Taina kysy mua joku aika sitten matkaseuraksi Turkuun tapaninpäiväksi, kun oli saanut kutsun kummityttönsä kymppisynttäreille. Oli ensin selvittänyt, että siellä olis tarjolla Tsaun kinkunsulatusepikset :D Oli niin hyvä tarjous, että enhän mä tietenkään voinut kieltäytyä. Etenkään, kun ipana todella tarvitsee kokemusta vieraista paikoista, kisaamisesta hälinässä ja kaikesta muusta mitä kisapaikoilla voi olla.
Siispä aamulla starttasin auton, nappasin Tainan ja Hipun kyytiin, vietiin Hippu ja Olga mummulaan ja lähdettiin kohti Turkua. Oltiin perillä hyvissä ajoin. Taina haettiin juhlimaan ja mä aloin valmistautua Hermannin putkiralliin lämppäämällä koirat. Hermannia jännitti hallissa aluksi tosi paljon , mutta kun leikittiin ja tehtiin temppuja alkoi jännityskin pikkuhiljaa laueta. Kun jonotettiin vuoroamme putkiralliin (se pyöri nonstoppina ja osallistua sai kun ehti tai halusi) niin yhtäkkiä töpökin nousi koipien välistä ja alkoi vipattaa ihan normaalisti. Tällä hetkellä siis vaatii vielä jonkun aikaa, ennen kuin Hermanni osaa olla vieraassa paikassa hälinän keskellä rennosti. Luulen, että aika pitkälti kyse on kokemuksen puutteesta ja hormonien myllerryksestä. Sakarin kaltaista täysin lunkia tyyppiä Hermannista tuskin koskaan tuleekaan, mutta puolensa molemmissa.
Meidän vuoron koitettua jätkä oli kuitenkin sen verran jo rentoutunut, että pysyi lähdössä lupaan saakka. Eli mun perään ei kuitenkaan tule pakonomaista tarvetta pyrkiä hälinässäkään, jee! Ralliteltiin ihan hyvin, mutta jonkun verran otti häiriötä radan päissä olleista ihmisistä. Eli radan keskiosalla teki töitä hyvin ja kun oli enemmän ihmisiä näköpiirissä, keskittyminen herpaantui ja saatiin muutama kielto kun putkien päät ei kerrasta löytyneet. Vauhtia kyllä riitti, niin että mulle tuli hiki pinkoessa :)
Seuraavaksi oli mölliradan vuoro. Olin ilmoittanut Hermannin kahdelle kierrokselle. Tässäkään ei lähdöstä lähdetty ilman lupaa kummallakaan kertaa. Ekalla kerralla löytyi yksi putken väärä pää ja yksi ratahenkilö haukuttiin. Pari kieltoakin saatiin, kun keskittyminen ei ollut ihan kohdallaan. Toisella kierroksella meni jo muuten paremmin, mutta se yksi ratahenkilö oli niin epäilyttävä, että haukkumiseksi meni, eikä sitten kaikki hypyt löytyneet ensiyrittämällä.
Tuloksilla ei Hermannin kanssa juhlittu, mutta sain paljon arvokasta tietoa sen käyttäytymisestä kisatilanteessa. Edelleen olen sitä mieltä, että me aloitetaan se virallisissakin kisaaminen melko pian kisaiän täytyttyä, vaikka häiriöherkkyys on nyt suurta. Minkäänlaisia tulostavoitteita en aseta, vaan tarkoituksena on saada kokemusta ja sitä kautta varmuutta tekemiseen.
Sakarin olin ilmoittanut knockout- kisaan joka käytiin päivän päätteeksi. Sakari oli ihan intona, kun sen vuoro viimein koitti. Rata menikin hyvällä draivilla alusta loppuun, mutta mystisesti kolmantena olleen putken väärä pää imaisi Sakarin sisäänsä. Emme siis päässeet jatkokierroksille, mutta hauskaa meillä oli.
Päivän aikana ehdittiin treffata tuttuja ja erityisen kiva oli jutella Hermannin Tuisku-siskon omistajan, Siirin kanssa. Paljon on ipanoissa samoja ominaisuuksia ja ne kyllä muistivat toisensa :)
Jälleen kerran jatketaan harjoituksia! Eiköhän tuosta ipanasta vielä kisakoirakin tule, vaikka me saatetaan kyllä viipyä melko pitkään noissa alemmissa luokissa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti