Lauantaiaamupäivä aloitettiin rallytokon noviisiryhmässä. Aika hyvin selvitettiin meidän melko olemattomalla tokokokemuksella esillä olleet kyltit. Paljon saatiin vinkkejä ja ohjeita yleisellä tasolla rallytokon kylttien suorittamisiin ja asioihin joihin kannattaa kiinnittää huomiota. Seuraaminen meillä on vielä vaiheessa, paljoa ei ole siihen muutenkaan panostettu. Saatiin kuitenkin asiaan hyviä neuvoja kouluttajalta. Hermannin kanssa on oltu oman seuran kuuden kerran tokon perustaidot-kurssilla ja sieltä on saatu Marialta erittäin näppäriä vinkkejä eri tokoliikkeiden opettamiseen. Hermanni on ollut hyvä oppilas ja meidän keskinäinen yhteys on kurssilla ottanutkin roiman harppauksen eteenpäin. Molempien lajien treenaamattomuuteen löytyy syy ohjaajasta, joka ei vielä ole saanut kipinää leimahtamaan liekkeihin. Pohjia on kuitenkin työstetty siltä varalta, että syystä tai toisesta joudutaan joskus agilitystä luopumaan. Toki noista taidoista on hyötyä ihan arjessakin. Tänäänkin metsälenkillä vastaan tuli koira omistajineen ja ilman sen kummempia karjumisia sain Hermannin tulemaan luokse! Sitä voisi kutsua jo työvoitoksi :) Ilman häiriöitä pojat ovat välittömästi kytkettävissä, mutta tähän saakka vastaantulevat ihmiset ovat vielä aiheuttaneet korvattomuutta. Tänään kuitenkin onnistuttiin ja Hermanni sai namipalkan lisäksi vuolaat kehut hienosta tottelemisesta :)
Takaisin kasvattipäiville viikon taakse... Illalla meillä oli vuorossa Silja Larmun vetämät agilitytreenit. Hyvin Hermanni jaksoi vielä pitkän päivän jälkeen treenata, vaikka vauhti ei ihan huippulukemiin yltänytkään. Hyvät treenit oli, mutta miksi ihmeessä mun pitää kiirehtiä sellasissa paikoissa, missä ei oikeasti ole kiire mihinkään? Monta asiaa oon oppinut vuosien varrella, mutta tätä tyyppivikaa en ole saanut karsittua pois... Koiraa odottamalla ja yhdessä menemällä saatais sitä vauhtia koiraankin lisää. Hermannin pää kesti hyvin, eikä sitä häirinnyt kuin ihan alussa Mari, joka oli kameran kanssa putken takana. Tämäkin saatiin korjattua.
Hyvillä mielin ajelin kotiin ja sunnuntaina uudestaan Lempäälään, tällä kertaa SDPn hallille. Siellä meitä odotti Huittisen Anne oheisen radan kanssa:
Ohjeeksi saatiin ennen rataantutustumista ainoastaan, että rata on suoritettava kävellen. Juoksuaskeleet ohjaajalta kielletty ja voitte uskoa että treenissä tuli kovempi hiki, kuin jos olisi juossut :) Ajatustyö oli rankkaa :) Piti miettiä omaa sijoittumista eri tavalla ja olla kuitenkin ajoissa kertomassa koiralle, mitä seuraavaksi on tulossa. Lopulta
saatiin ihan huikeita onnistumisia aikaan. Oli ilo huomata, että Hermanni suoriutuu tehtävistä jo melko itsenäisesti, eikä tarvitse mun liikettä siihen. Tämän treenin tarkoituksena olikin saada koira lukitsemaan esteet ja suorittamaan ne vaikka mä olisin menossa jo toisaalle. Hieno pieni mies!
Eilen oli vuorossa Sastamalan kisat, joihin sitten lopulta ilmoitin Sakarin agiradoille ja Hermannin hyppärille. Tuomarina kaikilla radoilla oli Jari Helin ja aamulla minit kisasivat kaikki kolme rataa peräkkäin. Kivoja ratoja, mutta meillä onnistumiset eivät osuneet tähän päivään Sakarin kanssa. Tuolla kentällä on ennenkin taisteltu osaamisen kanssa, mutta viime elokuussa kyllä onnistuttukin :) Vieressä on järvi ja sekö sitten Sakarin ajatukset harhauttaa? Tällä kertaa keppien aloituksissa oli ongelmia ja kävipä se toisella radalla ratahenkilöitäkin tervehtimässä... Eka radalta hylky. Alla oli jo kymppi kepeiltä ja kuulemma puomin alastulovirhekin, ennen kuin yksi hyppy mentiin nurjasta suunnasta. Toka radalla takuttiin keppien aloitusta kahden kiellon verran ja heti kakkosesteen jälkeen karjuin koiraa pois sieltä ratahenkilöiden luota. Yliaikaa melkein kymmenen sekuntia... :P Ensi sunnuntaina kisataan vielä Noikialla kaksi agirataa ja sitten olisi vuorossa SM-kisat. Toivottavasti nollakone käynnistyy oikeaan aikaan, vaikka sen suurempia tavoitteita ei olekaan. Olisi silti kiva tehdä puhdasta rataa sielläkin, kun tuo koira kyllä osaa!
Hermanni starttasi hyppärille ja mua ensin vähän jännitti. Oltiin onneksi hyvin ehditty hengailla kisapaikalla ja nyt mulla oli tuttu koira mukana. Alku sujui radasta oikeinkin hyvin, mutta kasihyppy olisi pitänyt mennä takaakiertona ja Hermanni meni suoraan. Muutama seuraava este ohitettiin ja jatkettiin sitten taas niin kuin piti. Hermanni ei huomannutkaan ratahenkilöitä, eikä häiriintynyt yleisöstäkään, vaikka aika lähellä kentän reunaa olivat, eikä radalla ollut muuta rajausta kuin nauha maassa :D Taisinkin maalissa päästää ilmoille isommat tuuletukset, kuin kukaan nollaradan tehneistä. Tuntui tosi hienolta mennä, kun ei tarvinut miettiä, että tehdäänkö yhdessä vai ei! Huippua! Kisahermot alkaa kehittyä! Ensi viikolla jatketaan Nokialla samalla systeemillä, eli osallistutaan hyppärille. Pikkuhiljaa opitaan meille sopivat kisarutiinit ja uskon että se yhteinen kupla on vahvistumassa :) !
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti