Huikeelta, liikuttavalta, pikkuisen epäuskoiseltakin. En tiedä miltä voittaminen tuntuu sellaisesta, joka kulkee voitosta voittoon, mutta musta se on huikea tunne. Ilokseni olen ollut väärässä siinä, että me Sakarin kanssa koskaan päästäis palkintojenjakoon ykkös"pallille". Ja jos viikko sitten Seinäjoen kisojen jälkeen tuntu, etten ehkä kestä sitä kuinka hieno kisakaveri Sakari on, niin voitte kuvitella, miltä musta nyt tuntuu :)
Tänään Maalahdessa voitettiin heti aamun ensimmäinen Timo Teilerin tuomaroima agilityrata. (Sama tuomari tuomaroi kaikki radat) Oltiin ainoat nollan tehneet ja tiukille sekin meni, ihanneaika alittui vain 0,09. Mutta voitto, mikä voitto :) Samalla saatiin meidän eka SERT-A, toinen asia mitä en uskonut meidän kohdalle osuvan. Radalla oli muutama kohta jotka olis voinu mennä sujuvamminkin. Puomin kontakti meni hienosti :)
Toka radalle lähdettiin rennoin mielin, olihan edellisellä tehty mahdottomasta mahdollista. Ja kappas vain, nollalla maaliin! Sijoituskin oli 2. Tässä vaiheessa tuntui että taitaa olla meidän päivä :)
Viimeisenä oli hyppäri. Ei enää mitään odotuksia, mutta mielessä ajatus, että kyllä me tääkin osataan handlata. Ja osattiin! Nollalla sijoitus 4.
Meidän eka triplakin vielä tälle päivälle :) Mä luulen, että iso tekijä meidän tulostason huimaan nousuun on mun kasvanut itsevarmuus. Kun on onnistunut kerran, tietää ettei sen jutun tekeminen olekaan mahdotonta. Kun tehtiin eka nolla kolmosissa, oli seuraavan tekeminen jo paljon helpompaa. Kun tehtiin eka tupla, tuli toinenkin helpommin. Toivottavasti myös niin, että kun eka serti on saatu, saadaan se toinen ja kolmaskin. Sakarin kanssa sovitaan hyvin yhteen ja sanoinkin sille, että se on tehnyt mun unelmista totta ja paljon enemmänkin :)
Voi että, voittaminen tuntuu hyvältä!
Ps. Nyt olis oikeus mennä myös MM-karsintoihin ;)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti