Nokian kisaraportti kesäkuun alusta on kirjoittamatta, vaikka siellä kisattiin viimeistelykisat ennen tämän vuoden SM-kisoja. Sakari kisasi agiradoilla ja Hermanni hyppärillä. Kisoissa oli ysäriteema ja teemaan sopivasti pukeuduin Mighty Ducks- collegeen ja Tainalta lainattuun verkkapukuun. Tyyli ennen kaikkea :D Näytin muuten aivan hirveältä :D :D Ulkoisesta habituksesta huolimatta fiilis oli hyvä ja Sakarille tulokset 5 (puomin alastulokontakti) ja nolla (-1,01, sija 5.)! Eli oikein hyvä kenraali ennen arvokisoja. Hermannille hyppäriltä hylky, mutta ihan hyvääkin menoa jo paikoitellen. Kisojen äänimaailma sai pojan jälleen jännittämään, mutta siihen nähden toimi oikeinkin hyvin.
Vihdoin koitti odotettu SM-viikonloppu, ja töiden jälkeen startattiin Miian ja koirien kanssa kohti Nastolaa. Yhden pissapysähdyksen taktiikalla oltiin majapaikassa vähän kahdeksan jälkeen. Kun oltiin saatu avaimet, lähdettiin vielä käymään kisapaikalla ilmottautumassa viikonlopun kisoihin. Iltatoimien ja pienen kävelyn jälkeen olikin aika mennä nukkumaan, että oltaisiin aamulla pirteinä Sakarin kanssa starttaamassa joukkuekisassa seuramme ensimmäisenä koirakkona. Kuten osasin aavistaakin, en juurikaan nukkunut, mikä on tyypillistä mulle vieraassa paikassa.
Aamulla kuudelta soitti kello ja hyvissä ajoin oltiin kisapaikalla. Mukavasti saatiin autokin urheilukeskuksen omalle parkkipaikalle.
Minien joukkuekisan tuomarina toimi Jari Helin, joka olikin piirtänyt kivan radan meidän tehtäväksemme. Muutama tarkka paikka, mutta jouhevasti etenevä rata. Kisasimme n. kolmantenakymmenentenä eli hetken saimme rataantutustumisen jälkeen odotella vuoroamme. Sakarin kanssa tehtiin nolla (-2,66) pohjaksi muulle joukkueelle ja loppupäivä saatiinkin nauttia rennosti muiden katselemisesta.
Toisena koirakkona seuraamme edustivat Minna ja Taika tehden myös hienosti nollan (-0,33)! Siinä vaiheessa alkoi jo vähän jännitys nousta, vaikka mitään tavoitteita ei oltu asetettukaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun seuramme osallistui myös joukkuekisaan ja osallistuminen oli se tärkein juttu.
Kolmannelle kierrokselle starttasivat Sonja ja Aida, jotka tykittivät upealla vauhdilla radan läpi, mutta yhdessä kohtaa Aida puski Sonjan selän takaa yhden hypyn väärinpäin, joten tälle parille hylky.
Se tiesi vähän lisäpainetta Miialle ja Stellalle ankkuriosuudelle, jolle startattiin sijalta 15! Ihan uskomaton sijoitus tässä vaiheessa kisaa ja olimme jo tyytyväisiä tähän. Täytyy myöntää, että kyllä jännitti katsella parivaljakon menoa, varsinkin kun samalla kuvasin rataa. Varmasti ja tarkasti Miia ja Stella tekivät hienon nollan (-5,70), joten meidän seuralla oli tulos! Sitten pitikin jännittää hetken sitä mihin se riitti... Kukaan meistä ei tainnut uskoa korviaan, kun Sonjan mies kertoi sijoituksemme olevan 6.!!! Ihan uskomatonta! Pienen seuran koirakot jättivät taakseen huippukoirakoita ja isoja seuroja. Huikeet oli tunnelmat ja illalla sihahti majapaikassa siiderit menestyksen kunniaksi! Käytiin myös saunassa ja leviteltiin koko päivän sateesa lionneita vaatteita kuivumaan.
Aamulla puoli kuudelta soitti kello, jotta ehdittiin pakata tavarat kasaan ja autoon ennen kisapaikalle lähtöä. Miia ja Stella starttasivat Lee Gibsonin hyppärille numerolla 28. Sade oli tehnyt kentästä yhden ison lätäkön, mutta säälle ei mitään voi ja ulkokisoissa kaikki on mahdollista. Stella viiletti kurasta huolimatta kovaa, mutta kepeiltä bongasi putken umpikulman ja solahti sinne kesken keppien.
Seuraavana oli vuorossa Nipsu numerolla 99. Ratavirheetön rata, mutta reilu kuusi sekuntia yliaikaa. Miia meinasi lopussa viedä Nipsun väärälle esteelle, mutta ehti korjata ennen kuin mitään peruuttamatonta ehti tapahtua.
Sakari starttasi numerolla 165. Jo rataantutustumisessa olin sellaisella mielellä, että nolla tehdään, kunhan vain mun keskittyminen pysyy yllä koko radan. Ja tehtiin! Yliaikaa 3.16, kun tapissa olevat rimat ja lätäköt verottivat vauhtia entisestään. Oikein hyvällä lykyllä oltais voitu päästä 4,0 etenemään, mutta nyt ei ollut se päivä. Silti mä olin ihan supertyytyväinen. Se mielentila mihin itseni sain oli jotain ennen kokematonta. Kepeillä huomasin toisen kengän nauhojen olevan auki, mutta en antanut senkään haitata. Tuntui tosi hyvältä, eikä se videolta katsottunakaan ihan kamalalta näytä :D Erityisen tyytyväinen olen lopun niistoon, ne kun ei ole meidän vahvuus koskaan ollut, mutta nyt se meni niin kuin pitikin. Ainoa asia johon olisin toivonut parannusta on tuo Sakarin lähdössä hiipiminen. Arvokisoissa ei vaan lähdetä palauttelemaan koiraa, joten antaa olla nyt sitten tämän kerran :)Yllettiin tällä suorituksella sijalle 70. /272! Joka vuosi on parannettu edellisvuoden tulosta ja on joka vuosi onnistuttu tulos tekemään. Mun mielestä sekin on huippua! Tosin näin isoissa kisoissa mua ei juurikaan jännitä, kun oikeasti ei olla huipputasoa, eikä meidän parhaammekaan riitä Suomen kärkeä lähellekään. Näistä kisoista selvittiin kuitenkin ilman yhtään ratavirhettä eli onnistuminen tuli juuri oikeassa paikassa! Kai sitä pikku hiljaa voisia alkaa uskoa, että me todella osataankin jotain :)
Aina sitä kuvittelee, että me ollaan Sakarin kanssa saavutettu kaikki mihin pystytään, mutta aina Sakari osoittaa että pystytään entistäkin parempaan. Mun kiitollisuutta Sakarista ei voi sanoin kuvata! Se vaan on niin <3 !!!
Päivän loppuhuipennuksen tarjosivat Minna ja Taika, kun tekivät karsintaradalla ihanneaikaan riittäneen nollan ja pääsivät finaaliin! Muutettiin lennosta suunnitelmaa lähteä aikaisin kotiin ja jäätiin katselemaan minien finaali, joka oli maksien finaalin jälkeen. Minnalle ja Taikalle hylky, mutta hienot fiilikset oli saada kannustaa seurakaveria.
Kotiin lähdettin seitsemän jälkeen ja turvallisesti päästiin kotiin vaikka melkoisesti jo väsyttikin. Tänä aamuna reippaana töihin kirjaimellisesti väsyneenä, mutta äärettömän onnellisena, olipa huippu viikonloppu!!!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti