Aamulla seitsemän aikaan olin hakemassa Miiaa ja koiria kyytiin ja auton nokka suunnattiin Seinäjokea kohti. Minien radat olivat päivän viimeisinä, mutta Miia kisasi myös Perlan kanssa ja maksit aloittivat päivän.
Taisin manata meidän päivän menestyksen; matkalla vitsailin Miialle, että nyt on sitten mulla mahdollisuus tulla valion kanssa kotiin, sillä nämä olivat ensimmäiset kisat missä se viimeinen serti voitaisiin Sakarin kanssa vastaanottaa. Ilmottautuessa meinasin sanoa ilmopisteen ihmisille, että aikainen lintu sertin nappaa, mutta jätin kuitenkin sanomatta :) Ja päivällä vielä, kun käytiin medien kisatessa syömässä ja ostin jälkkäriksi suklaapatukan, josta haukkasin palan ja sanoin että syön loput kun ollaan avauduttu :)
Minien radat aloitettiin Mikkilän Sarin tuomaroimalla hyppärillä. Meillä on mukavan tuntuista menoa, mutta yksi rima tippui ja pituuden palikka kaatui. Tulokseksi siis 10, etenemä oli 4,07. Tältä radalta Miia ja Stella nappasivat kakkossijan ja toisen hyppysertinsä.
Agilityradoille tuomariksi vaihtui Kermisen Petteri ja radoiksi rakennettiin ne samat, jotka jo aamulla oli ollut makseilla. Petterin radoiksi ne olivat normaalia kinkkisemmät. B-radalla aloitettiin ja se oli näistä kahdesta se vaikeampi. Esimerkiksi medeissä, joita starttasi 28, oli saatu vain kaksi tulosta. Meillä rata meni kyllä lähes täydellisesti. Kepeille viennissä lähellä oli yksi hyppy hyvin tyrkyllä ja siinä oli monen matka johtanut hylkäykseen. Sakarillekin jouduin ääntä korottamaan, mutta virheeltä säästyttiin. Toinen paha paikka oli puomille viennissä, tyrkyllä sekä yksi hyppy tai puomin alla ollut putki. Tässä meillä ei ollut kuitenkaan meininkiäkään ajautua väärin. Lopussa kolmanneksi viimeisellä esteellä Sakari kiersi eri siivekkeen kuin olin ajatellut, mutta sain reagoitua tarpeeksi nopeasti tähän ja kohta näyttää videolta ihan sujuvalta :)
Startattiin noin puolessa välissä luokkaa ja mentiin suorituksellamme sijalle kaksi. Sitten pitikin jännittää loput koirakot, kun siellä oli kovia menijöitä vielä monta. Serti oli mahdollista osallistujamäärästä johtuen vastaanottaa vielä sijalta kolme, kunhan ne edellä olevat joko olisivat jo valiota tai eivät voisi sitä vastaanottaa. Meidän kakkossija piti loppuun saakka, mutta ei ollut mitään tietoa, siirtyisikö serti vai menisikö ykköselle. Hiukan oli jännää odottaa, mutta niin siinä vaan sitten kävi, että melkomoiset riemunkiljaukset ja hyppyloikat esitin kun näin, että meidän rivillä se SERT-A ja FI-AVA lukee!!! Ihan uskomatonta, mä kyllä olen uskonut että se viimeinenkin serti joskus saadaan, mutta että se saatiin heti ekasta mahdollisesta startista! Pitäis vissiin uhota ja uskoa itteensä vähän useammin.
Kuten arvata saattaa, menin melkomoisessa endorfiinipöllyssä viimeisen radan rataantutustumiseen. Rata oli onneksi edellinen rata toisinpäin, yhtään isompaa muutosta ei mun pää olisi varmaan edes kestänyt. Tässäkin oli tekemistä :D No mä muistin kyllä radan, mutta Sakari vähän hukku jonnekin selän taakse ja mentiin eri reittejä heti alussa, kun mä olin menossa puomille ja Sakari meni muurille. Rallateltiin rata läpi iloisissa tunnelmissa vähän sinnepäin, mutta who cares, tuore valio kun on melkoisen upee kisakaveri!!!
Nyt Sakari jää pienelle kisatauolle ja mä keskityn alkuvuoden Hermannin kisauran aloittamiseen. Valmis se ei vielä todellakaan ole, mutta me lähdetään sen kanssa hakemaan kisakokemusta ja tuntumaa siihen, mitä kaikkea pitää treenata. Se lista on kyllä aikas pitkä, mutta eipä tässä lajissa koskaan ole valmis tai täydellinen.
Facebookissa AVAutumisesta kerrottuani saatiin Sakarin kanssa ihan mielettömän paljon onnitteluja! Meillä on kyllä tosi paljon ihania kannustajia ja tsemppareita, kiitos teille kaikille!
Tässä vielä videokooste eilisen kaikilta radoilta sekä valiopotretti.
1 kommentti :
Onnea vielä tätäkin kautta! Te ootte superpari :)
Lähetä kommentti