Viime päivityksen jälkeen on vietetty mukava Cimillan-kasvattiviikonloppu Lempäälässä ja käyty kisaamassa Sastamalassa. Kasvattipäivillä oli molemmat pojat mukana, mutta vain Hermanni osallistui treeneihin. Olga vietti rentouttavan mökkiloman Tainan ja Hipun kanssa.
Lauantaiaamupäivä aloitettiin rallytokon noviisiryhmässä. Aika hyvin selvitettiin meidän melko olemattomalla tokokokemuksella esillä olleet kyltit. Paljon saatiin vinkkejä ja ohjeita yleisellä tasolla rallytokon kylttien suorittamisiin ja asioihin joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Seuraaminen meillä on vielä vaiheessa, paljoa ei ole siihen muutenkaan panostettu. Saatiin kuitenkin asiaan hyviä neuvoja kouluttajalta. Hermannin kanssa on oltu oman seuran kuuden kerran tokon perustaidot-kurssilla ja sieltä on saatu Marialta erittäin näppäriä vinkkejä eri tokoliikkeiden opettamiseen. Hermanni on ollut hyvä oppilas ja meidän keskinäinen yhteys on kurssilla ottanutkin roiman harppauksen eteenpäin. Molempien lajien treenaamattomuuteen löytyy syy ohjaajasta, joka ei vielä ole saanut kipinää leimahtamaan liekkeihin. Pohjia on kuitenkin työstetty siltä varalta, että syystä tai toisesta joudutaan joskus agilitystä luopumaan. Toki noista taidoista on hyötyä ihan arjessakin. Tänäänkin metsälenkillä vastaan tuli koira omistajineen ja ilman sen kummempia karjumisia sain Hermannin tulemaan luokse! Sitä voisi kutsua jo työvoitoksi :) Ilman häiriöitä pojat ovat välittömästi kytkettävissä, mutta tähän saakka vastaantulevat ihmiset ovat vielä aiheuttaneet korvattomuutta. Tänään kuitenkin onnistuttiin ja Hermanni sai namipalkan lisäksi vuolaat kehut hienosta tottelemisesta :)
Takaisin kasvattipäiville viikon taakse... Illalla meillä oli vuorossa Silja Larmun vetämät agilitytreenit. Hyvin Hermanni jaksoi vielä pitkän päivän jälkeen treenata, vaikka vauhti ei ihan huippulukemiin yltänytkään. Hyvät treenit oli, mutta miksi ihmeessä mun pitää kiirehtiä sellasissa paikoissa, missä ei oikeasti ole kiire mihinkään? Monta asiaa oon oppinut vuosien varrella, mutta tätä tyyppivikaa en ole saanut karsittua pois... Koiraa odottamalla ja yhdessä menemällä saatais sitä vauhtia koiraankin lisää. Hermannin pää kesti hyvin, eikä sitä häirinnyt kuin ihan alussa Mari, joka oli kameran kanssa putken takana. Tämäkin saatiin korjattua.
Hyvillä mielin ajelin kotiin ja sunnuntaina uudestaan Lempäälään, tällä kertaa SDPn hallille. Siellä meitä odotti Huittisen Anne oheisen radan kanssa:
Ohjeeksi saatiin ennen rataantutustumista ainoastaan, että rata on suoritettava kävellen. Juoksuaskeleet ohjaajalta kielletty ja voitte uskoa että treenissä tuli kovempi hiki, kuin jos olisi juossut :) Ajatustyö oli rankkaa :) Piti miettiä omaa sijoittumista eri tavalla ja olla kuitenkin ajoissa kertomassa koiralle, mitä seuraavaksi on tulossa. Lopulta
saatiin ihan huikeita onnistumisia aikaan. Oli ilo huomata, että Hermanni suoriutuu tehtävistä jo melko itsenäisesti, eikä tarvitse mun liikettä siihen. Tämän treenin tarkoituksena olikin saada koira lukitsemaan esteet ja suorittamaan ne vaikka mä olisin menossa jo toisaalle. Hieno pieni mies!
Eilen oli vuorossa Sastamalan kisat, joihin sitten lopulta ilmoitin Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Helin ja aamulla minit kisasivat kaikki kolme rataa peräkkäin. Kivoja ratoja, mutta meillä onnistumiset eivät osuneet tähän päivään Sakarin kanssa. Tuolla kentällä on ennenkin taisteltu osaamisen kanssa, mutta viime elokuussa kyllä onnistuttukin :) Vieressä on järvi ja sekö sitten Sakarin ajatukset harhauttaa? Tällä kertaa keppien aloituksissa oli ongelmia ja kävipä se toisella radalla ratahenkilöitäkin tervehtimässä... Eka radalta hylky. Alla oli jo kymppi kepeiltä ja kuulemma puomin alastulovirhekin, ennen kuin yksi hyppy mentiin nurjasta suunnasta. Toka radalla takuttiin keppien aloitusta kahden kiellon verran ja heti kakkosesteen jälkeen karjuin koiraa pois sieltä ratahenkilöiden luota. Yliaikaa melkein kymmenen sekuntia... :P Ensi sunnuntaina kisataan vielä Noikialla kaksi agirataa ja sitten olisi vuorossa SM-kisat. Toivottavasti nollakone käynnistyy oikeaan aikaan, vaikka sen suurempia tavoitteita ei olekaan. Olisi silti kiva tehdä puhdasta rataa sielläkin, kun tuo koira kyllä osaa!
Hermanni starttasi hyppärille ja mua ensin vähän jännitti. Oltiin onneksi hyvin ehditty hengailla kisapaikalla ja nyt mulla oli tuttu koira mukana. Alku sujui radasta oikeinkin hyvin, mutta kasihyppy olisi pitänyt mennä takaakiertona ja Hermanni meni suoraan. Muutama seuraava este ohitettiin ja jatkettiin sitten taas niin kuin piti. Hermanni ei huomannutkaan ratahenkilöitä, eikä häiriintynyt yleisöstäkään, vaikka aika lähellä kentän reunaa olivat, eikä radalla ollut muuta rajausta kuin nauha maassa :D Taisinkin maalissa päästää ilmoille isommat tuuletukset, kuin kukaan nollaradan tehneistä. Tuntui tosi hienolta mennä, kun ei tarvinut miettiä, että tehdäänkö yhdessä vai ei! Huippua! Kisahermot alkaa kehittyä! Ensi viikolla jatketaan Nokialla samalla systeemillä, eli osallistutaan hyppärille. Pikkuhiljaa opitaan meille sopivat kisarutiinit ja uskon että se yhteinen kupla on vahvistumassa :) !
29.5.2016
15.5.2016
Treenilistan lyhennystä loppupäästä
Viime aikoina on tullut treenattua aika vähänlaisesti, vaikka etenkin Hermannin kanssa treenattavien asioiden lista pidentyy jatkuvasti. Treenaamattomuuteen on myös osasyynä jumittunut koira, jota on huollettu ja pidetty kevyemmällä treenillä senkin vuoksi. Aloitin jälleen puolen vuoden työrupeaman, eikä enää pystytä menemään hallille päiväsaikaan valmiille radalle. Siispä piirtelin omatoimitreeniä varten itselleni radanpätkän, joka koostui edellisten kisojen epäonnistuneista kohdista ja varasin hallilta ajan eiliselle.
Radan alku esteelle 4 saakka oli mukaelma Anders Virtasen hyppäristä Vaasasta. Hermanni ei osannut mennä poikittaisia hyppyjä takaakiertona kisoissa, eikä se osannut niitä nytkään. Tarvitsi paljon isomman ohjauksen, mitä aluksi tein. Jos yhtään huonosti vaan huitaisin, se tuli aina mun puolelta ja pyrki tosi ahtaasta välistäkin tulemaan väärälle puolelle. Mun mielestä tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut. Ennemminkin Hermanni on mielellään ollut musta kauempana kuin pyrkinyt lähelle.
Kepeille haki hyvin itse, kun kakkosesteen ylihuolellisen ohjauksen takia en vaan ehtinyt edelle. Kepit oli myös hyvän vauhdikkaat joka toistolla. Putkiansaan keppien lopussa ei edes yrittänyt mennä, vaan hyvin haki takaakierrolle :). Kolmella takaakierrolla oli samaa ongelmaa, että mielellään tunki mun puolelta hypyille, vaikka yritin saada tarkasti ohjattua oikein. Treenien lopuksi saatiin kuitenkin tehtyä pätkä nopeana nollana läpi. Hermanni vaatii multa ihan erilaista keskittymistä ohjaukseen, kuin Sakari ja mä aina meinaan sen unohtaa :P. Sitten kun skarppaan ja oikeasti ohjaan, sujuu yhteistyö loistavasti!
Sakaria varten oli radalle laitettu putkiansoja todella lähelle esteitä. Keppien aloituksessa putki ei aiheuttanut ongelmia, mutta lopussa putki oli niin iso häiriö, että jätti pari keppiväliä pujottelemattakin ja sujahti putkeen. Muutamalla toistolla saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan. Muita pahoja paikkoja ei Sakarille tällä pätkällä ollut. Takaakierroile riittää pieni tönäisy ja mä pystyn olemaan tosi paljon koiraa edelläkin. Rimat oli tapissa ja vain kerran tiputti ekan riman. Se hiipi lähdössä perään, joten ei sitten pystynyt kokoamaan itseään hypylle kunnolla. Ekan riman nostin neljäänkymppiin viimeiselle toistolle ja hyvin pysyi silti.
Jälleen piti paikkansa vanha sanonta: hyvä treeni, parempi mieli :) Ensi viikonloppuna mennään Hermannin kanssa kasvattipäiville treenaamaan ja yritän sitten päättää ilmoitanko Hermanninkin Sastamalaan yhdelle radalle vai kisaako vain Sakari...
Radan alku esteelle 4 saakka oli mukaelma Anders Virtasen hyppäristä Vaasasta. Hermanni ei osannut mennä poikittaisia hyppyjä takaakiertona kisoissa, eikä se osannut niitä nytkään. Tarvitsi paljon isomman ohjauksen, mitä aluksi tein. Jos yhtään huonosti vaan huitaisin, se tuli aina mun puolelta ja pyrki tosi ahtaasta välistäkin tulemaan väärälle puolelle. Mun mielestä tällaista ongelmaa ei ole ennen ollut. Ennemminkin Hermanni on mielellään ollut musta kauempana kuin pyrkinyt lähelle.
Kepeille haki hyvin itse, kun kakkosesteen ylihuolellisen ohjauksen takia en vaan ehtinyt edelle. Kepit oli myös hyvän vauhdikkaat joka toistolla. Putkiansaan keppien lopussa ei edes yrittänyt mennä, vaan hyvin haki takaakierrolle :). Kolmella takaakierrolla oli samaa ongelmaa, että mielellään tunki mun puolelta hypyille, vaikka yritin saada tarkasti ohjattua oikein. Treenien lopuksi saatiin kuitenkin tehtyä pätkä nopeana nollana läpi. Hermanni vaatii multa ihan erilaista keskittymistä ohjaukseen, kuin Sakari ja mä aina meinaan sen unohtaa :P. Sitten kun skarppaan ja oikeasti ohjaan, sujuu yhteistyö loistavasti!
Sakaria varten oli radalle laitettu putkiansoja todella lähelle esteitä. Keppien aloituksessa putki ei aiheuttanut ongelmia, mutta lopussa putki oli niin iso häiriö, että jätti pari keppiväliä pujottelemattakin ja sujahti putkeen. Muutamalla toistolla saatiin kuitenkin onnistumisiakin aikaan. Muita pahoja paikkoja ei Sakarille tällä pätkällä ollut. Takaakierroile riittää pieni tönäisy ja mä pystyn olemaan tosi paljon koiraa edelläkin. Rimat oli tapissa ja vain kerran tiputti ekan riman. Se hiipi lähdössä perään, joten ei sitten pystynyt kokoamaan itseään hypylle kunnolla. Ekan riman nostin neljäänkymppiin viimeiselle toistolle ja hyvin pysyi silti.
Jälleen piti paikkansa vanha sanonta: hyvä treeni, parempi mieli :) Ensi viikonloppuna mennään Hermannin kanssa kasvattipäiville treenaamaan ja yritän sitten päättää ilmoitanko Hermanninkin Sastamalaan yhdelle radalle vai kisaako vain Sakari...
7.5.2016
Glabaznan käppyrät ja Virtasen vänkyrät
Vappupäivänä lähdettiin perinteisesti Seinäjoelle kisaamaan. Ilmoitin vain Sakarin, kun Hermanni oli vielä toipumassa torstaisesta hieronnasta (jossa löytyikin jumeja selän vasemmalta puolelta koko matkalta niskasta takapuoleen ja molemmin puolin räätälinlihakset olivat juntturassa myös)
Minit kisasivat aamulla ensimäisenä kaikki kolme rataa peräperää, joten kisapäivä meni nopeasti meidän osalta. Lisäksi kisamatka oli normaalia lyhyempi, kun oltiin yötä Tainan mökillä Karviassa. Taina ja kaikki kolme muuta koiraa lähti meille kannustusjoukoiksi :) Kaikilla radoilla oli tuomarina tsekkiläinen Tomaz Glabazna, jonka tyyli poikkesi monellakin tapaa suomalaisesta. Radat syntyivät miehen päästä ilman ratapiirroksia siinä tekovaiheessa ja ne olivat aikalailla kimurantteja.
Hyppärillä aloitettiin. Me hylkäännyttiin heti esteellä nro kolme, kun sijoituin alun suoralle huonosti ja Sakari luki sijoittumiseni niin, että hyppäsi hypyn väärinpäin. Tällä radalla kepit olivat kahden putken välissä piilossa ja kohta vaikutti hankalalta. Me kuitenkiin selvittiin tuosta kohdasta kunnialla ja muukin rata meni hyvin lukuunottamatta hylkääntymiskohtaa :)
Keskimmäisellä radalla uskalsin tehdä jotain "normaalista" poikkeavaa kun leijeröin puomin lähetettyäni Sakarin suorittamaan kahta putkea, joista toinen oli puomin alla. Tällä radalla hylkäännyttiin kuitenkin keppien jälkeen, kun Sakari sujahti n. metrin-puolentoista päässä keppien lopusta olleeseen putkeen, johon ei pitänyt mennä. Sinne upposi suurin osa muistakin osallistujista. Tällä radalla osallistujia oli 30, joista Mikkilän Sari teki Sumun kanssa ainoan nollan. Tuloksiakin tehtiin ainoastaan neljä.
Viimeisellä radalla hylkäännyttiin myös, mutta tästä radasta ei ole kummoistakaan mielikuvaa, kun radan taltioinnit on vielä Tainan kamerassa... Sakari tuntui kuitenkin jo aika tahmealta, eikä ihan parasta vauhtiaan kulkenut.
Tänään lähdettiin Miian kanssa aamulla puoli seitsemän aikaan Vaasaan kisaamaan. Olin ilmoittanut Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Sakari siis ensin vuorossa. Virtasen Anders oli tehnyt kivat radat, joilla oli kuitenkin takaakiertoja ja kipparaakin tarjolla. Kuitenkin sellaiset koiralle kivat linjat oli joka radalla. Meille tuli ekalla radalla heti radan alkupäässä keppivirhe, kun tapani mukaan ryntäilin liikkéelle liian aikaisin ja Sakari tuli kakkosväliin. Mikään kiire mulla ei tuossa kohtaa olis kyllä ollut... Heti kohta sen jälkeen kompastuttiin puomi-putki erotteluun, kun en tehnyt mitään ja Sakari meni sinne putkeen puomin sijaan. Tyypillistä tämäkin mulle :P Mutta mielestäni onnistuin valitsemaan Sakarille sopivat ohjaukset hyppysyheröihin. Tämä mielikuva on kyllä taltioitu vain mun päähän kun ei Miian kanssa kuvattu toisiamme, sillä Stella lähti ekana ja mä kolmantena :D
Toisella radalla kulki ihan hyvin, mutta Sakari loikkasi epätyypillisesti aan kontaktin ja tipautti yhden rimankin. Kympillä maaliin siis. Siellä ne SM-kisat kolkuttelee reilun kuukauden päässä ja meidän tulostaso heikkenee kovaa vauhtia :D Parit kisat olisi vielä tarkoitus Sakarin kanssa käydä kisaamassa ennen ässämmiä, jotta kisavire pysyy yllä.
Viimeisenä oli sitten hyppärin ja Hermannin vuoro. Kun rataa rakennettiin, mä meinasin nukahtaa pystyyn. Aamuviiden herätys yhdistettynä lämpimästi paistaneeseen aurinkoon sai energiatason romahtamaan totaalisesti just silloin, kun olis pitänyt olla skarpeimmillaan :) No eihän meiltä sitten tainnut sujua ykskään takaakierto, vaan Hermanni hyppäs ne kaikki mun puolelta :P Eli hylky tuli jo kakkosesteellä. Hienosti Hermanni kuitenkin oli koko päivän reippaalla mielellä, eikä turhia jännitellyt, ihanaa. Yhtään ratahenkilöäkään ei käyty tänään haukkumassa. Nämä oli ekat ulkokisat, liiemmin ei olla edes ulkona treenailtu. Äkkiseltään laskin että yhdet epikset on käyty ulkona kisaamassa ja viime elokuun gööttileirin treenit oli ulkona...
Hermannille ei ole nyt suunniteltuna kisaamista, kun ajattelin, että SM-kisoihin asti kisaan Sakarin kanssa ja niiden jälkeen se siirtyisi kisatauolle joksikin aikaa. Sitten voisi olla taas Hermannin vuoro hankkia kisakokemusta enemmän. Mutta näkee nyt miten mieli muuttuu tässä matkan varrella.
Olgakin pääsi taas "harrastamaan" kun osallistumme kolmen kerran virikejälkikurssille. Keskiviikkona käytiin ekan kerran ja on se uskomatonta miten lähes kolmen vuoden tauon jälkeen päälle laitetut valjaat saivat koiran todella hyvään työmoodiin :) Melkonen nenäkoira tuo mun Ookelo <3 .
Minit kisasivat aamulla ensimäisenä kaikki kolme rataa peräperää, joten kisapäivä meni nopeasti meidän osalta. Lisäksi kisamatka oli normaalia lyhyempi, kun oltiin yötä Tainan mökillä Karviassa. Taina ja kaikki kolme muuta koiraa lähti meille kannustusjoukoiksi :) Kaikilla radoilla oli tuomarina tsekkiläinen Tomaz Glabazna, jonka tyyli poikkesi monellakin tapaa suomalaisesta. Radat syntyivät miehen päästä ilman ratapiirroksia siinä tekovaiheessa ja ne olivat aikalailla kimurantteja.
Hyppärillä aloitettiin. Me hylkäännyttiin heti esteellä nro kolme, kun sijoituin alun suoralle huonosti ja Sakari luki sijoittumiseni niin, että hyppäsi hypyn väärinpäin. Tällä radalla kepit olivat kahden putken välissä piilossa ja kohta vaikutti hankalalta. Me kuitenkiin selvittiin tuosta kohdasta kunnialla ja muukin rata meni hyvin lukuunottamatta hylkääntymiskohtaa :)
Keskimmäisellä radalla uskalsin tehdä jotain "normaalista" poikkeavaa kun leijeröin puomin lähetettyäni Sakarin suorittamaan kahta putkea, joista toinen oli puomin alla. Tällä radalla hylkäännyttiin kuitenkin keppien jälkeen, kun Sakari sujahti n. metrin-puolentoista päässä keppien lopusta olleeseen putkeen, johon ei pitänyt mennä. Sinne upposi suurin osa muistakin osallistujista. Tällä radalla osallistujia oli 30, joista Mikkilän Sari teki Sumun kanssa ainoan nollan. Tuloksiakin tehtiin ainoastaan neljä.
Viimeisellä radalla hylkäännyttiin myös, mutta tästä radasta ei ole kummoistakaan mielikuvaa, kun radan taltioinnit on vielä Tainan kamerassa... Sakari tuntui kuitenkin jo aika tahmealta, eikä ihan parasta vauhtiaan kulkenut.
Tänään lähdettiin Miian kanssa aamulla puoli seitsemän aikaan Vaasaan kisaamaan. Olin ilmoittanut Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Sakari siis ensin vuorossa. Virtasen Anders oli tehnyt kivat radat, joilla oli kuitenkin takaakiertoja ja kipparaakin tarjolla. Kuitenkin sellaiset koiralle kivat linjat oli joka radalla. Meille tuli ekalla radalla heti radan alkupäässä keppivirhe, kun tapani mukaan ryntäilin liikkéelle liian aikaisin ja Sakari tuli kakkosväliin. Mikään kiire mulla ei tuossa kohtaa olis kyllä ollut... Heti kohta sen jälkeen kompastuttiin puomi-putki erotteluun, kun en tehnyt mitään ja Sakari meni sinne putkeen puomin sijaan. Tyypillistä tämäkin mulle :P Mutta mielestäni onnistuin valitsemaan Sakarille sopivat ohjaukset hyppysyheröihin. Tämä mielikuva on kyllä taltioitu vain mun päähän kun ei Miian kanssa kuvattu toisiamme, sillä Stella lähti ekana ja mä kolmantena :D
Toisella radalla kulki ihan hyvin, mutta Sakari loikkasi epätyypillisesti aan kontaktin ja tipautti yhden rimankin. Kympillä maaliin siis. Siellä ne SM-kisat kolkuttelee reilun kuukauden päässä ja meidän tulostaso heikkenee kovaa vauhtia :D Parit kisat olisi vielä tarkoitus Sakarin kanssa käydä kisaamassa ennen ässämmiä, jotta kisavire pysyy yllä.
Viimeisenä oli sitten hyppärin ja Hermannin vuoro. Kun rataa rakennettiin, mä meinasin nukahtaa pystyyn. Aamuviiden herätys yhdistettynä lämpimästi paistaneeseen aurinkoon sai energiatason romahtamaan totaalisesti just silloin, kun olis pitänyt olla skarpeimmillaan :) No eihän meiltä sitten tainnut sujua ykskään takaakierto, vaan Hermanni hyppäs ne kaikki mun puolelta :P Eli hylky tuli jo kakkosesteellä. Hienosti Hermanni kuitenkin oli koko päivän reippaalla mielellä, eikä turhia jännitellyt, ihanaa. Yhtään ratahenkilöäkään ei käyty tänään haukkumassa. Nämä oli ekat ulkokisat, liiemmin ei olla edes ulkona treenailtu. Äkkiseltään laskin että yhdet epikset on käyty ulkona kisaamassa ja viime elokuun gööttileirin treenit oli ulkona...
Hermannille ei ole nyt suunniteltuna kisaamista, kun ajattelin, että SM-kisoihin asti kisaan Sakarin kanssa ja niiden jälkeen se siirtyisi kisatauolle joksikin aikaa. Sitten voisi olla taas Hermannin vuoro hankkia kisakokemusta enemmän. Mutta näkee nyt miten mieli muuttuu tässä matkan varrella.
Olgakin pääsi taas "harrastamaan" kun osallistumme kolmen kerran virikejälkikurssille. Keskiviikkona käytiin ekan kerran ja on se uskomatonta miten lähes kolmen vuoden tauon jälkeen päälle laitetut valjaat saivat koiran todella hyvään työmoodiin :) Melkonen nenäkoira tuo mun Ookelo <3 .
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)