutta muuten ihan perusmenoa tämä rata
Hermannillakin kohtuullisen sujuvaa menoa, mutta puomilla ei omat jalat enää vaan kyenneet liikkumaan kovempaa, joten Hermanni jäi mua vilkuilemaan ja loikkasi kontaktin. Vitosella maaliin siis. Esteiden välillä esiintyi mun vilkuilua muutenkin enemmän kuin ulkokisoissa on ollut. Halliahdistusta on siis vielä.
Tykkäsin kovasti noista radoista, kivat putkirallattelut ja jouhevat koiran juosta, silti niitä tarkkoja paikkojakin oli :)
Eilen suunnattiin Miian kanssa Lietoon ATTlle kisaamaan. Mulla oli sinne yks lahjakortti, niin kävin käyttämässä sen pois. Nyt mukana oli vain Hermanni. Halliin ekaa kertaa mennessä meni töpö koipien väliin ja pienet tärräykset oli päällä, mutta kun siinä yhdessä vähän touhuiltiin, niin poika alkoi rentoutua. Onneksi nykyään sen meidän kuplan rakentaminen on helpottunut ja saadaan sopivan rento mielentila aikaiseksi molemmille. Käytännössä tehdään se niin, että heittelen Hermannille palloa, jos sopiva tila löytyy ja sitten vähän "tokoillaan". Eli teetän istu- seiso-maahan asennonvaihtoja vaihtelevassa järjestyksessä. Näiden lisäksi laitan Hermannin paikkamakuuseen ja otan siihen etäisyyttä. Välillä kutsun makuusta luokse tai sitten palaan sen luo. Tämä ilmeisesti lisää Hermannin itsevarmuutta, kun se keskittyy käsillä olevaan tehtävään eikä ehdi panikoida hälinästä. Näitä tehtäessä munkin huomio on koirassa ja sitten me ollaankin siinä kuplassamme iloisina toistemme läsnäolosta.
Radat tuomaroi Salme Mujunen ja jälleen tuttuun tapaansa oli tehnyt kivan vinkeät radat joilla riitti putkia ja luukutusta :D
Eka rata oli agirata, jolla ei ollut lainkaan puomia, meidän onnenpäivä siis :D Suoria putkia sitten paineltiin viis peräkkäin, voi vitsi miten kivaa! Tehtiin tällä radalla nolla! Kiva saada noita aginolliakin kirjaan, niin ehkä sinne Lappeenrantaan vielä päästään :D Puomi on kyllä niin epävarma tällä hetkellä, että tarvittaisiin enemmänkin näitä puomittomia agiratoja. Harmi, kun niitä ei juurikaan ole tarjolla X)
Kivasti meni kepeille vienti ja hyvin se kääntyy kun ohjaaja vaan osaa kääntää. Tää tuntu jo treeneistä tutulta menolta, koira luotti muhun ja mä siihen. Etenemä oli 4,24 eli kyllä se kulkeekin. Kärkeen ei kuitenkaan ollut asiaa, kun kärjen koirat kulki yli 5 m/s, meidän sijoitus oli 12.
Toka rata olikin sitten hivenen vaikea, ainakin tulostason perusteella. Tällä radalla oli useampia ansakohtia. Pahimmat ainakin makseilla puomin jälkeinen elämä ja loppusuoran toiseksi viimeinen este. Me selvittiin näistä kohdista, mutta puomin kontaktin loikkasi sivuun ja sitten puomin alla olleen putken jälkeisen hypyn Hermanni hyppäsi oikein, mutta lähti väärään suuntaan ja kiersi hypyn ja hyppäsi sen toistamiseen eli hylky tästä. Kepeille haki hyvin itse ja loppusuoralla teki toiseksi viimeisen hypyn hyvin. Mun vauhti ei vaan tahdo tollasiin suoriin riittää millään...
Viimeisenä oli vielä hyppäri joka alkoi viiden hypyn alku"suoralla" Tässä päätin testata lähdössä pysymistä, kun hyppärinollia ei tarvita. Hyvin pysyi ja kepeille saakka olikin oikein sujuvaa menoa, mutta sitten keppien alku ei tahtonut sujua. Keppien jälkeen jäi pari estettä suorittamatta, joten hylky tästä, mutta voi vitsi miten kivasti se kulki. Ei vilkuiluja, eikä epäröintejä, ehkä sittenkin saadaan homma toimimaan halleissakin :D
Nyt pidetään kisaamisesta n. kuukauden tauko, mutta treenata tarvis montaakin asiaa. Odotetuin koulutus on kuun lopussa oleva juoksukontaktiseminaari Mouhijärvellä, katsotaan löytyykö sieltä mitään ajatusta, miten tota alastuloa aletaan hioa. Tai kyllä mä konsteja tiedän useemmankin, mutta en vaan osaa niitä käyttää...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti