29.12.2015

Miten meni 2015 noin niinku omasta mielestä? Sekä suunnitelmat 2016

Se aika viimeisiään vetelevästä vuodesta, että on aika perinteisesti katsastaa täyttyivätkö asetetut tavoitteet kuluneena vuotena?

Näitä tavoiteltiin:

Olgan osalle tavoitteet on samat kuin edellisenäkin vuonna eli onnellisia ja terveitä päiviä.

Tämä ei tietenkään ole niinkään tavoite vaan toive, eikä se ihan kaikilta osin täyttynyt. Marraskuun alussa lähdettiin tutkimaan lisääntynyttä väsymystä ja apeutta. Kaikeksi onneksi löytyi diagnoosi ja kilpirauhasen vajaatoimintaan annettava lääkitys on tuonut sen tutun Olgan takaisin. Toki kymmenvuotiaalla on vaivoja, mutta kovin se vielä tahtoo lähteä lenkeille ja tehdä tehtäviä. Myyrien kolot sen kun suurenevat, kun Olga laittaa käpäliin vauhtia :)

Sakarille toivotaan myös terveyttä ja onnellisia päiviä. Mikäli niitä riittää, niin käydään kisaamassa. Osallistutaan SM-kisoihin ja MM-karsintoihin, koska meille on siihen mahdollisuus annettu.
Loppuvuodesta yritetään saada se viimeinen SERT-A tai sitten joskus myöhemmin.
Pallit lähtee, vähän jännittää, miten se vaikuttaa Sakariin, mutta vaihtoehdot punniten se on paras ratkaisu. Terveys menee kuitenkin kaiken kisaamisen edelle!


Sakarin vuosi alkoi leikkauspöydältä, kun tammikuun 22. päivä poistettiin pallit. Toipuminen sujui hyvin ja pikkuhiljaa päästiin palaamaan kisakentillekin. Virtsankarkailua saatiin seurauksena riesaksi, mutta Homeocalc-kuurilla yöt on nyt jo jonkun aikaa olleet kuivia. Alkuvuoden aikana ei tuloksilla juhlittu, vaan palautettiin hylkyprosentti jälleen korkeaksi. Kun uusi SM-nollien keruukausi alkoi, tehtiin kuitenkin heti ensimmäisissä kisoissa tupla alta pois ja toisen tuplan myötä marraskuussa ansaittiin SM-kisaoikeus ensi vuodellekin.
Oulun SM-kisoihin tehtiin useamman päivän kesäretki Miian kanssa ja itse kisat meni suunnitelmien mukaan. Tavoitteeksi olin asettanut edellisvuoden kisojen tuloksen parantamisen ja se tehtiin. Finaalin ei päästy Sakarin kompuroinnin takia, mutta mikä tärkeintä, koira säilyi ehjänä.
MM-karsintoihin päästiin fiilistelemään. Tein reissun kahdestaan Sakarin kanssa ja se ainakin nautti kovasti jakamattomasta huomiosta. Molemmat karsintaradat hyllytettiin ohjaajan huolimattomuuden takia, mutta tunnelma oli ainutlaatuinen ja toivoisin pääseväni kokemaan sen vielä uudestaankin.
Vuoden suurin yllätys oli, kun se viimeinen FI-AVA-titteliin vaadittava SERT-A saatiin heti ensimmäisestä mahdollisesta startista Seinäjoella 5.12. Niinpä meillä asuu nyt valioyksilö!
Kastroinnin jälkeen mun ei ole enää juurikaan tarvinnut miettiä riittääkö suoritusaika, sillä etenemät ovat tasaisesti rataprofiileista riippumatta olleet 4 m/s molemmin puolin. Kauhajoella toukokuussa kaasuteltiin agiradalla 4,27 ja hyppärillä 4,28 etenemillä.
Kaikkiaan Sakari starttasi 50 kertaa. Nollia kertyi 10 (20%) ja hylkyjä 24 (karvaa vaille 50%) loput 16 starttia oli tuloksia 5 ja 10, yksi 15. Näistä vain kaksi oli yliaikaisia! Yksi ennen pallien poistoa startattu ja SM-kisojen kompurointi oli toinen. Ehkä se sitten on niin, että kun vauhti on kasvanut, on helpommin ajauduttu väärille esteille. Myös riman pudotuksia on tänä vuonna tullut aika paljon. Luulen, että siihenkin on syynä kasvanut vauhti. Jonkun verran Sakari on alkanut hakea hypyille, askeleet ei enää sovikaan samalla tavalla kun hitaammassa vauhdissa.

Pikkupoika Hermanni saa kasvaa komeaksi nuorukaiseksi. Muutama näyttely on merkattuna kalenteriin. Saa nähdä kuinka jaksan sitä näyttelyissä käyttää. Mätsäreissä on jo käyty harjoittelemassa ja ainakin se osaa esiintyä :)
Tokon alkeiskurssille on paikka vetämässä ja agilityn opettelua jatketaan myös.
Loppuvuodesta todennäköisesti käydään läpivalaisemassa luuston tila.
Ja tietysti toivotaan sillekin onnellisia ja terveitä päiviä!


Pikkupoika on komea nuorukainen, joskin tällä hetkellä murrosikä vaivaa. Pieni se on kyllä edelleen. Tai kai se on normaalikokoinen, mutta kun Sakari on sen verran suuri, niin ipana tuntuu ja näyttää kovin pieneltä. Parissa näyttelyssä tosiaan piipahdettiin. Pentuluokista molemmilta kerroilta KP ja ensimmäisessä ROP-pentu ja toisessa VSP-pentu. Junioriluokassa esiinnyttiin kahdesti ja silakkamallista johtuen molemmilla kerroilla saatiin EH.
Pääpaino treenaamisessa oli agilityssä ja varsin nopeaoppinen jäppinen mulla kyllä on. Useampi kouluttaja onkin sanonut, että ikäisekseen Hermanni on hyvällä tasolla ja teknisesti taitava. Mutta helppoahan tuota on ollut opettaa, kun oppiminen tapahtuu kuin itsestään, eikä tarvitse jäädä hinkkaamaan asioita. Puomin juoksukontakti on ainoa asia jota on enemmän jouduttu työstämään, eikä se vieläkään ole ihan mallillaan.
Tokoiltukin on parin lyhyen kurssin verran ja yhtä oppimiskykyinen kaveri on siinäkin lajissa. Tokossa edistymisen vaikeus löytyykin hihnan toisesta päästä, kun laji ei ole itselle niin kovin tuttu. Meillä on kuitenkin ollut hyvä ja motivoiva kouluttaja Hanna, jonka vinkeillä on saatu ehkä jopa pieni tokokärpäsen purema :)
Läpivalaisussa käytiin saamassa sekä loistavia, että vähän huonompiakin uutisia. Asiaa hetken sulateltuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jatketaan harrastamista niin kauan kuin terveys sallii. Onnellisia päiviä tuo kyllä osaa viettää, se osaa ottaa ilon irti pienistäkin jutuista :) .

Hippu pääsee treenaamaan ja kisaamaankin. Ekat kisat onkin jo ensi sunnuntaina.
Höntsä-Hippiäiselle ei taida tarvita erikseen toivoa onnellisia päiviä, mutta terveyttä toivotaan sillekin edelleen


Höntsäilty on muutamissa kisoissa ja treeneissä. Hippu säikäytti kesällä, kun sillä epäiltiin kohtutulehdusta, mutta onneksi sillä ei sitä kuitenkaan ollut. Tainalta oli yksi nainen joku aika sitten kysynyt Hipun ikää ja kun Taina oli sanonut sen täyttävän tammikuussa kymmenen oli nainen todennut: " niin kuukautta". ei ollut meinannut uskoa että kyse oli vuosista :D


Ja mulle toivotaan kunnon kohottamisessa onnistumista. Muuten saattaa tulla ipanan kanssa vaikeuksia :D .


No jaa, kyllä mä ipanan kanssa jotenkuten pärjään, mutta tiedä sitten onko kunto kohonnut? No ei kai se huonontunutkaan ole.

Mitäpä sitten on suunniteltu vuodelle 2016?

Olgalle onnellisia, kivuttomia päiviä. Lenkkeilyä, myyränkolojen kaivamista, temppuja ja aktivointilelujen tyhjentämistä. Poikien ruodussa pitämistä unohtamatta.

Sakari toivon mukaan pysyy edelleen terveenä ja saa jatkaa kisaamista. Voi olla, että tarvitsen terapiakisakoiraa, kunhan Hermannin kanssa aloitetaan kisaaminen. Alkuvuosi menee todennäköisesti vähän vähemmillä starteilla, mutta yksi tavoite olisi saada vielä se nollavoitto karsintoja varten. SM-kisoihin osallistuminen on kalenteriin merkitty. Kisaamisen vastapainona Sakari saa höntsätä metsässä vapaana, tehdä aivojumppaa ja nukkua mun kainalossa.

Hermanni aloittaa kisauransa. Treeniä, treeniä ja treeniä. Jatketaan ainakin huhtikuun loppuun asti joka toinen viikko Marjon valmennuksessa. Treenaamisen ja kisaamisen vastapainona tietenkin myös metsähöntsäilyt ja lepopäivät, sekä temppujen ja aivojumpan harrastaminen. Ja jospa tuo teiniangstaaminenkin olisi vuoden kuluttua enää muisto vain.

Hippu pääsee treeneihin mukaan höntsäämään, mutta sen kanssa tuskin enää kisataan.

Minä pidän parhaani mukaan koiristani huolta ja itsestäni myös. Jospa kunto pysyis tässä menossa entisellään :)

26.12.2015

Tapaninajelulla

Taina kysy mua joku aika sitten matkaseuraksi Turkuun tapaninpäiväksi, kun oli saanut kutsun kummityttönsä kymppisynttäreille. Oli ensin selvittänyt, että siellä olis tarjolla Tsaun kinkunsulatusepikset :D Oli niin hyvä tarjous, että enhän mä tietenkään voinut kieltäytyä. Etenkään, kun ipana todella tarvitsee kokemusta vieraista paikoista, kisaamisesta hälinässä ja kaikesta muusta mitä kisapaikoilla voi olla.
Siispä aamulla starttasin auton, nappasin Tainan ja Hipun kyytiin, vietiin Hippu ja Olga mummulaan ja lähdettiin kohti Turkua. Oltiin perillä hyvissä ajoin. Taina haettiin juhlimaan ja mä aloin valmistautua Hermannin putkiralliin lämppäämällä koirat. Hermannia jännitti hallissa aluksi tosi paljon , mutta kun leikittiin ja tehtiin temppuja alkoi jännityskin pikkuhiljaa laueta. Kun jonotettiin vuoroamme putkiralliin (se pyöri nonstoppina ja osallistua sai kun ehti tai halusi) niin yhtäkkiä töpökin nousi koipien välistä ja alkoi vipattaa ihan normaalisti. Tällä hetkellä siis vaatii vielä jonkun aikaa, ennen kuin Hermanni osaa olla vieraassa paikassa hälinän keskellä rennosti. Luulen, että aika pitkälti kyse on kokemuksen puutteesta ja hormonien myllerryksestä. Sakarin kaltaista täysin lunkia tyyppiä Hermannista tuskin koskaan tuleekaan, mutta puolensa molemmissa.
Meidän vuoron koitettua jätkä oli kuitenkin sen verran jo rentoutunut, että pysyi lähdössä lupaan saakka. Eli mun perään ei kuitenkaan tule pakonomaista tarvetta pyrkiä hälinässäkään, jee! Ralliteltiin ihan hyvin, mutta jonkun verran otti häiriötä radan päissä olleista ihmisistä. Eli radan keskiosalla teki töitä hyvin ja kun oli enemmän ihmisiä näköpiirissä, keskittyminen herpaantui ja saatiin muutama kielto kun putkien päät ei kerrasta löytyneet. Vauhtia kyllä riitti, niin että mulle tuli hiki pinkoessa :)

Seuraavaksi oli mölliradan vuoro. Olin ilmoittanut Hermannin kahdelle kierrokselle. Tässäkään ei lähdöstä lähdetty ilman lupaa kummallakaan kertaa. Ekalla kerralla löytyi yksi putken väärä pää ja yksi ratahenkilö haukuttiin. Pari kieltoakin saatiin, kun keskittyminen ei ollut ihan kohdallaan. Toisella kierroksella meni jo muuten paremmin, mutta se yksi ratahenkilö oli niin epäilyttävä, että haukkumiseksi meni, eikä sitten kaikki hypyt löytyneet ensiyrittämällä.
Tuloksilla ei Hermannin kanssa juhlittu, mutta sain paljon arvokasta tietoa sen käyttäytymisestä kisatilanteessa. Edelleen olen sitä mieltä, että me aloitetaan se virallisissakin kisaaminen melko pian kisaiän täytyttyä, vaikka häiriöherkkyys on nyt suurta. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aseta, vaan tarkoituksena on saada kokemusta ja sitä kautta varmuutta tekemiseen.

Sakarin olin ilmoittanut knockout- kisaan joka käytiin päivän päätteeksi. Sakari oli ihan intona, kun sen vuoro viimein koitti. Rata menikin hyvällä draivilla alusta loppuun, mutta mystisesti kolmantena olleen putken väärä pää imaisi Sakarin sisäänsä. Emme siis päässeet jatkokierroksille, mutta hauskaa meillä oli.

Päivän aikana ehdittiin treffata tuttuja ja erityisen kiva oli jutella Hermannin Tuisku-siskon omistajan, Siirin kanssa. Paljon on ipanoissa samoja ominaisuuksia ja ne kyllä muistivat toisensa :)

Jälleen kerran jatketaan harjoituksia! Eiköhän tuosta ipanasta vielä kisakoirakin tule, vaikka me saatetaan kyllä viipyä melko pitkään noissa alemmissa luokissa.


23.12.2015

Jollei jouluna ole lunta...

...voiko joulupukki tullakaan?
Vähän on joulumieli kateissa ainakin itsellä, kun tämä syksyinen ja lämmin sää jatkuu aina vaan. Mutta säästä huolimatta huomenna koittaa jouluaatto ja haluamme toivottaa kaikille lukijoille:


6.12.2015

AVAutuminen

Otsikostahan tuo kaikkein suurin ja ihmeellisin jo paljastuu, mutta tässä vähän pidemmästi kisareissusta Seinäjoelle eilen.
Aamulla seitsemän aikaan olin hakemassa Miiaa ja koiria kyytiin ja auton nokka suunnattiin Seinäjokea kohti. Minien radat olivat päivän viimeisinä, mutta Miia kisasi myös Perlan kanssa ja maksit aloittivat päivän.
Taisin manata meidän päivän menestyksen; matkalla vitsailin Miialle, että nyt on sitten mulla mahdollisuus tulla valion kanssa kotiin, sillä nämä olivat ensimmäiset kisat missä se viimeinen serti voitaisiin Sakarin kanssa vastaanottaa. Ilmottautuessa meinasin sanoa ilmopisteen ihmisille, että aikainen lintu sertin nappaa, mutta jätin kuitenkin sanomatta :) Ja päivällä vielä, kun käytiin medien kisatessa syömässä ja ostin jälkkäriksi suklaapatukan, josta haukkasin palan ja sanoin että syön loput kun ollaan avauduttu :)

Minien radat aloitettiin Mikkilän Sarin tuomaroimalla hyppärillä. Meillä on mukavan tuntuista menoa, mutta yksi rima tippui ja pituuden palikka kaatui. Tulokseksi siis 10, etenemä oli 4,07. Tältä radalta Miia ja Stella nappasivat kakkossijan ja toisen hyppysertinsä.
Agilityradoille tuomariksi vaihtui Kermisen Petteri ja radoiksi rakennettiin ne samat, jotka jo aamulla oli ollut makseilla. Petterin radoiksi ne olivat normaalia kinkkisemmät. B-radalla aloitettiin ja se oli näistä kahdesta se vaikeampi. Esimerkiksi medeissä, joita starttasi 28, oli saatu vain kaksi tulosta. Meillä rata meni kyllä lähes täydellisesti. Kepeille viennissä lähellä oli yksi hyppy hyvin tyrkyllä ja siinä oli monen matka johtanut hylkäykseen. Sakarillekin jouduin ääntä korottamaan, mutta virheeltä säästyttiin. Toinen paha paikka oli puomille viennissä, tyrkyllä sekä yksi hyppy tai puomin alla ollut putki. Tässä meillä ei ollut kuitenkaan meininkiäkään ajautua väärin. Lopussa kolmanneksi viimeisellä esteellä Sakari kiersi eri siivekkeen kuin olin ajatellut, mutta sain reagoitua tarpeeksi nopeasti tähän ja kohta näyttää videolta ihan sujuvalta :)
Startattiin noin puolessa välissä luokkaa ja mentiin suorituksellamme sijalle kaksi. Sitten pitikin jännittää loput koirakot, kun siellä oli kovia menijöitä vielä monta. Serti oli mahdollista osallistujamäärästä johtuen vastaanottaa vielä sijalta kolme, kunhan ne edellä olevat joko olisivat jo valiota tai eivät voisi sitä vastaanottaa. Meidän kakkossija piti loppuun saakka, mutta ei ollut mitään tietoa, siirtyisikö serti vai menisikö ykköselle. Hiukan oli jännää odottaa, mutta niin siinä vaan sitten kävi, että melkomoiset riemunkiljaukset ja hyppyloikat esitin kun näin, että meidän rivillä se SERT-A ja FI-AVA lukee!!! Ihan uskomatonta, mä kyllä olen uskonut että se viimeinenkin serti joskus saadaan, mutta että se saatiin heti ekasta mahdollisesta startista! Pitäis vissiin uhota ja uskoa itteensä vähän useammin.

Kuten arvata saattaa, menin melkomoisessa endorfiinipöllyssä viimeisen radan rataantutustumiseen. Rata oli onneksi edellinen rata toisinpäin, yhtään isompaa muutosta ei mun pää olisi varmaan edes kestänyt. Tässäkin oli tekemistä :D No mä muistin kyllä radan, mutta Sakari vähän hukku jonnekin selän taakse ja mentiin eri reittejä heti alussa, kun mä olin menossa puomille ja Sakari meni muurille. Rallateltiin rata läpi iloisissa tunnelmissa vähän sinnepäin, mutta who cares, tuore valio kun on melkoisen upee kisakaveri!!!
Nyt Sakari jää pienelle kisatauolle ja mä keskityn alkuvuoden Hermannin kisauran aloittamiseen. Valmis se ei vielä todellakaan ole, mutta me lähdetään sen kanssa hakemaan kisakokemusta ja tuntumaa siihen, mitä kaikkea pitää treenata. Se lista on kyllä aikas pitkä, mutta eipä tässä lajissa koskaan ole valmis tai täydellinen.

Facebookissa AVAutumisesta kerrottuani saatiin Sakarin kanssa ihan mielettömän paljon onnitteluja! Meillä on kyllä tosi paljon ihania kannustajia ja tsemppareita, kiitos teille kaikille!
Tässä vielä videokooste eilisen kaikilta radoilta sekä valiopotretti.