Eilen lauantaina käytiin Sakarin kanssa kisamassa kolme starttia Noormarkussa WeCAn kisoissa. Arpaonni oli antanut meille lähtönumeron yksi. Ei ehkä ihan mieluisin lähtönumero mulle, kun ei ehdi yhtään rataantutustumisen jälkeen kelata rataa ennen starttia ja mahdollisesti seurata muutamia kanssakilpailijoita.
Lisäjännitysmomenttinsa kisoihin toi se, että tuomarina oli Heinon Marjo, meidän aluevalkun valmentaja. Oli vähän paineita näyttää, että on me jotain opittukin...
Eka rata meni melko hyvin. Alussa hapuiltiin putkeen menon kanssa ja loppupuolella rataa unohdin, että keppien jälkeen on vielä hyppy ennen Aata, näistä kiellot ja vielä viimeinen rima tippui. Yliaikaa ehti kertyä reilu 11 sekuntia. Alun ja lopun välissä tehtiin kyllä ihan hyvää pätkää.
Toka radalla heti alussa hylky, kun en saanut Sakaria kääntymään ennen ansaputkea, vaan sinne livahti. Olin ohjauksen kanssa vähän hukassa, että mitä siinä tekisin, saatiin siis taas treenilistalle yksi harjoiteltava kohta lisää. Tällä radalla tehtiin myös keppivirhe ja hylky olisi tullut viimeistään, kun Sakari pujotteli väärään suuntaan, kun lähdin korjaamaan alusta. Ja kolmannen kerran hylkäännyttiin Sakarin mennessä mustaan putkeen väärästä päästä. Tyytväinen olen kuitenkin kepeile sisäänmenoon ja siihen että musta putki ei tuottanut meille vaivaa, niinkuin teki monelle muulle.
Viimeisenä kisattiin vielä hyppäri, joka hylkäyksestä huolimatta oli meidän päivän parhaamme. Yhden hypyn jätin ohjaamatta ja väärinpäinhän poika sen sitten hyppäsi. Pitäis muistaa ne haltuunototkin tehdä huolella!
Hyvin kuitenkin jaksettiin kaikki kolme rataa ja saatiin taas kokemusta ja vinkkejä siihen, mitä pitää treenata.
Kaikki kolme rataa
Tänään sunnuntaina suunnattiin aamulla kymmeneksi reviirille tutustumaan virikejäljestykseen. Tällä kertaa harrastusvuorossa oli Olga. Tehtiin jäljeksi loiva kaari metsään, olískohan pituutta ollu 40-50 metriä. Nameja ripottelin jäljelle melko tiuhaan. Olga teki hyvää nenätyötä ja seurasi jälkeä omaan rauhalliseen tapaansa. Aluksi kyllä muutaman namin bongattuaan alkoi katsella mua, että löysin jo, mutta kun en reagoinut siihen mitenkään, niin jatkoi työskentelyä hyvin loppuun saakka. Muutama nami jäi matkan varrelle, mutta jäljellä pysyi hienosti. Tuhina vaan kävi! Loppupuolella jälkeä nenänkäyttö oli niin intensiivistä, että yhtäkkiä Olga nosti päänsä, ikäänkuin havahtuen, että pitäiskö ympäristöäkin välissä tarkkailla :)
Tästä se lähtee
Ympäristön tarkkailua
Hyvin pysyy jäljellä
Loppupalkalla
Kiitos!
Jälkimetsästä lähdettiin Miian ja Hipun kanssa jälleen Noormarkkuun kisoihin, tällä kertaa menin vain yleisöksi. Kirsi otti meidät kyytiin matkan varrelta. Mukavaa oli olla katsomossa kun sai jännittää vain muiden suorituksia. Eka radalta Miialle ja Hipulle hylky. Hippu ei ollut ihan vauhdikkaimmillaan, mutta keksi silti omat kuviot. Toka rata näytti jo heti enemmän Hipulle sopivalta ja niinhän sieltä tulikin hieno nolla! Kun Hippu lähti heti toisena piti loppuun saakka jännittää muiden suorituksia. Mutta vain yksi koira meni Hipun ohi ja niin Hippu sai kakkosista toisen LUVAnsa! Enää yksi ja Hipa kisaa kolmosissa! Jotain on tapahtunut, kun tänä vuonna on tullut neljän kuukauden sisällä jo kaksi LUVAa, eikä liiemmin ole kisattu. Ykkösissä sentään vierähti kolme ja puoli vuotta.
Huomenna menen taas kahvakuulailemaan, saas nähdä onko paikat yhtä kipeänä kuin viime kerran jälkeen :) Ja ensi sunnuntaina onkin sitten jo ne piirinmestaruudet, joihin osallistumisesta alkuvuonna vasta haaveiltiin!
26.8.2012
17.8.2012
Rrraju rakastajatarrr
Olgan yksi mieluisimmista koirapuistokavereista on hollanninpystykorva Lenni. Tässä joku aika sitten, kun olimme puistossa, sattui minulla olemaan kamera mukana ja Lennikin tuli sopivasti puistoilemaan. Niinpä sitten räpsin koko joukon kuvia tämän pariskunnan omalaatuisesta tavasta hoitaa suhdettaan. Olkaatten hyvät! Vielä kun näkisitte Olgan ilmeen myöhemmin kotona, kun siltä kysyy, että oliko kivaa nähdä Lenni? Lenni on Olgan mielestä <3 <3 <3.
10.8.2012
Epidemioita?
Keväällä, kun itsellä oli päällä jonkin sortin agilitymasennus, niin se tuntui olevan monella muullakin harrastajalla. Seuraan nimittäin muiden agilitaajien blogeja jokseenkin säännöllisesti. Nyt on treeni- ja kisaintoa, mutta blogia ei jaksa päivittää... Ja sama vaiva tuntuu vaivaavan muitakin bloggaajia. Hassu ilmiö.
Me ollaan chillailtu, treenailtu ja kisailtu iloisella mielellä. Tämän vuoden tavoitteet on plakkarissa, niin ei ole paineita mihinkään suuntaan. Tosin sekin on kummallinen ilmiö, että ennen en ole ollut kovinkaan kunnianhimoinen, mutta nyt koko ajan tavoitteet kasvaa. Kaipa se johtuu osittain siitäkin, kun Sakari todella tykkää agilitystä, ja on minulle kuin hanska käteen. Mikäpä siinä on yhdessä treenata ja kisata, kun kaveri on aina ilomielellä lähdössä hommiin. Taas lähetän kiitokset kasvattajalle!
Sakari herkuttelee
Tämä blogikin tuntuu käsittelevän lähinnä treenejä ja kisoja, vaikka ihan tavallista elämää me vietetään suurimmaksi osaksi. Sakari ja Olga saavat pahankin päivän paremmaksi pelkästään olemalla omia itsejään. Ei meidän elämä kuitenkaan mitään pelkkää auvoa ole, hermo menee aina aika ajoin noiden tempauksiin, mutta sellaistahan se on, normaali elämä. Ja iltaisin kiitän tyyppejä siitä, että ovat olemassa!
Nauravat naamat
Olgaa on vaivannut jälleen kerran valeraskaus, mutta tällä, niin kuin viime kerrallakaan se ei ole masentunut, vaan on lähinnä semmoinen hassu höntsä. Hoitaa Sakaria, leikkii sen kanssa ja heiluttaa häntää. Pöhkö.
Mä alan olla melkoinen asiantuntija valeraskausoireiden suhteen. On meinaan sitten koettu jos jonkinlaista oiretta tuon hormonihirviön kanssa. Yleensä, jos joku tuttu kysyy, mikä voisi nartulla olla vaivana, esitän vastakysymyksen: Koska sillä on ollut juoksu? Ja aika monesti se on ollut parin kuukauden sisään siitä, kun narttu on alkanut käyttäytyä oudosti.
Onnellinen hormonihirviö
Ollaan me Sakarin kanssa kisattukin, ettei vaan tule tästäkään postauksesta kisatonta. Raumalla käytiin Pitsiageilemassa helteessä kolmen radan verran. Eikä jäänyt eka nolla kolmosista kovin kauas, Kari Jalosen hyppäriltä tulos 0,34...
Olis vaan itte pitäny juosta kovempaa. No aattelin kokeilla kahvakuulailua kunnonkohotukseksi tässä syksyllä, kunhan ryhmä alkaa pyöriä. Raumalla ei ollut kameraa mukana, joten radat jäivät ikuistamatta.
Seinäjoella käytiin kisaamassa kaksi rataa, tuloksilla hyl ja hyl. Eka rata oli sujuva, mutta en ohjannut yhtä takaakiertoa tarpeeksi hyvin ja Sakari hyppäsi hypyn väärin päin. Toka radalta hylky tuli jo alussa, kun poika tuli liikkeeni mukana aalle, vaikka aan alla olevaan putkeen olisi pitänyt mennä. Tästä radasta jäi kuitenkin mahtava fiilis. Sakari kulki kovaa!
Hippiäinenkin pääsi Seinäjoelle kisaamaan. Miian kanssa agilityradan ja mun kanssa hyppärin. Agilityrata oli mahdottoman hieno suoritus Miialta ja Hipulta: tulos 10 (kaksi rimaa putosi. Aika oli kahden bortsun jälkeen kolmanneksi paras, -10, jotain. Muut olivat ajassa kaukana perässä. Ja kontaktit, ne oli superhienot! Hyppäriltä saatiin Hoon kanssa hylky, mun ohjaus oli ihan flegua ja Hipa keksi sitten oman radan.
Lisää kisoja on tiedossa kolmen viikonlopun putkeksi saakka elokuun lopusta alkaen.
Ja kohta vietetään Mookelon seitsemänvuotissynttäreitäkin!
Seinäjoen radat
Eilen Olga taas vähän pelästytti, kun juoksi koirapuistossa melkoista vauhtia, sitten himmasi ja alkoi ontua :( Hetken jo luulin, että nyt polvi paukahti uudelleen, mutta saman puolen etujalka ilmeisesti siinä juostessa venähti. Illalla onnahteli kotona, astui kuitenkin jalalle. Annoin yöksi kipulääkkeen, ilmeisesti se ja lepo auttoi, aamulla kävely oli jo lähes normaalia ja portaatkin päästiin kunnialla alas.
Että tämmöistä täällä, kaikenmoisia epidemioita.
Me ollaan chillailtu, treenailtu ja kisailtu iloisella mielellä. Tämän vuoden tavoitteet on plakkarissa, niin ei ole paineita mihinkään suuntaan. Tosin sekin on kummallinen ilmiö, että ennen en ole ollut kovinkaan kunnianhimoinen, mutta nyt koko ajan tavoitteet kasvaa. Kaipa se johtuu osittain siitäkin, kun Sakari todella tykkää agilitystä, ja on minulle kuin hanska käteen. Mikäpä siinä on yhdessä treenata ja kisata, kun kaveri on aina ilomielellä lähdössä hommiin. Taas lähetän kiitokset kasvattajalle!
Sakari herkuttelee
Tämä blogikin tuntuu käsittelevän lähinnä treenejä ja kisoja, vaikka ihan tavallista elämää me vietetään suurimmaksi osaksi. Sakari ja Olga saavat pahankin päivän paremmaksi pelkästään olemalla omia itsejään. Ei meidän elämä kuitenkaan mitään pelkkää auvoa ole, hermo menee aina aika ajoin noiden tempauksiin, mutta sellaistahan se on, normaali elämä. Ja iltaisin kiitän tyyppejä siitä, että ovat olemassa!
Nauravat naamat
Olgaa on vaivannut jälleen kerran valeraskaus, mutta tällä, niin kuin viime kerrallakaan se ei ole masentunut, vaan on lähinnä semmoinen hassu höntsä. Hoitaa Sakaria, leikkii sen kanssa ja heiluttaa häntää. Pöhkö.
Mä alan olla melkoinen asiantuntija valeraskausoireiden suhteen. On meinaan sitten koettu jos jonkinlaista oiretta tuon hormonihirviön kanssa. Yleensä, jos joku tuttu kysyy, mikä voisi nartulla olla vaivana, esitän vastakysymyksen: Koska sillä on ollut juoksu? Ja aika monesti se on ollut parin kuukauden sisään siitä, kun narttu on alkanut käyttäytyä oudosti.
Onnellinen hormonihirviö
Ollaan me Sakarin kanssa kisattukin, ettei vaan tule tästäkään postauksesta kisatonta. Raumalla käytiin Pitsiageilemassa helteessä kolmen radan verran. Eikä jäänyt eka nolla kolmosista kovin kauas, Kari Jalosen hyppäriltä tulos 0,34...
Olis vaan itte pitäny juosta kovempaa. No aattelin kokeilla kahvakuulailua kunnonkohotukseksi tässä syksyllä, kunhan ryhmä alkaa pyöriä. Raumalla ei ollut kameraa mukana, joten radat jäivät ikuistamatta.
Seinäjoella käytiin kisaamassa kaksi rataa, tuloksilla hyl ja hyl. Eka rata oli sujuva, mutta en ohjannut yhtä takaakiertoa tarpeeksi hyvin ja Sakari hyppäsi hypyn väärin päin. Toka radalta hylky tuli jo alussa, kun poika tuli liikkeeni mukana aalle, vaikka aan alla olevaan putkeen olisi pitänyt mennä. Tästä radasta jäi kuitenkin mahtava fiilis. Sakari kulki kovaa!
Hippiäinenkin pääsi Seinäjoelle kisaamaan. Miian kanssa agilityradan ja mun kanssa hyppärin. Agilityrata oli mahdottoman hieno suoritus Miialta ja Hipulta: tulos 10 (kaksi rimaa putosi. Aika oli kahden bortsun jälkeen kolmanneksi paras, -10, jotain. Muut olivat ajassa kaukana perässä. Ja kontaktit, ne oli superhienot! Hyppäriltä saatiin Hoon kanssa hylky, mun ohjaus oli ihan flegua ja Hipa keksi sitten oman radan.
Lisää kisoja on tiedossa kolmen viikonlopun putkeksi saakka elokuun lopusta alkaen.
Ja kohta vietetään Mookelon seitsemänvuotissynttäreitäkin!
Seinäjoen radat
Eilen Olga taas vähän pelästytti, kun juoksi koirapuistossa melkoista vauhtia, sitten himmasi ja alkoi ontua :( Hetken jo luulin, että nyt polvi paukahti uudelleen, mutta saman puolen etujalka ilmeisesti siinä juostessa venähti. Illalla onnahteli kotona, astui kuitenkin jalalle. Annoin yöksi kipulääkkeen, ilmeisesti se ja lepo auttoi, aamulla kävely oli jo lähes normaalia ja portaatkin päästiin kunnialla alas.
Että tämmöistä täällä, kaikenmoisia epidemioita.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)