29.1.2017

Kokemusta kartuttamassa

Eilen osallistuttiin Hermannin kanssa historian ensimmäisiin EO-karsintoihin Tampereella. Aamusta oli hetken aikaa sellainen tunne, että mitä me täällä tehdään, mutta kisojen alettua tunne hälveni pois. Oma kantapää tuli tiistain treenien jälkeen älyttömän kipeäksi ja itse tehdyn diagnoosin mukaan plantaarifaskiitti siellä kiusaa... Keskiviikko-aamuna en meinannut päästä sängystä ylös, kun jalalle varaaminen sattui sen verran. "Hevosgeeliä", kipulääkettä ja kompressiosukkia sitten hoidoksi ja lisäksi venyttelyä ja puupallon päällä jalkapohjan hierontaa. Ei ehtinyt "hoidot" auttaa, mutta kisoihin oli silti päästävä. Hyvä kun lähdettiin, tuli hyvä mieli!

Hermanni oli aamusta alkaen rento. Toki se haukkuu ja möykkää ja touhottaa, kun kierrokset nousee, mutta se paniikki-ilme pysyi poissa. Se touhotti töpö tötteröllä kisapaikalla ja meidän keskinäinen kontakti toimi koko päivän! Huikeeta!

Eka radalle lähtiessä mullakin siis oli rento mieli. Päästiinkin puomille saakka hyvällä vauhdilla edeten ja jouhevasti kulkien. Mä osasin ajoittaa ohjaukset ja Hermanni oli kaikessa upeasti mukana. Tää tuntui sulavalta menolta, eikä se videollakaan niin pahalta näytä ;) Puomi oli kuitenkin jostain syystä liian jännä. Ensin kielto ja sitten, kun sain jätkän puomille, niin bongasi keskellä suoraa osuutta ilmeisesti avustavan tuomarin ja päätti, että nyt pois. Loikkasi sieltä alas, eikä sitten enää suostunut puomille kiipeämään. Puomin jälkeen jatkettiin rataa ja jätkähän teki aivan mahtavat kepit siinä yleisön silmien alla. Mä irtosin sivusuunnassa useemman metrin ja ipana pysyi kepeillä silti ja tosiaan yleisö oli siinä antamassa painetta. Ei se tainnut yleisöä edes huomata. Keinua ei tehnyt, enkä sitä siinä vaatinut, vaan ohitettiin ja rallateltiin loppurata maaliin.

Toka rata oli hyppäri. Ei niitä pelottavia kontaktiesteitä kiusaamassa. Tää rata oli mun mielestä päivän paras. Yks rima kyllä tipahti ja loppupäässä rataa mä en vaan ehtinyt yhdellä takaakierrolla tehdä enää siihen suunniteltua persjättöä. Sitä seuraavalle esteelle Hermanni ajautu esteen ohi ja hyppäs sen sitten väärinpäin. Mutta on kyllä mahtava tunne, kun yhdessä tehdään ja se kuminauha on meidänkin välille kasvamassa. Mä rakastan tätä lajia just siks, kun saa näitä onnistumisen fiiliksiä siitä, että koiran kanssa ollaan samalla aaltopituudella siinä vauhdin hurmassa!

Kolmannelle radalla oletin, että rata kosahtaa viimeistää puomin kohdalle, mutta alussa jäti yhden valssin tekemättä ja renkaasta ohi. Kepeille taipui hienosti! Ja kyllähän ipana suoritti sen puominkin. Vähän varoen, mutta ei kieltäytynyt menemästä sitä :) Keinu oli sitten liikaa ja se oli vielä siinä yleisön vieressä. Loppurata vähän sinne päin, aakin jäi suorittamatta.



Kaiken kaikkiaan jäi tosi kiva fiilis. Mä tiedän,että vielä tulee päivä, kun koko rata sujuu samanlaisessa flowssa, kuin näiden kisojen parhaat pätkät. Kunhan tuo kantapää vielä paranis, että pystyttäis treenaamaankin. Kisatauko on tähän nyt suunniteltu maaliskuun loppuun , mutta olis treenattavia juttuja aika pitkä lista tehtävänä...

15.1.2017

Juoksukontaktiseminaarissa

Eilinen päivä vierähti Mouhijärvellä Iida Vakkurin juoksukontaktiseminaarissa. Hermannillehan ei oo kontaktia opetettu mitenkään ja se onkin sitten sellanen herranhaltuunversio. Osuu tai ei osu. Mitään paniikkia en asiasta ole kehitellyt, mutta olishan se kiva kun olis varmemmalla pohjalla ja koira edes tietäis mitä siltä halutaan.

Aamu alkoi luennolla ja jatkui sitten käytännön harjoituksilla. Olin Hermannin kanssa viimeisessä ryhmässä ja aikataulu alkoi paukkua jo luennon jälkeen... Eniten treenattiin siis oman vuoron odotusta. Tavallaan mitään uutta ei meille auennut. Ollaan tehty jonkun verran mattotreeniä jo pohjiksi, mutta siitä homman eteenpäin vieminen on sitten ollut se kompastuskivi. Hermanni pystyi kuitenkin tekemään aluksi radanpätkän hyvällä vauhdilla välittämättä pienessä hallissa olleesta yleisöstä (Toki väki oli siihen mennessä vähentynyt jo reippaasti) Se kesti myös odottelun hyvin. Pikkuisen se jäätyi, kun oli tarkoitus ottaa puomia pelkästä alastulosta ja puomilla piti kesken kaiken kääntyä. Vauhti katosi siihen, sekä kiinnostus palloon, joka kuitenkin yleensä palkkana toimii hyvin. Namiautomaatti oli myös tässä tilanteessa uutena asiana liikaa. Jännitys kuitenkin laukesi, kun tehtiin mattotreeniä maassa. Se oli sen verran tuttua hommaa, niin itsevarmuus kasvoi ja saihan siitä namipalkkaa helpolla. Tarjoamaan tuo on kyllä ahkera ja se on meidän vahvuus. Saa nyt kuitenkin nähdä mitä mä saan aikaseks tuon puomin kanssa vai jääkö homma tähän tilaan. Osuuhan se kuitenkin edes joskus ;) Mä luulen, että mattoa treenataan jonkun verran, onhan se Hermannin mielestä kiva temppu.

Käydään nyt tämän kuun kisat ja katsellaan sitten kisatauon aikana, jos jostain löytyis intoa alkaa treenaamaankin...

Lisäys: Aloitettiin (tai pikemminkin jatkettiin) mattotreeni, tuskin se hukkaankaan menee, joten tässä video. Naksut tulee osittain vähän myöhässä, mutta kyllä ipana alkaa olla hajulla, että haluan takajalkojen käyvän matolla. Älkää välittäkö videon loppupuolella kuuluvista whatsappin viestiäänistä :D

8.1.2017

Fiilikset katossa

Kisavuosi polkaistiin perjantaina reippaasti käyntiin Porin perinteikkäissä loppiaiskisoissa ja lauantaina jatkettiin Seinäjoella. WeCA on kisaurani ajan järjestänyt loppiaiskisoja Noormarkussa ja siellä on moni koira kisauransa aloittanut. Valitettavasti Hermanni ei päässyt tuolla aloittamaan, kun kisa-ikä jäi muutamaa päivää vaille viime vuonna. Yleensä kisat ovat olleet alemmille luokille, mutta kun niissä osanottajamäärät on olleet pieniä, niin tänä vuonna oli kolmosetkin otettu mukaan. Oikein kiva ratkaisu ja niinpä molemmat pojat pääsivät kisaamaan.

Aamulla paukkui Kankaanpäässä kipakka pakkanen, mutta Poriin lupasi alkullaksi lauhtuvaa ja lupaus piti. Pakkasta oli enää kymmenkunta astetta, kun matkaan lähdettiin. Lisäksi halli on lämpöeristetty ja vaikka se ei ole lämmitetty, oli siellä ihan hyvät kisaolosuhteet.

Aloitettiin Helinin Jarin hyppärillä. Hermanni starttasi radalle heti kakkosena, mutta paikalla oli tuttuja, joita pystyi käyttämään tolppana rataantutustumisen ajan. Me ei olla joulukuun puolenvälin jälkeen tehty mitään agilityyn liittyvää ja lenkitkin on oman sairastelun ja muiden erinäisten syiden jälkeen olleet vähän heikonlaisia. Oli siis tiedossa, että virtaa saattaa olla vähän ylimääräistäkin. Hermanni tosiaan sitten singahtikin radalle nopeampana kuin oletin. Ei paljon ehtinyt ympäristöäkään huomioida, kun agilityradalle pääsi. Ihan mahtavaa! Mähän jäin ku tikku pa***an ja en ihan ehtinyt suunnittelemiini ohjauksiin. Hetken sain pelasteltua, mutta radan loppupuolella olisi pitänyt mennä pimeään putkikulmaan, Hermanni meni putkensuusta ohi ja sinne väärään päähän, joten hylky. Ei harmittanut siltikään, se tekemisen ilo oli niin mahtavaa :)



Sakari teki mielestäni ihan hyvällä draivilla nollan. Meno oli sujuvaa, mutta aika ei siltikään riittänyt. Etenemävaatimus oli 3,8 m/s ja kyllä Sakari tuntui kulkevankin, mutta meille oli kuitenkin kellotettu 3,5 etenemä ja yliaikaa saatiin 2,52. Hyvä fiilis kuitenkin mun varmasta luimukorva-aksaajasta :)



Sitten saman tuomarin agilityradan vuoro. Puomi loisti poissaolollaan :D Mun kohdalle on nyt osunut useampikin tällainen puomiton rata, enkä mä sitä pahakseni pistä :)
Tälläkin radalla oikein mukava draivi ja yhteistyö, Hermanni ehti vaan bongata ja hypätä yhden ylimääräisen hypyn :D Pienestä oli aginolla kiinni, mutta ehtiihän sitä. Tuo mielentila on niin tervetullut myös kisaradoille. Alkaa koira tuntua siltä kuin treeneissäkin, I-H-A-N-A-A!



Sakari teki myös tasaisen varmaa työtä, mutta kun mä tein keinulla persjätön, niin jätkä vetäsi "komean" lentokeinun. Mä en sitä nähnyt, mutta kuulin yleisön kohahduksen, niin tiesin ettei sitä sääntöjen mukaan suoritettu. Tällä radalla olisi aikakin riittänyt ja hyvin vähästä jäi se viimeinen SM-nolla saamatta.



Lauantaiaamuna aikaisin startattiin sitten kohti Seinäjokea. Tällä kertaa mukana oli vaan Hermanni. Tuomarina mineillä oli Minnä Väyrynen ja radat olivat hyvin virtaavat. Etenemätkin sitten radoilla melko kovat, 3,8m/s vaadittiin agiradoilla, hyppärin etenemävaatimusta en tiedä.
Hermanni oli aamusta saakka loistavssa mielentilassa. Sitä ei jänskättänyt ja kun käytiin lämppäesteillä, ei vieressä touhunneet radanrakentajatkaan aiheuttaneet mitään keskittymisen herpaantumista, toisin kuin edelliskerralla joulukuussa. Oli kyllä niin eri koira matkassa tällä kertaa. En pistä pahakseni.
Ekalla agiradalla Hermanni paineli varman oloisesti ja kovaa vauhtia. Kepeille menossa olin jäljessä ja kääntyi mua katsomaan, niin siitä vitska. Loppuradalla en ohjannut lainkaan yhtä hyppyä ja tuli siitä ohi, joten hylky.



B-rata vedettiin myös hyvällä draivilla! Neloseste suoritettiin nurjalta puolelta, muuten mentiin suunnitelman mukaan. Ja melkein paras fiilis tulee tuosta kohdasta, kun mennään Aalta putkeen: siinä istuu ratahenkilö ihan putken suun vieressä, eikä jätkä edes huomaa sitä! Lisäks se kääntyy kivasti, eikä paljoa kaarrattele.



Hyppärin rataantutustumisessa mua alkoi väsy painaa ja tuntui etten saa rataa painettua päähän kunnolla. No niinhän siinä sitten kävi, että rata unohtuu hetkeksi puolen välin paikkeilla ja Hermanni ehtii hypätä yhden hypyn väärinpäin. Lopussa vielä yksi hyppy eri puolelta kuin piti, mutta ihan upetsua että koira toimii.



Tätä yhteistyön nostattamaa fiilistä kun vois pullottaa! Sais sitä sitten siemailla, kun ei kulje niin hyvin. Eihän se tulostilastoissa tai kisakirjassa näy, mutta luo ihan hirmusesti toivoa, että kyllä me vielä onnistutaan niitä nolliakin saamaan.


5.1.2017

Kun järki ei pakota päätä

Laitoin just ilmottautumisen Tampereen EO-karsintoihin menemään... Hermanni on Rankingissa sijalla 236. ja eilen päättyi sijoilla 1-200 olevien ilmottautuminen. Minejä ilmoittautui vaan kuutisenkymmentä, joten tänään avattiin lisäilmottautuminen sijoilla 201 ja siitä eteenpäin oleville. Kisaan pääsee 160 koirakkoa, joten oletan nyt, että päästään mukaan, koska n. sata paikkaa on vielä jaossa rankingin sijoituksen mukaan.

Järjen köyhyys näkyy siinä, että ipanan pää ei tahdo vielä pysyä kasassa hallikisoissa. Lisäksi edelliset kisamme olivat kyseisessä hallissa käydyt, ei-niin-kovin-hyvin-menneet kisat... Ehditään tässä vielä kisata huomenna Porissa ja lauantaina Seinäjoella. Voi olla, että niiden jälkeen kaduttaa että ilmo meni jo, mutta sitä kuuluisaa kokemusta tässä lähdetään hakemaan :) Ei mua kyllä taideta niistä järjellä tehdyistä päätöksistä tuntea muutenkaan, niin eipä tässä mitään hävittävääkään ole. Huvittavaa tää kyllä on :D