Liki ei killata

14.4. kisailtiin Lempäälässä jälleen. Kolme starttia Heidi Viitaniemen tuomaroimana ja tarjottimella siten peräti tripla... Se olisikin tiennyt kilpailuoikeutta SM-kisoissa, mutta kisailtava oli ensin. Kisat muuten oli melkoiset osallistujamäärältään, minejä starttasi joka lähdössä melkein 60, medejä saman verran ja makseja oli lähemmäs 90! Miia ja Hippu kisasivat jättiluokassa tuloksin 15, 12,65 ja HYL
Eka radan alussa oli keinun jälkeinen hyppy takaakiertona ja mitä mä teen? Jään varmistamaan keinua, olen puoli askelta sivussa ja puoli sekuntia myöhässä => HYL! Sakari hyppäsi hypyn suoraan ja se oli siinä sitten, vika jälleen ohjaajan aikataulutuksessa. Koko muu rata menikin sitten oikein hienosti :) Kepitkin oli tosi hyvät.



Toka rata sujui paremmin. Maaliin päästiin puhtaalla radalla ja aikakin riitti, 1,86 alittui ihanneaika. Sijoitus oli jaettu 15./58. Ennen muuria olin myöhässä persjätössä ja siinä kohdassa vähän valui, ei kuitenkaan tullut virhettä siitä. Näin saatiin kisakirjaan viides nolla kolmosissa kahden ja puolen kuukauden sisään!



Vika rata oli hyppäri ja kimurantein näistä kolmesta. Tällä radalla oli takaakiertoa takaakierron perään, mutta oli ne ihan tehtävissä kuitenkin. Mutta mitä tekee koira? Käy loppupuolella rataa moikkaamassa ratahenkilöä kiellon arvoisesti. Seuraavan hypyn rimakin tuli alas ja ohjaajalta loppui ohjaus... Yksi hyppy jää suorittamatta ja hylky siis sen vuoksi. Toisaalta se kai on ihan sama, tuleeko maaliin kympin vai hylyn kanssa. Eipä silti, radan alkupuoli oli oikein hyvää työtä meiltä molemmilta.



Toukokuussa onkin sitten edessä tuplan metsästys, ja se tulee jos on tullakseen.

Sitä ennen käydään Olgan kanssa kokeilemassa millainen Mejä-koe oikein on. Eilen tein jäljen ja se sai vanheta nelisen tuntia. Sää oli hyvin tuulinen, mutta aurinkoinen. Lumet olivat metsästä jo hyvin sulaneet.
Olga kyllä osaa nuo hommat! Yhdellä käskyllä se löysi tiensä jälkeä seuraten kaadolle. Matkan varrella oli yksi ojan ylitys. Siinä Olga hetken mietti, mutta kyllä se jälki sieltä nousi ja matka jatkui. Toinen makuu jäi merkkaamatta, mutta kulman osasi kuitenkin. Aika jännää on mennä kokeeseen tällä meidän harjoittelumäärällä, mutta lahjattomat treenaa, vai miten se nyt meni? ;)

Vesijuoksua ja aivojumppaa

Olgan vesijumpat ovat ainakin näin alkuun tiiviillä tahdilla, jotta päästään parempiin tuloksiin. Takana on jo kerrat kaksi ja kolme. Toisella kerralla Hanna videoi liikkeet sekä käytävällä, että altaassa. Reidenympärykset mitattiin myös. Terveen jalan reisi on 37 cm ja vammajalan 35 cm, eli eroa on. Toivottavasti tällä kuntoutuksella saadaan lihasta kasvatettua. Ahkerasti ollaan kotonakin jumpattu välipäivinä. Jumppapallo on molempien koirien suosikki. Samalla kertaa, kun Olga jumppailee, vetäisee Sakarikin pallovenytyksiä ja kasvattelee syviä lihaksia pallon päällä tasapainoillen.
Kolmas vesijumppakerta oli eilen. Aluksi aina temppuillaan tasapainolevyillä, trampoliinilla ja venytellään pallolla. Nyt Olga jo pysyy pidemmän aikaa tasapainolevyn päällä eikä tule sen päältä heti pois. Ekalla ja tokalla kerralla vesijuoksumatolla kävelytettiin 15 minuuttia ja kolmannella 20. Huomenna luultavimmin otetaan hetken aikaa myös kallistus mukaan eli koira kävelee "ylämäkeen".

Sitten sitä aivojumppaa. Marjon viimeinen valmennuskerta tältä keväältä oli sunnuntaina ja rata näytti tältä:


Ei kovin montaa estettä, mutta 30 esteen rata. Pikkuisen oli muistelemista minne missäkin välissä pitikään mennä...
Selviydyin kuitenkin muistamistehtävästä, kun Sakari varsinkin ekalla kierroksella kävi aina välillä vähän haahuilemassa. Esim. keppien numeroa piti käydä moneen kertaan nuuskaisemassa.
Tokalla kierroksella alku oli hyvä, sain ohjattua tiukat linjat ja vastakäännös vitosen jälkeen oli myös hyvä. Putki-seiska hypyillä persjättö-persjättö onnistui hyvin. Kymppiputkeen irtosi hyvin. 13-putkelle putkijarru ja valssi valmiiksi ennenkuin koira tulee putkesta. 15-putkelle vähän vastaan ja lähetys niin kaukaa kuin mahdollista, aika hyvin Sakari haki tämän. 16-hypylle ennakoiva valssi ja rintamasuunta aalle. 19-20 väliin persjättö. 21-hypyllä ennakoiva valssi putken 20 puolella siivekettä. Kinkkisin kohta radalla oli ehdottomasti aalta hypyn kautta kovasta vauhdista kepeille vienti. Siinä sai olla tarkkana, että ajoitti oman ohjauksen oikein. Tätä ei saatu kunnolla sujumaan. Loppupätkä olikin sitten jo suht yksinkertainen.
Sais nyt nuo lumet sulaa, että päästäis ulos treenaamaan noita vaikeita keppikulmia, niitä kun ei oikein maneesin tolppien lomassa pysty vääntämään.
Sunnuntaina olis tiedossa kolmen radan kisat Lempäälässä. Muutama muukin oli päättänyt osallistua, minejä on ilmoitettu kuutisenkymmentä agilityradoille, hyppärille vähän vähemmän ja makseja on keskimmäiselle radalle ilmoitettu 90. Miia menee Hipun kanssa ja mä keskityn pelkästään Sakariin. Triplanollaa lähdetään hakemaan, katotaan sitten millaisten tulosten kanssa tullaan kotiin ;)

Olga jumppaa

Kävi niin onnellisesti, että sain joku aika sitten tietää kotikunnassammekin olevan mahdollisuus kuntouttaa koiraa vesijuoksumatolla. Siispä tänään oli Olgan ensimmäisen vesijuoksumattoilun aika. Valmistauduin näihin märkiin jumppahetkiin leikkaamalla Olgan turkin lyhyeksi, että on sitten helpompi kuivata. Ja kyllähän se helpottaa kevään kurakelienkin suhteen koiran puhtaana pitämistä. Tällainen rimppakinttu sieltä karvan alta löytyi :)



Tämä ensimmäinen kerta oli sellainen pidempiluontoinen tutustumiskerta. Puntarilla käytiin ja se näytti 28,5 kg, ei ole tyttö ainakaan lihonut steriloinnin jälkeen. Hanna poisti vähän hammaskiveä kulmureista ja kuunteli sydämen, ennen kuin ryhdyttiin tositoimiin.
Aluksi Olgan piti vain mennä tyhjään altaaseen ja tulla pois ja sama uudestaan. Palkkana oli mummun pannaria ja alkujännityksen jälkeen Olga meni sinne jo pelkällä "altaaseen"- käskyllä.



Sillä välin, kun altaaseen valutettiin vesi, kokeiltiin vähän erilaisia apuvälineitä. Trampoliinia, tasapainoilulevyjä, ja jumppapalloa. Lisäksi saatiin jumppaohjeita kotiharjoitteluja varten. Kotona harrastetaan hidasta kävelyä, peruuttamista ja pallovenytystä.







Vesi altaassa ei sitten ollutkaan ihan pikkujuttu Olgan mielestä. Neiti piti lopulta nostaa altaaseen, kun se ei sinne vapaaehtoisesti suostunut menemään. Vielä jännempää oli, kun matto laitettiin liikkeelle. Olga tarrasi jalkansa kiinni reunoihin, eikä aluksi hoksannut, että vedessä voi kävellä ihan normaalisti. Kun Hanna laittoi kellukkeet Olgan vyötärölle, niin johan pikkuhiljaa typy huomasi, että ei sinne huku ja kävely alkoi sujua. Sitten se menikin jo reippaasti ja tällä ekalla kerralla kävelytettiin n. viisitoista minuuttia.







Ylihuomenna on jo seuraava kerta, tässä välillä tehdään kotiharjoitteita ja sitten taas polskitaan.