23.11.2014

Miltä voittaminen tuntuu?

Huikeelta, liikuttavalta, pikkuisen epäuskoiseltakin. En tiedä miltä voittaminen tuntuu sellaisesta, joka kulkee voitosta voittoon, mutta musta se on huikea tunne. Ilokseni olen ollut väärässä siinä, että me Sakarin kanssa koskaan päästäis palkintojenjakoon ykkös"pallille". Ja jos viikko sitten Seinäjoen kisojen jälkeen tuntu, etten ehkä kestä sitä kuinka hieno kisakaveri Sakari on, niin voitte kuvitella, miltä musta nyt tuntuu :)
Tänään Maalahdessa voitettiin heti aamun ensimmäinen Timo Teilerin tuomaroima agilityrata. (Sama tuomari tuomaroi kaikki radat) Oltiin ainoat nollan tehneet ja tiukille sekin meni, ihanneaika alittui vain 0,09. Mutta voitto, mikä voitto :) Samalla saatiin meidän eka SERT-A, toinen asia mitä en uskonut meidän kohdalle osuvan. Radalla oli muutama kohta jotka olis voinu mennä sujuvamminkin. Puomin kontakti meni hienosti :)

Toka radalle lähdettiin rennoin mielin, olihan edellisellä tehty mahdottomasta mahdollista. Ja kappas vain, nollalla maaliin! Sijoituskin oli 2. Tässä vaiheessa tuntui että taitaa olla meidän päivä :)

Viimeisenä oli hyppäri. Ei enää mitään odotuksia, mutta mielessä ajatus, että kyllä me tääkin osataan handlata. Ja osattiin! Nollalla sijoitus 4.



Meidän eka triplakin vielä tälle päivälle :) Mä luulen, että iso tekijä meidän tulostason huimaan nousuun on mun kasvanut itsevarmuus. Kun on onnistunut kerran, tietää ettei sen jutun tekeminen olekaan mahdotonta. Kun tehtiin eka nolla kolmosissa, oli seuraavan tekeminen jo paljon helpompaa. Kun tehtiin eka tupla, tuli toinenkin helpommin. Toivottavasti myös niin, että kun eka serti on saatu, saadaan se toinen ja kolmaskin. Sakarin kanssa sovitaan hyvin yhteen ja sanoinkin sille, että se on tehnyt mun unelmista totta ja paljon enemmänkin :)

Voi että, voittaminen tuntuu hyvältä!

Ps. Nyt olis oikeus mennä myös MM-karsintoihin ;)

22.11.2014

Hermannin mätsäridebyytti

Eilen oli näyttelykurssista väliviikko ja Kiikassa järjestettiin match show. Siispä 1+1 = käytännönharjoitukset :). Kävi vielä niin, etten ollut huomannut ilmoituksesta, että sinne oli vain etukäteisilmoittautuminen. No laitoin kuitenkin päivällä sähköpostia järjestäjälle ja päästiin vielä mukaan.

Perillä oli porukkaa tosi paljon ja tapahtuma alkoi vähän myöhässä ilmoitetusta iltakuudesta. Kehät oli Kiikan koulun pihalla eli ei ihan parhaat olosuhteet, mutta onneksi oli kohtuullinen ilma, pari astetta pakkasen puolella. Sitä kyllä ihmettelin että kehät aloitettiin aikuisilla koirilla, joita oli vielä paljon. Pieniä aikuisia laskin olleen 28. Omaa vuoroa odotellessa käveleskeltiin, että pysyttiin lämpimänä. Ihan aluksi Hermannia jännitti väen ja koirien paljous, mutta kohta se jo oli oma reipas itsensä. Saatiin siis hyvää kokemusta. Keskittyi hyvin mun kans touhuamiseen ja jätti tungoksen omaan arvoonsa.

Pienten pentujen kehä alkoi puoli kahdeksan jälkeen eli odottelua oli reilu puolitoista tuntia. Tässä luokassa osallistujia oli 7 ja me oltiin viimeinen koira ja siis ilman paria. Odottelusta huolimatta Hermanni esiintyi todella reippaasti ja niin kuin olisi enemmänkin kehiä kiertänyt. Ei tosiaankaan ole mennyt näyttelykurssi hukkaan. Kiitos Justiinalle kaikista neuvoista ja vinkeistä, joita olemme saaneet. Tuomarikin kehui reipasta esiintymistä! Ja mikä parasta pöytä ei jännittänyt juurikaan ja kopeloida sai kuinka vain :) Koska olimme ilman paria, saimme tietenkin punaisen nauhan.
Punaisten kehässä oli siis neljä pentua ja Hermanni sijoittui toiseksi, ei huono aloitus!
Vaikka tuonne ei palkintojen takia lähdettykään ja osallistumismaksukin oli kohtuullinen viisi euroa, niin vähän jäi mietityttämään palkinnot. Saatiin pikkuinen venetsiakynttilä ja puruluu :) Jotenkin sitä ajattelee, että palkinnot vastaisivat edes osallistumismaksua, mutta nuo jäi kyllä reilusti alle. Toivottavasti tapahtuman tuotto meni hyvään tarkoitukseen. Vaan eipä tuo mitään, kokemusta saatiin roppakaupalla ja se on pääasia :)

Palkintoposeeraus, luu on syöty jo :)

16.11.2014

Menolippu Ouluun

Tehtiin terapiareissu Sakari kanssa Seinäjoelle. Olotilaa vois kuvata kliseisesti: väsynyt mutta onnellinen :)
Aamulla lähdettiin reissuun niin, että oltiin Seinäjoella aamukahdeksalta. Olga ja Hermanni tipahtivat Tainan kohdalla hoitopäivää viettämään ja samalla otettiin kyytiin Kirsi, Miina ja Perla. Lisäksi noukittiin muutaman kilometrin päästä kyytiin Miia ja Nipsu.

Kirsi urakoi aamun ja aamupäivän aikana kuusi starttia maksiluokassa ja yhden jälkeen pääsi minit työvuoroon. Ekana mineillä oli Elina Hannikaisen tuomaroima hyppis. Rata oli suoraviivainen rata, jolla sai juosta. Ja varsinkin musta tuntui, että mä sain juosta, sillä Sakari oli varsin vauhdikkaalla päällä. Onneksi se myös irtoaa, niin ohjaajan ei tarvi ihan joka paikkaan ehtiä ;)
Tehtiin nolla! Hyppärinollalla ei tässä vaiheessa tehty mitään, mutta kivalta tuntui ja hauskaa oli painatella menemään! Etenemä meillä oli 4,12. Kyllä tuo vaan on niin hallikoira.

Seuraavana Hilpi Yli-Jaskarin agirata. Tavoitteena oli, että se puomin kontakti tehdään. Ei tehty. Eikä saatu tulostakaan, kun radan alkupuolella Sakari hyppäsi yhden hypyn nurjalta puolelta. Puomin jälkeen valssasin niin kökösti, että Sakari hyppäsi sivuun, ettei tule mun syliin. Mun moka. No tällä radalla ei oikein ollut keskittyminen kohdillaan ja radan jälkeen Sakari melkein nukkui pystyyn.
Vein sen lenkin jälkeen autoon päikkäreille ja se ilmeisesti toi keskittymiskyvyn takaisin.

Vika rata oli saman tuomarin agirata ja taas oli tavoitteena puomin kontakti. Se onnistui, kun vähän suhahdin puomin alastulolla!
Juhuu! Ja vielä isompi JUHUU! Tehtiin muutenkin puhdas rata, joten SM-nollat olis sitten kasassa! Jäi vielä rutkasti aikaa kisata ja hioa ongelmakohtia kuntoon.

ME SO HAPPY! :D :D :D Sakari on niin <3, etten ehkä kestä. Se toteuttaa mun haaveita ja toiveita noin vain. Mun terapiakoira.

15.11.2014

Onko pakko totella?

tuumaa Hermanni ja testaa rajojen pitävyyttä (ja mun hermoja). Aamulenkillä otin koko porukasta kuvan, mutta kun ajattelin ottaa vielä yhden, niin pikkujätkä päätti, ettei huvita enää, eikä meinannut tulla luo millään. Kun lähdin poispäin, tyyppi lähti kyllä perään, mutta paineli muutaman metrin ohi ja napotti sitten siinä ilmeellä, lällällää, etpäs saa kiinni.

Ja jos viime viikon Marjon tekniikkatreeneissä tuntui olevan luonnonlahjakkuus mukana, niin nyt mulla oli mukana mahdoton riiviö joka lelun saatuaan rallatteli pitkin hallia, eikä antanut kiinni. Jäi päivän tehtävät kotiläksyiksi, kun ei päästy oikein treenailemaan... No siinä sitten koiraa pyydystäessä kävi vielä niin, että suurikokoinen nuori koira päätti lähteä innokkaana tervehtimään, jolloin Hermanni säikähti reippaanlaisesti. Saatiin onneksi heti otettua palauttava hallittu tapaaminen. Hetken päästä saatiin jopa vähän treenattua ja jätkä leikki mun kans oikein innokkaasti. Ehkä nää on niitä pentuajan rasittavia vaiheita, kun ei oikein mikään suju.

Perjantain näyttelytreenit sentään sujui mallikkaasti, tuohan osaa jo melkein esiintyä :)

Huomenna mennään Sakarin kanssa Seinäjoelle kisaamaan kolme starttia. Odotukset ei oo korkeella, koska puomin kontakti on mitä on. Onneksi Marjo toi tänään treeneihin häneltä ostamani kehikon, mutta ei se nyt vielä huomiseksi taida auttaa.

Puhelimen uumenista loppuun vielä pari kuvaa. Ensimmäisenä Hermannin nelikuukautiskuva (+viikko), jonka Justiina nappas näyttelytreenien lomassa.

Tässä ihmetellään moottorisahan pörinää ja kaatuvia puita
Erilaisia asentoja (yleensä on vain puhelin käden ulottuvilla)

Ja vielä aamulla otettu ryhmäpotretti

10.11.2014

Kivoja juttuja

Hermanni on aloittanut koulunkäynnin. Tai lähinnä eskarin. Näyttelykoulutusta on takana kolme kertaa ja hyvin poika on tajunnut esiintymisen salat. Seisominen ja liikkuminen sujuu luonnostaan niin hyvin, että mulle jää statistin osa, mikä on hyvä juttu.
Eilen oltiin Marjon agilityn tekniikkakurssilla ja sielläkin tuo vaikutti luonnonlahjakkuudelta. Omalla hallilla on tehty pieniä juttuja putkella ja siivekkeillä, mutta ei oltu vielä harjoiteltu valssia eikä jaakotusta, mitä eilen harjoiteltiin. Niin vain kuitenkn ipana meni ja teki heti alusta alkaen hienosti ja tosi tiukasti kääntyy siivekkeen ympäri. JES! Jaakotusta harjoiteltiin liikkeen lisäksi myös niin, että seisoin itse siivekeen edessä koiraan päin. Ei haitannut Hermannia vaan kävi tekemässä siivekkeen kierron upeasti. Loppuun tehtiin vielä pientä radanpätkää kahdella hypyllä ja putkella niin, että suora putki oli keskellä ja sen päissä poikittain putkeen nähden olevilla hypyillä käyntiin kääntymässä ja valssaamassa. Komiasti meni. Palkkaan mahdollisimman paljon lelulla ja ainakin tässä vaiheessa tuntuu toimivan mainiosti. Mainio ipana.

Viime viikonloppuna oli Cimillan kasvattitapaaminen Lempäälässä SDPllä. Hermannin kolme siskoa oli myös paikalla. Päivä aloitettiin näyttelytreenillä ja samalla Päivi näki pentujen liikkeet ja kehitystä muutenkin. Sillä välin kun Päivi piti tokotreenit saivat sisarukset rallata ympäri pihaa. Kovin kivaa tuntui olevan.

Edessä takana Tuisku vierellään Rauha, keskellä Hermanni ja perää pitää Edda
Taustalla Hermanni, edessä Rauha ja Tuisku
Hermanni seisoo ja Edda istuu

Lopuksi oli vielä aksatreenit joihin sain osallistua Sakarin kanssa, vaikka se ei Päivin kasvatti olekaan. Saatiin hyviä neuvoja taasen ja kohtuullisen hyvin selvittiin 30 esteen radasta. Oli tosi kiva päivä! Erityisen mukavaa oli tavata Hermannin sisaruksia ihmisineen. Kivan oloisia lapsosia itse kukin.

Lauantaina lähdettiin Sakarin kanssa Lietoon kisaamaan. Matkaseuraksi sain äidin, kun täältä ei muita päässyt lähtemään. Hermanni ja Olga olivat mukana myös. Hermannilla oli joku outo läheisriippuvuuspäivä. Ei kelvannut mummun seura, vaan koko ajan olisi pitänyt olla mussa kiinni. Onneksi se oli kopassaan hiljaa, niin äitikin näki meidän radat. Ratojen välillä käytiin tiuhaan kävelemässä, sillä hallin lämmitys ei toiminut ja siellä oli yhtä kylmä kuin ulkona. Onneksi kuitenkaan ei ollut pakkasta vaan nollan tienoilla pysytteli lämpötila.
Ekana ratana oli Anders Virtasen hyppäri. Tehtiin nolla. Loppupuolella rataa olin suunnitellut erilaisen ohjauskuvion, mitä siitä lopulta tuli, mutta ei virhettä, joten yhtä vaille SM- nollat kasassa.
Molemmilla agiradoilla oli tuomarina Johanna Nyberg. Tehtiin hyvää yhteistyötä Sakarin kanssa ja muuten puhtaat radat, mutta molemmilla loikkasi puomin alastulon. Eli vitoset näiltä, höh! Tripla oli melko liki, mutta tuo puomi meitä nyt kiusaa. Eli asian korjaamiseksi on nyt alettava töihin. Marjon kanssa juttelin eilen ja tultiin siihen tulokseen, että otan avuksi kehikon ja opetan sillä homman tavallaan uudestaan. Todennäköisesti Hermannin opetan sillä myös sitten, kun asia tulee ajankohtaiseksi. Joitain ohjausmuutoksia tuli näilläkin radoilla, mutta kaiken kaikkiaan meno tuntui hyvältä. Vauhdit oli kohdallaan, hyppärin etenemä oli 3,89 ja agiratojen 3,98 ja 3,93. Keinu oli molemmilla agiradoilla ja sen suorits oli kyllä tosi hyvä. Samoin kepit on nopeutuneet hyvään malliin. Tyytyväinen saan olla meidän tekemiseen tällä hetkellä ja olenkin! Sakari on niin upea kisakaveri, että oksat pois :)



Viikolla käytin Hermannin tehosterokotuksella ja samalla rokotettiin Olgakin. Kaikki punnittiin: Hermanni 6,4 kg, Olga 30,4 kg ja Sakari 15 kg. Niin ja Hermanni täytti lauantaina 4 kk. Viralliset pönöt on vielä ottamatta, mutta eiköhän ne tänne ilmesty kun ehditään.