Melkein viikko selvitty yhden koiran systeemillä! Aika outoo on ollut, kun tuntuu niinku varjo olis kadoksissa. Sakaria ollaan kyllä käyty useemmasti moikkaamassa Olgan kanssa, kun sillä ei vielä oo tyrkkypäivät. Eilen illalla tein vaihtarin ja jätin Olgan mummulaan ja otin Sakarin kotiin. Se oli onnellisen olonen kun sai nukkua omalla petillä. Tosin se on viihtynyt mummulassa hyvin, eikä ole siellä yhtään ikävöinyt.
Eilen kävin Sakarin kanssa treenaamassa agilityä meidän seuran talviharjoittelupaikassa eli vanhassa maneesissa. Vaikka paikka on täysin erilainen, missä on aiemmin harjoiteltu, ei sillä tuntunut olevan mitään merkitystä. Tosin harjoitus ei ollut paras mahdollinen, kun en taas tullu muistaneeks, että eihän Sakari voi vielä ihan kaikkia juttuja osata...Tänään otettiin uusiks ja nyt menikin jo paaaljon paremmin. Ihanan nopeaoppinen se on ja hyvin nukuttu yö teki tehtävänsä. Ja se tekemisen riemu mikä sillä on, on aivan mahtava!
Tänään käytiin myös ex tempore mätsärissä Kiikassa. Taina ja Hippu lähti mukaan, vaikka vasta eilen illalla myöhään bongasin netistä, että semmonen siellä järjestetään. Mutta ei me turhaan menty. Sakari oli pentujen neljäs! Siellä arvosteltiin kaikki pennut (10 tai 11 kpl)samassa ryhmässä ja niin ettei kenellekään annettu sinistä tai punaista nauhaa, vaan tuomari sijoitti koko porukasta viisi mielestään parasta. Ja Sakari oli siis neljäs. Se sai kehuja hienoista hampaista ja erityiskehut upeasta luonteesta! Hiukanko olen ylpee! Se käyttäyttyi todella upeasti ja keskittyneesti osas pönöttää sekä hienosti esiintyä muutenkin. Tänään ei ollu Hipun päivä, vaan jostain syystä se ei antanu tuomarin koskea kunnolla itteensä. Se on kyllä aika käsittämätöntä, kun se on aina tykänny kaikkien hiplailusta, mutta tänään ei sitten kuitenkaan ja tuomari antoi ujostelun vuoksi sinisen nauhan.
Helmeksi loppuun kuvat pojasta palkintoineen useemmasta kuvakulmasta.
19.9.2010
13.9.2010
Ou nou!
Nyt se päivä sitten koitti, että Olgan juoksu on alkanut... Ja se taas tarkottaa sitä, että meidän pieni ilopilleri lähtee evakkoon mummulaan. Ou nou, mulla on sitä jo ikävä vaikka vien sen vasta huomenna. Eikä mummulaan oo ku viiden kilometrin matka. Sitä hoidetaan siellä (liiankin) hyvin. Mä pääsen sitä kattomaan melkein koska vaan. Se tulee sieltä takaisin muutaman viikon päästä, mutta silti... OU NOU!
Parivaljakon pakkoerotus edessä, OU NOU!
Parivaljakon pakkoerotus edessä, OU NOU!
5.9.2010
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)