Lisäjännitysmomenttinsa kisoihin toi se, että tuomarina oli Heinon Marjo, meidän aluevalkun valmentaja. Oli vähän paineita näyttää, että on me jotain opittukin...
Eka rata meni melko hyvin. Alussa hapuiltiin putkeen menon kanssa ja loppupuolella rataa unohdin, että keppien jälkeen on vielä hyppy ennen Aata, näistä kiellot ja vielä viimeinen rima tippui. Yliaikaa ehti kertyä reilu 11 sekuntia. Alun ja lopun välissä tehtiin kyllä ihan hyvää pätkää.
Toka radalla heti alussa hylky, kun en saanut Sakaria kääntymään ennen ansaputkea, vaan sinne livahti. Olin ohjauksen kanssa vähän hukassa, että mitä siinä tekisin, saatiin siis taas treenilistalle yksi harjoiteltava kohta lisää. Tällä radalla tehtiin myös keppivirhe ja hylky olisi tullut viimeistään, kun Sakari pujotteli väärään suuntaan, kun lähdin korjaamaan alusta. Ja kolmannen kerran hylkäännyttiin Sakarin mennessä mustaan putkeen väärästä päästä. Tyytväinen olen kuitenkin kepeile sisäänmenoon ja siihen että musta putki ei tuottanut meille vaivaa, niinkuin teki monelle muulle.
Viimeisenä kisattiin vielä hyppäri, joka hylkäyksestä huolimatta oli meidän päivän parhaamme. Yhden hypyn jätin ohjaamatta ja väärinpäinhän poika sen sitten hyppäsi. Pitäis muistaa ne haltuunototkin tehdä huolella!
Hyvin kuitenkin jaksettiin kaikki kolme rataa ja saatiin taas kokemusta ja vinkkejä siihen, mitä pitää treenata.
Kaikki kolme rataa
Tänään sunnuntaina suunnattiin aamulla kymmeneksi reviirille tutustumaan virikejäljestykseen. Tällä kertaa harrastusvuorossa oli Olga. Tehtiin jäljeksi loiva kaari metsään, olískohan pituutta ollu 40-50 metriä. Nameja ripottelin jäljelle melko tiuhaan. Olga teki hyvää nenätyötä ja seurasi jälkeä omaan rauhalliseen tapaansa. Aluksi kyllä muutaman namin bongattuaan alkoi katsella mua, että löysin jo, mutta kun en reagoinut siihen mitenkään, niin jatkoi työskentelyä hyvin loppuun saakka. Muutama nami jäi matkan varrelle, mutta jäljellä pysyi hienosti. Tuhina vaan kävi! Loppupuolella jälkeä nenänkäyttö oli niin intensiivistä, että yhtäkkiä Olga nosti päänsä, ikäänkuin havahtuen, että pitäiskö ympäristöäkin välissä tarkkailla :)
Tästä se lähtee
Ympäristön tarkkailua
Hyvin pysyy jäljellä
Loppupalkalla
Kiitos!
Jälkimetsästä lähdettiin Miian ja Hipun kanssa jälleen Noormarkkuun kisoihin, tällä kertaa menin vain yleisöksi. Kirsi otti meidät kyytiin matkan varrelta. Mukavaa oli olla katsomossa kun sai jännittää vain muiden suorituksia. Eka radalta Miialle ja Hipulle hylky. Hippu ei ollut ihan vauhdikkaimmillaan, mutta keksi silti omat kuviot. Toka rata näytti jo heti enemmän Hipulle sopivalta ja niinhän sieltä tulikin hieno nolla! Kun Hippu lähti heti toisena piti loppuun saakka jännittää muiden suorituksia. Mutta vain yksi koira meni Hipun ohi ja niin Hippu sai kakkosista toisen LUVAnsa! Enää yksi ja Hipa kisaa kolmosissa! Jotain on tapahtunut, kun tänä vuonna on tullut neljän kuukauden sisällä jo kaksi LUVAa, eikä liiemmin ole kisattu. Ykkösissä sentään vierähti kolme ja puoli vuotta.
Huomenna menen taas kahvakuulailemaan, saas nähdä onko paikat yhtä kipeänä kuin viime kerran jälkeen :) Ja ensi sunnuntaina onkin sitten jo ne piirinmestaruudet, joihin osallistumisesta alkuvuonna vasta haaveiltiin!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti