Onko pakko totella?

tuumaa Hermanni ja testaa rajojen pitävyyttä (ja mun hermoja). Aamulenkillä otin koko porukasta kuvan, mutta kun ajattelin ottaa vielä yhden, niin pikkujätkä päätti, ettei huvita enää, eikä meinannut tulla luo millään. Kun lähdin poispäin, tyyppi lähti kyllä perään, mutta paineli muutaman metrin ohi ja napotti sitten siinä ilmeellä, lällällää, etpäs saa kiinni.

Ja jos viime viikon Marjon tekniikkatreeneissä tuntui olevan luonnonlahjakkuus mukana, niin nyt mulla oli mukana mahdoton riiviö joka lelun saatuaan rallatteli pitkin hallia, eikä antanut kiinni. Jäi päivän tehtävät kotiläksyiksi, kun ei päästy oikein treenailemaan... No siinä sitten koiraa pyydystäessä kävi vielä niin, että suurikokoinen nuori koira päätti lähteä innokkaana tervehtimään, jolloin Hermanni säikähti reippaanlaisesti. Saatiin onneksi heti otettua palauttava hallittu tapaaminen. Hetken päästä saatiin jopa vähän treenattua ja jätkä leikki mun kans oikein innokkaasti. Ehkä nää on niitä pentuajan rasittavia vaiheita, kun ei oikein mikään suju.

Perjantain näyttelytreenit sentään sujui mallikkaasti, tuohan osaa jo melkein esiintyä :)

Huomenna mennään Sakarin kanssa Seinäjoelle kisaamaan kolme starttia. Odotukset ei oo korkeella, koska puomin kontakti on mitä on. Onneksi Marjo toi tänään treeneihin häneltä ostamani kehikon, mutta ei se nyt vielä huomiseksi taida auttaa.

Puhelimen uumenista loppuun vielä pari kuvaa. Ensimmäisenä Hermannin nelikuukautiskuva (+viikko), jonka Justiina nappas näyttelytreenien lomassa.

Tässä ihmetellään moottorisahan pörinää ja kaatuvia puita

Erilaisia asentoja (yleensä on vain puhelin käden ulottuvilla)

Ja vielä aamulla otettu ryhmäpotretti